Viime torstaina vauvoille tuli 4-viikkoa elettyä elämää täyteen. Aika menee niin nopeasti!
Ihmis-mummin ylpeydeksi kaikki 7 osaavat jo hienosti syödä lautaselta kanajauheliha/emonmaidonvastikeseosta ja kaikki 7 osaavat myös hienosti käydä vessassa! :) Itsenäisyyspäivän aamuna löytyi laatikosta ensimmäiset pienet kokkareet :)
Painit alkavat pienillä olla välillä myös aika rajunkin näköisiä! Aina välillä vähän kiljahdellaan, kun kaveri puree liian lujaa. Jostain kumman syystä nämäkin pennut ovat päättäneet, että hampaita on myös kiva kokeilla mummiin. Varpaisiin, sormiin, käsivarteen, jalkoihin - oikeastaan ihan mistä nyt sattuu saamaan kiinni! No sitten mummikin kiljahtelee vuorostaan! Pienestä saakka on hyvä opetella, että niillä käsillä ja jaloilla ei saa leikkiä!
Kaikki pienet ovat myös todella sosiaalisia! Juoksevat heti pesän reunalle hurjasti miukuen kun huoneeseen tullaan. Sitten kaikkia pitää silittää ja kun menen pesään istumaan mummin syliin kiivetään oikein mielellään. On nämä taas vaan niin rakkaita <3
Huoneessa on myös alettu harrastamaan äkkinäisiä liikkeitä, outoja ääniä ja muuta mukavaa että pienet tottuisivat kaikenlaiseen menoon ja meininkiin! Vähän välillä pelottaa, mutta sitten jo rohkeasti tutustutaan vaikka imurinkammotukseen! Ihan vielä pienten maailma ei ole laajentunut koko huoneen kokoiseksi. Ensin on opittava tulemaan syömään kutsuttaessa ja oltava ihan varmoja, että se vessa löytyy kun sitä tarvitaan. Lisäksi vauvat ovat vielä vähän maistelleen tuota paakkuntumatonta hiekkaa, joten vielä en uskalla kokeilla onneani isojen kissojen hiekan kanssa.
Unna imettää vieläkin vauvojaan antaumuksella, kuitenkin niin että yhä useammin kun tulen huoneeseen Unna on jossain muualla makoilemassa kuin pesässä. Painot pienillä kuitenkin nousee vieläkin hyvää tahtia. Aina välillä jollain paino junnaa pari päivää ja nousee vain 5-10g päivässä, mutta sitten yhtäkkiä paino onkin noussut 40g vuorokaudessa. Isoin, eli Ressu, painaa jo 680g. Pienimmän, eli Miljan, ollessa 590g painoinen. Eli ihan kivat painot tämän ikäisille, varsinkin kun vasta opetellaan vähitellen kiinteälle ravinnolle :)
Viikonloppuna oli muutenkin paljon jänniä asioita pienille, kun ensimmäiset omat ihmiset kävivät omia vauvojaan katsomassa! Helmi on ollut varattu jo oikeastaan syntymähetkestä saakka, olemme vaan seuranneet miten tytön luonne kehittyy! Pitäähän Helmin pärjätä sijoitustytölleni Saagalle (eli siis talon valtiattarelle) ja vielä sen lisäksi kolmen paimenlinjaisen lapinkoiran kanssa! Helmi siis on Arjan oma, tällä kertaa tyttö ei mene sijoitukseen. Karkkiakin kävi hyvä ystäväni katsomassa ja taisi tyttö vielä tulevan mamman sydämen. Sitten vaan odotellaan mitä talon isännällä on asiaan sanomista ;) Myös Ressu löysi ihan oman ihmisensä ja Poju samaten. Milja on myös alustavasti varattu. Eli ainoastaan mustavalkea Taika ja ruskeatäplikäsvalkea Sonja ovat tällä hetkellä ihan vailla omia ihmisiä.
Molemmat tytöt ovat oikein kauniita ja reippaita norskin-alkuja! Sonjalle toivoisin ehkä löytäväni näyttelyistä kiinnostuneen kodin. Taikalla on aivan uskomattoman pitkät tupsut korvissaan! Oikeastaan kaikilla pienillä on hienot tupsut ja muutenkin ovat mahdottoman pörröisiä! :)
Vauvojen 4-viikkoiskuvat taas tutusti kotisivujen Pennut-välilehden kautta.
maanantai 12. joulukuuta 2011
perjantai 2. joulukuuta 2011
3-viikkoa ja maailma avartuu!
Jo 3 viikkoa takana! :) Vauvat temmeltävät pesässä, pesevät toisiaan, itseään ja vähän Unna-mammaakin! Välillä tempaudutaan painileikkiin ja ehkä vähän yritettäisiin pesän seinillekin kiivetä, jos vaan tuo mamma antaisi! Unna on kyllä ihan uskomaton supermamma. En ole nyt 4 päivään joutunut antamaan lisämaitoa ollenkaan vaan kaikkien 7 painot nousee 15-25g vuorokaudessa pelkällä emonmaidolla!
Viime seitsikolle annoin jo tässä vaiheessa maisteltavaksi vähän kiinteää ruokaa, mutta nämä kömpivät tyytyväisenä Unnan massukarvoille ja välillä sieltä nousee pieni pää onnellisen näköisenä suupielet aivan maidossa! <3 Suurin, eli punainen poika Ressu meni tänään 500g yli ja pieninkin eli Milja on jo yli 400g. Muut sitten siltä väliltä.
Selkeästi tuo maidon runsas tulo vaikuttaa myös siihen miten nopeasti pienet lähtevät tutkimaan elinympäristöään. Pioni-pennut tutkivat innoissaan tässä vaiheessa jo pesän ulkopuolelle aidattua lisäaluetta, mutta ei nämä pienet. Mieluummin nukutaan kasassa pesässä ja temmelletään siellä! Motoriset taidot kuitenkin kehittyvät aivan samaa tahtia kuin edellisen pentueen kanssa, joten siitäkään ei voi olla kiinni. No pienten maailma on kuitenkin avartunut kaksinkertaiseksi, kun aitasin toissa päivänä pesän eteen pienille turvallisen alueen.
No onhan tässä aikaa vielä temmeltää, joten ei pesästä minnekään ole kiire! :)
Neljä vauvoista on nyt alustavasti varattuja. Molemmat kilpparitytöt Helmi ja Karkki sekä molemmat pojat Ressu ja Poju. Ruskeatäplikkäät tytöt Sonja ja Milja sekä mustavalkea Taika-tyttö etsivät vielä omia ihmisiään. Kaikki ovat kauniita pieniä Norskin alkuja. Viikon päästä ensimmäiset vieraat pääsevät omiaan katsomaan ja sitten tiedetään onko näille neljälle jo löytynyt se ihan oma koti ja omat ihmiset!
Isosisko Ennikin on käynyt huoneessa katsomassa, että mitä ihme ääniä ja hajuja täältä tuleekaan! Enni tosin totesi huoneeseen muuttaneen hirviöitä! Kun ne näyttää kissoilta ja kuulostaa kissoilta, mutta haisevat hassulta ja ovat rotan kokoisia! Ja niitä on vielä niin monta! Nehän valloittaa kohta koko maailman! (No Ennin mielestä on kyllä jo tarpeeksi kamalaa, jos ne valloittaa ihmis-äiskän sylin. Ennistä kun siinä on tilaa vain Ennille ja ehkä Nepolle, Nupulle ja Nukikselle. Ehkä...)
Sijoitustytölläni Saagalla on jännät paikat kotona, kun Saagan paras ystävä Niehku synnytti viime viikonvaihteessa 5 ihanaa pötkylää! :) Saaga on kissamaiseen tapaansa yrittänyt vähän vain kurkkia miten pääsisi livahtamaan Niehkua ja pieniä katsomaan! Saagan omasta blogista löytyy Saagan synnytysselostus ja Nereaneidon sivuilta löytyy enemmänkin kuvia pienistä koiravauvoista! Enni lähettää paljon terveisiä siskolle! Nyt Enni tietää miltä tuntuu, kun huoneessa on hirviöitä! Ei kai nämäkin valloita koko asuntoa niin kuin teillä ne pyörremyrskyn lailla etenevät viimeksi?
Uusia kuvia pienistä taas kotisivujen Pennut välilehdeltä.
Vielä lopuksi pari kuvaa. Unna-mamma ottaa rennosti ja lepää kun pennut kerrankin nukkuu ja toisessa meidän "kasa". Unna alkaa taas jäädä näkymättömiin pienten alta! :)
Viime seitsikolle annoin jo tässä vaiheessa maisteltavaksi vähän kiinteää ruokaa, mutta nämä kömpivät tyytyväisenä Unnan massukarvoille ja välillä sieltä nousee pieni pää onnellisen näköisenä suupielet aivan maidossa! <3 Suurin, eli punainen poika Ressu meni tänään 500g yli ja pieninkin eli Milja on jo yli 400g. Muut sitten siltä väliltä.
Selkeästi tuo maidon runsas tulo vaikuttaa myös siihen miten nopeasti pienet lähtevät tutkimaan elinympäristöään. Pioni-pennut tutkivat innoissaan tässä vaiheessa jo pesän ulkopuolelle aidattua lisäaluetta, mutta ei nämä pienet. Mieluummin nukutaan kasassa pesässä ja temmelletään siellä! Motoriset taidot kuitenkin kehittyvät aivan samaa tahtia kuin edellisen pentueen kanssa, joten siitäkään ei voi olla kiinni. No pienten maailma on kuitenkin avartunut kaksinkertaiseksi, kun aitasin toissa päivänä pesän eteen pienille turvallisen alueen.
No onhan tässä aikaa vielä temmeltää, joten ei pesästä minnekään ole kiire! :)
Neljä vauvoista on nyt alustavasti varattuja. Molemmat kilpparitytöt Helmi ja Karkki sekä molemmat pojat Ressu ja Poju. Ruskeatäplikkäät tytöt Sonja ja Milja sekä mustavalkea Taika-tyttö etsivät vielä omia ihmisiään. Kaikki ovat kauniita pieniä Norskin alkuja. Viikon päästä ensimmäiset vieraat pääsevät omiaan katsomaan ja sitten tiedetään onko näille neljälle jo löytynyt se ihan oma koti ja omat ihmiset!
Isosisko Ennikin on käynyt huoneessa katsomassa, että mitä ihme ääniä ja hajuja täältä tuleekaan! Enni tosin totesi huoneeseen muuttaneen hirviöitä! Kun ne näyttää kissoilta ja kuulostaa kissoilta, mutta haisevat hassulta ja ovat rotan kokoisia! Ja niitä on vielä niin monta! Nehän valloittaa kohta koko maailman! (No Ennin mielestä on kyllä jo tarpeeksi kamalaa, jos ne valloittaa ihmis-äiskän sylin. Ennistä kun siinä on tilaa vain Ennille ja ehkä Nepolle, Nupulle ja Nukikselle. Ehkä...)
Sijoitustytölläni Saagalla on jännät paikat kotona, kun Saagan paras ystävä Niehku synnytti viime viikonvaihteessa 5 ihanaa pötkylää! :) Saaga on kissamaiseen tapaansa yrittänyt vähän vain kurkkia miten pääsisi livahtamaan Niehkua ja pieniä katsomaan! Saagan omasta blogista löytyy Saagan synnytysselostus ja Nereaneidon sivuilta löytyy enemmänkin kuvia pienistä koiravauvoista! Enni lähettää paljon terveisiä siskolle! Nyt Enni tietää miltä tuntuu, kun huoneessa on hirviöitä! Ei kai nämäkin valloita koko asuntoa niin kuin teillä ne pyörremyrskyn lailla etenevät viimeksi?
Uusia kuvia pienistä taas kotisivujen Pennut välilehdeltä.
Vielä lopuksi pari kuvaa. Unna-mamma ottaa rennosti ja lepää kun pennut kerrankin nukkuu ja toisessa meidän "kasa". Unna alkaa taas jäädä näkymättömiin pienten alta! :)
lauantai 26. marraskuuta 2011
Pientä elämää jo 2-viikkoa ja myös näyttelykuulumisia
Ihan ensiksi tahdon onnitella Pioni-pentueen Velmua (Nenukan Raspberry Charm). Velmu valmistui tänään Turussa Premioriksi! :) Onnea Velmulle ja koko Velmun perheelle! Myös Ruusu-pentujen isä Hemmo (Mototassun Viehkeä Veijari) on tänään ollut näyttelyssä ja saanut sertinsä. Hienosti lisäksi poika sai tuomarin erikoismaininta ruusukkeen, jonka tuomari oli tuonut pojalle henkilökohtaisesti! Taisi poika viedä tuomarin sydämen ;) Onnea Mirjalle ja komealle Hemmolle!
Mukava olisi näyttelyssä käydä tuttuja katsomassa, mutta en tahdo tuoda kotiin mitään pöpöjä sieltä joten välistä jää!
Täällä kotona vauvat täytti torstaina 2 viikkoa! Silmät on avautuneet ja maailmaa katsellaan uteliain silmin. Kävelyharjoituksen on aloitettu, istumaan opittu ja omia sekä vähän kaverinkin tassuja pestään suurella uteliaisuudella! Unna-mamman masukarvoilta kuuluu tyytyväinen hurina, kun vauvat ovat tisulla.
Samalla tavalla kuin viime seitsikon kanssa ei maito ihan ole riittänyt enää kasvuun saakka, joten pienet ovat saaneet päivittäin vähän lisäruokaa. Tai siis kaikki muut paitsi Ressu-poika jonka paino menee ihan omilla käyrillään ilman mitään lisäruokia... Pikkuisen parilla pienellä simmut rähmi avautumisen jälkeen ja keskusteltuani eläinlääkärin kanssa päätettiin, että oli parempi aloittaa tipat näillä joilla silmät vaivasi. Nyt on silmät kirkkaat ja maailmakin on taas mukava paikka.
