sunnuntai 21. lokakuuta 2012

14-viikkoa meni niin nopeasti!

Niin se vaan kesä kääntyi syksyyn ja ensi viikolle on luvattu koko Suomeen lumisateita! Tuntuu, että vasta oli Heinäkuun puoliväli lähestymässä ja odotin pieniä syntyväksi. Nyt vauvat ovat jo ihan isoja ja osa on muuttanut uusiin koteihinsakin!

Viime keskiviikkona pienille tuli täyteen 14-viikkoa ja torstaina lähti sitten Elle omaan kotiinsa. Elle valloitti heti ympäristönsä ja tutki koko asunnon perinpohjaisesti! Tyttö myöskin rallasi ja oli aivan oma itsensä! Ellen kanssa samassa kodissa asuu tytön isosisko Nenukan Sweet Sonata, eli kotoisammin Maisa. Maisa oli vähän ihmeissään tuosta uudesta räpinkäisestä! Pikkaisen piti sihistä ja murista ja vähän taisi Maisaa uusi kaveri pelottaakin! Kuitenkin sain viestiä jo perjantaina iltapäivästä, että siellä rallataan täyttä häkää. Joten ystävystyminen ei todellakaan vienyt pitkään :) Oikein paljon hyviä kissanpäiviä sinne molemmille "mummin tytöille"! Maisa muuten myös käkättää linnuille ja oraville, joten kyllä tuota käkätystä tulee Unnankin puolelta, vaikka tyttö ei sitä itse harrastakaan ;)

Eilen lauantaina kaappasin Aatoksen ja Tassun kuljetuskoppaan ja käänsin auton nokan kohti Turkua. Matka meni mukavasti, kumpikaan vauvoista ei kärsinyt mistään pahoinvoinnista. Ainoastaan Aatoksella oli "tyyyyylsääää, joko ollaan kohta perillä?". Aatoksen kotona odottikin sitten kissakavereina Oskari-iskä, Armas ja Onni. Aatos (ja Tassu jaloitteli vierailun ajan myös) lähti heti tutkailemaan uutta kotiaan häntä pystyssä ja turhiin sihinöihin tai tassunojennuksiin Aatos vastasi puskemalla vimmatusti. Myös silloin piti puskea, jos varsinkin Armaan silmä vähän vältti... Oskari oli vähän hämillään onko tuo hyvälle tuoksuva kaveri nyt tyttöystävä vai pentu (taisi Unnan tuoksut muistua mieleen), mutta hellästi Oskari pesi poikaansa :) Illan mittaan sain viestiä, että poika on kotiutunut hyvin ja isot pojatkaan Onnia lukuunottamatta eivät ole ihan niin hämillään enää uudesta kaverista. Tosin Aatoshan maukuu jos jää yksin, mutta se on aivan normaalia :) Aatoksen ja poikien edesottamuksia voi jatkossa seurailla Mauskiksen blogista!

Sitten ajelimme vielä Tassun kanssa uuteen kotiin! Pihalla Tassu kuuli ensin haukkuvan koiran ja ohiajavan traktorin. Sitten mentiin sisään ja siellä tyttöä vastassa oli 4 sukupolvea kissasukulaisia! Oli todella mukava nähdä myös sitä puolta suvusta niin laajasti :) Eli Tassun kavereina on Suvipäivän kissalan tytöt. Laureline, Outolintu, Itonje, Epona ja Kastehelmi. Tassukaan ei paljoa sihinöistä tai tassutuksista välittänyt ja tutki koko asunnon kertaheitolla! Sitten leikittiin ja vähän otettiin jo päiväunetkin! Niin ja hurmattiin uutta "äiskää" rohkealla luonteella :) Myös koiruuden kohtaaminen oli mennyt ilman suurempia jännityksiä! Tyttö ei kyllä turhaan stressaile mitään elämässään! :)

Kyllä on kasvattaja-mamma ylpeä pienistä rohkelikoistaan :) Ikävä tietysti tulee, mutta kaikilla on hyvät kodit ja kuulumisia varmasti kuuluu usein! Tassua, Fiaa ja Aatosta näen näyttelyissäkin!

Tämä luopumisen aika on kuitenkin aina vähän haikeaa, mutta mukava toisaalta on että sitten on todella aikaa taas meidän aikuisille. Jotka ansaitsevat kyllä kaiken rakkauden ja huomion, ovat niin hienosti taas kasvattaneet pienet itsevarmoiksi kissoiksi joilla ei ole mitään huolta elämässä! (Paitsi Viivulla)

Kotona meillä rallailee siis vielä Fia ja Viiru. Fia lähtee uuteen kotiinsa ensi keskiviikkona. Siihen saakka rallataan vielä ihan täysillä! ;) Viirulla ei vieläkään ole omaa kotia, mutta tytön todella ujon luonteen vuoksi emme oikeastaan Viirua pystyisi vielä luvuttamaankaan. Viiru loukkais viime maanantaina uudelleen jalkansa (ei taaskaan murtumaa, ainoastaan venähdys) pelästyttyään liukuovea ja tyttö tipahti taasen kiipeilypuusta. Joten meidän on kyllä tarkkaan seurattava tytön luonnetta ennen kun uskallamme ajatellakaan Viirusta luopumista ja katsottava, että jalka on todella parantunut. Ikävä olisi luovuttaa se kauan odotettu pentu, joka sitten vaan piilottelisi ja pelkäisi kaikkea ympärillään. Nyt siis näyttää siltä, että ellei vastaan tule rauhallista kotia, joka on valmis antamaan Viirulle aikaa olla oma itsensä, tyttö jää meille kotiin ilahduttamaan meidän arkea. Seuraamme siis tilannetta erittäin tarkasti!

Lopuksi vielä meidän kaunotar ujopiimä Viiru (Viivu)

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti