FI* Nenukan

11 viikkoa menoa ja meininkiä!

2012-01-28T19:08:00.000+02:00

Niin se aika kuluu. Vasta vauvat syntyivät ja nyt on jo 11-viikkoa takana!

Taas on tähän aikaan mahtunut monta huolta ja vielä useampi onnen hetki! :) Luovutus lähestyy ja sitä mukaa haikeus. Pentujen mukana talvi kääntyy vähitellen kevääseen ja päivät pitenee!

Onneksi tiedän, että kaikki vauvat saavat ihan parhaat omat kodit ja jokaista odotetaan rakastetuksi perheenjäseneksi!

Vauvoilla on kaikilla omat ihanat luonteensa! Taika on kunnon tättähäärä, joka tykkää touhuta ihan yksinkin ja onkin todella usein liikkeessä! Kuitenkin mahtavan ihmisläheinen ja Taika tulee usein miukuen ja hurjasti kehräten hakemaan hellyyttä! Sonja on myös vähän oman tiensä kulkija! Sonjaa ollaan etsitty pitkin asuntoa lukemattomia kertoja ja sitten tyttö vain ilmestyy jostain kulman takaa "ähäkutti"-ilme kasvoillaan! Sonja on myös kova tyttö kehräämään! :) Helmi on meidän elohiiri! Ei ole todellakaan ihme, että juuri Helmi kaikista vauvoista onnistui satuttamaan jalkansa! Tyttöllä riittää energiaa vaikka muille jakaa! Tosin sitten taas siinä on se huono puoli, että ruokakupilla ei oikein tahdottaisi viihtyä vaan saan kantaa Helmin useasti kupille ennen kuin tyttö rauhoittuu syömään. Helmi on tällä hetkellä pentueen pienin, mutta sitten kyllä ehdottomasti karvaisin. Ressu on todella rohkea ja ihmisläheinen kehräävä pusupoika! Ressulla on myös monta rautaa kokoajan tulessa ja Helmi ja Ressu onkin aivan parhaat painikaverit. Molemmilla kun sitä virtaa riittää vähän liikaakin ;) Lolasta luulin pitkään, että tyttö on arka mutta taitaakin olla niin että enemmäkin tyttö on vähän sitä mieltä, että "mitäs siinä näpelöit mulla on leikki kesken". Koska rohkeasti tyttö kuitenkin tulee vieraitakin katsomaan ja leikkimään. Lola ei vain oikein tykkää touhuta yksin, vaan tuhmuuksiin tarvitaan kaveri :) Karkki on meidän jättiläinen. Tyttö on ehdottomasti pentueen suurin ja vielä pörröinenkin, joten se vähän hämää kokoa vielä suuremmaksi. Karkki on rohkea ja kehrääväinen pusutyttö. Aivan mahdottoman energinen tapaus myös ja aikamoinen velmuilija veljensä Pojun kanssa! Poju on ehdottomasti pennuista rohkein ja siis myös uhkarohkein! Aina ensimmäisenä katsomassa mitä tapahtuu ja auttamassa "mummia" asiassa kuin asiassa! Poju myöskin nukkuu aivan kaikki yöt mummin kainalossa Ressun ja Karkin kanssa. Itseasiassa lähes kaikki vauvat on löytäneet tiensä meidän sänkyymme nukkumaan :)

Helmin jalka on parantunut hyvin. Jalasta on otettu yksi kontrollikuva, jonka perusteella olemme saaneet luvan alkaa rallata sähän kerrallaan. Aika hyvin tyttö on itsekin varonut jalkaansa ja jäänyt välillä uinumaan kun muut vauvat alkaa rallaamaan. Yksi kontrollikuva jalasta vielä otetaan, mutta ei se kyllä ainakaan kipeä ole eikä haittaa menoa eikä meninkiä! ;)

Lopuksi vielä harvinainen yhteiskuva vauvoista! Yksittäiskuvat taas kotisivujen Pennut-sivun kautta ja 11-viikkois yhteiskuvista löytyy vielä maitobaarikuvakin. Ei taas Unna tahtoisi oikein vierottaa vauvojaan, vaikka vähitellen kyllä ei päästäkään enää pieniä tissille ihan niin useasti :)

9 viikkoa ja vauhti vain kiihtyy!

2012-01-15T12:16:00.000+02:00

Riihimäkeen on laskeutunut vihdoin talvi. Puiden oksat ovat valkoiset ja maassa on varmasti parikymmentä senttiä lunta! Luonto on käynyt uinumaan!

Meillä sisällä sen sijaan vauhti vain kasvaa! Vauvat rallaavat sydämensä kyllyydestä, välillä kokeillaan vähän kiivetä verhoon. Joskus vauva tulee nurkan takaa X asennossa vastaan ja hyppää suoraan kasvattaja-mummin tai -vaarin jalkaan kiinni... Seuraavassa hetkessä meidän isot kissat tulevat nurkan takaa kahta kovempaa vauhtia ja kivaa on! Parhaimmillaan meillä rallaa 7 aikuista (Jättis tyytyy katselemaan hyllyn päältä mitä se "nuoriso" oikein tekee) ja 7 vauvaa! On siinä menoa ja meininkiä!

Ensimmäinen rokotusreissukin on takanapäin ja kaikki pienet olivat oikein reippaita ja sydänäänet sun muut oli kaikilla kunnossa :) Isoja vauvoja ovat kuulemma.

Tässä menneellä viikolla menin hiljaa mielessäni ajattelemaan, että "onpa ihanaa, kun mitään ei ole sattunut" ja sitten se vahinko kävi :( Joten ihan surutta tässä ei kuitenkaan olla päästy eteenpäin!

Torstai aamuna Helmi rallasi muun lauman mukana aivan normaalisti. Sitten kun tulin töistä kiireellä hakemaan pieniä rokotuksille vastassa olikin surkean näköinen Helmi, takajalkaansa varoen. Onneksi meillä oli rokotusaika juuri silloin! Siinä olisikin ollut miettiminen että minne pääsemme tytön kanssa nopeasti jalkaa näyttämään, kun se selkeästi oli kipeä! Ja keli oli todella huono! Eläinlääkärissä jalka kuvattiin ja siellä oli kuin olikin pieni hiusmurtuma! En tiedä mistä tyttö on luiskahtanut tai mihin se on sattunut, mutta tuskin olisin tapaturmaa pystynyt estämään vaikka kotona olisin ollutkin :(

Helmi on onneksi todella reipas pikkupotilas. Tyttö on määrätty nyt viikoksi "eristykseen". Eli Helmille on tehty oma yksiö pentupesään, jonka virkaa meillä siis toimittaa aina suuri kevythäkki. Siellä tytöllä on ruuat, vessa, pesä ja leluja. Toki välillä Helmi pääsee vähän jaloittelemaan ja kavereita moikkaamaan, mutta nyt pitää vain ottaa varovasti, että jalka paranisi nopeasti! Ainakin energiaa riittäisi ja tänään tyttö kyllä on yrittänyt rallata sitä vauhtia, että on pitänyt vähän toppuutella sitä menoa. Mummin sylissä voi leikkiä ja katsella muiden touhuja! Unna-emokin käy välillä tyttöä hoitamassa ja pesemässä :) Taitaa olla niin, että minuun sattuu enemmän tuo eristys kun Helmiin ;)

Tulevana torstaina menemme kontrolli-röntgeniin jossa selviää mihin suuntaan paraneminen on lähtenyt ja miten jalan kanssa edetään! Paljon peukutuksia kaivataan pikku-potilaalle, että selviämme säikähdyksellä ja Helmi pääsee pian rallaamaan muun lauman mukana!

Muuten kaikki on tosiaan hyvin, tosin luovutusikä lähestyy ja sen mukana haikeus! Yhtäkään en tahtoisi antaa pois! Vaikka kaikille onkin niin ihanat kodit taas odottamassa ja tiedän saavani kuulumisia kaikista usein ja näenkin varmasti taas vauvojani! No onneksi vielä nelisen viikkoa jäljellä pusuttelu ja rallausaikaa! :)

Pienistä taasen uusia kuvia kotisivujen Pennut-välilehden kautta!

Paljon mahtuu 8-viikkoon

2012-01-07T09:45:00.001+02:00

Tammikuun ensimmäinen viikko on takana ja Riihimäelle on vihdoin tullut ainakin hetkeksi valkoista. Lämpötilat on silti nollan tienoilla. Ihmeelllinen talvi! No toisaalta eipä minulle ehtisi tässä muutenkaan tulla pimeää tai kovasti pakkasta. Tänä talvena on niin paljon lämpöä sydämessä ja kotona, että pimeää ei oikein ehdi huomata :)

Vauvat saavuttivat 8-viikon iän torstaina! Se päivä lähenee kun pienistä pitää luopua, mutta onneksi se ei ole ihan vielä ja saan nauttia pienokaisista ja seurata vauhtitiimin elämää!

Ovet ovat nyt pentuhuoneesta avautuneet lopullisesti! Kaikki pienet osaavat tulla kutsusta syömään, eriasia on tullaanko vai pitääkö kasvattaja-mamman hakea. Aina välillä kun se kesken oleva asia on niin mielenkiintoinen, että ei malttaisi lähteä syömään! Kaikki pienet ovat ylittäneet 1kg rajan, Karkin ollessa edelleen suurin ja jo kohta 1,2kg painoinen. Lola ja Helmi ovat tällä hetkellä pienimmästä päästä ja ovat vasta vähän päälle 1kg painoisia.

Nyt jo kiivetään korkealle ja hypätään alas ihan yhtä korkealta. Montaa paikkaa asunnossa ei ole mihin pienten tutkimusretket eivät olisi ylettäneet! Välillä ihmis-mummia hirvittää, mutta vauvat rallaavat varmin askelin. Unna on onnellinen, kun on aikuisia kissojankin seurana eikä tarvitse viellää kaikkia päiviä vain vauvojen kanssa. Enni rakastaa pikkusisaruksiaan, taitaa vähän pitää vauvoja ominaankin... Kun pienet vinkaisevat vähän sillä tavalla, että jotain on vialla juoksee paikalle sekä Unna-emo, Enni-isosisko ja Nepo-vaari. Pitäähän se nyt varmistaa, että pienillä on kaikki ok!

Juurikaan isot kissat eivät ole näille pienille sihisseet. Lähinnä se on välillä sellaista opettavaista sihinää. "Tänne ei ole asiaa rallaamaan" tai "lopeta jo se hännän saalistaminen". Ihan hyvä, pienten on hyvä oppia rajansa!

Sekin on jo opittu, että sänky on nukkumista varten ja siellä ei sovi öisin rallata. Viime yönäkin parhaimmillaan kaikki pienet olivat sängyssä nukkumassa :) Sitten tietysti lisäksi Jättis, Enni, Nukis, Nepo, Unna ja taisi siellä olla Kassukin. Alkaa meillä ihmisillä olla välillä vähän ahdasta! ;)

Pahimmat nilkkoihin hyökkäilytkin on saatu kitkettyä ja kanavoitua ihan muualle mielenkiintoisempiin painileluihin!

Sonja on vielä vapaana, mutta tyttöä tullaan tänään lauantaina katsomaan ja sitten varmasti alkuviikosta selviää onko tytöllä oma koti. :)

Lopuksi Sonja söpistelee ja Unna ja Enni hoitaa laumaansa. Vielä 8 viikkoa sitten en olisi uskonut miten hyviä ystäviä emo ja tytär voivat taas keskenään olla! :) Ja olen siitä enemmän kuin onnellinen!

Uusi vuosi, uudet kujeet!

2012-01-01T20:54:00.000+02:00

Niin se vaan vaihtui taas vuosi! Ihmeellistä miten nopeasti aika nykyään juoksee! Vastahan vuosi 2011 alkoi ja nyt eletään jo vuotta 2012!

Valitettavasti aika juoksee ihan yhtä nopeasti vauvojenkin kanssa. Vasta ponnistin Unnan kanssa päivän pentuja ulos pesän äärellä ja nyt pienet ovat vallanneet koko asunnon ja ovat jo 7-viikon ikäisiä! Minne tämä aika katoaa? Voisiko joku ihan vaan pieneksi hetkeksi seisauttaa kellot?

Pienet ovat kaikki ihania omia persooniaan! Kovin uteliaita, seurallisia ja vaikka välillä vähän jännittää niin silti mennään katsomaan mistä se jännä asia johtuu! Tosin eilisen räjähdykset vähän sai aikaan pientä pelkoa, mutta onneksi voi aina nukkua kavereiden kanssa kasassa ja pienet murheet unhoittuu :)

Suurin osa vauvoista painaa jo yli 1kg eikä muutkaan perässä kaukana tule. Vauhti on tosiaan jo aikamoinen, kun pienet rallaavat pitkin asuntoa! Unille kaikki hakeutuvat kuitenkin vielä omaan huoneeseen, vaikka ovet onkin auki. Pari kertaa Ressu ja Karkki on löytynyt vaatekaapistamme uinumasta, mutta muuten pieniä ei juuri ole joutunut etsimään! On se ihmisen seura niin vaan mukavaa, että lähelle pitää hakeutua!

Täällä myös opetellaan kovaa vauhtia siihen, että varpaisiin ei ole ollenkaan soveliasta käydä käsiksi. Varsinkin Poju on päättänyt kaataa suurimman liikkuvan otuksen - minut... Mutta kyllä siihenkin keinot keksitään, keksittiin viimeksikin :)

Sonja etsii vielä ihan omaa kotiaan. Tyttö on todella iso ja vahva. Sekä omaa kauniin profiilin ja hyvän leuan! Simmut saadaan tällä hetkellä vähän pyöreiksi, toivottavasti se piirre menee ohi... Luonteeltaan tyttö on ehkä vähän tarkkaavaisempi aluksi kuin muut, mutta sitten kun vauhtiin päästään niin tyttöä ei pysäytä mikään! Nimensä mukaisesti (Sweet Sonata) tyttö kertoo kyllä myös mitä on mieltä asioista ;) Kertakaikkisen hurmaava kaunis pikkuneiti! :)

Joulun pyhät on onneksi nyt lähestulkoon ohitse ja pääsee taas keskittymään oleelliseen. Vauvoihin :) Joten ensi viikonloppuna luvassa oikein kuvapläjäys pienistä! Nytkin kuitenkin Pennut-sivun kautta kaikista omakuvat ja 7vko kuvissa paljon yhteiskuvia! :)

Ensi vuoden suunnitelmatkin alkavat varmistua! Saaga ja Oskari eivät harmittavasti ole päässeet kaveruutta syvemmälle asteelle rakkaussuhteessaan ja päätimme, että on aika kokeilla tytölle uutta sulhoa! Meillä onkin nyt kolme mielenkiintoista suunnitelmaa ensi vuodelle. Toivotaan, että jokin tuottaa tulosta ;)
Päivittelen suunnitelmat sivuille piakkoin :)

Lopuksi vielä meidän komea laumanjohtaja ja Nepon hieno profiili. (Otsa saisi olla pyöreämpi, mutta kaikkea ei voi saada ;) )

Railakasta Joulua!

2011-12-24T11:30:00.001+02:00

6-viikkoa on ylitetty! Painot nousevat, koordinaatiokyky karttuu ja lähes joka kerta kun avaan huoneen verkko-oven ovat vauvat vastassa ja tekevät yllätyshyökkäyksiä. Pisimmältä yksi on löytynyt nyt toiselta puolelta asuntoamme, makuuhuoneesta...

Isot kissat ovat varmasti verkko-oven vuoksi jo tottuneet ajatuksiin vauvoista ja tyytyvät lähennä kai toteamaan. "jaaha tuossa ne taas vilpottaa, piiiiitkät 7 viikkoa edessä" ja huokaavat syvään. Enni-sisko on jo alkanut leikittämään vauvoja ja juoksevatkin hippaa pentuhuoneessa ja vähän tassutellaankin. Ilman kynsiä toki ja Enni on osoittautunut kelpo isosiskoksi. Vähän pitää pestäkin pieniä välillä :)

Ihan vailla huoltakaan ei tässä olla menty. Toissa-aamuna Unna oksensi erittäin rajusti ja oli ihan naatti. Annoin tytölle nestettä ja seurailin tilannetta ja onneksi se meni pian ohi. Tietysti sitä toivoi oksentelun johtuvan karvapallosta tms. Mutta oli se sittenkin jokin pieni pöpö. Eilen sitten pienet olivat vähän naatteja ja ruoka ei oikein maistunut. Pari pientä vähän oksensivatkin. Eläinlääkärin hyvillä neuvoilla (ja kiitos Laura rohkaisusta) kuitenkin pärjäsimme ihan kotihoidolla ja huono-olo oli parissa tunnissa ohi ja ruokakin taas maistui!

No yritin sitten tässä aamupäivästä tietysti saada vauvoista ihanaa Jouluisaa kuvaa blogiin hyvän Joulun tervehdykseksi, mutta eihän siitä mitään tullut! Vauhti on aivan liian kova!

Joten vähän vauhdikkaamman kuvan myötä Rauhallista Joulua kaikille täältä ei niin rauhallisesta Nenukan kissalasta! ;) Ja myös siskosrakkautta by. Enni ja Karkki <3

PS. kuvapäivitykset vauvoista huomenna aamupäivällä

5 viikkoa - ja kaikki esteet ylitetty!

2011-12-20T21:53:00.000+02:00

Näin joulun aikaan tuntuu, että aika loppuu kesken! Sitä tahtoisi viettää vauvojen ja omien isojen kissojen kanssa kaiken ylimääräisen ajan ja tuntuu, että tämä blogikin jää vähän vähemmälle.

Vähän vauvojen kuulumisia kuitenkin!

5 viikkoa ylitettiin viime torstaina. Vähän sitä ennen ylitettiin jo kaikki aidat ja pienet valtasivat koko pentuhuoneen! Yksi aamu kun tulin tuomaan ruokia oli kaikki pennut pesän aitojen ulkopuolella, joten mitä niitä aitoja sitten turhaan enää pitämään!

Vessassa osataan käydä hienosti jo. Niin omassa, kuin isojen kissojenkin vessassa! Ruokiakin on vähitellen kokeiltu vähän muutakin, kuin ihan pelkää kananjauhelihaa. Possunjauheliha kermaviilillä on varsinkin pienten herkkua! Myöskin vauvakissojen kuivaruoka maistuu pienille hyvin!

Nyt jo juostaan, kiivetään ja vähän hypitäänkin! Viikon verran on huoneen oven korvannut verkko-ovi ja pikkuhiljaa meidän Rinsessa Enni on myös uskaltautunut pentuhuoneeseen pieniä katsomaan. Ennikin on vielä niin nuori, että on kiva seurata sitä painia ja leikkiä ja pikkuisen ehkä tekisi itsekin mieli mennä leikkiin mukaan! Nepo tietysti käy pieniä hoitamassa ja pesemässä. Välillä vähän intoudutaan leikkimäänkin, mutta sen toki estän vielä. 7kg vs. 700g ei ole ihan reilu vastapari.

Kaikenlaista elämää on taas opeteltu, pennunkatsojatkin on otettu kivasti vastaan ja pienen alkujännityksen jälkeen kaikki pienet on uskaltautuneet painileikkeihin vieraiden silmien alla! Ihan hirvittävän rohkeita ja ihmisläheisiä nämä vauvat ovat! Verkko-ovelle kipitetään hurjasti miukuen kun tulen töistä kotiin tai aamulla kun herään! Ehkä ensi viikolla käydään sitten jo tutustumassa vähän "isoon" maailmaan myös :) Tällä hetkellä pienet asettautuvat riviin ovelle ja selvästi juoni on se, että jos kaikki juoksee samaan aikaan niin kasvattaja-mamma ei ehdi saada jokaista kiinni!

Lisäksi meillä on taas pienten kanssa ollut vähän keskustelua siitä saako mamman jalkoihin hyökätä, pohkeesta purra tai muuta mukavaa! No onneksi tässä on aikaa oppia pois pahoilta tavoilta ennen kuin lähdetään omiin koteihin!

Rekisteröintipaperitkin on lähteneet ja nyt sitten odotellaan, että saadaan ne viralliset keltaiset kirjat pienistä. Sitten meillä on ihan virallisestikin rekisteröityjä norjalaisia metsäkissoja!

Taika, Ressu, Karkki, Helmi ja Poju ovat löytäneet ihan omat kodit ja ihmiset. Milja on alustavasti varattu ja Miljaa tullaan katsomaan Joulun aikaan. Sonja on vielä vailla sitä ihan omaa kotia. Vaikka ensisijaisesti nämä ihan lemmikeiksi ja rakastetuiksi perheenjäseniksi myydään niin Sonjan kanssa olisi pieni toive, että tyttöä tuotaisiin aina välillä näyttelyyn.

5-viikkoiskuvat löytyy taas tutusti kotisivujen Pennut-osion kautta.

Jouluaattona tai joulupäivänä on pienistä luvassa uusia kuvia ja kuulumisia! Saa nähdä miten rauhallinen Joulu meille tulee tämän lauman kanssa! ;)

Tämä Helmin ilme ehkä kertoo kaiken pienten Joulusuunnitelmista! Terveisiä vaan Saaga-siskolle ja Arja-mammalle... Täällä opetellaan kovasti kissamaisia taitoja, että Prinsessa pärjää Saaga-kuningattaren kanssa! ;)

4-viikkoa vauhtia ja vaalallisia tilanteita...

2011-12-12T21:15:00.000+02:00

Viime torstaina vauvoille tuli 4-viikkoa elettyä elämää täyteen. Aika menee niin nopeasti!

Ihmis-mummin ylpeydeksi kaikki 7 osaavat jo hienosti syödä lautaselta kanajauheliha/emonmaidonvastikeseosta ja kaikki 7 osaavat myös hienosti käydä vessassa! :) Itsenäisyyspäivän aamuna löytyi laatikosta ensimmäiset pienet kokkareet :)

Painit alkavat pienillä olla välillä myös aika rajunkin näköisiä! Aina välillä vähän kiljahdellaan, kun kaveri puree liian lujaa. Jostain kumman syystä nämäkin pennut ovat päättäneet, että hampaita on myös kiva kokeilla mummiin. Varpaisiin, sormiin, käsivarteen, jalkoihin - oikeastaan ihan mistä nyt sattuu saamaan kiinni! No sitten mummikin kiljahtelee vuorostaan! Pienestä saakka on hyvä opetella, että niillä käsillä ja jaloilla ei saa leikkiä!

Kaikki pienet ovat myös todella sosiaalisia! Juoksevat heti pesän reunalle hurjasti miukuen kun huoneeseen tullaan. Sitten kaikkia pitää silittää ja kun menen pesään istumaan mummin syliin kiivetään oikein mielellään. On nämä taas vaan niin rakkaita <3

Huoneessa on myös alettu harrastamaan äkkinäisiä liikkeitä, outoja ääniä ja muuta mukavaa että pienet tottuisivat kaikenlaiseen menoon ja meininkiin! Vähän välillä pelottaa, mutta sitten jo rohkeasti tutustutaan vaikka imurinkammotukseen! Ihan vielä pienten maailma ei ole laajentunut koko huoneen kokoiseksi. Ensin on opittava tulemaan syömään kutsuttaessa ja oltava ihan varmoja, että se vessa löytyy kun sitä tarvitaan. Lisäksi vauvat ovat vielä vähän maistelleen tuota paakkuntumatonta hiekkaa, joten vielä en uskalla kokeilla onneani isojen kissojen hiekan kanssa.

Unna imettää vieläkin vauvojaan antaumuksella, kuitenkin niin että yhä useammin kun tulen huoneeseen Unna on jossain muualla makoilemassa kuin pesässä. Painot pienillä kuitenkin nousee vieläkin hyvää tahtia. Aina välillä jollain paino junnaa pari päivää ja nousee vain 5-10g päivässä, mutta sitten yhtäkkiä paino onkin noussut 40g vuorokaudessa. Isoin, eli Ressu, painaa jo 680g. Pienimmän, eli Miljan, ollessa 590g painoinen. Eli ihan kivat painot tämän ikäisille, varsinkin kun vasta opetellaan vähitellen kiinteälle ravinnolle :)

Viikonloppuna oli muutenkin paljon jänniä asioita pienille, kun ensimmäiset omat ihmiset kävivät omia vauvojaan katsomassa! Helmi on ollut varattu jo oikeastaan syntymähetkestä saakka, olemme vaan seuranneet miten tytön luonne kehittyy! Pitäähän Helmin pärjätä sijoitustytölleni Saagalle (eli siis talon valtiattarelle) ja vielä sen lisäksi kolmen paimenlinjaisen lapinkoiran kanssa! Helmi siis on Arjan oma, tällä kertaa tyttö ei mene sijoitukseen. Karkkiakin kävi hyvä ystäväni katsomassa ja taisi tyttö vielä tulevan mamman sydämen. Sitten vaan odotellaan mitä talon isännällä on asiaan sanomista ;) Myös Ressu löysi ihan oman ihmisensä ja Poju samaten. Milja on myös alustavasti varattu. Eli ainoastaan mustavalkea Taika ja ruskeatäplikäsvalkea Sonja ovat tällä hetkellä ihan vailla omia ihmisiä.

Molemmat tytöt ovat oikein kauniita ja reippaita norskin-alkuja! Sonjalle toivoisin ehkä löytäväni näyttelyistä kiinnostuneen kodin. Taikalla on aivan uskomattoman pitkät tupsut korvissaan! Oikeastaan kaikilla pienillä on hienot tupsut ja muutenkin ovat mahdottoman pörröisiä! :)

Vauvojen 4-viikkoiskuvat taas tutusti kotisivujen Pennut-välilehden kautta.

3-viikkoa ja maailma avartuu!

2011-12-02T21:57:00.001+02:00

Jo 3 viikkoa takana! :) Vauvat temmeltävät pesässä, pesevät toisiaan, itseään ja vähän Unna-mammaakin! Välillä tempaudutaan painileikkiin ja ehkä vähän yritettäisiin pesän seinillekin kiivetä, jos vaan tuo mamma antaisi! Unna on kyllä ihan uskomaton supermamma. En ole nyt 4 päivään joutunut antamaan lisämaitoa ollenkaan vaan kaikkien 7 painot nousee 15-25g vuorokaudessa pelkällä emonmaidolla!

Viime seitsikolle annoin jo tässä vaiheessa maisteltavaksi vähän kiinteää ruokaa, mutta nämä kömpivät tyytyväisenä Unnan massukarvoille ja välillä sieltä nousee pieni pää onnellisen näköisenä suupielet aivan maidossa! <3 Suurin, eli punainen poika Ressu meni tänään 500g yli ja pieninkin eli Milja on jo yli 400g. Muut sitten siltä väliltä.

Selkeästi tuo maidon runsas tulo vaikuttaa myös siihen miten nopeasti pienet lähtevät tutkimaan elinympäristöään. Pioni-pennut tutkivat innoissaan tässä vaiheessa jo pesän ulkopuolelle aidattua lisäaluetta, mutta ei nämä pienet. Mieluummin nukutaan kasassa pesässä ja temmelletään siellä! Motoriset taidot kuitenkin kehittyvät aivan samaa tahtia kuin edellisen pentueen kanssa, joten siitäkään ei voi olla kiinni. No pienten maailma on kuitenkin avartunut kaksinkertaiseksi, kun aitasin toissa päivänä pesän eteen pienille turvallisen alueen.

No onhan tässä aikaa vielä temmeltää, joten ei pesästä minnekään ole kiire! :)

Neljä vauvoista on nyt alustavasti varattuja. Molemmat kilpparitytöt Helmi ja Karkki sekä molemmat pojat Ressu ja Poju. Ruskeatäplikkäät tytöt Sonja ja Milja sekä mustavalkea Taika-tyttö etsivät vielä omia ihmisiään. Kaikki ovat kauniita pieniä Norskin alkuja. Viikon päästä ensimmäiset vieraat pääsevät omiaan katsomaan ja sitten tiedetään onko näille neljälle jo löytynyt se ihan oma koti ja omat ihmiset!

Isosisko Ennikin on käynyt huoneessa katsomassa, että mitä ihme ääniä ja hajuja täältä tuleekaan! Enni tosin totesi huoneeseen muuttaneen hirviöitä! Kun ne näyttää kissoilta ja kuulostaa kissoilta, mutta haisevat hassulta ja ovat rotan kokoisia! Ja niitä on vielä niin monta! Nehän valloittaa kohta koko maailman! (No Ennin mielestä on kyllä jo tarpeeksi kamalaa, jos ne valloittaa ihmis-äiskän sylin. Ennistä kun siinä on tilaa vain Ennille ja ehkä Nepolle, Nupulle ja Nukikselle. Ehkä...)

Sijoitustytölläni Saagalla on jännät paikat kotona, kun Saagan paras ystävä Niehku synnytti viime viikonvaihteessa 5 ihanaa pötkylää! :) Saaga on kissamaiseen tapaansa yrittänyt vähän vain kurkkia miten pääsisi livahtamaan Niehkua ja pieniä katsomaan! Saagan omasta blogista löytyy Saagan synnytysselostus ja Nereaneidon sivuilta löytyy enemmänkin kuvia pienistä koiravauvoista! Enni lähettää paljon terveisiä siskolle! Nyt Enni tietää miltä tuntuu, kun huoneessa on hirviöitä! Ei kai nämäkin valloita koko asuntoa niin kuin teillä ne pyörremyrskyn lailla etenevät viimeksi?

Uusia kuvia pienistä taas kotisivujen Pennut välilehdeltä.

Vielä lopuksi pari kuvaa. Unna-mamma ottaa rennosti ja lepää kun pennut kerrankin nukkuu ja toisessa meidän "kasa". Unna alkaa taas jäädä näkymättömiin pienten alta! :)

Pientä elämää jo 2-viikkoa ja myös näyttelykuulumisia

2011-11-26T18:00:00.001+02:00

Ihan ensiksi tahdon onnitella Pioni-pentueen Velmua (Nenukan Raspberry Charm). Velmu valmistui tänään Turussa Premioriksi! :) Onnea Velmulle ja koko Velmun perheelle! Myös Ruusu-pentujen isä Hemmo (Mototassun Viehkeä Veijari) on tänään ollut näyttelyssä ja saanut sertinsä. Hienosti lisäksi poika sai tuomarin erikoismaininta ruusukkeen, jonka tuomari oli tuonut pojalle henkilökohtaisesti! Taisi poika viedä tuomarin sydämen ;) Onnea Mirjalle ja komealle Hemmolle!

Mukava olisi näyttelyssä käydä tuttuja katsomassa, mutta en tahdo tuoda kotiin mitään pöpöjä sieltä joten välistä jää!

Täällä kotona vauvat täytti torstaina 2 viikkoa! Silmät on avautuneet ja maailmaa katsellaan uteliain silmin. Kävelyharjoituksen on aloitettu, istumaan opittu ja omia sekä vähän kaverinkin tassuja pestään suurella uteliaisuudella! Unna-mamman masukarvoilta kuuluu tyytyväinen hurina, kun vauvat ovat tisulla.

Samalla tavalla kuin viime seitsikon kanssa ei maito ihan ole riittänyt enää kasvuun saakka, joten pienet ovat saaneet päivittäin vähän lisäruokaa. Tai siis kaikki muut paitsi Ressu-poika jonka paino menee ihan omilla käyrillään ilman mitään lisäruokia... Pikkuisen parilla pienellä simmut rähmi avautumisen jälkeen ja keskusteltuani eläinlääkärin kanssa päätettiin, että oli parempi aloittaa tipat näillä joilla silmät vaivasi. Nyt on silmät kirkkaat ja maailmakin on taas mukava paikka.

Unna on kyllä ollut aivan ihana huolehtiva emo. Tosin nyt jo päivittäin tyttö käy katselemassa tuolla oven toisella puolen kavereita ja Nepo vietää täällä pentuhuoneen puolella mielellään aikaa kun minäkin olen täällä. Ihanan rauhallisesti Nepo taas seuraa pienen matkan päästä pienten ja Unnan touhuja. Välillä Unna käy puskemassa Nepoa ja Nepo vähän pesee Unnaa. Pieniä on haisteltu valvotusti. Ilman valvontaa Nepo ei vielä huoneeseen saa toki jäädä! Meidän ihana laumanjohtaja :)

Kolme pienistä on alustavasti varattuja. Molemmat kilpparitytöt Helmi ja Karkki ja punainen Ressu-poika. Parin viikon päästä pieniä tullaan katsomaan ja sitten tietää onko näille kolmelle jo löytynyt omat kodit.

Kotisivujen pennut-välilehden kautta taas uusia kuvia. Lopuksi vielä meidän kasvava kasa! Pienet näyttää jo nyt niin isoilta :)

1 viikko ylitetty

2011-11-20T09:43:00.001+02:00

Ensimmäinen viikko on takanapäin. Tai siis no pari päivää jo ylikin! Kaikki pienet ovat kasvaneet hurjasti. Toki painoa voisi olla enemmän, jos pieniä olisi taas vaan 4, mutta olen kyllä todella tyytyväinen pienten painonnousuun. Unna viettää pesässä aikaa tunnollisesti ja ruoka maistuu. Pienestäkin vinkaisusta mamma käy katsomassa ettei mikään vaan ole vikana! :)

Nämä ovat siitä jänniä pentuja, että kenelläkään ei oikein tunnu olevan sitä ihan "omaa" tisua. Usein pennut valitsevat sen oman nisänsä ja siitä syödään sitten sen jälkeen. Edellisessä pentueessammekin oli näin, mutta nämä ottavat ahnaasti sen mikä nenän eteen sattuu. Ehkä siksi painotkin nousevat hyvin samaa tahtia :) Pienin painaa tällä hetkellä 240g ja suurin 280g.

Silmät alkaa avautumaan ja puolet pienistä katselee jo maailmaa suurilla sinisillä silmillä :) Joten 1vko kuvat ovat aika pimeitä ja niitä ei ole montaa. Tähän aikaan vuodesta ei tuota luonnonvaloa ole kovin montaa tuntia päivässä ja se ei ole kovin kirkasta. Salamaa en käytä nyt ettei se käy juuri avautuviin herkkiin silmiin :) Kuvat kuitenkin on julkaistu kotisivuilla ja pennun kuvan näkee klikkaamalla pennun nimeä. "Työnimet" pennuilla myös on, mutta ne varmasti muuttuvat sitä mukaa kun vauvat löytävät omat ihmisensä :)

Unna on ollut heti synnytyksestä saakka oma ihana kehrääväinen huomionkipeä itsensä! Kovasti tytöllä on asiaa, kun pitkän työpäivän jälkeen tulen tänne vauvahuoneeseen viettämään rouvan kanssa aikaa ja katsomaan pieniä. Ja silittää ja pussailla pitää ihan kamalasti! Sitten rouva komentaa äiskän pesän viereen istumaan, kiepsahtaa pentujen viereen ja kun pienet mönkivät masukarvoissa Unna kehrää onnellisena ja äiskän pitää silittää mammaa! :)

Välillä mamma käy jaloittelemassa tuolla toisella puolen ovea ja siinähän on heti vastassa meidän muut kissat. Jos vähän näkisi kurkistaa, että mitä siellä hassun hajuisessa huoneessa oikein tapahtuu! Nepo on käynyt taas valvotusti vähän kurkistamassa. Nepon Unna ottaa hurjasti puskien vastaan huoneeseen ja odottaa sitten Nepolta hellää pesua :) Nepo tahtoisi hoitaa vauvoja, mutta en päästä poikaa pesän lähelle tai vauvoihin käsiksi. Kyllä niitä ehtii vielä hoitamaan! Nupun ja Ennin mielestä Unna taas on hurjan pelottavan hajuinen. Oikeastaan ihan vieras kissa ja Unnalle pitää sihistä ja ehkä vähän tassullakin kokeilla, että kukas tätö se taas olikaan! Molempia kuitenkin kiinnostaa ihan kamalasti mitä täällä työhuoneessa tapahtuu ja Enniä oikeastaan vähän harmittaakin, että äiskä katoaa oven taakse. Joten tyttö makoilee eteisen lattialla aivan litteänä ja tarkkailee oven alta pienestä raosta huoneen tapahtumia!

Mahtaa pienten äänet olla mielenkiintoisia, sillä pentupesään ei ovelta näe mitenkään. Muutenkin siinä on kangas edessä, että lämpö pysyy pesässä! :)

Lopuksi vielä tyytyväinen mamma pienten kanssa pesässä! Vauvat näyttää nyt jo niin kovin suurilta verrattuna syntymähetkeen! Kohta ei Unnaa taas näe enää pienten alta! :)

Vauvantuoksuisia terveisiä

2011-11-15T22:05:00.001+02:00

Miten nopeasti sitä rakastuu ja kiintyykään näihin pieniin otuksiin? Tänään pienet vähän "läähättivät" ja heti lähti puhelua Unnan kasvattajalle, että onko siellä koskaan tapahtunut niin. Ei meillä edelliset vauvat läähättäneet mihinkään päin! No kyllähän sen toki toisaalta arvasi, että tämä on normaalia. Mutta entäs jos ei olisikaan ollut? Se olisi ollut kamalaa!

Vauvat ovat nyt 5 päivän ikäisiä ja ensimmäiset kehruut on kuuluneet pesästä jo pari päivää sitten. Taas löydän itseni stressaavan ja kiireisen työpäivän jälkeen istumasta pentupesän viereltä ja huomaan miten kaunista on katsella tätä elämän alkua! :) Kummasti huolet kaikkoaa ja sydämeen leviää leveä hymy!

Toki meidän "isot" kissatkin saavat ja ansaitsevat ihmis-äiskän huomiota. Nämä pienet kun vielä oikeastaan tarvitsevat eniten emoaan. Kasvattajan tehtävä tässä vaiheessa on pitää huoli siitä, että emo saa tarpeeksi ravintoa, vauvat kasvavat ja ovat pontevia. Sekä seurata muutenkin, että kaikki on hyvin.

Ihanan ihmisläheisiä ovat nämäkin Unnan pennut. Kun pienen nostaa syliinsä, tai laittaa käden pentupesään pienet pökkivät päätä kättä vasten ja nauttivat silityksistä selvästi. Mutta on silti ihana istua sohvalle ja nostaa jalat ylös, kun Nukis, Nepo tai Nejo (tai nykyään jopa Nuppu, poika alkaa tulla vanhaksi...) kiipeää syliin kehräämään ja nauttimaan silityksistä. Tai kun heti herättyäni Enni rakastaa hurjasti huristen ja toivottaa päivän alkaneeksi!

Unna on osoittautunut taas kerran huolehtivaksi ja rakastavaksi emoksi. Vauvojen painot on nousseet ripeämmin, kuin edellisen seitsikon ja Unna kehräilee tyytyväisenä pentupesällä kun vauvat taistelevat paikasta siinä parhaalla tisulla. Ihanaa, kun on emo jonka kanssa ei tarvitse huolehtia vauvoista. Tietysti Unna käy välillä jaloittelemassa tuolla oven toisella puolen ja katsastamassa paikat. Varsinkin Nepon huomio on Unnalle taas todella tärkeää. Onhan toki tärkeä asia, että lauman johtaja - Nepo - hyväksyy vauvat osaksi meidän laumaamme taas vähän päälle 3kk ajaksi.

Yksi tytöistä on tällä hetkellä alustavasti varattu ja seurailemme hetken miten tyttö kehittyy. Lisäksi punainen poika on katsastelun alla. Kaikki vauvat ovat kyllä nättejä pieniä norskinalkuja. Kiva nähdä miten kehittyvät!

1vk kuvat tulevat kotisivuille lauantaina. Töiden jälkeen on jo niin kovin pimeää, että otan mieluummin kuvat päiväsaikaan. Nimet on kuitenkin jo julkaistu. Nämä pennut on nimetty kauniiden ruusujen mukaan.

Voiko tästä näystä tulla muuta, kuin hyvä mieli?

Väsynyt ja onnellinen :)

2011-11-10T22:05:00.000+02:00

Unna päätti tällä kertaa hoitaa synnytyksen aivan toisin kun viimeksi! Viime kerralla tytön levottomuus ja esisupistelut kesti tasan 2vrk ja sitten kaikki 7 puskettiin ulos vrk 66 alta 3 tunnin ja siinä pidettiin välissä taukoakin!

Tällä kertaa vauvat tuli vrk 65. Levottomuus alkoi tasan klo 04.00 ja sen jälkeen ei äiskän annettu nukkua. Lapsivesi tuli 10.00 ja ensimmäinen supistus vasta melkein 1,5h myöhemmin. Ensimmäinen vauva syntyi paria minuuttia vaille 12 päivällä ja viimeinen 18.51. Ja saldona siis se sama tuttu 7 :)

Unna teki taas tyttövoittoisen pesueen. Ensimmäisenä syntyi kaunis ruskeatäplikäsvalkea (n 09 24) neitonen, sen jälkeen maailmaan ponkaisi mustavalkea (n 09) tytöntyllerö. Kolmantena maailmaa valloitti kilpikonnatäplikäs neitokainen (f 09 24) punaista tältä tytöllä on toinen takajalka, toisessa olkapäässä ja muutenkin vähän jokapuolelta. Neljäntenä ponkaisi meidän "kiintiöpunainen" punatabbyvalkea (d 09 22) joka siis on myös suurin pentu. Viides vauva on myös ruskeatäplikäsvalkea kaunotar (n 09 24) ja kuudentena saimme maailmaan "Enni-kilpparin" eli kilpparivalkean tytön (f 09) hauskasti on tytöllä toinen puoli naamaa punainen ja toinen musta. Vihdoin seitsemäs vauva oli toinen poika. Tämäkin ruskeatäplikäsvalkea (n 09 24).

Unna vaikuttaa onnelliselta ja omistautuvalta emolta taas kerran! Vauvat on kaikki löytäneet tisut :) Nyt sitten peukut pystyyn, että pääsemme taasen näiden ensimmäisten kriittisimpien päivien yli ja kasvattaja voi alkaa hengittämään vähän vapaammin! ;)

Hemmolle vielä suuren suuret suukot ja silitykset! <3

H-hetki lähestyy!

2011-11-06T16:16:00.000+02:00

Vajaa viikko (toivottavasti) jäljellä H-hetkeen. Nyt on ollaan vuorokaudella 61 ja maha senkun kasvaa!

Itseasiassa näin jo painajaisia viime viikolla, että pentuja vaan tuli ja tuli ja ne ei loppuneet ollenkaan! No onneksi niin ei käy :) Maha on kuitenkin aika tasainen joten sillä 6-8 veikkauksella ollaan vieläkin liikkeellä. Painoa on tullut 2,4kg ja mahan ympärys melkein 60cm. Tämän näkemäni painajaisen jälkeen sitä lopetti itse jännittämästä pentumäärää ja nyt odotellaan synnytystä hyvillä mielin! :) Vielä olisi 3 päivää töitä edessä. Torstain ja perjantain vietän sitten mammalomaa ja keskiviikkonakin tänne tulee hyvä ystäväni vahtimaan mamman liikkeitä!

Ruokahalu Unnalla on edelleen hyvä ja mamma on aivan rauhallinen. Esisupisteluthan alkoi viimeksi melkein 2 vuorokautta ennen varsinaista synnytystä. Toivottavasti nyt tapahtuisi asiat vähän nopeammin, se oli Unnalle aika rankkaa. Itse synnytys oli nopea tapahtuma. Täytyy siis toivoa, että nytkin menisi kaikki hyvin ja suht ripeästi.

Unna muuttaa tänään omaan "yksiöön" eli pentuhuoneena toimivaan työhuoneeseen. Unnalle on mukavampi olla, kun rouva saa olla rauhassa. Selväsi vähän muiden leikit ja lähentely-yritykset ärsyttää mammaa! Lisäksi ruokamääriä on helppo seurata kun mamma viettää omassa huoneessa aikaa. Toki Unna saa käydä jaloittelemassa ja moikkaamassa kavereita tässä vielä alkuviikon kun niin tahtoo! Synnytyspesän laitan kokoon myös ja sitten ollaan valmiita :) Keskiviikkona muutan mamman kanssa työhuoneeseen nukkumaan :)

Peukut pystyyn, että kaikki menee hyvin ja seuraavat päivitykset kun meillä on jotain kerrottavaa!

Vielä tältä päivältä masukuva :)

"Vaappu"

2011-10-30T19:22:00.003+02:00

Maha kasvaa ja kasvattajan painajaiset pentumäärästä lisääntyy! Painoa oli eilen tullut 2,1kg joka siis on jo enemmän kun viimeksi synnytyksen hetkellä ja nyt on vielä vähän alle pari viikkoa H-hetkeen jäljellä. Unna vaappuu eteenpäin ja lösähtää vähän väliä makoilemaan mahdollisimman viileälle alustalle. Ruokaa menee myöskin tytöllä ihan käsittämätön määrä! Mikä on kyllä hyvä, sillä ainakin on vauvoilla kasvulle energiaa! :) Toiveissa on se 7, sillä maha näyttää olevan hieman toispuoleinen!

Saagalla alkoi torstaina kiima ja Oskari tuli perjantaina lemmenlomalle Saagan luo Hämeenlinnaan! :) Vielä ei ole astumisia tapahtunut, vaikka Saaga kovasti itseään tarjoaakin. Oskari on enemmän keskittynyt pitämään armaansa puhtaana. Toivottavasti rakastavaiset löytäisivät yhteisen sävelen ja saisimme niitä astumisiakin :) Ainakin meillä on peukut pystyssä! Saagan omassa blogissa: http://saaganeidon.vuodatus.net/

on kauniita kuvia rakastavaisista! Kiitos Arja, että annat rakastavaisten viettää teillä lemmenlomaa ja kiitos Katja, että toitte Oskarin kyläilemään!

Saagan kotona tapahtuu muutenkin tytölle "jänniä" asioita. Saagan paras ystävä Niehku kävi eilen Arjan kanssa ultrassa ja onhan siellä mahassa pieniä koiranalkuja useampiakin! Tai no eihän tämä niin uutta ole Saagalle. Yksi pentue Saagan aikana siellä onkin jo ollut joille Saaga opetti kunniallisten alamaisten taitoja! Rotuna on paimensukuinen lapinkoira ja Nereaneidon kennel sijaitsee Hämeenlinnassa. Joten siis mikäli sellaisen hankkiminen on ollut harkinnassa niin yhteydet Saagan omaan ihmiseen Arjaan :) Nämä pennut ovat myös tottuneet kissoihin! Lisätietoja Kennelin omilta sivuilta http://nereaneidon.vuodatus.net/

Itsellekin on myös mukava ja mielenkiintoista päästä seuraamaan pienten koirien elämäntaipaleen alkua! Niehkulle ja Arjalle kuitenkin paljon jaksamista ja Niehkulle tietysti Extra-suukot ;)

Lopuksi taas pari kuvaa meidän "vaapusta"

Massun kasvua seuraillessa...

2011-10-25T19:40:00.000+03:00

Tänään menossa n. vrk 49. Vielä vähän päälle 2 viikkoa synnytykseen. Massu kasvaa entistä tahtia. Painonnousu 1,7kg ja mahan ympärys 54cm. En edes enää arvaile montako siellä on. Luultavasti siellä on monta ja kohtahan se nähdään! Pärjättiin me viimeksikin 7 pienen kanssa, joten kaikki sen alle menee, kunhan ei kovin paljon menisi yli ainakaan! Ensi viikolla saan emonmaidonvastikkeen, pesä nostetaan pystyyn viikon päästä ja vaa'asta pitää vaihtaa patteri, mutta muuten ollaan valmiina koetokseen!

Ensimmäiset potkut tuntuvat jo :) Onhan se aika söpöä, kun laittaa käden Unnan mahaa vasten ja siellä alkaa selkeästi Alieneiden Zumba-tunti, mutta ei se varmasti ole kovin kivaa meidän Tankin mielestä! Unna kehrää kyllä todella paljon ja tahtoisi olla sylissä kovasti. Ilmeisesti vauvat siinä sylissä hiljenevät ja mammakin saa vähän levätä.

Unna makoilee taas mahdollisimman viileällä alustalla ja hassusti mahallaan, aivan kuten viime raskaudessa! Aina välillä mamman häntä vispaa ja korvat kääntyy luimuun, kun masussa oikein zumbaillaan! Onhan tuota massua taas ihana katsoa ja oikeastaan nyt tästä raskausajasta olen osannut nauttia ihan eri tavalla, kun asiat ovat jo tuttuja eikä tarvitse kokoajan jännittää mitä tapahtuu nurkan takana! :)

Saaga aloittelee ilmeisesti juoksua, joten saimme vihdoin varmistuksen siitä, että ei siellä nyt tällä kertaa ollut pieniä kissanalkuja. Saaga ja Oskari viettävät uusinta lemmenlomaa kunhan vaan juoksu tulee kunnolla päälle! :) Peukut pystyyn, että tällä kerralla onnistuu!

Lopuksi vielä pari kuvaa meidän mamma-massusta :)

Lempiasennossa mahallaan. Tämä on viikon vanha kuva, joten massu ei ihan pääse oikeuksiinsa :)

Sitten pari maha-kuvaa tältä päivältä :)

Vauvakuulumisia

2011-10-19T19:01:00.000+03:00

Unnalla on nyt raskaus edennyt vähän yli puolivälin. Ollaan n. 42-vuorokaudella. Painoa on tullut melkein 1,3kg ja masun ympärys on 51cm. Molemmat ovat edellä edelliseen raskauteen verrattuna. Toisaalta Unna on muutenkin suurempi kuin edellisten pentujen aikaan, että jännä nähdä mitä sieltä putkahtaa. Ensin massu näytti olevan hyvinkin tasainen, mutta taitaa se sittenkin olla vähän toispuoleinen. Joten veikkaus on optimistisesti 7. Olen edelleen hyvin tyytyväinen jos vauvoja tuleekin vain 5. Vähän tuntuu olevan tytöllä tukalat oltavat ja massua pitää pestä vähän väliä. Pikkuhiljaa alkavat pienet pitää jytää massussa!

Saaga panttaa vieläkin tietoa raskaudestaan. Kävin viikonloppuna tyttöä katsomassa ja vaikka kiimaa ei olekaan alkanut niin painokaan ei kyllä nouse eikä tisuissa ole oikeistaan merkkejä muutoksista. Silti tahdomme toivoa astumisen onnistuneen ja pidämme peukkuja, että siellä olisi edes pari vauvaa :) Perjantaina olisi tarkoitus käydä taas tyttöä "kopeloimassa". Jos sitten olisimme asiassa asteen viisaampia!

Eipä tässä paljon muita kuulumisia ole. Yritän tehdä töissä pitkää päivää, jotta on sitten vauvojen kanssa vähän enemmän aikaa. Sain onneksi tältä lomaviikoltani siirrettyä pari päivää Unnan synnytyksen aikoihin, että voi sitten olla "mammalomalla" vähän pidempään :)

Pojat voi hyvin, Jättikselläkin tuntuu olevan kaikki taas kohdallaan alkavasta nivelrikosta, dementiasta ja kuuroudesta huolimatta. Poika elelee onnellista elämää! Enni on kasvanut ja painaa melkein 4,4kg. Muutenkin tyttö on kehittynyt kovasti. Tosin kovasti tällä hetkellä vieraat paikat pelottaa joten seurailen kehitystä ja päätän astutuksen suhteen asioista vasta kun tyttö on vielä vähän aikuistunut.

Lopuksi vielä "mummeille" kuva Unnan söpöstä vauvamassusta :)

Marrasvauvoja tulossa!

2011-10-08T15:34:00.000+03:00

Kai sitä voi jo itselleen ääneen myöntää, että meille on tulossa vauvoja :) Ainakin Unnalle. Unnalla on raskautta takana 4 1/2 viikkoa ja massu on jo "soman" pyöreä. Painoa on tullut lisää kammottava määrä! 650g! Joka on 150g enemmän kun viimeksi tähän aikaan raskaudesta. Tahdon uskotella itselleni, että tyttö oli vaan todella hoikassa kunnossa ennen astutusta ja nyt kerätään massaa... Toisaalta ei se uskottelu tuottanut viimeksikään tulosta ja saimme silti 7 vaikka toivoin kovasti 5, joten pelkään pahinta (7 ylöspäin) ja toivon parasta (alle 6). Toisinsanoen olen iloisesti yllättynyt, jos sieltä tuleekin pieni pentue. Mutta varaudun myös henkisesti isompaankin määrään. Toisaalta onhan tämä jo toinen raskaus, että kyllähän se massu pyöristyykin vähän nopeammin. Joten yritän jättää kaikki mahdolliset tiineyskalenterit oman onnensa nojaan, missä sanotaan että maha alkaa pyöristyä 5-6 viikon kohdalla. Unnalla se pyöristyminen alkoi viimeksikin jo 4 viikon jälkeen. No laskettu aika on marraskuun puolivälissä, joten sittenhän sitä viimeistään tietää montako on tulossa :)

Unna on ollut tässä raskaudessa todella erilainen, kuin viimeksi. Ruokahalu on tosin samanlainen, eli valtava! Mutta rouvan mielialat heittelevät kyllä ihan laidasta laitaan. Yhdellä hetkellä täällä on erittäin hellyydenkipeä rakastava Unna ja toisella sellainen mäkäräpä-täti jolle ei kelpaa mikään ja kaikki asiat on huonosti maan ja taivaan välillä! Tiedä sitten johtuuko se tuosta pitkästä tauosta kiimoissa, jonka aikana Unna käyttäytyi ja alkoi näyttämäänkin jo ihan kastraatilta, että hormoonit vähän raskauden myötäkin heittelee...

Saaga sen sijaan antaa meidän odottaa tietoa vauvoista. Aluksi näyttikin todella lupaavalle ja paino nousi ja Saaga oli muutenkin seesteisen onnellinen, mutta nyt ei ruoka maistu, paino on laskenut ja tytöllä on ollut taas vähän levottomia öitä, niin kuin muutenkin kiiman alkaessa. Tisuissakaan ei ole muutoksia havaittavissa. Toivomme tämän kaiken johtuvan raskaushormoneista ja jos tytöllä on vähän pahoinvointia, mutta ainakaan masussa ei montaa vauvaa ole ja olemme alkaneet pelätä, että ei ole ollenkaan ja kiimahan sieltä on tulossa. No sunnuntaina tulee vasta 4 viikkoa, joten odottelemme rauhassa! Sitten sitä vaan ajellaan uudelleen Oskaria tapaamaan! :) Täytyy nyt toivoa, että mikäli se kiima tulee niin se tulisi nopeasti! :D Näitä vauvoja odotetaan kuitenkin kovasti!

Lopuksi vielä kuva meidän mammasta ja "hähää enpäs kerro montako sieltä on tulossa".

Taas on syksy...

2011-09-15T22:03:00.000+03:00

Niin se vain kesä meni ihan liian nopeasti ja syksy saapui! Viime vuonna tähän aikaan alkoi olla ne hetket käsillä, kun meidän Pionit lähtivät valloittamaan maailmaa ja omia kotejaan ja ihmisiään :)

Suunnitelmissa oli, että tähän aikaan tänä vuonna Unna olisi jo saanut vauvansa ja Saaga astutettaisiin tässä pikkuhiljaa (tai siis olisi jo astutettu ja vauvojen piti syntyä...)

Mutta mikäänhän ei ole tässä kasvatuksessa niin varmaa kuin epävarma!
Unnan viimeinen kiima oli viime vuoden lokakuussa. Sen jälkeen tyttö on pitänyt tassunsa hyvin tiukasti ristissä! Saaga oli pillereillä toistuvien kiimojensa ja niistä johtuvan syömättömyyden vuoksi. Pillerit lopetettiin juhannuksena. Sen jälkeen ei merkin merkkiä kiimasta! Unnan suhteen olin jo melkein luopunut toivosta!

Tytöllähän oli tuossa kevättalvella lievä tulehdus ja siinä yhteydessä sitten eläinlääkärin kanssa neuvoteltuani jouduin vaihtamaan Unnan suhteen jo poikaystäväsuunnitelmiakin. Suositus kun oli, että mikäli tyttö enää koskaan juoksee viedään rouva nuoren ja viriilin kollin luokse (tai sellaisen joka astuu varmasti) että ei juoksisi ns. "tyhjänä". Kuulemma olisi lisännyt huomattavasti kohtutulehduksen riskiä olla astuttamatta tai ottaa mitään riskejä! No eipä kuulunut Unnalle kiimaa ei! Oikeastaan olin jo päättänyt leikkauttaa rouvan, koska toisaalta miksipä ottaa riskejä kohtutulehduksista tai sen sellaisista jos ei kerta juostakaan! No hyvä etten leikkauttanut :)

Pari viikkoa sitten rouva aloitti kiiman! Oikein äänekkään ja sellaisen joka vie jalat alta! :) No ei sitten muuta kuin poikakaverin omalle ihmiselle viestiä, että vieläkö huolivat meidät kylään! Ja kyllähän toki huolivat :) Unna vietti Hemmon kanssa pari rakkauden täyteistä vuorokautta. Kiitos Mirja Unnan hyvästä hoidosta :) Ja meillä on nyt sitten sormet, varpaat ja hännät sun muut ristissä, että näistä lemmenöistä tulisi tulosta ja meillä olisi vihdoin marraskuussa vauvoja! Vielä viikko pitäisi ainakin pysyä Unnan masukarvoista erossa ennen kun pystyn sanomaan juuta enkä jaata :) Ainakin Unna käyttäytyy hyvin samalla tavalla kun edellisen kerran vauvoja odottaessaan :)

Karvatkin Unna päätti kasvattaa vihdoin tuossa kesän mittaan. Tähän asti tyttö kun on ollut melko naku!

Lemmenhetkistäkin on meillä todisteita :) Kuvan on ottanut Hemmon oma ihminen Mirja :)

No eipä siinä sitten kaikki! Olemme odottaneet Saagan oman ihmisen Arjan kanssa hartaasti, että Saaga vihdoin aloittaisi kiiman! No sehän sitten tietysti aloitettiin heti perään Unnan jälkeen! Viime sunnuntaina ajelimme Arjan ja Saagan kanssa kohti Turkua ja veimme Saagan poikakaveriaan Oskaria katsomaan :) Saaga ei siellä paljoa aikaillut ja antautuikin lemmen pauloihin heti samana iltana! :) Tämä taisikin olla ihan oikea rakkaussuhde, niin antaumuksella Oskari hoisi tyttöystäväänsä! Kiitos Katja Saagan oikein hyvästä hoidosta! :) Oskarin omassa blogissa on kuvia lemmenparista! Tiistaina Saaga kotiutui ja taisi olla molemmilla vähän suru puserossa, kun kummankin kotona lauleltiin vähän lemmenlurituksia ja etsittiin kaveria! Saagan omasta blogista voi käydä myös katsomassa Saagan ja Oskarin kuvia ja Saagan kuulumisia!Joten nyt meillä sitten jännätään vauvauutisia oikein kaksin verroin! :) Ja kyllä näitä on odotettukin! :D

Näin helliä hetkiä Oskari ja Saaga viettivät. Kuva Katja Gröning

Muuten kotona on oikein rauhallista :) Tai no rauhallista on ehkä vähän huono sana kuvaamaan meidän menoa! Kun vihdoin illat on pimentyneet ja viilentyneet... Taas on syysrallikausi aloitettu! On siinä menoa ja meininkiä kun meidän lauma ottaa ja rallaa peräkanaa olkkarista eteiseen, eteisestä työkkäriin ja siitä taas olkkarin kautta makuuhuoneeseen!

Kääpiöparta-agama Pätkis

2011-08-06T19:28:00.001+03:00

Kaikenkarvainen perheemme sai viime maanantaina uuden perheenjäsenen.

Tätä on harkittu jo n. 5 vuotta ja vihdoin se tapahtui! Eli pieni Kääpiöparta-agama (luultavammin tyttö) muutti meille asumaan. Hän sai nimekseen Pätkis. Ihan uutta tämä herppeilyhän ei meille ole, sillä Leopardigekkomme Geke ja Kismet on jo 7-vuotiaita. Viime kesänä tyhjensimme vähän vajaa 300 litraisen akvaariomme ja se on tuossa tyhjänä odotellut talven yli mitä päätämme sille tehdä. No nyt oli sitten Pätkiksen aika :)

Pätkis tuli suoraan kasvattajalta 8-viikon ikäisenä. 6-viikkoa näille olisi luovutusikä, mutta kesälomareissujemme vuoksi sovimme hakevamme pienen kotiin vasta 8-viikkoisena. Todella seurallinen ja käsittelyyn tottunut otus tuo on ja ruokahalu on käppänöille tyypillinen, eli HYVÄ! Tänään pieni loi ensimmäisen kerran nahkansa :)

Onhan tuo aika otus, painoa on huimat 22g! Karvakakarat on aivan ihmeissään, että mitä sinne akvaarioon on oikein ilmestynyt! Tosin taitaa sirkat kiinnostaa enemmän ;) Siinähän tuo eroaa noista leosgeista, että on päiväaktiivinen eläin ja todella seurallinen :)

Tässä vielä pari kuvaa meidän söpöläisestä (niin juuri söpöläisestä ;) )

Elrond tuli ja vei sydämemme!

2011-06-20T12:40:00.001+03:00

Nyt on naurun täyteinen viikonloppu Berliinissä takana! Koska loppujen lopuksi Berliiniin tutustumiseen jäi vain yksi päivä niin käytimme sen Merjan kanssa tehokkaasti! Kävimme tietysti Berliinin eläintarhassa tutustumassa noihin vähän isompiin kissasukulaisiin :)

Leijonat olivat (tietysti) upeita ja näimme myös mustan pantterin <3, gebardin ja monen monta muuta pienempää kissasukulaista. Jääkarhuja, bingviineitä, bandan, virtahepoja, gorilloja jne. Ja mitäpäs reissu olisi ilman shoppailukierrosta! Viikonloppu oli kyllä todella hektinen. Lähdöt oli aikaisin ja päivät pitkiä, mutta kyllä reissu oli kyllä todella mahtava irtiotto arjesta. Ja palkinto siitä kaiken vaivan arvoinen ;) Sillä tätä on odotettu todella pitkään, etsimmehän poikaa pidemmän aikaa. Maaliskuusta asti olemme viestitelleet kasvattajan kanssa ja kyllä oli vatsanpohjalla pieni (tai ei niin pienikään) innostuksen tunne ja jännitys, kun vihdoin eilen odotimme "sinisen unelmamme" saapumista lentokentälle!Mukanamme toimme siis ihanan pienen suuren sinisen miehen :) Hän on Elrond Sirkad*PL (NFO a 24). Pojalla on piiiiiitkä häntä ja suurensuuret korvat, sekä mahtavat tassut, pitkä profiili, selkä ja korkeat jalat! Ja luonne on kertakaikkisen mahtava! Vaikka ympärillä oli lentokentällä eilen paljon hälinää ja kasvattaja antoi pojan ihan vieraaseen syliin (näimme pojan "livenä" vasta eilen kentällä) poika tukeutui heti omiin uusiin ihmisiinsä :) ja sulatti meidän sydämet lopullisesti!Kun lopulta eilen lennon ja kotimatkan jälkeen saavuimme meille kotiin kävi poika reippaasti asioillaan ja söi masun täyteen ja sitten pitikin jo leikkiä ja komentaa "mummia ja mammaa". Palkintona hyvästä palveluksesta saimme Merjan kanssa kumpainenkin hurjat hurinat ja suukkoja! Kaikki tämä pitkän matkan jälkeen, vieraassa maassa, vieraiden ihmisten kanssa, vieraiden kissojen tuoksuissa ja äänissä. Elrond ei ollut moksiskaan! :D Vähän sydämestä kirpaisi, kun Merja vei meidän pienen suuren miehen aamulla mukanaan Ouluun, mutta siellä Elrondia odottaa mahtava sijoituskoti! Poika muuttaa tänään Emmin luokse asustamaan ja pääsee omaan kotiin! Parin viikon päästä sitten lähdetään meidän pojan kanssa näyttelyyn harjoittelemaan. Onhan tuo toki nyt hassussa iässä. Kaikki on vähän "liian pitkää" PAITSI turkki, mutta on kuulemma kovasti hitaasti kehittyvää linjaa joten odotamme innolla mitä pojasta isona kasvaa :)Kiitos kovasti Emmi, että annat meidän pojalle kodin! :)Basia! Thank you so much for our blue angel! He is perfect and we love him SO much! :)

Pionit 1-vuotta 14.06.2011 ja muitakin uutisia

2011-06-14T20:47:00.006+03:00

Niin se on vaan vuosi vierähtänyt ja tähän aikaan viime vuonna oli meillä pitkä odotus ohi ja 7 maailman kauneinta (mummin mielestä tietysti) kissanalkua tuhisi tyytyväisenä Unna-emon mahakarvoissa.