Unna on kyllä ollut aivan ihana huolehtiva emo. Tosin nyt jo päivittäin tyttö käy katselemassa tuolla oven toisella puolen kavereita ja Nepo vietää täällä pentuhuoneen puolella mielellään aikaa kun minäkin olen täällä. Ihanan rauhallisesti Nepo taas seuraa pienen matkan päästä pienten ja Unnan touhuja. Välillä Unna käy puskemassa Nepoa ja Nepo vähän pesee Unnaa. Pieniä on haisteltu valvotusti. Ilman valvontaa Nepo ei vielä huoneeseen saa toki jäädä! Meidän ihana laumanjohtaja :)
Kolme pienistä on alustavasti varattuja. Molemmat kilpparitytöt Helmi ja Karkki ja punainen Ressu-poika. Parin viikon päästä pieniä tullaan katsomaan ja sitten tietää onko näille kolmelle jo löytynyt omat kodit.
Kotisivujen pennut-välilehden kautta taas uusia kuvia. Lopuksi vielä meidän kasvava kasa! Pienet näyttää jo nyt niin isoilta :)
Mukava olisi näyttelyssä käydä tuttuja katsomassa, mutta en tahdo tuoda kotiin mitään pöpöjä sieltä joten välistä jää!
Täällä kotona vauvat täytti torstaina 2 viikkoa! Silmät on avautuneet ja maailmaa katsellaan uteliain silmin. Kävelyharjoituksen on aloitettu, istumaan opittu ja omia sekä vähän kaverinkin tassuja pestään suurella uteliaisuudella! Unna-mamman masukarvoilta kuuluu tyytyväinen hurina, kun vauvat ovat tisulla.
Samalla tavalla kuin viime seitsikon kanssa ei maito ihan ole riittänyt enää kasvuun saakka, joten pienet ovat saaneet päivittäin vähän lisäruokaa. Tai siis kaikki muut paitsi Ressu-poika jonka paino menee ihan omilla käyrillään ilman mitään lisäruokia... Pikkuisen parilla pienellä simmut rähmi avautumisen jälkeen ja keskusteltuani eläinlääkärin kanssa päätettiin, että oli parempi aloittaa tipat näillä joilla silmät vaivasi. Nyt on silmät kirkkaat ja maailmakin on taas mukava paikka.
Unna on kyllä ollut aivan ihana huolehtiva emo. Tosin nyt jo päivittäin tyttö käy katselemassa tuolla oven toisella puolen kavereita ja Nepo vietää täällä pentuhuoneen puolella mielellään aikaa kun minäkin olen täällä. Ihanan rauhallisesti Nepo taas seuraa pienen matkan päästä pienten ja Unnan touhuja. Välillä Unna käy puskemassa Nepoa ja Nepo vähän pesee Unnaa. Pieniä on haisteltu valvotusti. Ilman valvontaa Nepo ei vielä huoneeseen saa toki jäädä! Meidän ihana laumanjohtaja :)
Kolme pienistä on alustavasti varattuja. Molemmat kilpparitytöt Helmi ja Karkki ja punainen Ressu-poika. Parin viikon päästä pieniä tullaan katsomaan ja sitten tietää onko näille kolmelle jo löytynyt omat kodit.
Kotisivujen pennut-välilehden kautta taas uusia kuvia. Lopuksi vielä meidän kasvava kasa! Pienet näyttää jo nyt niin isoilta :)
sunnuntai 20. marraskuuta 2011
1 viikko ylitetty
Ensimmäinen viikko on takanapäin. Tai siis no pari päivää jo ylikin! Kaikki pienet ovat kasvaneet hurjasti. Toki painoa voisi olla enemmän, jos pieniä olisi taas vaan 4, mutta olen kyllä todella tyytyväinen pienten painonnousuun. Unna viettää pesässä aikaa tunnollisesti ja ruoka maistuu. Pienestäkin vinkaisusta mamma käy katsomassa ettei mikään vaan ole vikana! :)
Nämä ovat siitä jänniä pentuja, että kenelläkään ei oikein tunnu olevan sitä ihan "omaa" tisua. Usein pennut valitsevat sen oman nisänsä ja siitä syödään sitten sen jälkeen. Edellisessä pentueessammekin oli näin, mutta nämä ottavat ahnaasti sen mikä nenän eteen sattuu. Ehkä siksi painotkin nousevat hyvin samaa tahtia :) Pienin painaa tällä hetkellä 240g ja suurin 280g.
Silmät alkaa avautumaan ja puolet pienistä katselee jo maailmaa suurilla sinisillä silmillä :) Joten 1vko kuvat ovat aika pimeitä ja niitä ei ole montaa. Tähän aikaan vuodesta ei tuota luonnonvaloa ole kovin montaa tuntia päivässä ja se ei ole kovin kirkasta. Salamaa en käytä nyt ettei se käy juuri avautuviin herkkiin silmiin :) Kuvat kuitenkin on julkaistu kotisivuilla ja pennun kuvan näkee klikkaamalla pennun nimeä. "Työnimet" pennuilla myös on, mutta ne varmasti muuttuvat sitä mukaa kun vauvat löytävät omat ihmisensä :)
Unna on ollut heti synnytyksestä saakka oma ihana kehrääväinen huomionkipeä itsensä! Kovasti tytöllä on asiaa, kun pitkän työpäivän jälkeen tulen tänne vauvahuoneeseen viettämään rouvan kanssa aikaa ja katsomaan pieniä. Ja silittää ja pussailla pitää ihan kamalasti! Sitten rouva komentaa äiskän pesän viereen istumaan, kiepsahtaa pentujen viereen ja kun pienet mönkivät masukarvoissa Unna kehrää onnellisena ja äiskän pitää silittää mammaa! :)
Välillä mamma käy jaloittelemassa tuolla toisella puolen ovea ja siinähän on heti vastassa meidän muut kissat. Jos vähän näkisi kurkistaa, että mitä siellä hassun hajuisessa huoneessa oikein tapahtuu! Nepo on käynyt taas valvotusti vähän kurkistamassa. Nepon Unna ottaa hurjasti puskien vastaan huoneeseen ja odottaa sitten Nepolta hellää pesua :) Nepo tahtoisi hoitaa vauvoja, mutta en päästä poikaa pesän lähelle tai vauvoihin käsiksi. Kyllä niitä ehtii vielä hoitamaan! Nupun ja Ennin mielestä Unna taas on hurjan pelottavan hajuinen. Oikeastaan ihan vieras kissa ja Unnalle pitää sihistä ja ehkä vähän tassullakin kokeilla, että kukas tätö se taas olikaan! Molempia kuitenkin kiinnostaa ihan kamalasti mitä täällä työhuoneessa tapahtuu ja Enniä oikeastaan vähän harmittaakin, että äiskä katoaa oven taakse. Joten tyttö makoilee eteisen lattialla aivan litteänä ja tarkkailee oven alta pienestä raosta huoneen tapahtumia!
Mahtaa pienten äänet olla mielenkiintoisia, sillä pentupesään ei ovelta näe mitenkään. Muutenkin siinä on kangas edessä, että lämpö pysyy pesässä! :)
Lopuksi vielä tyytyväinen mamma pienten kanssa pesässä! Vauvat näyttää nyt jo niin kovin suurilta verrattuna syntymähetkeen! Kohta ei Unnaa taas näe enää pienten alta! :)
Nämä ovat siitä jänniä pentuja, että kenelläkään ei oikein tunnu olevan sitä ihan "omaa" tisua. Usein pennut valitsevat sen oman nisänsä ja siitä syödään sitten sen jälkeen. Edellisessä pentueessammekin oli näin, mutta nämä ottavat ahnaasti sen mikä nenän eteen sattuu. Ehkä siksi painotkin nousevat hyvin samaa tahtia :) Pienin painaa tällä hetkellä 240g ja suurin 280g.
Silmät alkaa avautumaan ja puolet pienistä katselee jo maailmaa suurilla sinisillä silmillä :) Joten 1vko kuvat ovat aika pimeitä ja niitä ei ole montaa. Tähän aikaan vuodesta ei tuota luonnonvaloa ole kovin montaa tuntia päivässä ja se ei ole kovin kirkasta. Salamaa en käytä nyt ettei se käy juuri avautuviin herkkiin silmiin :) Kuvat kuitenkin on julkaistu kotisivuilla ja pennun kuvan näkee klikkaamalla pennun nimeä. "Työnimet" pennuilla myös on, mutta ne varmasti muuttuvat sitä mukaa kun vauvat löytävät omat ihmisensä :)
Unna on ollut heti synnytyksestä saakka oma ihana kehrääväinen huomionkipeä itsensä! Kovasti tytöllä on asiaa, kun pitkän työpäivän jälkeen tulen tänne vauvahuoneeseen viettämään rouvan kanssa aikaa ja katsomaan pieniä. Ja silittää ja pussailla pitää ihan kamalasti! Sitten rouva komentaa äiskän pesän viereen istumaan, kiepsahtaa pentujen viereen ja kun pienet mönkivät masukarvoissa Unna kehrää onnellisena ja äiskän pitää silittää mammaa! :)
Välillä mamma käy jaloittelemassa tuolla toisella puolen ovea ja siinähän on heti vastassa meidän muut kissat. Jos vähän näkisi kurkistaa, että mitä siellä hassun hajuisessa huoneessa oikein tapahtuu! Nepo on käynyt taas valvotusti vähän kurkistamassa. Nepon Unna ottaa hurjasti puskien vastaan huoneeseen ja odottaa sitten Nepolta hellää pesua :) Nepo tahtoisi hoitaa vauvoja, mutta en päästä poikaa pesän lähelle tai vauvoihin käsiksi. Kyllä niitä ehtii vielä hoitamaan! Nupun ja Ennin mielestä Unna taas on hurjan pelottavan hajuinen. Oikeastaan ihan vieras kissa ja Unnalle pitää sihistä ja ehkä vähän tassullakin kokeilla, että kukas tätö se taas olikaan! Molempia kuitenkin kiinnostaa ihan kamalasti mitä täällä työhuoneessa tapahtuu ja Enniä oikeastaan vähän harmittaakin, että äiskä katoaa oven taakse. Joten tyttö makoilee eteisen lattialla aivan litteänä ja tarkkailee oven alta pienestä raosta huoneen tapahtumia!
