Niin se huhtikuukin lähestyy pikkuhiljaa loppuaan, aurinko paistaa ja valon määrä lisääntyy päivä päivältä. Unna ei juokse, eikä muuten Ennikään...
Toisaalta Ennin nyt ei ihan tarvitsekaan vielä. Neidin toivottavasti tuleva poikaystävä ei ole vielä edes luovutusikäinen. Joten ei haittaakaan, jos tyttö aloittaa juoksunsa vähän myöhemmin kuin emonsa (Unna oli päivää vaille 10kk). Mutta Unnan poikakaveri ei ainakaan nuorene ja kun pojalla on muutenkin käynyt tosi monta tyttöä ilman, että mitään on tapahtunut (poika ei saa astuttua kaatuvaa naarasta) niin olisi mukava käydä edes kääntymässä kertaalleen ja kokeilemassa onnistuuko tuon meidän tytön kanssa. Unna ei onneksi ainakaan edellisellä kerralla kaatunut, joten olisi ihana, kun meidän tyttö onnistuisi tuon ihanan vanhemman herrasmiehen kanssa.
Taitaa olla niin, että meidän ainut "varma" suunnitelma tälle vuodelle toteutuu Saagan kanssa. Tyttö aloitti juoksunsa säännöllisesti kahden viikon välein 8kk vanhana ja onkin nyt pillereillä, sillä neiti on tullut sukuunsa harmittavalla tavalla. Kiimat vei ruokahalun kokonaan! Kiimojen välissä Saaga söi oikeastaan vain 2 päivänä vähän enemmän ja paino tippui ikävästi. Saagalle on sovittu erittäin komea herrasmies, jonka Saaga tapaa loppukesästä - alkusyksystä kunhan neiti nyt ensin vielä vähän kasvaa ja olemme käyneet sydänultrat ja muut testit ottamassa. Suunnitelmasta lisää kotisivuilla, kunhan meidän muutkin "suunnitelmat" ja uutiset selviää...
Niin ja lisättäköön vielä, että mikään ei ole näiden kissojen kanssa niin varmaa, kuin epävarma. Unnankin toivoin astuttavani jo joulu- tammikuussa. Toisin kävi.
Näyttelyssäkin kävimme Saagan ja Ennin kanssa. Ensimmäistä kertaa aikuisissa 2 päivää yli 10kk ikäisenä ;) Saaga sai odotetusti sertinsä (ei ollut kilpailua ja tyttö on tosi nätti) ja Enni oli hienosti ex... Meillä oli 4 kilpailijaa ;) ja eipä tuo meidän tyttö mikään paneelivoittaja ole ;D Vaikka ihana onkin! Päätä tuomarisetä kehui ja muutenkin neitiä, mutta painoa saisi olla enemmän! Ja niin saisikin. Emonsa Unna kun on aina painanut enemmän kuin näyttää painavan niin Ennillä on asiat ihan toisinpäin. Tytöllä olisi raameja vaikka mihin, mutta painoa on vaivaiset 3,85kg. Meidän tirppana :) No toisaalta Enni lähti näyttelyyn mukaan kokemuksen vuoksi. Me kun siellä emme ole kovin paljoa käyneet ja tämä on aika herkkä ikä niin on aina hyvä palauttaa mieliin millainen paikka se näyttely onkaan ja ettei ole kovin pelottava paikka kuitenkaan :) Varsinkaan, kun voi katsella maailmaa ihmis-äiskän sylistä hurjasti kehräten ja pussaillen!
Kotona kaikki nauttii auringonpaisteesta ja täällä makoileekin reporankana monen monta karvaista otusta keväisissä auringonsäteissä. Ainoastaan itseä vähän ahdistaa auringon esiin tuomat karvakasat ja likaiset ikkunat. Onneksi on nyt pääsiäisen aikaan aikaa siivota :)
Lopuksi pari kuvaa.
Enni hoitaa hellästi Nepoa. Mikäli tyttö ei ole emonsa tai minun kanssani nukkumassa (tai muuten vain pahanteossa) niin aika varmasti löydät neidin Nepon kainalosta! Onhan siinä lauman päällikön vieressä mukava köllötellä! :)
Enni on kaunistunut ja aikuistunut kovasti, tosin aikamoinen lapsenkasvoinen teinityttö tuo vielä on. Hitaasti kehittyvää mallia :) (kuva kännykällä otettu)
Unna-emokin on aloittanut kaulurin kasvatuksen! Muutenkin turkkia kasvaa. Oli jo aikakin, tyttö kuitenkin täytti jo 2 maaliskuun puolivälissä! :) Ja siis eipä tuo turkki vielä pitkä ole, mutta jostain on hyvä aloittaa! ;)
Meidän kolmen kopla, Unna, Enni ja Nuppu. Nuppu (poika) tykkää leikkiä tyttöjen kanssa. Neidit kun eivät ihan aina voita Nuppua toisin kun muut jätkät, jotka painavat Nuppua huomattavasti enemmän. Nupullahan on erinnäisten syiden vuoksi ylivilkas aineenvaihdunta ja poika näyttää ja on tosi laiheliini vaikka syödään vauvaraksuja ja kaikkea herkkuja. 4,5kg painaa vain meidän "mato" :) Mainittakoon tässä vielä, että Nupussa ei todellakaan ole mitään kaukaista norskin- tai angoran- tai minkään muunkaan rotukissan verta. Poika on pesunkestävä pitkäkarvainen kotikissa tai kotoisammin maatiainen. Lopen-riivelö ja ylpeä siitä! (Ja niin olen muuten minäkin)
Neo ja Jättis ovat löytäneet toisistaan sielunkumppanit ja ikäerostaan huolimatta ovat aivan parhaat nukku- ja pesukaverit :) Neo osaa mennä meidän jo kuuroutuneen dementikon luokse varovasti ja lämmittääkin usein Jättistä karvoillaan :) Jättistä ei yhtään tunnu haittaavan meidän läheisriippuvainen karvakasa, joka änkeää itsensä aina "vaarin" päälle nukkumaan. Aivan ihana parivaljakko! :D
Ja viimeisimpänä, muttei ehkä vähäisimpänä (paitsi älynlahjoiltaan) meidän iso punainen (Blondi) Kassu :) Poika loistaa kilpaa auringon kanssa! Kuva kertoo enemmän kuin tuhat sanaa...
Eikä pidä tietystikään unohtaa Nukista (Nuka, Nukis, Kiskis, Mismis, Kismura jne.) Eilen tuli viesti, että "mihin on unohdettu Kiskis?" Eikai mamma nyt Nukista ole mihinkään unohtanut! Nukista on vaikea unohtaa :) Poika nukkuu vieläkin kaikki yöt ihmisäiskän kainalossa ja tuudittaa itsensä uneen polkemalla käsivarttani. Nukikselle on myös ilmaantunut selkeitä mustasukkaisia (niin niin kissathan eivät ole mustasukkaisia) piirteitä ja poika kyllä yrittää vähän ängetä väliin jos sylissä on kukaan muu kuin meidän mammanpoika :) Tosin Nepo toki saa olla sylissä, Nepo-iskälle ei parane alkaa ryppyilemään ;)
Nukiksella turkki vain kasvaa, mutta saa nähdä pääsemmekö pojan kanssa enää näyttelyyn. Nukikselle kävi ikävä tapaturma, pojan yksi takakynsi lohkesi todella pahasti ja se ei nyt näytä parantuvan ajankaan kanssa. Voipi olla, että kynsi joudutaan poistamaan, vaikka se ei kipeä olekaan ja haittaa menoa mitenkään :(