Nyt meidän "vauvat" on jo vuoden vanhoja! Mihin tämä aika kuluu? :)

Onnea Fanny, Eeden, Saaga, Samu, Enni, Velmu ja Sisu (-misu) kaikille oikein paljon suukkoja ja rapsutuksia ihmis-mummilta, -vaarilta ja tietysti Unna-emolta (ja muilta kissasukulaisilta)

Tästä lähdimme vuosi sitten :)

Enni on kotona viettänyt tietysti synttäreitään ja neiti saikin synttärilahjaksi uuden vaaleanpunaisen huiskalelun :) Nyt illalla herkutellaan kanansuikaleilla ja kermaviilillä :)

Meidän 1-vee teinari :)

On meidän kissalalla toki muitakin kivoja uutisia! Enää en malta pitää tätä piilossa ;) Lähdemme lauantaina Meadowpaw-kissalan kasvattajan, ystäväni Merjan kanssa hakemaan meidän omaa "sinistä unelmaamme" :) Elrond muuttaa sijoitukseen Emmin luokse Ouluun ja on meidän kissaloiden yhteisomistuksessa. Jos hyvin käy ja kaikki menee hyvin niin pojasta tulee tulevaisuudessa Ennin poikakaveri :)

Tässä vielä meidän pojasta kuva n. kk sitten. Päivitän pojan tiedot kotisivuille, kunhan palaamme hakuressulta :) (kuvan ottanut pojan kasvattaja)

Seuraavat pentusuunnitelmatkin on tehty.
Unna ei valitettavasti ole kiimaillut nyt 9-kuukauteen! Rouvalla oli tuossa lievä tulehdus joko kohdussa tai emättimessä, joka tosin meni antibiooteilla ohi. Kohdussa ei näkynyt mitään muutoksia, joten toivomme että tyttö vielä joskus juoksisi. Tämä sitten teki sen, että jouduimme vähän muuttamaan suunnitelmiamme. Unnalle on sovittu nuori kollipoika poikakaveriksi, mikäli tyttö vielä tässä pian juoksee! Suunnitelmasta lisää, jos rouva päättää aloittaa kiiman.

Saaga sen sijaan tapaa heinäkuun lopulla - elokuun alussa, kunhan neiti testausten jälkeen aloittaa juoksun, komean FI* Suvipäivän Oskari O:n Suunnitelmasta lisää kotisivuilla piakkoin! Kiitos Suvi ja Katja, että saamme käyttää komeaa Oskaria! :D Odotamme Saagan oman ihmisen Arjan kanssa näitä vauvoja kovasti! (Tietysti tässä välissä pitää vielä todeta, että pidämme sormet ja varpaat ristissä, että kaikki menee hyvin)

Lopuksi vielä kuva meidän mamma-kissasta Unnasta (Nunna). Tyttö vaan kaunistuu vanhetessaan :)

Häntä on likainen ja takajalat ne vasta likaiset onkin ja häntäkin ja kurrrr!

2011-05-08T22:19:00.000+03:00

Tulihan se kiima sieltä vihdoin... Ennille ensimmäinen. Neidin häntä on kovin likainen (Ennin mielestä) ja takajalat myös, puhumattakaan siitä hännästä ja mihin ihmeeseen ne takajalat katosi? KURR?

Aika vieno ääni tytöllä on, leikit maittaa ja ruokakin vielä. Mutta kyllähän tuo peräpää tuntuu vaivaavan ja jalatkin lähtee vähän väliä alta! Voi pientä :) Vastahan meidän "vauva" on vähän vajaa 11-kuinen. Siis ihan vauva ;) Ennille kun vauvat on suunnitteilla vasta ensi keväälle, joten toivotaan, että tyttö on tullut emoonsa ja juoksee kerran kahdeksaan kuukauteen!

Peukut pystyyn, että Unnakin innostuisi tyttärensä kiiman johdosta aloittelemaan omansa. Nyt ei ole mitään merkkejä...

Hyvää pääsiäistä!

2011-04-22T15:51:00.006+03:00

Niin se huhtikuukin lähestyy pikkuhiljaa loppuaan, aurinko paistaa ja valon määrä lisääntyy päivä päivältä. Unna ei juokse, eikä muuten Ennikään...

Toisaalta Ennin nyt ei ihan tarvitsekaan vielä. Neidin toivottavasti tuleva poikaystävä ei ole vielä edes luovutusikäinen. Joten ei haittaakaan, jos tyttö aloittaa juoksunsa vähän myöhemmin kuin emonsa (Unna oli päivää vaille 10kk). Mutta Unnan poikakaveri ei ainakaan nuorene ja kun pojalla on muutenkin käynyt tosi monta tyttöä ilman, että mitään on tapahtunut (poika ei saa astuttua kaatuvaa naarasta) niin olisi mukava käydä edes kääntymässä kertaalleen ja kokeilemassa onnistuuko tuon meidän tytön kanssa. Unna ei onneksi ainakaan edellisellä kerralla kaatunut, joten olisi ihana, kun meidän tyttö onnistuisi tuon ihanan vanhemman herrasmiehen kanssa.

Taitaa olla niin, että meidän ainut "varma" suunnitelma tälle vuodelle toteutuu Saagan kanssa. Tyttö aloitti juoksunsa säännöllisesti kahden viikon välein 8kk vanhana ja onkin nyt pillereillä, sillä neiti on tullut sukuunsa harmittavalla tavalla. Kiimat vei ruokahalun kokonaan! Kiimojen välissä Saaga söi oikeastaan vain 2 päivänä vähän enemmän ja paino tippui ikävästi. Saagalle on sovittu erittäin komea herrasmies, jonka Saaga tapaa loppukesästä - alkusyksystä kunhan neiti nyt ensin vielä vähän kasvaa ja olemme käyneet sydänultrat ja muut testit ottamassa. Suunnitelmasta lisää kotisivuilla, kunhan meidän muutkin "suunnitelmat" ja uutiset selviää...

Niin ja lisättäköön vielä, että mikään ei ole näiden kissojen kanssa niin varmaa, kuin epävarma. Unnankin toivoin astuttavani jo joulu- tammikuussa. Toisin kävi.

Näyttelyssäkin kävimme Saagan ja Ennin kanssa. Ensimmäistä kertaa aikuisissa 2 päivää yli 10kk ikäisenä ;) Saaga sai odotetusti sertinsä (ei ollut kilpailua ja tyttö on tosi nätti) ja Enni oli hienosti ex... Meillä oli 4 kilpailijaa ;) ja eipä tuo meidän tyttö mikään paneelivoittaja ole ;D Vaikka ihana onkin! Päätä tuomarisetä kehui ja muutenkin neitiä, mutta painoa saisi olla enemmän! Ja niin saisikin. Emonsa Unna kun on aina painanut enemmän kuin näyttää painavan niin Ennillä on asiat ihan toisinpäin. Tytöllä olisi raameja vaikka mihin, mutta painoa on vaivaiset 3,85kg. Meidän tirppana :) No toisaalta Enni lähti näyttelyyn mukaan kokemuksen vuoksi. Me kun siellä emme ole kovin paljoa käyneet ja tämä on aika herkkä ikä niin on aina hyvä palauttaa mieliin millainen paikka se näyttely onkaan ja ettei ole kovin pelottava paikka kuitenkaan :) Varsinkaan, kun voi katsella maailmaa ihmis-äiskän sylistä hurjasti kehräten ja pussaillen!

Kotona kaikki nauttii auringonpaisteesta ja täällä makoileekin reporankana monen monta karvaista otusta keväisissä auringonsäteissä. Ainoastaan itseä vähän ahdistaa auringon esiin tuomat karvakasat ja likaiset ikkunat. Onneksi on nyt pääsiäisen aikaan aikaa siivota :)

Lopuksi pari kuvaa.
Enni hoitaa hellästi Nepoa. Mikäli tyttö ei ole emonsa tai minun kanssani nukkumassa (tai muuten vain pahanteossa) niin aika varmasti löydät neidin Nepon kainalosta! Onhan siinä lauman päällikön vieressä mukava köllötellä! :)

Enni on kaunistunut ja aikuistunut kovasti, tosin aikamoinen lapsenkasvoinen teinityttö tuo vielä on. Hitaasti kehittyvää mallia :) (kuva kännykällä otettu)

Unna-emokin on aloittanut kaulurin kasvatuksen! Muutenkin turkkia kasvaa. Oli jo aikakin, tyttö kuitenkin täytti jo 2 maaliskuun puolivälissä! :) Ja siis eipä tuo turkki vielä pitkä ole, mutta jostain on hyvä aloittaa! ;)

Meidän kolmen kopla, Unna, Enni ja Nuppu. Nuppu (poika) tykkää leikkiä tyttöjen kanssa. Neidit kun eivät ihan aina voita Nuppua toisin kun muut jätkät, jotka painavat Nuppua huomattavasti enemmän. Nupullahan on erinnäisten syiden vuoksi ylivilkas aineenvaihdunta ja poika näyttää ja on tosi laiheliini vaikka syödään vauvaraksuja ja kaikkea herkkuja. 4,5kg painaa vain meidän "mato" :) Mainittakoon tässä vielä, että Nupussa ei todellakaan ole mitään kaukaista norskin- tai angoran- tai minkään muunkaan rotukissan verta. Poika on pesunkestävä pitkäkarvainen kotikissa tai kotoisammin maatiainen. Lopen-riivelö ja ylpeä siitä! (Ja niin olen muuten minäkin)

Neo ja Jättis ovat löytäneet toisistaan sielunkumppanit ja ikäerostaan huolimatta ovat aivan parhaat nukku- ja pesukaverit :) Neo osaa mennä meidän jo kuuroutuneen dementikon luokse varovasti ja lämmittääkin usein Jättistä karvoillaan :) Jättistä ei yhtään tunnu haittaavan meidän läheisriippuvainen karvakasa, joka änkeää itsensä aina "vaarin" päälle nukkumaan. Aivan ihana parivaljakko! :D

Ja viimeisimpänä, muttei ehkä vähäisimpänä (paitsi älynlahjoiltaan) meidän iso punainen (Blondi) Kassu :) Poika loistaa kilpaa auringon kanssa! Kuva kertoo enemmän kuin tuhat sanaa...

Eikä pidä tietystikään unohtaa Nukista (Nuka, Nukis, Kiskis, Mismis, Kismura jne.) Eilen tuli viesti, että "mihin on unohdettu Kiskis?" Eikai mamma nyt Nukista ole mihinkään unohtanut! Nukista on vaikea unohtaa :) Poika nukkuu vieläkin kaikki yöt ihmisäiskän kainalossa ja tuudittaa itsensä uneen polkemalla käsivarttani. Nukikselle on myös ilmaantunut selkeitä mustasukkaisia (niin niin kissathan eivät ole mustasukkaisia) piirteitä ja poika kyllä yrittää vähän ängetä väliin jos sylissä on kukaan muu kuin meidän mammanpoika :) Tosin Nepo toki saa olla sylissä, Nepo-iskälle ei parane alkaa ryppyilemään ;)
Nukiksella turkki vain kasvaa, mutta saa nähdä pääsemmekö pojan kanssa enää näyttelyyn. Nukikselle kävi ikävä tapaturma, pojan yksi takakynsi lohkesi todella pahasti ja se ei nyt näytä parantuvan ajankaan kanssa. Voipi olla, että kynsi joudutaan poistamaan, vaikka se ei kipeä olekaan ja haittaa menoa mitenkään :(

Uusi ulkoasu ja uusia kuulumisia

2011-02-10T19:45:00.011+02:00

Vierähtihän siinä sittenkin vähän pidempään kuin pari päivää, että sain blogin päivitettyä. Uuden työn myötä on tullut tässä koneella vietettyä iltaisin vieläkin vähemmän aikaa, kun koko päivän ensin töissä siinä koneella istuu! Jotenkin sitä ennemmin antaa senkin ajan karvaisille :) Blogillekin päivitin uuden keväisemmän ulkoasun, kun ulkona vähitellen paistaa taas aurinkokin ja kevät lähestyy :)

No niitä kuulumisia. Käytiin tosiaan Surokin näyttelyssä pyörähtämässä pari viikkoa sitten. Enni käyttäytyi todella nätisti ja oli ihan oma ihana itsensä. Pussaili ja puski, eikä jännityksestä ollut muita merkkejä, kuin tavallista pyöreämmät silmät ;) Neiti sai kivat arvostelut. Tuomari kehui kovasti tytön päätä, erityisesti profiilia, otsaa ja leukaa. Häntäkin tytöllä on ekstra-pitkä (tainnut periä sen Kassu-enolta). Korvat saisivat olla suuremmat, no sen tiesin jo itsekin ;) Luusto on vahva ja tyttö muutenkin vankka ikäisekseen. Painaahan tuo jo lähemmäs 4kg :) Saagakin oli näyttelemässä mukana, mutta tulossa ollut ensimmäinen kiima aiheutti tytölle sellaisen ramppikuumeen, että katsoin paremmaksi vetää tytön pois arvostelusta. Mieluummin neiti sai haistella ja kuulostella taas niitä näyttelyn tuulia ja huomata, että ei se niin pelottava paikka ollutkaan! :) Yritetään uudelleen sitten Turussa mikäli mahduttiin mukaan.

Samu ja Velmu olivat myös omistajineen näyttelemässä! Velmun hienosta ex1, VP tuloksesta kerroinkin jo! Arvostelukin oli kyllä hienoa luettavaa. Samu sai myös hyvät arvostelut ja oli jopa vähemmän ujo ja pelokas, kuin edellisellä kerralla. Poika on kyllä aivan isänsä näköinen, suuremmilla korvilla vain varustettuna! :)

Meillä kotona kotikastraatit ovat viettäneet synttärijuhlia. Nepo (Mornee Naavanenä) täytti tammikuun lopulla jo 7-vuotta! Tai oikeastaan tahdon ajatella, että vasta 7-vuotta. Nepon pojat Neo ja Nukis (Deeamore Nordic Neonee & Nobleza Nugan) täyttivät myös menneellä viikolla 6! Mihin tämä aika katoaa? Enää pari päivää ja Pioni-vauvat ovat 8kk vanhoja! :D Poikien viralliset synttärikuvat ovat vielä ottamatta. Illalla, kun tulee töistä kotiin on jo niin pimeää, että ei tahdo saada mieleisiään kuvia. Ehkä ensi viikonloppuna sitten :)

Unna ei tosiaan juokse vieläkään. Tai siis juoksee ja Enni myös. Keittiöstä olkkariin, olkkarista makkariin ja sieltä kovaa työhuoneeseen. Lisäksi kieritään lattialla, painien... Enni on toisaalta niin vauva, että sitä kiimaa en ihan vielä odotakaan, vaikka siskonsa Saaga saikin jo ensimmäisen kiimansa.

Loppuun sitten vielä kuvia.

Nupulla on peuhu päällä ja Ennin ilme kertoo enemmän, kuin tuhat sanaa. "Äiti, toi on ihan pimee"

Nukis ja tuima ilme "kyllä mä vielä ton liskon nappaan"

Enni edestä ja profiilia myös :)

Sitten vielä kaikki muukin vauvat. Fannyn ja Eedenin kuvan sain Kimmolta ja Niinalta! Tytöt ovat niin ison näköisiä ja Eeden on ihan emonsa kopio :) Toivottavasti pääsen tänä viikonloppuna tyttöjä katsomaan! :D

Sisu hassuttelee. Pojalla on jo tytöt kovasti mielessä. Merkkailua ei ole ollut, mutta rasvahäntä on kova, pissi haisee ja lauleluakin on esiintynyt. Sisu leikataan varmasti lähiviikkoina :) Pääsee poika turhasta painolastistaan ;)

Samu, kuva ei tee ihan oikeutta komealle pojalle. Pikkasen näyttelyssä jännitti ;)

Komea ja suuri Velmu! :D Kuva on vähän ylivalottunut, se kun on kännykällä otettu. Poika tunnisti heti mummin, kun kävin viime viikonloppuna kyläilemässä. Kovasti piti kehrätä ja pussailla, sekä tietysti yrittää vähän purra. Mummi kun oli selkeästi tullut Velmun kanssa leikkimään ja painimaan ;)

Sitten vielä Saaga-kaunotar! Saagan omassa blogissa saaganeidon.vuodatus.net on tytöstä lisää kuvia ja kuulumisia :)

ja lopuksi vielä tuosta edellisestä Ennin söpöilykuvasta vähän isompi versio :) <3

ONNEA VELMU!

2011-01-30T22:56:00.004+02:00

:D Surokin näyttelyviikonloppu on takanapäin, jossa käytiin sitten monen vaiheen (ja peruutuksen) jälkeen tänään piipahtamassa. Velmu oli paikalla perheineen jo eilen. Pitää sanoa, että kasvattaja-mamma on oikein ylpeä kaikista vauvoistaan :) (myös niistä jotka eivät näyttelyssä olleet ;) )

Lisää kuulumisia parin päivän sisällä, mutta pitihän sitä ylpeänä tulla kertomaan kaikille Velmu-pojan hienosta ex1 VP tuloksesta! :) Onnea kovasti pojalle perheineen! :D Muutkin näyttelyssä käyneet saivat oikein hyvät arvostelut. Norskin näköisiä ollaan vieläkin :)

Ja loppuun herkistelykuva Ennistä näyttelystä tältä päivältä. Siellä meidät nähneet totesivatkin, että "taitaa olla tyttö sellainen lellivauva" ja onhan tuo. Meidän koko perheen ja lauman! ;) Voiko tätä nassua muuta, kuin lellitellä? ;)

PS. Unna ei juokse vieläkään. Tai siis sitä ei ehkä lasketa, kun juostaan Ennin ja poikien kanssa rallia pitkin asuntoa. Joten tässä pikkuhiljaa aletaan unohtaa ne pentuhaaveet ja keskitytään sitten siihen tytön lupaavaan pikajuoksijan ja painijan uraan....

Vauvoja katsomassa!

2010-12-06T22:34:00.011+02:00

Itsenäisyyspäivä-viikonloppu takana ja oikein mukava viikonloppu olikin! Kävin viikonlopun aikana katsomassa Samua ja samalla myös Nepon tytärtä Nettaa ja poikaa Aapelia, jotka asuvat Samun kanssa samassa kodissa! Lisäksi eilen kävin moikkaamassa (ja pusuttelemassa) Saagaa ja Velmua! Kiitos taas oikein paljon vierailuista! :) Tänään sitten vielä kävin suukottelemassa Sisu-misua :) Kaikki ovat kasvaneet kovasti ja aikuistuneet! Miten se aika meneekin niin nopeasti?

Saagalla on vieläkin isot korvat ja tyttö on vain kaunistunut! :) Saagalla on oma blogi josta voi käydä seuraamassa tytön kuulumisia ja katsomassa uusimpia kuvia!

Samukin on saanut turkkia ja kasvanut ja komistunut hurjasti. Poika on vain vähän ujo, mikä on hassua, sillä kaikki muut pennut ovat jopa vähän ylirohkeita ja omaavat valtavan itsetunnon! Toisaalta Samu oli jo vauvana se aroin, jonka kanssa saimme tehdä todella töitä, että poika rohkaistui!

Velmu on SUURI, komea ja kova pusuttelemaan! :) Kovin on poika karvainenkin.

Ja lopuksi meidän Sisu-misu, ihana pusupoika ja sylimies. Ihan niin kuin pentunakin :) Ei ole poika muuttunut yhtään, kasvanut vain hitusen ;)

Bonuksena vielä Nepon tytär Netta ja poika Aapeli! Karvaisia ja isoja molemmat! :D

Olen kyllä todella ylpeä kaikista "omista" vauvoistani, ainakin luonteet on kaikilla menneet ihan nappiin! :)

Surokkiin olemme ilmottautuneet Saagan ja Ennin kanssa molemmille päiville. Lisäksi Maria on tulossa Samun kanssa myös molemmiksi päiviksi ja Velmu lauantaiksi sekä Sisu sunnuntaille. Mikäli vain mahduimme mukaan!
Toivottavasti, sillä olisi kiva kuulla mitä tuomarit sanovat meidän kasvaneista ipanoista! :)

Meillä kotona Unna on päättänyt pitää jalat ristissä. Vauvat on taas ihan tyhmiä ja ne pilaa taas hyvin jatkuneet painijan, pikajuoksijan ja kiipeilijän urat!