Mahtaa pienten äänet olla mielenkiintoisia, sillä pentupesään ei ovelta näe mitenkään. Muutenkin siinä on kangas edessä, että lämpö pysyy pesässä! :)
Lopuksi vielä tyytyväinen mamma pienten kanssa pesässä! Vauvat näyttää nyt jo niin kovin suurilta verrattuna syntymähetkeen! Kohta ei Unnaa taas näe enää pienten alta! :)
tiistai 15. marraskuuta 2011
Vauvantuoksuisia terveisiä
Miten nopeasti sitä rakastuu ja kiintyykään näihin pieniin otuksiin? Tänään pienet vähän "läähättivät" ja heti lähti puhelua Unnan kasvattajalle, että onko siellä koskaan tapahtunut niin. Ei meillä edelliset vauvat läähättäneet mihinkään päin! No kyllähän sen toki toisaalta arvasi, että tämä on normaalia. Mutta entäs jos ei olisikaan ollut? Se olisi ollut kamalaa!
Vauvat ovat nyt 5 päivän ikäisiä ja ensimmäiset kehruut on kuuluneet pesästä jo pari päivää sitten. Taas löydän itseni stressaavan ja kiireisen työpäivän jälkeen istumasta pentupesän viereltä ja huomaan miten kaunista on katsella tätä elämän alkua! :) Kummasti huolet kaikkoaa ja sydämeen leviää leveä hymy!
Toki meidän "isot" kissatkin saavat ja ansaitsevat ihmis-äiskän huomiota. Nämä pienet kun vielä oikeastaan tarvitsevat eniten emoaan. Kasvattajan tehtävä tässä vaiheessa on pitää huoli siitä, että emo saa tarpeeksi ravintoa, vauvat kasvavat ja ovat pontevia. Sekä seurata muutenkin, että kaikki on hyvin.
Ihanan ihmisläheisiä ovat nämäkin Unnan pennut. Kun pienen nostaa syliinsä, tai laittaa käden pentupesään pienet pökkivät päätä kättä vasten ja nauttivat silityksistä selvästi. Mutta on silti ihana istua sohvalle ja nostaa jalat ylös, kun Nukis, Nepo tai Nejo (tai nykyään jopa Nuppu, poika alkaa tulla vanhaksi...) kiipeää syliin kehräämään ja nauttimaan silityksistä. Tai kun heti herättyäni Enni rakastaa hurjasti huristen ja toivottaa päivän alkaneeksi!
Unna on osoittautunut taas kerran huolehtivaksi ja rakastavaksi emoksi. Vauvojen painot on nousseet ripeämmin, kuin edellisen seitsikon ja Unna kehräilee tyytyväisenä pentupesällä kun vauvat taistelevat paikasta siinä parhaalla tisulla. Ihanaa, kun on emo jonka kanssa ei tarvitse huolehtia vauvoista. Tietysti Unna käy välillä jaloittelemassa tuolla oven toisella puolen ja katsastamassa paikat. Varsinkin Nepon huomio on Unnalle taas todella tärkeää. Onhan toki tärkeä asia, että lauman johtaja - Nepo - hyväksyy vauvat osaksi meidän laumaamme taas vähän päälle 3kk ajaksi.
Yksi tytöistä on tällä hetkellä alustavasti varattu ja seurailemme hetken miten tyttö kehittyy. Lisäksi punainen poika on katsastelun alla. Kaikki vauvat ovat kyllä nättejä pieniä norskinalkuja. Kiva nähdä miten kehittyvät!
1vk kuvat tulevat kotisivuille lauantaina. Töiden jälkeen on jo niin kovin pimeää, että otan mieluummin kuvat päiväsaikaan. Nimet on kuitenkin jo julkaistu. Nämä pennut on nimetty kauniiden ruusujen mukaan.
Voiko tästä näystä tulla muuta, kuin hyvä mieli?
