sunnuntai 12. helmikuuta 2012

13 viikkoa ja vähitellen on aika luopua

Niin se meni, 3 kuukautta elämästä aivan liian nopeasti! Tuntuu, että vasta eilen pienet vetivät ensimmäiset henkäyksensä ja nyt on tullut aika luopua. Ihana tietää, että kaikilla on hyvät kodit jotka odottavat pieniä ja ilo on nähdä miten pienet rohkeasti ottavat uuden oman kodin haltuun ja kietovat uudet ihmisensä hännän ympärille. Haikeaahan se silti on. Taas on 6kk projekti päätöksessä, olen tehnyt voitavani ja yrittänyt antaa parhaat mahdolliset eväät maailmaan. Onneksi pienistä kuulee varmasti usein! :)

Kaikista pienistä on kasvanut kauniita, rohkeita ja ihania mettiksen-alkuja! Kaikki 7 ovat saaneet kyllä paikkansa mummin sydämestä :) Pienin, eli Helmi painoi 13vk ikäisenä 1520g. Helmin painoa rokotti todella paljon eristyksissä vietetyt pari viikkoa ja jalan murtuminen. Suurin pentu, eli Karkki on tänään mitattuna ollut 1860g ja kaikki muut sitten siltä väliltä! :)

Rokotuksilla ja terveystarkastuksella kävimme 12-viikon kohdalla ja kaikki pienet olivat oikein reippaita ja rohkeita! Vähän piti mäkistä kun tylsä mikrosiru laitettiin, mutta muuten kyllä oltiin oikein mallikkaasti :) Helmin kanssa kävimme jalan kontrolliröntgenissä nyt torstaina ja murtuma on täysin parantunut! Ei jäljen jälkeä näkynyt luussa enää! :) Nämä pienet kun paranevat niin nopeasti! :)

Eilen aamulla sitten koitti se hetki, että Helmi läksi omaan kotiinsa. Ajelimme lauhtuneessa säässä kohti Hämeenlinnaa ja vaikka Helmi pariin otteeseen ilmoitti että voisi sieltä boksista päästä pois niin matka meni kivasti silti. Helmi meni sijoitustyttöni Saagan ja Arjan hellään hoivaan! Saaga ottikin pikkusiskopuolensa heti avosylin onnellisena vastaan ja jo eilen illalla pesi Helmin päästä varpaisiin! Helmi olikin heti kuin kotonaan :) Helmin elämää voi tulevaisuudessa seurata Saagan ja Helmin omasta blogista!

Sitten iltapäivällä oli Sonjan vuoro lähteä uusien omien ihmistensä luokse Keravalle! Sonja ilmoitti melko pontevasti mitä oli mieltä matkustuksesta, mutta loppujen lopuksi matka meni oikein mukavasti ja Sonja nukkui alkumatkan järkytyksen jälkeen :) Sonja lähti rohkeasti tutkimaan uutta kotiaan ja tietysti, koska nimi velvoittaa (Sweet Sonata) Sonja naukui ja kertoi kokoajan missä on menossa ja mitä tekee! Hienosti on Sonjallakin mennyt uudessa omassa kodissa! :)

Tänä aamuna meidän pusupoika Ressu sitten matkasi kohti Espoota ja uutta kotiaan! Ressulla onkin sitten kaverina saman ikäinen Maine Coon-herra Efectivo eli Effi. Hieman pojat mittailivat, että kukas se toinen kissa oikein on, mutta varmasti pian ollaan parhaita kavereita! Ressu otti kyllä asunnon heti omakseen ja kiepautti ihmisensä tassunsa ympärille olemalla oma rohkea ja peloton itsensä! :) Ruokakin on kuulemma maistunut hyvin!

Viimeisenä tänään lähti Taika kohti Hämeenlinnaa. Taika oli vähän hämmentynyt uuden kodin koosta! Mutta rohkeasti tyttö tutki uuden talonsa ja söikin vähän. Vähän jänskättää, mutta Taika nukahti tyytyväisesti ihmis-mummin syliin. Taika tuleekin ehkä tulevaisuudessa meille aina välillä kylään ja muutenkin näemme tyttöä varmasti usein :) Niinkuin muitakin vauvoja! :D

Näin kasvattajaa helpottaa huomattavasti aina nähdä miten rohkeasti pienet ottavat asunnot omikseen ja oppivat uuden perheensä tavoille! Paljon kiitoksia kaikille kodeille! :D

Vielä siis saan pitää viikon luonani Karkin ja Pojun, jotka vien ensi viikonloppuna Jyväskylän näyttelyn yhteydessä koteihinsa ja Lolan joka lähtee vasta 23. pv. Ihanaa, että saan nauttia tästä pentuajasta pidennetysti! :)

Aikuiset kissamme varmasti huokaavat helpotuksesta, kun arki rauhoittuu. Ainakin Enni, joka on vieroittanut pentuja ja vähän ärsyttää mamman pennuille antama huomio. Enni on äidin ainut vauva! ;) Unna sen sijaan ei ole turhaan viitsinyt pentujaan vieroittaa! Viimeksi tänään pari pentua oli Unna-mamman tisseillä... Supermamma :)

Uusia kuvia päivitän taasen totutusti kotisivuille Pennut välilehdelle :)