Enni kasvaa ja on ottanut paikkansa Nepon kainalossa. Mitä nyt välillä pitää vähän ihmis-äiskän ja -iskän jalkoja ja käsiä saalistaa peiton alta... Kertakaikkisen ihana lellivauva-riiviö tuosta tytöstä on kasvanut :)

Pioni-pentujen kuvia :)

2010-11-23T18:52:00.004+02:00

Vähän kuvia muistakin vauvoista (tai eihän nuo enää mitään vauvoja ole, vaan nuoria kissanalkuja!) Sisun kuva tulee vielä perästä!

Kaikki ovat hyvin reippaita ja ovat kotiutuneet todella hyvin uusiin koteihinsa! :) Kävin Fannya ja Eedeniä katsomassa menneenä sunnuntaina ja kyllä ovat tytöt kasvaneet! Ennistä tuota kasvua ei tahtoisi huomata, kun tytön näkee joka päivä! Tällä viikolla olisi tarkoitus päästä vielä Samua morjestamaan :)

Velmu on tosiaan porukan suurin. Ikää on vähän päälle 5kk ja painoa todella lähemmäs se 4kg. Fanny on porukan pienin, tyttö painaa 2,5kg. Joten aika suuri on ero pienimmällä ja suurimmalla! Kaikki muut mahtuu sitten siihen väliin. Sisu ja Samukin painavat jo reilusti päälle 3kg ja Enni ja Saaga ovat molemmat yli kolmekiloisia tytöntylleröitä. Eeden on sitten toiseksi pienin painaen 2,7kg.

Velmu (kuva: Velmun perhe)

Samu (kuva: Samun oma ihminen)

Saaga (kuva: Saagan oma mami)

Fanny ja Eeden

5 kuukautta!

2010-11-14T20:19:00.003+02:00

Niin se aika kuluu! Vauvat täyttivät tänään jo 5kk! Vastahan ne eilen syntyi...

Kaikki ovat kasvaneet kovasti, Velmu on yhä suurin painaen jo lähes 4kg (3810g). Sisu ja Samu ovat molemmat siinä 3,5kg tienoilla, Enni ja Saaga 3kg (ihan kivan kokoisia tyttöjä molemmat) ja Fanny ja Eeden sitten noin 2,5kg :) Iskä Fukulta on ainakin osa vauvoista saanut suht varhaiskypsät geenit (ja onhan niitä Unnankin puolella varhaiskypsiä). Eeden aloitti ensimmäisen kiimansa tässä viikonloppuna. Johan sitä ikää tosiaan on se 5kk ;) Vähän liian aikaisin kyllä ja Fanny ja Eeden menevätkin ensitilassa steriloitaviksi. :) Kuulemma tyttö siellä huutelee kovasti ja tarjoaa itseään Luka-pojalle, joka on vähintäänkin kummastunut ihmeellisesti käyttäytyvästä neidistä ;) Nyt kun olisi vielä aika leikkien ja kasvun, eikä turhan kiimailun! Pojista nyt ei tosiaan voi kypsyyden asteesta sanoa, Sisu on ainut kastroimaton ja Sisu on aivan vauva! :)

Kotona Enni on ottanut paikkansa lauman pikkuprinsessana (välillä eleet eivät kyllä ole niinkään prinsessamaiset). Vähitellen isot kissat ovat alkaneet ottaa Enniä enemmän painileikkeihinkin mukaan, kun tyttö alkaa olla jo isompi :) Enni ei myöskään vielä näytä mitään aikuistumisen merkkejä, vieläkin on ihan yhtä mukavaa hyökätä jalkojen kimppuun aamuisin ja sitten kehrätä viattomasti sen jälkeen ;)

Pari kuvaa meidän pikkuneidistä :) ja onnittelut kaikille 7 vauvalle 5-kk päivästä! :D

Vaihteeksi leipomuksia!

2010-10-31T19:09:00.009+02:00

Tänään juhlimme rakkaan äitini 70-vuotispäiviä. Oikea syntymäpäivä oli tuossa menneellä viikolla, mutta tänään sitten kokoonnuimme yhdessä perheen kanssa juhlistamaan saavutettua ikää! :) Samalla toki pääsin pusuttelemaan meidän Sisu-misua, poika on kasvanut kovasti! :) Toivottavasti ensi viikolla pääsen katsomaan Velmua, Saagaa ja Samuakin ja pian ajelemaan Helsinkiin Fannya ja Eedeniä katsomaan! Kaikki ovat varmasti kasvaneet hurjasti! Ainakin Sisu tuntuu todella isolta. Enni kun on täällä kotona kokoajan niin sitä kasvua on jotenkin paljon vaikeampi nähdä, vaikka onhan tyttö jo lähes 3kg painoinen! :)

Tämä viikonloppu onkin sitten mennyt keittiössä hellan ääressä, kun vastasin taas tarjottavista :)

Kakku on 8 munan kakkupohja, välissä suklaa- ja valkosuklaamousset ja päällä kaulittava suklaamassa (taasen pionilaakson blogista bongattu) koristeet marsipaanin ja sokerimassan sekoitusta, pursotukset laktoositonta vispikermaa.

Voileipäkakku oli broileri/feta-täytteinen ja lisäksi pyöräytin pöytään savulohipiirakan :)

(pahoittelen kuvien laatua, ovat kännyn kameralla otettuja)

Onnea vielä kerran äidille! :D

Meillä kotona onkin sitten vähän vauhdikkaampaa, kun Unna aloitti kiiman. Yleensä rouva kiimailee 13-viikon välein, joten ainakin meillä pimeän lisääntyminen näyttää lyhentävän väliä melkoisesti (väli nyt 7-viikkoa). Seuraavasta kiimasta Unna lähtee tapaamaan erästä komeaa herrasmiestä! Suunnitelmasta lisää, kun nähdään onnistuuko :)

Nepo ja Enni

2010-10-13T16:33:00.004+03:00

Tässä vielä kuva meidän joukon johtajasta ja nuorimmaisesta :)

Nepo on todella ottanut Ennin "omakseen" ja useimmiten neiti makoilee tyytyväisenä Nepon kainalossa! :) Nepo myös hoitaa antaumuksella Enniä ja leikkii todella hellästi tytön kanssa! Enni saa muutenkin Nepolta erioikeuksia, Enni roikkuu välillä Nepon hännässä ja välillä tyttö puree isoisoisoisovaarin korvia. Näitä leikkejä ei muille pennuille ole tässä taloudessa suotu ;)

Aikanaan Nepo hoisi myös poikansa Nukiksen ja Neon ja lapsenlapsenlapsensa Unnan, mutta tälläisellä hellyydellä Nepo ei aiemmin ole meidän muita kissoja hoitanut. Taitaa meidän poika alkaa pehmenemään ;)

Ennikin on ollut järjestelyyn tyytyväinen, sillä Unna-emolta ei todellakaan liikene hellyyttä tyttärelleen. Unna kyllä leikkii Ennin kanssa, mutta siihen se sitten jääkin. Rouva on vihdoin päättänyt vieroittaa lapsosensa. Ei kyllä mitenkään kovin kovalla kädellä ja kyllä Unnallakin tulee liikettä jalkoihin, jos Enni sattuu vinkaisemaan jonkun muun kanssa leikkiessään ;) Kun pitää mennä katsomaan, että mitä sillä lapsosella on hätänä...

Kuulumisia

2010-10-10T19:04:00.004+03:00

Vauvat ovat nyt asuneet kolmisen viikkoa uusissa kodeissaan. Kaikilla on mennyt kotiutuminen todella hyvin ja ovat ottaneet uudet kotinsa, omat ihmisensä ja uudet kissa/koirakaverinsa hyvin vastaan :D Kaikki ovat olleet oikein reippaita pieniä kissanalkuja ja kasvattaja-mamma on pienistä oikein ylpeä! :)

Menneenä viikonloppuna kävimme sitten ensimmäisessä näyttelyssä! Mukana oli lauantaina Unna-emo, Enni, Saaga, Sisu ja Samu. Unna sai sertinsä ja käyttäytyi oikein mallikelpoisesti, mitä vähän pelkäsin sillä meillä on tässä ollut nyt vuoden tauko näyttelyistä ja vauvatkin välissä. Joten rouvalla on nyt sitten naimalupa ja voimme alkaa suunnitella pikkuhiljaa seuraavaa pentuetta, joka varmaan ajoittuu alkuvuodelle 2011. (Mikäli kaikki menee hyvin ja astutus onnistuu) Enni, Saaga, Sisu ja Samu saivat kaikki oikein hyvät arvostelut ja kasvattaja hyvän mielen. Norskin näköisiä otuksia ollaan kasvatettu. Kaikki myöskin käyttäytyivät oikein mallikelpoisesti ja rohkeasti. Samua vähän jännitti, mutta poika oli jo meillä se ujoin tapaus, joten emme ihmettele asiaa ;)

Sunnuntaina paikalla oli Unnan lisäksi Velmu (16-viikkoa, vähän päälle 3kg) Fanny ja Eeden. Unna sai sertinsä ja kaikki pikkukisut taasen hienot arvostelut ja mamma on ylpeä! Myös tämä kolmikko käyttäytyi oikein mallikelpoisesti :)

Kiitos Arjalle, Marialle, Lealle, Kimmolle ja Niinalle sekä Maaritille, Petrille, Janille ja Juholle, että toitte kultamurut näyttelyyn ja hyvästä seurasta molempina päivinä! :D

Näyttelyssä oli mukana myös Nepon isä Hentsu, joka onkin oikein komea ja suuri herrasmies :)

Kotona meillä lauman kemiat tuntuvat muuttuvan Ennin kotiinjäännin ja siis Unnan ensimmäisten pentujen myötä. Nepo on edelleen laumanjohtaja, Unna ei edes yritä viedä sitä paikkaa Nepolta (yleensä leikkaamaton naaras on laumassa yläsijalla), mutta Unna on ottanut paikkansa suoraan Nepon alapuolelta ja muut eivät edes yritä estää Unnaa. Hauska vaan on katsoa, kun Unna vähän yrittäisi kouluttaa "kakaraansa" leikin lomassa niin Nepo tulee katsomaan mitä on meneillään. Nepon Enniä kun ei saa kurittaa, paitsi Nepo ;) Nepo myöskin hoivaa antaumuksella laumansa tyttöjä, varsinkin Enni saa iltapesun ja hellyyttä isoisoiso-vaariltaan :) Vauhtiakaan ei meiltä puutu. Enni juoksuttaa poikia ja emoaan ja mikäli isommista kissoista ei juuri sillä hetkellä ole leikkikavereiksi niin aina voi vähän yrittää käydä ihmis-äikän tai -iskän kimppuun...

Nyt kun kesä mennyt on ja...

2010-09-13T21:17:00.008+03:00

syksy saapuu ja vauvat ovat nyt sitten 13-viikkoa vanhoja! Viimeiset rokotukset on käyty hakemassa ja terveystarkastuksilla on käyty. Sirutkin on laitettu :) Velmu ja Samu kastroitiin viikko sitten ja aletaan olla valmiita lähtemään uusiin koteihin!

Vielä on pari päivää kasvattajalla jäljellä pennuista nauttimista ennen kuin vauvat lähtevät omia perheitään ilahduttamaan! :) Näistä päivistä pitää ottaa kaikki irti! :D

Ihan ilman surua ja murhetta ei tässä viimeisinä viikkoinakaan olla selvitty. Masutauti, joka sairastettiin silloin viikkoja sitten aiheutti Samulle aika suuren reaktion virusta vastaan tai sitten jälkitaudin. Samu näyttää vaihtavan koko turkkinsa, ainakin masu ja kauluri on jo kovaa vauhtia menossa uusiksi. Ensin karvat tiputettiin ja nyt jokapuolella kasvaa sellainen 1,5cm turkinalku. Samulla myös toisessa nivusessa ollut imusolmuke reagoi aika kovasti samaan viirukseen ja se jouduttiin poistamaan samalla, kun poika kastroitiin! Hyvin on Samu ja Velmukin parantuneet leikkauksistaan, vaikka se Samulle vähän suurempi operaatio olikin! Onneksi ei kuitenkaan ollut sen vakavampaa ja nyt sitten taas kasvatetaan turkkia ja vauhti vaan lisääntyy! :D (Mitenköhän ihmeessä lääkärit kuvittelevat, että 12-viikon ikäinen pentu saadaan pysymään aloillaan, Samu sai lisänimen Speedy, kun leikkauksen jälkeen poika rallasi kahta kovempaa!...)

Terveystarkastuksilla käytiin tänään rokotusten yhteydessä ja kaikki saivat puhtaat paperit :) Kaikki pojat ovat menneet yli 2kg, Velmu tietysti isoimpana 2,3kg, sitten Samu 2,2kg ja Sisu 2,1kg. Enni on ihan perässä 1,9kg, Saaga painaa n. 1,7kg ja Enni ja Fanny n. 1,6kg.

Unnakin aloitti juoksun viime viikon loppuviikosta ja on vihdoin vieroittamassa vauvojaan. Vaikka viimeksi tänään rouva jäi kiinni koko lauma tisseillään! Ei tahdo Unnaa enää näkyä kasan alta :D

Ikävä näitä pieniä mahtavia kissanalkuja tulee hirvittävä! Onneksi saan varmasti kaikista kuulumisia tasaiseen tahtiin ja näenkin pieniä varmasti usein :) Enää pentupakkausten viime silaukset ja torstaina lähtee sitten Velmu & Saaga omiin koteihin. Perjantaina Samu, lauantaina Fanny ja Eden ja sunnuntaina vien sitten vielä Sisun. Onneksi Enni jää sulostuttamaan meidän arkea :)

Vielä viimeiseksi harvinainen yhteiskuva! (vieläpä ilman pikaliimaa otettu ;) ) Pentujen yksittäiskuvat taas tutusti kotisivujen Pennut-linkin kautta :) Loppuviikosta laitan vielä uudet (vähän valoisammat) kuvat meidän katraasta :)

Kuvassa alhaalla vasemmalta: Sisu, Enni ja Eden
Ylhäällä vasemmalta: Samu, Velmu, Fanny ja Saaga

12-viikkoa ja vauhti senkun paranee!

2010-09-06T21:37:00.003+03:00

Tänään tuli sitten se maaginen 12-viikkoa täyteen! Ihmeen nopeasti aika on mennyt ja nyt voi sitten virallisesti sanoa, että kesä on ohi ja syksy tulee ;) Vielä vähän päälle viikon saan nauttia vauvoista ja sitten onkin omien kotien aika saada omat odotetut pienet omiin kainaloihin kehräämään! :) Tosin jäähän tuo Enni meille meidän eloamme sulostuttamaan ja pian näenkin vauvat jo taasen, kun lokakuussa ollaan menossa porukalla näyttelyyn :)

Ihanan rohkeita ja toimeliaita pieniä kissanalkuja täällä on. Ovat vieläpä todella ihmisläheisiä ja nukkuvat mielellään vieressä yön :) Suuremmilta tuhoiltakin on vältytty ja no mitäpä pienet tuhot sen rinnalla mitä kaikkea näiltä pieniltä on elämäänsä saanut :)

Velmu on edelleen pennuista suurin painaen n. 2,2kg. Sitten tulee Samu vähän alle 2kg, Sisu ja Enni n 1,85-1,9kg, Saaga 1,6kg ja lopuksi Eden ja Fanny 1,46kg.

Unnalle on varovasti jo mietitty seuraaviakin vauvoja, mutta käydään nyt ensin parissa näyttelyssä ja ehkä sitten tuossa loppuvuodesta tai vuoden 2011 alusta Unna astutetaan seuraavan kerran jos vaan kaikki menee hyvin. Tyttöhän ei ole vielä edes juossut, tosin eiköhän se juoksu viimeistään ala lokakuun näyttelyn jälkeen...

Uusia kuvia taasen tutusti kotisivujen kautta.

Viime viikonloppuna ei kamalasti tullut kuvailtua. Allekirjoittanut vietti lauantain leipoessa ja sunnuntain koristellen kakkuja ja auttaen veljen tytön ristiäisissä. :) Meidän suvun nuorin tulokas sai eilen nimen ja oikein kauniin nimen saikin! :) Juhlimme Sofian kastejuhlaa vaaleanpunaisen kakun kera :) Onnea vielä kerran pikku-prinsessalle hienosta nimestä ja tietysti äidille ja isälle! :D

Kakun tossujen kaavan löysin Pionilaakson blogista. (Sopii muuten blogin nimi hyvin meidän vauvojen teemaan)

11 viikkoa

2010-08-30T23:13:00.002+03:00

Vauvat täyttivät tänään 11-viikkoa!

Ensimmäisillä rokotuksilla on käyty jo viikko sitten ja viimeiset madotuksetkin annettu. Enää vähän päälle kaksi viikkoa edessä vauvojen kanssa ja sitten uudet omat kodit ottavat vauvat helliin huomiinsa! Ikävä tulee, mutta kaikilla on niin ihanat kodit tiedossa, että ei voi kuin olla iloinen! No nautitaan kuitenkin vielä näistä parista viimeisestä viikosta! :)

Unna on vieläkin hoitanut vauvojaan tunnollisesti. Alan tässä jo miettimään, että vieroittaako tuo meidän supermamma ikinä pentujaan? No toisaalta, ehkä meidän mamma ei vieroita vauvojaan niin kovakouraisesti vaan hellästi ohjaamalla. Unna päästää vauvat pari kertaa päivässä masukarvoilleen ja pesee vauvoja mielellään, mutta ei anna vauvojen enää kovin kauan siellä tisuilla viettää vaan lähtee kohteliaasti pois paikalta kunhan on vähän aikaa huvitissinä viihtynyt. Muutenkin Unna tekee jo ihan omia touhujaan ja enemmänkin leikkii vauvojen kanssa, kun hoivaa niitä. Unna alkaa olla myös enemmän oma hellyyttä vaativa itsensä. Enää ei vauvojen huudot mene pusujen edelle, vaikka Unna tunnollisesti juokseekin paikalle, jos joku vauva huutaa hätäänsä!

Fannykin löysi viime viikolla oman kotinsa ja Eden ja Fanny muuttaa samaan yhteiseen kotiin! Hienoa, että meidän elohiiret pääsevät samaan kotiin rallaamaan :)

Rokotuksetkin menivät oikein hienosti, vaikka olikin aika mielenkiintoista käydä 10 kissan kanssa rokotuksilla! Meillä oli pentujen lisäksi mukana 3 aikuistakin. Nepo, Nukis ja Unna todettiin samalla terveiksi aikuisiksi :) Seuraavalle rokotuskierrokselle parin viikon päästä lähteekin sitten mukaan Neo, Kassu ja Nuppu. Vauvat käyttäytyivät oikein nätisti lääkäritädille ja Sisu ja Saaga kehräsivät taas niin, että ei meinannut sydämen kuuntelusta tulla yhtään mitään... Onneksi siihenkin on keinonsa ja sydämet saatiin kuunneltua.

Pienoisia sydämentykytyksiä tässä vauvat kasvattajalleen aiheuttavat, kun hyppivät jo todella pitkälle, korkealle ja korkealta! Muutenkin vauhtia löytyy ja aikuisetkin ovat innostuneet rallaamaan ihan erilailla nyt pentujen kanssa. Pienet alkavat muutenkin olla jo ihan "kissoja minikoossa". Vielä viimeiset silaukset ja ovat valmiita maailmalle! :)

Näyttelyynkin ollaan tulossa. Mikäli vain mahduttiin mukaan ja ei tule mitään esteitä (kukaan ei sairastu tms.) Tulemme Ery-Sydin näyttelyyn kuuntelemaan näyttävätkö nämä norskeilta ollenkaan. Lauantaille mukaan lähtee Unna, Enni ja Saaga sekä Samu ja Sisu omistajineen. Sunnuntaina tulemme paikalle Unnan, Fannyn, Edenin ja Velmun sekä omistajiensa voimin. Enniä ja Saagaa ainakin tullaan näkemään näyttelyissä muutenkin. Aika näyttää innostuuko muiden vauvojen omistajat tuomaan omiaan tai jos kasvattaja saa aina välillä napata "oman vauvan" mukaan näyttelyyn :)

Seuraavia kasvatussuunnitelmiakin tässä mietitään pikkuhiljaa (tai on mietitty jo pidemmän aikaakin) ja mikäli kaikki menee hyvin tulee tulevaisuudessakin Nenukan vauvoja :)

Uusia kuvia taasen kotisivujen kautta. Yhteiskuviakin olen yrittänyt sinnikkäästi saada, mutta en yksinkertaisesti ole tarpeeksi nopea yksin 7 vauvan kanssa, kun tuo mieskin on siihen parhaasen kuvausaikaan töissä. Onneksi taidan saada tänne kuvausassistenkin huomenna kylään, joten tavoitteena on saada ainakin 1 yhteiskuva vauvoista. Niin ja tavoitteitahan on hyvä elämässä olla...

10-viikkoa, ei kai ne vielä ihan lähde?