Vauvat ovat nyt 5 päivän ikäisiä ja ensimmäiset kehruut on kuuluneet pesästä jo pari päivää sitten. Taas löydän itseni stressaavan ja kiireisen työpäivän jälkeen istumasta pentupesän viereltä ja huomaan miten kaunista on katsella tätä elämän alkua! :) Kummasti huolet kaikkoaa ja sydämeen leviää leveä hymy!
Toki meidän "isot" kissatkin saavat ja ansaitsevat ihmis-äiskän huomiota. Nämä pienet kun vielä oikeastaan tarvitsevat eniten emoaan. Kasvattajan tehtävä tässä vaiheessa on pitää huoli siitä, että emo saa tarpeeksi ravintoa, vauvat kasvavat ja ovat pontevia. Sekä seurata muutenkin, että kaikki on hyvin.
Ihanan ihmisläheisiä ovat nämäkin Unnan pennut. Kun pienen nostaa syliinsä, tai laittaa käden pentupesään pienet pökkivät päätä kättä vasten ja nauttivat silityksistä selvästi. Mutta on silti ihana istua sohvalle ja nostaa jalat ylös, kun Nukis, Nepo tai Nejo (tai nykyään jopa Nuppu, poika alkaa tulla vanhaksi...) kiipeää syliin kehräämään ja nauttimaan silityksistä. Tai kun heti herättyäni Enni rakastaa hurjasti huristen ja toivottaa päivän alkaneeksi!
Unna on osoittautunut taas kerran huolehtivaksi ja rakastavaksi emoksi. Vauvojen painot on nousseet ripeämmin, kuin edellisen seitsikon ja Unna kehräilee tyytyväisenä pentupesällä kun vauvat taistelevat paikasta siinä parhaalla tisulla. Ihanaa, kun on emo jonka kanssa ei tarvitse huolehtia vauvoista. Tietysti Unna käy välillä jaloittelemassa tuolla oven toisella puolen ja katsastamassa paikat. Varsinkin Nepon huomio on Unnalle taas todella tärkeää. Onhan toki tärkeä asia, että lauman johtaja - Nepo - hyväksyy vauvat osaksi meidän laumaamme taas vähän päälle 3kk ajaksi.
Yksi tytöistä on tällä hetkellä alustavasti varattu ja seurailemme hetken miten tyttö kehittyy. Lisäksi punainen poika on katsastelun alla. Kaikki vauvat ovat kyllä nättejä pieniä norskinalkuja. Kiva nähdä miten kehittyvät!
1vk kuvat tulevat kotisivuille lauantaina. Töiden jälkeen on jo niin kovin pimeää, että otan mieluummin kuvat päiväsaikaan. Nimet on kuitenkin jo julkaistu. Nämä pennut on nimetty kauniiden ruusujen mukaan.
Voiko tästä näystä tulla muuta, kuin hyvä mieli?
torstai 10. marraskuuta 2011
Väsynyt ja onnellinen :)
Unna päätti tällä kertaa hoitaa synnytyksen aivan toisin kun viimeksi! Viime kerralla tytön levottomuus ja esisupistelut kesti tasan 2vrk ja sitten kaikki 7 puskettiin ulos vrk 66 alta 3 tunnin ja siinä pidettiin välissä taukoakin!
Tällä kertaa vauvat tuli vrk 65. Levottomuus alkoi tasan klo 04.00 ja sen jälkeen ei äiskän annettu nukkua. Lapsivesi tuli 10.00 ja ensimmäinen supistus vasta melkein 1,5h myöhemmin. Ensimmäinen vauva syntyi paria minuuttia vaille 12 päivällä ja viimeinen 18.51. Ja saldona siis se sama tuttu 7 :)
Unna teki taas tyttövoittoisen pesueen. Ensimmäisenä syntyi kaunis ruskeatäplikäsvalkea (n 09 24) neitonen, sen jälkeen maailmaan ponkaisi mustavalkea (n 09) tytöntyllerö. Kolmantena maailmaa valloitti kilpikonnatäplikäs neitokainen (f 09 24) punaista tältä tytöllä on toinen takajalka, toisessa olkapäässä ja muutenkin vähän jokapuolelta. Neljäntenä ponkaisi meidän "kiintiöpunainen" punatabbyvalkea (d 09 22) joka siis on myös suurin pentu. Viides vauva on myös ruskeatäplikäsvalkea kaunotar (n 09 24) ja kuudentena saimme maailmaan "Enni-kilpparin" eli kilpparivalkean tytön (f 09) hauskasti on tytöllä toinen puoli naamaa punainen ja toinen musta. Vihdoin seitsemäs vauva oli toinen poika. Tämäkin ruskeatäplikäsvalkea (n 09 24).