2010-08-22T20:33:00.005+03:00

Huomenna on sitten jo 10-viikkoa takana elämää! Ihmeellistä miten nopeasti aika menee! Enää vähän päälle 3-viikkoa ja vauvat lähtee omiin koteihinsa. Toisaalta haikea olo, että se vauva-aika on mennyt näin nopeasti, mutta kun tietää miten kaikkia vauvoja odotetaan ja miten ihanat kodit kaikkia odottaa niin ei se luopuminen ole ihan niin kamalaa! Ainakaan vielä ;) No ei vielä ajatella luopumista, onhan tässä vielä aikaa :D

Huomenna on vauvoilla rokotukset edessä. Oli pelkona, että joudumme siirtämään ensimmäisiä rokotuksia viikolla Saagan ja Sisun korvatulehdusten vuoksi. Viime viikolla kävimme jälkitarkastuksessa, korvat on täysin puhtaat ja kunnossa ja saimme luvat tulla rokotuksille nyt maanantaina! Onneksi se ei siirrä pentujen luovutusta :) Saaga kehräsi ja pussaili jälkitarkastuksessa niin mahdottomasti, että lääkäri ei edes sydäntä saanut kuunneltua. Toivottavasti neiti huomenna vähän hillitsee hyrinää, että saisimme myös sydämen kuunneltua...

Vauvat kasvavat kovaa kyytiä, tällä viikolla vauvat ovat saaneet pituutta ja korkeutta lisää, mutta silti painonnousut on olleet vähän päälle 100g luokkaa. Velmu on vauvoista suurin painaen n. 1,6kg! (mikä jätti tuosta pojasta vielä kasvaa?) ja Fanny on pienin painaen vähän alle 1,2kg. Kaikki muut vauvat sitten asettuu siihen väliin :) Eden toiseksi pienin, sitten tulee Saaga, Enni ja Sisu ovat lähes saman painoiset ja Samu ottaa Velmua kovaa tahtia kiinni! Ruoka maistuu paremmin kuin hyvin, Fanny tosin on vähän nirsoillut, mikään muu kuin aikuisten nappulat ja possun kastikeliha ei tahtoisi kelvata! No nyt neiti on taas reipastunut ja suostuu syömään muiden kanssa samaa ruokaa :)

Kynnetkin on leikattu ensimmäisen kerran ja kampausta harjoitellaan melkein päivittäin :) Vauvat pääsevät myös jo hyppäämään tuolin kautta pöydälle, joten ulottuvuuksiakin elämään on tullut lisää kun ei tarvitse enää vain kiivetä! :) Maitobaarillekin Unna päästää ehkä kerran/pari päivässä, vaikka ei sieltä taida enää maitoa tulla.

Vauvoista kuvia totutusti kotisivujen kautta.

Lopuksi vielä pari yhteiskuvaa vauvoista maitobaarilla. Unnalla alkaa olla aika tukalat oltavat kasan alla...

9 viikkoa menoa ja meininkiä!

2010-08-16T17:38:00.002+03:00

Jo yhdeksän viikkoa takana! Pikkuhiljaa iskee haikeus, että joko ne pian lähtee? Saisivat kyllä olla paljon pidempäänkin kotona :) No onneksi vielä reilu 4 viikkoa saan pitää vauvat täällä elämänilona! :D

Vauhti pennuilla sen kun vaan lisääntyy! Nyt jo hypätään korkeammalle ja korkeammalta, niin että välillä sydäntä kirpaisee. Vauvat ovat myös siinä iässä, että eivät tunnut pelkäävän yhtään mitään. Entinen kammotus-kaveri imurikin on ihan tylsä eikä eikä sitä aina edes jaksaisi väistää!

Masutaudit sun muut on nyt vihdoin voitettu (koputetaan taas sitä puuta) ja painot ovat vihdoin taas menossa ylöspäin. Velmu tietysti etunenässä, pojalla menee varmasti kuluvalla viikolla 1,5kg rikki! Aika iso jätkä tuo on :) Kaikki masutaudin kärsineetkin ovat saaneet menetetyn painon takaisin ja vähän vielä ekstraakin!

Pahin jalkoihin hyökkäilykin on saatu kitkettyä pois ja kanavoitua erilaisiin painileluihin :) Aivan ihanan helppoja lapsia nämä kyllä on, eivät pahemmin ole tehneet mitään pahojaan. Tosin paras aamuralliaika on heti sen jälkeen, kun olen lähtenyt töihin ja se tapahtuu tuossa 04.45-05.45 aikoihin. Vähän on kasvattaja-pappa valitellut, että jäävät yöunet lyhyiksi kun vauvat eivät anna vaarin nukkua... Toinen rallihetki tapahtuu tässä klo 18 aikoihin ja viimeiseksi pitää rallata vielä 23 aikaan! Ja voi sitä riemua ja vauhtia, kun isotkin kissat innostuvat rallaamaan oikein sydämensä kyllyydestä!

Fanny ja Enni nukkuvat lähes joka yön sängyssä ja Sisu tulee iltaisin valojen sammuttua hurjasti pöristen kainaloon söpöilemään! Muutkin vauvat ovat löytäneet sängyn ja ensimmäisten varpaantappo-kokeiluiden jälkeen sänky ollaan saatu rauhoitettua pelkästään nukkumapaikaksi! :)

Ensi viikolla mennäänkin sitten ensimmäisille rokotuksille ja sen jälkeen aletaan vähän harjoittelemaan valjasulkoilua. Kampaaminen kuuluu jo rutiineihin ja vitamiinipillerit :)

Meidän Edenillekin löytyi ihan oma koti :) Eden muuttaa aikanaan Helsinkiin Luka-maatiaspojan kaveriksi! :D

Vauvoista uusia kuvia totutusti kotisivujen kautta :)

Rekisterikirjat!

2010-08-10T17:21:00.003+03:00

No niin, nyt on meidän seitsikko sitten ihan virallisestikin Norjalaisia metsäkissoja :) Tänään saapui postissa uuden uutukaiset keltaiset rekisterikirjat!

Jotenkin on mammalla ylpeä olo! Taas on yksi rajapyykki saavutettu pentujen kanssa, kun on se virallinen paperi näyttää, että todellakin ollaan ihan oikeita mettiksiä! Melkein tasan viisi vuotta siitä, kun kasvattajanimeni elokuun lopulla 2005 hyväksyttiin Kissaliitossa rekisteröin ensimmäiset pentuni :) Eli on tässä ollut aikaa harkita mihin ollaan ryhtymässä ;)

Mahataudista ollaan parannuttu -Tosin en ole ihan vielä uskaltanut huokaista helpotuksesta, saattaahan tuo iskeä vielä muihinkin. Kaikilla muilla, paitsi Ennillä ja Velmulla on ollut pari päivää vähän huono ruokahalu. Joten voihan se olla, että muut sairastivat pöpön vähän lievempänä ja oireena on ollut vain huonovointisuus. Mutta en uskalla luottaa siihen vielä, mitä tahansa voi sattua.

Muuten vauhti alkaa olla entisenlainen ja tänään Jättis-papankin pää on selvästi lopullisesti pehmentynyt. Sillä Jättis pesee autuaan oloisena Fannya aina kun saa vaan siihen tilaisuuden...

8-viikkoa ja taivas on kattona!

2010-08-09T21:10:00.003+03:00

8-viikkoa elettyä elämää, monta vieritettyä kyyneltä ja vielä useampi onnen ja rakkauden hetki!

Vauvat kasvavat kohisten ja ovat nyt valloittaneet ympärivuorokautisesti koko asunnon. Jopa vanhuksemme Jättis on alistunut siihen tosiasiaan, että jokapuolella singahtelee tämän tästä. Parhaimmillaan meillä ravaa 7 vauvaa ja 6 aikuista... Jättis tyytyy tarkkailemaan tilannetta kunnioittavan välimatkan päästä.

Aikuiset kissat ovat ottaneet vauvat siipiensä suojiin, aina välillä joku vähän sihahtaa jossain, mutta se on lähinnä opettavaista sihinää. "Tämä on kielletty juttu/minun reviirini, tänne ei ole asiaa"

Kaikki pienet alkavat näyttämään jo ihan isoilta kissoilta ja jokaisen luonteesta on tullut hauskoja omia piirteitä esiin. Fanny esimerkiksi on ihan rakastunut kasvattaja-vaariin ja "hengailee" vaarin kanssa sohvalla ja nukkuu vaarin vieressä yöt. Sisu juoksee edelleen perässäni ja haluaa syliin ja on todella kova pusupoika. Saaga kehrää kovempaa kuin kukaan ikinä ja isottelee isommilleen kyllä mennen tullen. (Ihan hyvä, Saagalla on omassa kotonaan vastassa 3X15kg paimensukuisia lapinkoiria alamaisinaan, joten pitääkin olla vähän rohkea ja välillä jopa röyhkeä). Velmun mielestä yhä edelleen talon suurin liikkuva otus (minä) on paras painikaveri ja Velmu on päättänyt saada kasvattaja-mamman vielä nurin. Nyt kun tassut yltävät jo jalan ympärille ja hampaat alkavat olla aika terävät meillä on Velmun kanssa kova homma oppia pois velmuilun poluilta! Velmu keksii muutenkin kaikkia kivoja pieniä jäyniä, mutta kai nimi velvoittaa ;) Eeden on oikea tättähäärä, neiti ei millään rauhoittuisi syliin vaan kokoajan on uutta tehtävää ja tutkittavaa. Toisaalta tyttö tykkää nukkua vieressä ja nauttii kehräten silityksistä. Eedenillä on sellainen katse, että tyttö saa helposti anteeksi pienet jäynät... Samu oli pienenä pennuista aroin, mutta nyt kun on päästy valloittamaan koko asunto on Samusta löytynyt rohkea seikkailija, selvästi Indiana Jonesin sukua tuo poika! Enni on sievä pieni hassuttelija, joka katsoo minua viattomasti silmiin "mummi/äiskä, en se minä ollut, joka tuon vessapaperirullan otin tuhottavaksi, se oli ne muut pennut" ja sitten otetaan tassuilla hellästi poskista kiinni ja pussataan. Voiko tuolle neidille olla vihainen? Kai pitäisi voida ;)

Kynsien leikkuun opettelussa ollaan jo niin pitkällä, että otetaan niistä kynnen päistä saksilla kiinni ja pidetään tassua paikallaan. En viitsi leikata pennuilta kynsiä, ennen kuin ne selkeästi hyppäävät paikkoihin. Nyt kun vielä kiivetään niin niitä kynsiäkin tarvitaan. Ensimmäiset vitamiinitabletitkin on otettu oikein nätisti :) Kampaamistakin on harjoiteltu ja siitä pennut tuntuvat nauttivan!

Täysin ilman harmia ei tämäkään viikko mennyt, vaan Eeden ja Samu sairastivat sunnuntaina aika rajun vatsataudin. Lääkärillä kävimme molempien kanssa nesteytyksellä ja toteamassa ettei kysessä ollut mikään normaalia vatsaflunssaa vakavampi juttu (vaikka toki sekin on näin pienillä todella vakava paikka, pieni keho kuivuu nopeasti!) Vauvat ovat olleet pöpön ilmenemisestä lähtien eristyksissä omassa huoneessa, jotta pystyn paremmin seuraamaan parivaljakon syömisiä, juomisia ja vessassa käyntiä (ja minkälaista jätöstä sinne vessaan tulee) Nyt kuitenkin jo ruokakin maistuu ja vauhti on entisenlainen. Molemmilla vain paino tippui aika kovasti (50-70g) joten sen kiinniottaminen onkin taas työn takana. Tauti taitaa kuitenkin olla voitettu, vaikka huomiseen vielä omassa huoneessa ollaankin, että varmasti on kaikki kunnossa, kun lähdetään taas juoksemaan kovaa pitkin asuntoa! :) Muut pennut ja aikuiset ovat onneksi vielä säästyneet pöpöltä. (taas koputetaan puuta) ja tämän kuumuuden piikkiin laitan aika paljon.

Kaiken päälle itsekin sain pienen pöpön, joten omatkin päivät on menneet lähinnä lepäillessä ja vauvojen touhuja seuratessa/ruokkiessa!

Vauvoista taas uusia kuvia kotisivujen kautta. Yritän saada lisääkin vielä kuvia pienistä huomenissa :)

Ensimmäiseen kunnon ukkosmyräkkäänkin pennut tutustuivat ja hetken ihmettelyn jälkeen todettiin, että kiva kun märkä pysyy ulkopuolella ja ei sellainen luonnonmullistus leikkiä hidasta! ;)

Jo 7 viikkoa vauhtia ja vaarallisia tilanteita

2010-08-02T21:49:00.005+03:00

7-viikkoa takana! Pennut ovat valloittaneet koko asunnon. Tosin nyt vietämme aikaa taas erityksissä omassa huoneessa, sillä kävin Nukis-vaarin kanssa näyttelyssä ja en tahdo ottaa mitään riskejä mistään näyttelypöpöistä. Ainakaan vielä ei Nukiksella ole mitään oireita, joten eiköhän taas loppuviikosta valloiteta koko asunto! Isot kissan Nuppua myöten (Nupun mielestä pennut olivat todella pitkään HYIYÖK) painivat ja juoksevat pienten kanssa. Nepo-vaari on todella huolehtiva pentuja kohtaan ja painii hellästi pienten kanssa pesun lomassa. Jättiksen mielestä pennut ovat vieläkin todella pelottavia, siksi otamme tämän asunnonvaltauksen rauhallisesti ja vauvat siis aina palaavat yöksi omaan huoneeseen ainakin vielä vähän aikaa. Jättiksellä kun on dementia niin uudet asiat ovat pelottavia ja niihin pitää totutella rauhallisesti!

Täysin kommelluksitta ei tältäkään viikolta säästytty. Ilmeisesti Saagan viimeviikkoisen lääkärireissun tuliaisena pennut saivat lievän flunssan joka alkoi oireilla eilen illalla ja tänä aamuna totesin, että parempi mennä koko pesueen kanssa lääkäriin katsomaan mikä on tilanne. Silmätippoja saimme koko porukalle ja Saaga sekä Sisu saivat korviin tippoja. Onneksi on lievästä flunssasta kyse eikä mitään sen kummempia antibiootteja tarvita. Aikuiset kissamme ovat täysin terveitä, eikä tämä pieni flunssa ole lasten vauhtia hidastanut tai ruokahalua. Velmu on jo reilusti päälle kilon painoinen (1150g) ja pienin tytöistäkin yli 900g. Saagan jalka on jo täysin terve, ollut oikeastaan jo viime torstaista lähtien. Enää ei muisteta pientä pipiä :)

Fanny ja Eeden etsivät vieläkin omaa rakastavaa kotiaan! Toisaalta tytöt ovat niin ihania, että saavat kyllä olla kotonakin pitkään ;) Fannylle toivoisin edelleen löytyvän mahdollisesti näyttelyistä kiinnostuneen kodin, missä olisi kissakaveri. Fanny on niin vilkas, että tyttö tarvitsee kaverin! Eedenkin on kyllä ihan näyttelytasoinen, todella kaunis neiti, mutta tosiaan molemmille ensisijaisesti etsin rakastavaa lemmikkikotia, mikäli koti kiinnostuu näyttelyistä niin sehän on vain ekstraa :)

Unna imettää edelleen vauvojaan antaumuksella pitkin päivää. Tosin en ole aivan varma kuinka paljon sieltä maitoa enää tulee, eiköhän siellä käydä enemmänkin huvitissillä :) Ruokavaliokin on vauvoilla laajentunut. Edelleen syödään kana-/possujauheliha/KMR-seosta ja Baby-paté/KMR seosta. Mutta lisäksi vauvat ovat alkaneet syödä kuivaraksuja ja Unna-emon ruokia. Possusuikaleita syödään hurjasti muristen! ;)

Nukiksen kanssa kävimme tosiaan Surokin kesänäyttelyssä, missä kaksi Nukiksen jälkeläistä valmistuivat! :) FI* Snowmate´s Mr. Big valmistui GIP:ksi ja FI* Kalicalanin Nieidda Angeli valmistui SC:ksi! Suuret onnittelut vielä molemmille! Olemme hyvin ylpeitä Nukiksen hienoista jälkeläisistä ja erityisesti ensimmäisestä Supreme Champion jälkeläisestä! :) Kiitos Päivi, että olette jaksaneet käydä Angelin kanssa näyttelyssä näin pitkälle! :)

Uusia kuvia taas pennuista kotisivujen kautta. Ja lisäksi pari 7-viikois yhteiskuva-extraa.

6 viikkoa takana!

2010-07-26T20:07:00.007+03:00

Tänään tasan 6-viikkoa takana! Vauvojen painot kehittyy mukavaa tahtia, Velmu on ylittänyt jo 900g, Sisu ja Samu hätyyttelevät jo lähellä. Saaga on myös jo yli 800g ja Enni, Fanny ja Eeden ovat ihan hollilla! Kaikki menee oikeastaan suht mukavasti! Menneeseen viikkoon on kuulunut erilaisten äänien sietämisen opettelu (imuri on aika yök) ja musiikkiakin on kuunneltu pentuhuoneessa laidasta laitaan... Kavereiden kanssa painiharjoitukset otetaan aika tosissaan, selvästi tähdätään johonkin korkeampaan painiliigaan!

No kävihän sitten se ikäväkin asia minkä juuri taisin manata esiin viimeviikolla...

Viime yönä Saaga tipahti jotenkin ikävässä asennossa sohvan selkänojalta (pentuhuoneessa on matala sohva) ja loukkasi jalkansa. Heräsin yöllä sydäntäsärkevään itkuun, onneksi huoneessa on verkko-ovi. Jos ovi olisi ollut kiinni en tuskin olisi pienen itkua kuullut. Ryntäsin heti katsomaan kenellä on ja mitä vikana ja löysin Saagan sohvan takaa tärisemästä ja itkemästä! Otin pienen syliin ja hetken rauhoiteltuani pääsin tutkimaan mikä on vialla! Saagan vasen takajalka oli aivan lötkö ja hetken jo pelkäsin pahinta. Kuitenkin, kun tutkin varovasti jalkaa Saaga sihahti, maukaisi ja yritti purra yhdessä kohtaa, jonka jälkeen jalka olikin jo vähän pontevampi ja Saaga pystyi jopa suoristamaan sen.

Kun sitten yön pimeät tunnit vihdoin hitaasti vaihtuivat aamuun (päivystävä lääkäri oli lähdössä synnyttämään hevosta tms. joten sinne ei päässyt) Saaga, nukuttuaan sängyssä kasvattaja-mamman ja papan välissä ja saatuaan päästä varpaisiin pesun Nukis-vaarilta, alkoi jo vähitellen varaamaan jalalle. Saimme myös ajan ekkulääkäriin heti kymmeneksi. Lääkärissä jalka kuvattiin (näin pieneltä otettiin kuvat hammasröntgenillä) ja todettiin, että siinä ei ole murtumia tai mitään ei ole pois sijoiltaan. Ainakaan enää. Voi olla, että jalka oli vähän pois sijoiltaan yöllä, koska se oli tosiaan aivan lötkö ja sihahduksen jälkeen se alkoi pikkuhiljaa toimia! Nyt Saaga saa sitten kipulääkettä 3 päivää ja yritetään ottaa vähän iisimmin. (Mitenköhän se tapahtuu?) Ruoka onneksi maistuu hyvin ja vessassa ollaan kyllä asioitu. Leikittäisikin kovasti, mutta Saaga kyllä itsekin ymmärtää ottaa vähän rennommin ja leikit rajoittuvat leluhiiren tappamiseen! :) Olen kyllä todella ylpeä meidän pikkuneidistä! Saaga oli lääkärissä mallikelpoisesti, vaikka vähän varmasti pelotti. Saagan tuleva oma ihminenkin kävi tänään neitiä moikkaamassa ja tyttö pienen vierastuksen jälkeen nukahti tulevan mamman syliin tyytyväisenä :)

Fanny ja Eeden etsivät vielä omia kotejaan, mutta nyt on Sisukin varattu. Sisu pääsee Maine Coon kastraattiuroksen kaveriksi sitten aikaan ja Sisu siis muuttaa vanhempieni luokse. Tämä pikkumies on vienyt kyllä kaikkien meidän sydämet, niinkuin kaikki muutkin pennut! Sisun uusi kaveri on myös väritykseltään kuvioton cremevalkea, mutta vain savulla.

Fanny on hauska rasavilli poikatyttö, jolta ei virta tahdo loppua kesken mitenkään! oikea AD/HD-pentu, kun taas Eeden harkitsee yleensä vähän kauemmin, mutta tekee kyllä sitten sen harkinnan jälkeen aivan kaikki samat jäynät kun Fannykin tekisi... Mutta Fanny on kyllä sellainen rasavilli, että neidin nimi pitäisi olla Riiviö Fannyn sijasta ;)

Kaikki pennut ovat muutenkin oikein reippaita. Nyt on tullut esiin pientä vierastusta uusia ihmisiä kohtaan, mutta se onneksi menee pian ohi ja vauhtia löytyy kyllä sitten taas. Meidän pitää vaan tehdä työtä sen eteen, että vauvat huomaavat vieraidenkin olevan ihan kivoja ihmisiä :) Velmu on nimensä mukainen Velmu. Kaverit ja kaikki kissat on ihan tylsiä painikavereita! Kasvattaja-mamman nilkat on paljon kivemmat ja haastavammat! Kaadetaan huoneen suurin liikkuva otus! ;)

Lopuksi vielä pari kuvaa, Samu ja Sisu söpistelevät ja Nepo-vaari pesee Samua. Niin ja tietysti se pakollinen yhteiskuva...

Miten se taas menikään? Nostetaan vauvat sohvalle, heilutetaan huiskalelua ja näpätään nätti kuva jossa kaikki katsovat kameraan? En muuten usko! Väitän, että sellaiset kuvat on otettu pikaliiman avulla. Meidän vauvat eivät ainakaan välitä poseerata, saatikka katsoa kaikki samaan suuntaan tai edes pysyä paikallaan samaan aikaan...

Niin ja niitä uusia yksittäiskuvia taasen kotisivujen kautta :)

Uusi ulkoasu :)

2010-07-22T22:21:00.005+03:00

Vauvojen 5,5vk synttäreiden kunniaksi blogi sai uuden ulkoasun. Taustan valinnassa auttoivat Enni ja Sisu (tietenkin) jotka parkeerasivat "mummin" syliin iltaruuan jälkeen uinumaan. Tai no uinumaan ei ole ihan oikea sana, Sisu ainakin mieluummin vähän leikkisi kasvattajamamman sormilla ja paidanreunalla...

Kehräämään vauvat ovat myös oppineet. Toki siis on kehrätty aiemminkin Unnan tissillä, tai kun mami pesee tai jopa vähän vahingossa kun pieniä on silitetty, mutta nyt rukki lähtee pörräämään jo ihan tarkoituksella silityksestä :)

Vieraat ihmisetkin on otettu hyvin vastaan, jopa ihan tuntemattomia ei yhtään vierasteta, kunhan kasvattajamamma on lähellä ja on turvallinen olo. Ruoka maistuu paremmin kuin hyvin ja nyt on alettu keräämään painoa ihan todenteolla. Velmu ylitti tänään ensimmäisenä 800g painon eikä Samu, Sisu ja Saagakaan kaukana tule perässä. Enni ylittää pian 700g ja Fanny ja Eeden eivät tule pitkällä perässä. Toki painoa voisi olla enemmänkin, mutta olen oikein tyytyväinen meidän seitsikon kokoon! Vauvat ovat muutekin hauskan mallisia, ovat vartaloltaan pitkän mallisia ja korkeajalkaisia. Kaikilla on myös hauskan pitkä häntä! Kiva nähdä miten kehittyvät tästä, jääkö pennuille pitkä vartalo, vaiko mihin suuntaan kehitys lähtee :)

Lopuksi vielä harvinainen yhteiskuva vauvoista, jossa tosin ei näy nassuja. Vauvat ovat hyvin ahnaita syömään ja änkevät mielellään kaikki samalle lautaselle joten sain pienet ikuistettua samaan kuvaan! Tänään meillä kävi myös eräs tuttavani kuvailemassa pentuja (Kiitos Katri, Fanny lähettää suukkoja ;) ja Sisu myös ;) ) ja vauvat harjoittelivat poseeraamista. Onkin kiva nähdä sitten vauvojen kuvia! :D

5-viikkoa ja maailma on meidän!

2010-07-19T19:39:00.009+03:00

Pennut tänään 5-viikkoa! Aivan uskomattoman nopeasti tämä aika kuluu!

Vauvat ovat valloittaneet nyt koko työhuoneen. Mitkään esteet eivät enää pitäneet pentuja pienemmässä pesässä. Tosin valloitus tällä hetkellä koskee lähinnä lattiatasoa, sohvaa ja pentupesän päällistä, mihin pääsee kätevästi pienillä kynsillä kiipeämään. Verkko-ovi on vielä pitänyt pennut omassa huoneessa enkä pieniä koko asuntoon päästäkään vielä. Ensin on hyvä opetella kiipeämään ja rallaamaan vähän pienemmässä tilassa!

Kaikkien painot nousee tasaista tahtia, Velmu (Raspberry Charm) on ensimmäisenä mennyt yli 700g painon ja Eeden (Edens Parfume) on tällä hetkellä köykäisin painaen vielä pari grammaa alle 600g. Eedenillä kiinteiden opettelu on ollut hitainta ja mielummin oltaisiin oltu vain tissibaarilla, mutta nyt neiti syö jo hyvällä ruokahalulla ja painokin nousee kohisten :)

Unnalta tulee vielä maitoa ja mamma hoitaa vauvojaan antaumuksella. Kuitenkin huomaa, että kuuma ilma ja pentujen ikä on alkanut verottaa maidontuotantoa ja tuntuu, että vauvat käyvät enemmänkin "huvitutilla" Unnan mahakarvoilla. Kovasti Unna on alkanut pentuja opettamaan (ja komentamaan), pikkuhiljaa aletaan opettelemaan sitä miten ollaan kissoja!

Lelutkin on jo löytyneet ja eritoten huiskalelu, joka on maailman mahtavin asia! :)

Oikeastaan pitää koputtaa puuta miten hyvin kaikki on tähän mennessä vauvojen kanssa mennyt, Velmulla on ollut kerran maha vähän löysempi, mutta muuten ei mitään ongelmia. Nyt kun sanoin tämän ääneen niin kohta ollaan mahataudissa, tai joku loukkaa itsensä tms. Toivottavasti ei kuitenkaan!

Vauvoista neljällä on oma koti, johon sitten aikanaan muutetaan Syyskuun puolivälissä. Velmu (d 09 24, Raspberry Charm) muuttaa Hämeenlinnaan ja Samu (a 09, Sword Dance) muuttaa aivan lähelle tänne Riihimäelle. Saaga (n 09 24, Bowl of Beauty) muuttaa myös Hämeenlinnaan sijoitukseen, onnekseni löysin Saagalle mahtavan sijoituskodin. Toivottavasti neiti jatkaa kehitystään hyvään tahtiin ja ei tule mitään ongelmia tulevaisuudessa ja Saagastakin tulee sitten joskus äiti :) Niin ja kuten viime viikolla jo paljastin niin Enni (f 09, Angel Cheeks) jää kotiin, ei tuota neitiä vaan voi vastustaa...

Joten kotia etsii vielä Fanny (n 09, Fairy Princess), jolle toivoisin löytyvän mahdollisesti rakastavan näyttelykodin. Fanny on oikea rämäpää uskalikko, jolla ei vauhti lopu! Fanny on aina ensimmäisenä kiipeämässä ja isottelemassa kaikille. Toisaalta Fanny on kasvattaja-mamman sylityttö ja söpistelijä, aivan ihana pieni neitokainen :) Eeden ( n 09 24, Edens Parfume) etsii myös omaa rakastavaa kotiaan. Neiti on pentueen pienin, mutta vauhtia löytyy kyllä vaikka muille jakaa! Eeden on myös oikea sylityttö, tosin useimmiten siinä sylissä on vähän tylsä olla, kun voisi tutkia maailmaakin! Eeden on pari kertaa yllätetty yrittämästä kiipeämään huoneen verkko-oveen. Ei tahtoisi yksi huone riittää tytölle! Eedenillä on myöskin pentueen suurin ääni ja sitä kyllä käytetään kasvattaja-mamman komennukseen... Sisullekin (e 09, Sparkling Star) etsitään mahdollisesti, ehkä kotia. Sisu on aikamoinen pusuttelija ja keikistelijä. Oikein rohkea ja vauhdikas nuorimies :) Sisu on ansainnut lempinimen Sisu-syliin, koska poika viihtyy sylissä koko ajan ja tulee kehräten kasvattaja-mammaa vastaan kun tulen huoneeseen. Mikäli meillä olisi tilaa vielä yhdelle kastraattikollille niin Sisu jäisi ehdottomasti kotiin. Meillä kuitenkin lauman koko alkaa olla jo sellainen, että vaikka sydän särkyy niin pitää ajatella järjellä tätä asiaa. (yritän vakuutella itselleni)

Vauvoista taas uusia kuvia kotisivujen kautta. Kuvat löytyvät klikkaamalla pennun nimeä :)

Unnan kasvattajalle (ja pentujen isän Fukun) omistajalle Leoline kissalaan syntyi Unnan täyssiskolle Afrille lauantaina myös 7 ihanaa vauvaa. Isäkin on sama, joten aikamoisen sikiävä yhdistelmä geeneiltään! :D Nyt onkin syntynyt ja syntyy lähiaikoina paljon sukulaiskissoja! Ihana seurata miten Nukiksen lapsenlapsenlapset jatkavat sukua ja minkä näköisiä vauvoja sieltä syntyykään! :D

Lopuksi vielä kuva meidän vahtimimmistä Fannysta. Neidillä näyttää hassusti, kun hän olisi dipannut nenänsä maitolasiin :) Aivan ihana pikkuneiti.

4 viikkoa!

2010-07-12T17:06:00.004+03:00

Niin se aika kuluu! Jo neljä kokonaista viikkoa takana! Vauvat opettelevat kovaa vauhtia syömään kiinteää ruokaa ja kasvattajamamman ylpeydeksi kaikki seitsemän osaavat jo käydä ihan itse vessassa :) Unnaltakin tulee vielä hyvin maitoa, joten maitobaarikin on auki 24/7 Itselle tahtoo tulla jo surku, että "enää" 10-viikkoa ja vauvat lähtee omiin koteihin. Toisaalta ehkä sitä mieli muuttuu, kun kaikki 7 alkavat rallaamaan pitkin asuntoa....

Vauvojen luonteenpiirteet alkavat tulla vähitellen esiin ja se että tykkäävät kaikki olla todella paljon sylissä! Kun menen pesälle ja istahdan alas niin kaikki seitsemän yrittävät änkeä syliin makoilemaan. Eipä siinä mitään, kun ovat vielä näin pieniä, mutta parin viikon päästä eivät pakosti enää kaikki mahdu yhtä aikaan syliin nukkumaan. No sitten pitää vain vuorotella :) Kyllä tuolla pesässä jaksaa istuskella tunnin jos toisenkin!

Ensimmäiset pennunkatsojatkin tulevat tällä viikolla käymään :) Samu (sinivalkea poika) on jo varattu, ollut oikeastaan syntymästään saakka! Lisäksi Enni (kilpparivalkea tyttö) on varattu, tai no varattu ja varattu. Mikäli mitään ihmeellistä ei tapahdu niin Enni jää kotiin sulostuttamaan meidän arkea :) Sen verran tomera ja nätti pikkuneiti tuo on, että eihän siitä vaan voi luopua!

Kuumahan meillä toki on asunnossa, isot pojat makoilevat vain reporentoina pitkin asuntoa! Ja tuntuu tämä lämpö vievät mehuja vähän vauvoistakin. Painot kyllä nousee hyvin ja välillä leikitään, mutta enimmäkseen on mukava köllötellä pesässä mahat pystyssä! Yöllä sitten innostutaan rallaamaan enemmänkin ;) Itseä kuumuus ei haittaa, kerrankin tarkenee olla ilman pitkähihaista ja sohvalla ilman vilttiä. Mutta tosiaan kissojen takia toivoisi lämpötilan hieman laskevan! Nämä meidän pojat kun eivät ole karvattomimmasta päästä!

Uusia kuviakin pienistä taas kotisivujen kautta, pennut osiosta :)

Vauvat 3-viikkoa

2010-07-05T19:13:00.009+03:00

Tasan 3 viikkoa takana! Vauvat seuraavat jo liikettä ja juoksevat pentupesän reunalle, kun kasvattaja-mamma tulee huoneeseen! Eilen maisteltiin ensimmäistä kertaa vähän maidon seassa "isojen kissojen ruokaa" ja lähes kaikki pienen avustuksen jälkeen uskalsivat maistaa ihan itse lautaselta!

Myös ensimmäiset karkausyritykset pesästä on torjuttu, huomenna laajennamme vähän pentujen elinpiiriä. Pian myös laitan harjoitusvessan pentujen ulottuville, en kuitenkaan ihan vielä :)

Pennuista Fanny (mustavalkea naaras) ja Sisu (cremevalkea uros) eivät vielä ole edes alustavasti varattuja. Ensiviikolla pennunkatsojat pääsevät omia vauvojaan katsomaan ja tutustumaan meille muutenkin kissoihimme ja sen jälkeen sitten varmasti tietää onko muut pennut varattuja! Niin ja kaikista vakuutteluistani huolimatta meille taitaa kotiin jäädä yksi pieni neiti. Aikanaan sanoin, että tarvitsee olla aika iso persoona, että pystyy meidän Lakun paikan "täyttämään" ja sellainen taitaa olla nyt löytynyt. Vaikka siis kukaan ikinä koskaan ei korvaa Lakua! Seuraamme kehitystä kuitenkin vielä hetkisen, mutta ei näin suurta rakkautta taida pystyä vastustamaan. ;)

Kuvia kaikista vauvoista kotisivujen kautta ja sieltä jokaisen pennun kohdalta pääsee pennun omaan galleriaan :)

Lopuksi vielä Unna ja Sisu söpistelee ja anopin pyynnöstä Nukis-vaari :)

Yhteispotretti...

2010-06-30T19:44:00.005+03:00

Tavoite: Soma 2-viikkois yhteiskuva pennuista.
Teoriassa se menee näin: Otetaan vauvat ja nostetaan ne sohvalle rinnakkain jonka jälkeen ollaan nopeita ja näpsästään hieno yhteiskuva. (Kuulostaa helpolta)

Käytännössä juttu vaan menee näin: Otetaan vauvat pari kerrallaan ja nostetaan ne sohvalle sievään riviin. Nostetaan toisten kahden jälkeen ensimmäisiä kahta takaisin sohvan perälle päin, koska muuten vauvat humpsahtaa reunan yli. Sama toistetaan myös seuraavan kahden jälkeen. Viimeistä vauvaa nostettaessa korjataan koko kasa taas nätiksi riviksi, koska vauvat on jo hajaantuneet pitkin sohvaa. Tämän jälkeen otetaan kamera ja näpsästään kuva, jossa siis pari on taas jo karannut, yksi tutkii sohvan selkänojaa ja toiset katselevat muuten ihan muualle... Jossain vaiheessa emo tipsuttaa pentujen edestä ja käy välillä puskemassa kameraa. Sama toistetaan useaan otteeseen, jonka jälkeen päätetään, että otetut kuvat saa kelvata. Jos vaikka yksi edes olisi vähemmän heilahtanut! Niin ja huiskaleluista ei tässä iässä ole mitään hyötyä, joten sitä on turha kaivaa edes esille!

Tässä pari tuotosta parhaimmasta päästä...

2-viikkoa!

2010-06-28T18:46:00.003+03:00

Jo kaksi viikkoa takana! Silmät on kaikilla enemmän ja vähemmän auki ja vauhti on kova. Olen pikkuhiljaa joutunut antamaan vähän lisämaitoa osalle pennuista, selvästi silmien avauduttua ei tahdo enää ihan maitovarannot riittää kasvamiseen saakka. Toisaalta ihan ymmärrettävää, pentuja on kuitenkin 7 ja Unnallekin aika kova urakka imettää kaikki. Tunnollisesti Unna kuitenkin viihtyy pesässä ja hoitaa lapsensa! Kaikki vauvat on reippaita pieniä kissanalkuja ja möngertävät kovaa kyytiä pesän reunalle, kun huomaavat mamman tulevan katsomaan. Kovasti harjoitellaan kävelyä ja istumaankin on jo jotenkuten opittu. Myöskin omia (ja kaverin) etutassuja pestään innoissaan. Lisäksi painiharjoittelua on jo aloitettu.

Kaikilla pennuilla tuntuu olevan isot tassut ja suht vahva luusto. Muuten tyypistä on vaikea vielä mitään sanoa, hassun pitkät selät ja raajat pienillä on tällä hetkellä. Kiva nähdä miten kehittyvät! :D

Kolme vauvoista on nyt alustavasti varattuja, katsotaan kunhan pienet kehittyvät ja kodit pääsevät pieniä katsomaan, että ovatko löytäneet pysyvän oman kodin :)

Uusia kuvia kotisivujen pennut-sivun kautta.

Lopuksi pari kuvaa kuvaus-assistentista. Nepo kun tarkkailee, että pentuja ei turhaan huudateta ja Unna saa rauhassa imettää niitä mitä ei kuvata juuri sillä hetkellä! Nepo myös hoitaa Unnaa antaumuksella ja on todella kiinnostunut pennuista. Emme kuitenkaan anna Nepon missään nimessä olla vauvojen lähellä valvomatta. Hauskan varovainen poika kuitenkin on ja ylpeä lapsenlapsenlapsenlapsistaan! :D

Vauvat 1-viikon!

2010-06-21T19:18:00.005+03:00

Ensimmäinen viikko takana! Uskomattoman nopeasti on kulunut aika, Unna on ollut todella tunnollinen emo, pesästä tullaan pois vain pieniksi hetkiksi syömään, käymään vessassa tai vähän leikkimään. Jos vauvat vähänkin inahtaa Unna käy heti katsomassa mikä on hätänä.

Kaikkien painot on nousussa. Ei ehkä ihan niin hyvin, kun jos vauvoja olisi vaikka 4, mutta nousussa kuitenkin. Kaikilla on tullut keskimäärin reilusti yli 10g päivässä painoa. En ole antanut lisäravintoa, koska Unnalla maitoa tuntuu riittävän ja vauvat ovat tyytyväisiä :) Vielä ei silmiä ole avattu, mutta kaikki aikanaan! Meidän vauvoilla ei tunnu olevan kiire mihinkään, paitsi punatäplikkäällä pojalla, joka kipittää (ei siis ryömi, tai hoipertele) pitkin pesää pää huojuen!

Nimetkin on nyt julkaistu. Vauvojen nimet on Pionien nimiä. Äitini on Pioniharrastaja useamman vuoden ajalta, joten selaillessani pioni-katalogia heillä kyläillessäni sain idean pienten nimistä. Käytän sitten alkuperäisen nimi-ideani seuraavaan pentueeseen, jos sellaista koskaan tulee ;)

Uusia kuviakin on osoitteessa www.dropbox.com/gallery/5858556/1/1vko?h=8ec5e4

Yritin saada hienoja otoksia aikaan, mutta eihän siitä mitään tule, kun vauvat kaikki nukahtivat kädelleni! Höpsöjä pieniä :)

Pikkuhiljaa uskallan huokaista HIEMAN helpotuksesta, mutta tietysti nämä ensimmäiset viikot ovat niitä kriittisempiä ja täytyy vain toivoa kaiken menevän hyvin :)

Lopuksi vielä kuva höpsähtäneestä kasvattajasta (mammasta) Yhtään en ole tuohon kilpparityttöön ihastunut, varsinkin kun neiti puskee kättä vasten ja nukahtaa välittömästä syliin...

2010-06-15T23:48:00.003+03:00

Täältä tuhisevien vauvojen tuijottelun lomasta olen saanut jo jotain ensimmäisiä kuvia nettiin.

Kuvat löytyvät osoitteesta www.dropbox.com/gallery/5858556/1/UFvauvat?h=81052b

Sitten kun vaan selvitään näistä ensimmäisistä kriittisistä päivistä ja viikoista ja kasvattajakin uskaltaa luottaa siihen, että kaikki on hyvin ;) Unna on ainakin tunnollinen emo ja imettää vauvojaan antaumuksella. Neitiä ei juuri tarvitse pesään houkutella, pienikin inahdus vauvoilta ja Unna kyllä menee katsomaan mikä on hätänä. Jos nyt ylipäätänsä on suostunut jättämään pesän! Tosin Unna osaa kyllä myös komentaa vauvoja! Unnalla kun on nälkä kokoajan! (Kelläpä ei olisi, kun imettää seitsemää vauvaa!) Jos ruokailun aikana joku huutaa niin Unna murisee hyvin äidillisesti ja jatkaa syömistään ;)

Painot on ainakin vielä nousussa, toivottavasti jatkavatkin nousuaan ja kaikki menee muutenkin hyvin :)

Väsynyt, mutta onnellinen!

2010-06-14T22:46:00.008+03:00

Kun Unna vielä tänä aamuna oli vahvasti sitä mieltä, että synnyttäminen on ihan tylsää ja sen homman voi jättää tekemättä kokonaan. No nyt on toinen ääni kellossa! :D

Unna aloitti esisupistukset jo eilen illalla todella vahvasti ja oli hurjan levoton koko viime yön, sekä tämän päivän. Neljän aikaan alkoi sitten tapahtumaan. Ensimmäinen vauva oli maailmassa jo viiden aikaan ja viimeinen puoli yhdeksän.

Kaiken kaikkiaan saldo on siis 7 Tosin tämä onkin jo aika suuren osan tiedossa, onneksi tuo puskaradio ja synnytyskanava toimi hyvin. ;) Unna oli todella hyvä synnyttäjä ja näyttäisi olevan kärsivällinen ja onnellinen, mutta väsynyt emo :)

Ensin näytti siltä, että Unna tekee kaikki vauvat ilman punaista. Ensimmäisenä maailmaan saapui mustavalkea (n 09), tyttö 108g. Sitä seurasi ruskeakuviollinen tyttö (n 09 23/24) 103g, jonka jälkeen saimme maailmaan toisen ruskeakuviollisen tytön (n 09 23/24) 102g. Tytöt ovat kuitenkin aivan erinäköisiä, toisella on valkea piirto toisella ei. Molemmat ruskeat ovat valkealla. Sitten maailmaan tuli yllätys, tosin aivan mahdollinen sellainen ja mieluinenkin, sininenvalkea poika (a 09), 107g.
Tämän jälkeen ajattelin jo, että missä tilaamani kilpparityttö. Toki ruskeavalkoiset on suosikkejani ;) joten ehkä Unna ajatteli ihan äitiä... Unna piti tässä kohtaa lähes tunnin tauon, mutta pentujen pienet syntymäpainot kuitenkin viittasivat siihen, että lisää on tulossa. Viidentenä maailmaan ponnahti odotettu kilpparityttö valkoisella (f 09), 99g. Kuudentena maailmaan ponkaisi kiintiöpunainen ;) suurin pentu, punavalkea poika (d 09) 121g. Tämän kuviollisuudesta en sano vielä juuta enkä jaata. Ja viimeisenä meidän rääpäle 93g painoinen pieni creme poika (e). Tämän viimeisen valkoisesta, enkä myöskään kuviollisuudesta en sano myöskään yhtään mitään!!