Unna vaikuttaa onnelliselta ja omistautuvalta emolta taas kerran! Vauvat on kaikki löytäneet tisut :) Nyt sitten peukut pystyyn, että pääsemme taasen näiden ensimmäisten kriittisimpien päivien yli ja kasvattaja voi alkaa hengittämään vähän vapaammin! ;)
Hemmolle vielä suuren suuret suukot ja silitykset! <3
sunnuntai 6. marraskuuta 2011
H-hetki lähestyy!
Vajaa viikko (toivottavasti) jäljellä H-hetkeen. Nyt on ollaan vuorokaudella 61 ja maha senkun kasvaa!
Itseasiassa näin jo painajaisia viime viikolla, että pentuja vaan tuli ja tuli ja ne ei loppuneet ollenkaan! No onneksi niin ei käy :) Maha on kuitenkin aika tasainen joten sillä 6-8 veikkauksella ollaan vieläkin liikkeellä. Painoa on tullut 2,4kg ja mahan ympärys melkein 60cm. Tämän näkemäni painajaisen jälkeen sitä lopetti itse jännittämästä pentumäärää ja nyt odotellaan synnytystä hyvillä mielin! :) Vielä olisi 3 päivää töitä edessä. Torstain ja perjantain vietän sitten mammalomaa ja keskiviikkonakin tänne tulee hyvä ystäväni vahtimaan mamman liikkeitä!
Ruokahalu Unnalla on edelleen hyvä ja mamma on aivan rauhallinen. Esisupisteluthan alkoi viimeksi melkein 2 vuorokautta ennen varsinaista synnytystä. Toivottavasti nyt tapahtuisi asiat vähän nopeammin, se oli Unnalle aika rankkaa. Itse synnytys oli nopea tapahtuma. Täytyy siis toivoa, että nytkin menisi kaikki hyvin ja suht ripeästi.
Unna muuttaa tänään omaan "yksiöön" eli pentuhuoneena toimivaan työhuoneeseen. Unnalle on mukavampi olla, kun rouva saa olla rauhassa. Selväsi vähän muiden leikit ja lähentely-yritykset ärsyttää mammaa! Lisäksi ruokamääriä on helppo seurata kun mamma viettää omassa huoneessa aikaa. Toki Unna saa käydä jaloittelemassa ja moikkaamassa kavereita tässä vielä alkuviikon kun niin tahtoo! Synnytyspesän laitan kokoon myös ja sitten ollaan valmiita :) Keskiviikkona muutan mamman kanssa työhuoneeseen nukkumaan :)
Peukut pystyyn, että kaikki menee hyvin ja seuraavat päivitykset kun meillä on jotain kerrottavaa!
Vielä tältä päivältä masukuva :)
Itseasiassa näin jo painajaisia viime viikolla, että pentuja vaan tuli ja tuli ja ne ei loppuneet ollenkaan! No onneksi niin ei käy :) Maha on kuitenkin aika tasainen joten sillä 6-8 veikkauksella ollaan vieläkin liikkeellä. Painoa on tullut 2,4kg ja mahan ympärys melkein 60cm. Tämän näkemäni painajaisen jälkeen sitä lopetti itse jännittämästä pentumäärää ja nyt odotellaan synnytystä hyvillä mielin! :) Vielä olisi 3 päivää töitä edessä. Torstain ja perjantain vietän sitten mammalomaa ja keskiviikkonakin tänne tulee hyvä ystäväni vahtimaan mamman liikkeitä!
Ruokahalu Unnalla on edelleen hyvä ja mamma on aivan rauhallinen. Esisupisteluthan alkoi viimeksi melkein 2 vuorokautta ennen varsinaista synnytystä. Toivottavasti nyt tapahtuisi asiat vähän nopeammin, se oli Unnalle aika rankkaa. Itse synnytys oli nopea tapahtuma. Täytyy siis toivoa, että nytkin menisi kaikki hyvin ja suht ripeästi.
Unna muuttaa tänään omaan "yksiöön" eli pentuhuoneena toimivaan työhuoneeseen. Unnalle on mukavampi olla, kun rouva saa olla rauhassa. Selväsi vähän muiden leikit ja lähentely-yritykset ärsyttää mammaa! Lisäksi ruokamääriä on helppo seurata kun mamma viettää omassa huoneessa aikaa. Toki Unna saa käydä jaloittelemassa ja moikkaamassa kavereita tässä vielä alkuviikon kun niin tahtoo! Synnytyspesän laitan kokoon myös ja sitten ollaan valmiita :) Keskiviikkona muutan mamman kanssa työhuoneeseen nukkumaan :)
Peukut pystyyn, että kaikki menee hyvin ja seuraavat päivitykset kun meillä on jotain kerrottavaa!
Vielä tältä päivältä masukuva :)
Tilaa:
Blogitekstit (Atom)