Itse en ole nukkunut (Unna ei todella ole antanut) lähes 2-vuorokauteen. Nyt on aika vähitellen laittaa valot pois ja pää tyynyyn :) Sukupuolet saattaa siis vielä vaihtua vähän levänneemmillä silmillä ;) Myöskin synnytysselostus voi olla järkevämpi huomenna...

Vielä pari kuvaa vastasyntyneistä! <3

Odottelua, odottelua...

2010-06-12T11:16:00.004+03:00

Kaikki, jotka ovat saaneet yhdenkin pentueen tietävät nämä viimeiset päivät ja tunnit. Ainoa ajanviete on seurata tuota TANKIN (tai Jarkon mukaan viskitynnyrin) kokoista emoa ja odotella, että joko niitä synnytyksen merkkejä alkaisi olla ilmoilla. Siinähän tulee vähintäänkin hulluksi, kun on sidottu neljän seinän sisään! Onneksi Riihimäellä sattuu olemaan Erämessut ja lupasin mennä isäni kanssa sinne käveleksimään ja katselemaan :) EI huolta, äitini tulee tänne synnytysvahdiksi, että ei varmasti ala tapahtumaan mitään! Itse kun olen 500m päässä kotoa niin tänne pääsee aika nopeasti tarpeen vaatiessa!

Unnalla on maha selkeästi laskeutunut, tisuissa alkaa tuntua painoa (maito laskeutuu) ja pennut on selkeästi lähtökuopissa. Painoa on tullut lisää 2kg! ja mahan ympärys oli ennen laskeutumista (nyt en ole mitannut, neiti ei tykkää) 55cm. Eilen illalla neiti oli todella levoton ja hengitteli vähän siihen malliin, että josko se synnytys alkaisi. NÄÄH, ei me sellaista harrasteta! Tosin 65 vrk. on kyllä vasta huomenna ;)

Unnan mielestähän synnyttäminen on täysin vanhanaikaista ja pois muodista! Unna on nykyaikainen uranainen ja miksi yksi raskaus haittaisi lupaavasti alkanutta kiipeilijän (eilen löysin Unnan yrittämästä verhosokkelin päälle taiteilemaan katonrajasta), pikajuoksijan (yllättävän lujaa pääsee tässä kolmiossa rallaamaan, kun löytää vain ne oikeat reitit) tai painijan (Unna ja Kassu painii ja leikkii ihan entiseen tahtiin) uraa! Unnahan on aina ollut vähän sellainen poikatyttö ja pojat ei saa vauvoja! Sitä paitsi kyllähän sitä kilpparin luonnetta sen verran pitää olla, että jos Unna on päättänyt pitää äidin odottamassa, niin sittenhän sitä pidetään äiti odottamassa!

Kyllähän tuo neiti selkeästi alkaa olla vähän ärsyyntynyt masuun. Unna etsii mahdollisimman viileät paikat (eteisen laattalattia on kiva) jossa makoilla ja siinä ollaan sitten silmät sikkurallaan. Häntä myös vispaa ainakin silloin, kun vauvat on oikein aktiivisella tuulella.

Onhan niitä ailieneita (masu vispaa siihen tahtiin, että siellä on pakko olla Ailien tai useampiakin siis) mukava katsella, mutta oikeastaan niitä katselisi mielummin jo ihan livenä ;) Itseä ei vieläkään jännitä tuleva synnytys (onkohan mussa jotain vikaa?) mutta se jännittää montako niitä tulee! ;)

Seuraavat päivitykset sitten, kun on OIKEASTI jotain kerrottavaa ;) Pitäkää peukkuja, että kaikki menee hyvin ja saadaan niitä vauvoja maailmaan ennen ensiviikonloppua! ;)

Lopuksi vielä pari kuvaa Tankista ja Nukis & Nejo näyttää mallia synnytyspesän oikeaoppisesta käytöstä! Veljesrakkautta siis :)

58. vrk menossa ja maha kasvaa!

2010-06-06T18:00:00.005+03:00

Tasan viikko laskettuun aikaan. Unna käyttää päivänsä lähinnä löhöilyyn mahdollisimman viileässä paikassa. Synnytyspesä on tsekattu, mutta oikeastaan siellä aikaansa viettää meidän pojat. Nytkin siellä nukkuu veljekset Nuka ja Neo. Kaikki alkaa olla muutenkin valmista synnytystä ajatellen. Tavarat on paikallaan ja lähellä pesää. Rakensimme työkkärin ovelle verkko-oven, jonka saan paikalleen sitten kun vauvat on vähän isompia. Pääsevät meidän pojat seuraamaan pienten menoa ja toisinpäin, toivottavasti sitten koko lauman totuttaminen käy helpommin jossain vaiheessa!

Unnan maha alkaa olla valtava! Painoa on tullut astutushetkestä huimat 1,8kg (mittasin neljästi) ja masun ympärys on vähän päälle 54cm (tämänkin tarkistin ainakin neljästi). Toiveissa on vieläkin 4-6 pentua, mutta taitaa se 6 olla kuitenkin lähempänä totuutta! Näin ensikertalaisen kanssa, kun ei ole mitään vertailukohtaa edellisistä pennuista... Ruoka maistuu Unnalle vieläkin hyvin mikä on hienoa, on sitten vauvoilla hyvät eväät tulla maailmaan. :) Huomisesta alkaen Unna alkaa viettämään täällä työhuoneessa kaikki ne ajat, kun emme ole kotosalla ja keskiviikkona muutan Unnan kanssa tänne nukkumaan myös yöt. Sitten ne pennut kuitenkin syntyvät vasta joskus pitkällä ensiviikon puolivälin jälkeen ja saan nukkua työkkärin sohvalla koko viikon ;)

Itsellä on ollut tässä vähän ikävä viikko takana. Loukkasin oikean käteni viime viikonloppuna töissä ja se vihoittelee aika pahasti vieläkin. Täytyy toivoa, että se paranee ensi viikonloppuun mennessä, tätä särkyä kun ei tahtoisi jaksaa ja onhan se mukavampi synnytystäkin ajatellen (jos vaikka kestää useamman tunnin) että oikea käsi toimii moitteetta. Oikeakätinen kun olen!

Toisaalta rakas isäni (Äijä) täytti perjantaina 70-vuotta ja eilen vietimme syntymäpäiväjuhlia. Viime viikko meni kuitenkin suht nopeasti, kun leivoin tarjottavat juhliin, joten kun vielä viimeisen viikon jaksaisi odottaa :) niin tiedetään montako, mitä sukupuolta ja minkä värisiä vauvoja sieltä tulee. Toivottavasti kaikki menee hyvin ja saadaan vauvat turvallisesti maailmaan! Näin jo untakin, että Unna oli valeraskaana ja H-hetkellä siellä ei mitään vauvoja ollutkaan! Tosin tuolla painonlisäyksellä ja mahanympäryksellä se kai ei ole mahdollista? ;)

Vielä pari masukuvaa (miten tuo masu kuvissa näyttääkin noin pieneltä?)

Enää 2-viikkoa!

2010-05-30T17:29:00.005+03:00

Enää tasan kaksi viikkoa laskettuun aikaan. Masu kasvaa tasaiseen tahtiin, mutta onneksi kasvu on hidastunut jo viikon takaisesta. Unna ei oikein enää yllä pesemään itseään, tänään jouduin ensimmäistä kertaa auttamaan neitiä henkilökohtaisen hygienian hoidossa. Onneksi meillä näitä innokkaita konsulttimiehiä riittää myös hoitamaan neitiä! Unna hakeutuu iltaisin Nepon lähelle ja iso-vaarihan hoitaa mielellään. Nepo niin ylpeän näköisenä pesee ja hoitaa lapsenlapsenlastaan :)

Unnaa alkaa selkeästi jo vähän ahdistamaan masuasukit. Ensimmäiset liikkeet näkyy jo ja Unna pesee kylkiään usein potkujen jälkeen. Meistä ihmisistä tosin niitä masupotkuja on ihana seurata, mutta voin hyvin kuvitella, että Unnasta ne ei ole ihan niin ihania! Painoa on nyt tullut n. 1,5kg astutushetkestä ja masunympärys on n. 53cm. Silti veikkaan viittä tai kuutta vauvaa, maha ei ole enää ihan niin pahasti toispuoleinen kun ennen. Varsinkin nyt kun vauvat on vähän kasvaneet ja järjestäytyneet siellä masussa!

Ruoka maistuu entiseen tahtiin, tosin annoskoot on pienentyneet ja Unna käy santsaamassa useammin. Tämän viikon lopulla Unna muuttaa vähitellen meidän työhuoneseen (niiksi ajoiksi, kun ei olla kotona) totuttelemaan omaan tilaansa ja samalla saan neidille penturuuat esille kokoajaksi. Meidän kastraattilöllyköiden kun ei ole ollenkaan tarpeellista saada mitään lisäravintoa ;)

Synnytyspesänkin laitoin jo esille, meillä synnytyspesän virkaa toimittaa suuri kevythäkki, johon vielä eristän pienemmän tilan Unnalle synnytystilaksi ja vauvojen ensimmäisiksi viikoiksi. Sitten vauvojen kasvun mukaan alan lisäämään häkin pinta-alaa. Unna kävi tutustumassa pesäänsä jo, mutta totesi sen ihan tylsäksi ja kuulemma ne vauvat on paljon parempi synnyttää vaikka Deltta-puun ylämökissä! Muutenkin Unna on aiheuttanyt mammalle vähän sydämentykytyksiä, kun tosiaan pitää kiivetä aina sinne korkeimmalle paikalle nukkumaan ja sieltä pitää aina HYPÄTÄ alas... Kuulemma tullut tässä Molla-emoon... No Lauralla onkin siellä kotona kohta samanlaiset sydämentykytykset edessä x2 kun Molla synnyttää pari viikkoa Unnan jälkeen ja Afri-siskokin saa vauvansa Heinäkuun puolessavälin!

Meidän pojat ovat kyllä ottaneet uuden makoilualustan hyvin vastaan, eli Unnan synnytyspesän. Siinä kun on kiva olla, pesän verkosta tulee ilma mukavasti läpi ja masukarvatkin saa ihanan viilennyksen! Alla Nukis-vaari näyttää mallia uuden pesän käytöstä!

Pari uutta kuvaakin maha-kissasta ja kasvavasta masusta! :) (pahoittelen joidenkin kuvien hieman rakeista laatua)

Tallinan terveisiä!

2010-05-24T11:35:00.005+03:00

Kävimme Kassun kanssa Tallinassa viikonloppuna näyttelyssä, kun poika on ollut jo pitkälti viime vuodesta jumissa sertiensä kanssa. Poika on nyt IP ja olen hyvin tyytyväinen arvosteluihin :) Myöskin ensimmäinen CAGPIB serti on nyt saavutettu, joten taas on pitkä näyttelytaival Suomessa edessä ennen kuin tarvitsee seuraavan kerran Kassun kanssa lähteä ulkomaille sertejä metsästämään! :) Mukana näyttelyssä oli myös Maria meidän Nepon pojan Aapelin kera, sekä Päivi Nukiksen tyttären Angelin kanssa ja Merja ja Henriikka Unnan 3/4 sisarusten Helmin ja Adamin kanssa! Kiitos kovasti kaikille hauskasta viikonlopusta ja mahtavasta matkaseurasta! Erityisesti Marialle ja Aapelille terveisiä ja kiitokset Nepon kolmannesta Grand International jälkeläisestä! Ennen seuraavaa matkaa opetellaan luetun ymmärtämistä ja yritetään välttää mummomafioita ;)

Kassu ja Aapeli yllätti molemmat meidät mammat iloisesti, kun menomatkalla hytissä pojat laskettiin vähän jaloittelemaan ja pojat olivat kuin olisivat tunteneet toisensa aina! Taisivat ajatella, että "onpas komean värinen punainen mies tuo toinenkin, varmasti yhtä älykäskin kuin minä". Pikemminkin hotellilla sitten piti vähän itkeskellä, kun kaikki kissakaverit oli hukassa!

Kotonakin Kassulla on nyt vähän tylsää, kun pitää olla Unnan raskauden vuoksi eristyksissä. En tahdo ottaa mitään riskejä, että tuotiin näyttelystä turhia pöpöjä kotiin, joten Kassu viettää kuluvan viikon työhuoneessa. Täällä kuitenkin me ihmiset vietetään päivittäin aika tavalla aikaa, joten ihan yksin ei tarvitse olla kuitenkaan ja pusuja ja rapsutuksia riittää kyllä!

Unnan maha on kasvanut räjähdysmäisesti viikonlopun aikana. Painoakin on nyt tullut 1,3kg astutushetkestä, mahanympärys on 48cm. Vielä kolme viikkoa jäljellä ja Unnan on nyt jo vähän hankala olla masunsa kanssa, enää ei hypätä ihan niin ketterästi ikkunalaudoille ja vauhtikin on jopa vähän hidastunut. Itse veikkaan optimistisesti vieläkin viittä, mutta eriäviäkin mielipiteitä on esitetty ja taitaa korkein veikkaus tällä hetkellä olla 8. En kuitenkaan usko mihinkään sellaiseen megapentueeseen ja taitaa se 5 olla lähempänä totuutta silti! (Tai ainakin niin tahdon uskotella itselleni ;) ) Loppujen lopuksi masu ei ole vielä ihan niin iso, kuin se kuulostaa olevan. Ja niille, jotka ei usko ;) kuvia todisteeksi! :)

Masun kasvua ja ampiaisia!

2010-05-12T21:40:00.005+03:00

Aletaan olla odotuksen puolivälissä. Masu on pyöreä ja tisut ovat turpeat, mutta veikkaus on edelleen 3-5. Ehkä ennemmin 3 kuin 5. Unna syö kuin hevonen ja on kokoajan vaatimassa lisää ruokaa :) Penturuoka ei neidille maistu sitten ollenkaan (ei muuten suostunut syömään sitä pentuna taloon tullessakaan) joten tarjoan lisäksi sitten Multicattia tulevalle mammalle. Onneksi tabletit menee herkkunappeina Unnalle, joten siitäkään ei tule mitään lisäongelmia.

Muutenkin raskaus sujuu ongelmitta, Unna ei ole ollut mitenkään huonovointinen eikä väsynyt vaan vauhti on aivan samanlainen kuin ennenkin. Lähinnä hellyyttä haetaan vielä enemmän kuin ennen :) Toki nyt on nautittu auringonpaisteesta parvekkeella ja loikoiltu lämpimässä.

Paino on noussut nyt astutushetkestä yli 500g, tarkkaa painoa en ole nyt pariin päivään ottanut. Yritän olla kiusaamatta neitiä kokoajan ja rauhallisesti odottaa ja punnita vain kerran viikossa...

Tosin ei tämäkään suju ihan ongelmitta. Viime sunnuntaina heräsin siihen yöllä, että kissoilla oli kamala ralli asunnossa päällä ja jokin surisi ja pörisi. Ampiainen tietenkin ja Unna uteliaana neitinä meni työntämään nenänsä suoraan ampppariin. Tuloksena oli panikoiva mamma (kun sitä kortisonia ei tytölle nyt saa antaa), kuollut ampiainen ja todella turvonnut leuka Unnalla. Onneksi sain piikin pois leuasta ja soitettuani luottoeläinlääkärillemme ja putsailtuani leukaa parin päivän ajan leuka alkoi laskemaan ja nyt se näyttää jo ihan normaalilta. Sitä en tiedä mistä ampiainen meille eksyi, mikään ovi eikä ikkuna ollut ollut koko päivänä auki. No tämän kerran selvittiin säikähdyksellä, onneksi!

Meidän kastraattipojatkin ovat olleet hyvin onnellisia valon määrän lisääntymisestä ja auringonpaisteesta. Auringonsäteissä on mukava makoilla raukeana ja kääntää välillä kylkeä. Ja sitten yöllä on hyvä rallata, kun ihmiset on nukkumassa...

Meidän ensimmäiset vauvat

2010-04-30T12:49:00.006+03:00

Kai sitä uskaltaa jo ihan hiljaa sanoa sen ääneen: Meillä odotetaan ensimmäisiä vauvoja :) Unnan tisut ovat hyvinkin turvonneet ja söpön punaiset...

Tuossa alkuviikosta Unnaa selkeästi alkoi vaivata jokin juttu tuolla masukarvoissa. Aina, kun neiti pysähtyi piti masukarvoja heti alkaa pesemään. Tietysti sitä heti huolestui, että mitä jos jotain on vialla, mutta syy olikin hyvin yksinkertainen. Unnaa ärsytti kasvaneet tisut. Kai ne tuntui oudolta ja niitä piti pestä vähän väliä. Hänen hieno figuurinsa kärsii, kun tisut kasvaa ;) Onneksi tilanne rauhoittui hyvinkin nopeasti ja nyt Unna antaa masukarvojen olla rauhassa :)

Muutenkin neiti on hyvin raskaana. Ruoka maistuu paremmin kuin hyvin ja nälkä on kokoajan. Myöskin hellyyttä pitää saada mahdottoman paljon ja ihan kaikilta. Unna juoksee meidän ihmisten perässä ja HUUTAA pitämään hyvänä ja ottamaan syliin. Myöskin muille kissoille marmatetaan, jos pojat eivät olekaan ihan heti valmiita pesemään ja pitämään Unnaa hyvänä.

Vauhti tosin ei ole hidastunut ollenkaan. Samaa tahtia kiivetään kiipeilypuuhun ja juostaan kovaa kyytiä pitkin asuntoa poikien perässä! Oikein hirvittää, jos tuo vauhti ei tuosta hidastu ollenkaan ja maha vaan kasvaa. Unna ei näet tunne lausetta "varovaisesti alas kiipeilypuusta" vaan sieltä pitää aina hypätä täyttä vauhtia! Toki Unna lepäilee välillä raukean näköisenä, mutta leikkiin neiti on aina valmis!

Paino nousee mukavaa tahtia, tosin tuolla syömisellä sietää noustakin. Ultraan emme ole menossa, ellei jotain yllättävää tapahdu. En tahdo stressata tulevaa mammaa turhaan :) Kesäkuun kolmannella viikolla sen sitten tietää montako tuli. Toivottavasti kaikki menee hyvin siihen asti ja saadaan terveitä pieniä kissanalkuja. (ja Unna on kuunnellut äidin toiveita korkeintaan neljästä vauvasta) Kesälomakin on jo sovittu synnytyksen ajoille :)

Odottelua, odottelua

2010-04-24T13:46:00.000+03:00

Pari viikkoa on nyt kulunut siitä, kun Unna kävi komeaa Fukua tapaamassa. Ruokahalu on tytöllä kova ja kiiman aikana tiputetut 300g on jo otettu parissa viikossa kiinni. Vielä ei kuitenkaan voi varmasti sanoa mitään vauvoista, joten yritän pitää itseni poissa Unnan masukarvoista ja odottaa kärsivällisesti vielä viikon ennen kuin alan tiirailla joko niitä valoja siellä masussa näkyisi.

HCM- ultrassa ja muissakin testeissä käytiin myös pari viikkoa sitten ja olen kyllä kovin ylpeä meidän "pikkuneidistä". Tyttö otti koko tilanteen hyvin rennosti ja katseli kiinnostuneena ultran kuvaruutua. Myös verikokeen otto meni mallikkaasti ja Unna jopa innostui puskemaan Lamberin Seppoa.

Itse kokeiden tulokset oli odotetut. Felv & Fiv negatiiviset, veriryhmä A, ei merkkejä HCM: stä tai muistakaan muutoksista sydämessä ja GSD IV testin tuloskin tuli takaisin negatiivisena eli N/N.

Muutenkin kisut voi kotona oikein hyvin (pulskasti). Kevättä on meidän konsulteilla kovasti rinnassa ja pojat ovat selkeästi innostuneet leikkimään ja juoksentelemaan enemmän valon ja auringon määrän lisääntyessä. Toki aina välillä pitää kiepsahtaa aurinkoon nukkumaan (luulisi, että näillä turkeilla siinä auringossa olisi kuuma) ja pesemään itseään ja kavereita.

Kassu aloitti tietysti kamalan karvanlähdön, onhan Tallinan näyttelyyn vielä kuukausi aikaa. Juuri sopivasti ehtii tiputtamaan kaikki karvat! Tosi hienoa!

No toisaalta, eipähän sitten tiputeta sitä turkkia tuomarinpöydällä ja eipähän ole sitten miljoonaa takkua. Kassun turkki on sitä paitsi tuhat kertaa helpompi laittaa näyttelyyn, kun se on on lyhyt. Muuten tuo on sellainen höttökasa, jota on tosi vaikea saada mitenkään hyvän näköiseksi. Kuvioton punainen kun on. :)