maanantai 23. joulukuuta 2013

Hyvää ja rauhallista Joulua!

Nyt on taas se aika vuodesta, kun hetkeksi rauhoitutaan viettämään Joulua. Nenukan kissalassa vauvat tuhisevat tyytyväisenä pesässä ja rauha on maassa. 

Tahdommekin siis toivottaa kaikille Nenukan vauvojen omistajille, tutuille ja tuntemattomillekin oikein Hyvää ja rauhallista Joulua! Ja uudelle vuodelle 2014 uusia tuulia ja uusia kissamaisia kujeita!



Vauvoista on eilen 22.12. päivitetty uudet yksittäiskuvat. Seuraava päivitys toisena joulupäivänä! 

perjantai 20. joulukuuta 2013

Pientä elämää takana jo 9pv!

Joulu lähestyy kovaa tahtia. Joka puolella on äkäisiä ihmisiä ja kaikilla tuntuu olevan jonnekin kova kiire! Ainakin täällä Riihimäellä maa on aivan musta ja ilma synkeä. Itsekin myönnän kaiken kiireen keskellä huomanneeni eilen, että "niin no ne joulukortit piti lähettää". Kertaalleen jo itselleni vannotin, että jouluna ei meillä ole kissanpentuja, sillä silloin kaikki muu unohtuu. No tässä ollaan ja hetkeäkään en pois antaisi.

Sillä kaikki tuo kiire jää ovien ulkopuolelle kun saapuu väsyneenä töistä kotiin. Pentupesän vieressä on lämmin, sydämessä valo. Äreät ihmisetkin on jossain kaukana. Tuntuu etuoikeutetulta päästä seuraamaan näiden pienten kisujen alkavaa elämäntaivalta. Meillä sujuu Unnan kanssa jo tämä pentuarki niin saumattomasti. Unna luottaa, että minä teen osuuteni ja toisinpäin. 

Vauvoilla on nyt elämää takana 9 päivää. Täysin ilman huolta ja murhetta ei olla selvitty ja tällä kertaa yksi vauvoista on tarvinnut vähän lisäravintoa, että saadaan elämäntaival kunnolla käyntiin. Mutta nyt poika voi hyvin, paino nousee hyvää tahtia ja kehitys aivan samaa rataa kuin muillakin. Joskus sitä vain tarvitsee pientä potkua alkuun. Kaksi poikaa kun päättivät ottaa omakseen saman nisän ja vaikka kuinka pojille yrittää antaa toisen nisän suuhun niin ainoastaan se yksi kelpaa. Siinä jää pienempi helposti suuremman jalkoihin. Nyt jo pojat ovat oppineet vuorottelemaan :)

Vauvat kasvavat hyvin, painot yli tuplattiin ensimmäisen viikon aikana. Tässä parina päivänä nousu on vähän hidastunut, mutta siihen syy löytyy avautuvista silmistä. Toisella sinitabbylla pojalla on jo silmät auki, ruskeatabby poika avaa silmiään kovaa tahtia ja muillakin pojilla on jo pienet alut silmissä. Ainut, jolla ei ole ollenkaan kiire katsella tätä maailmaa on meidän neitokainen. Tytöllä on muuta tekemistä, kun pitää syödä ja kasvaa kovaa tahtia! Ja siis todella meidän neitokainen. Aika ihmeellisiä asioita saa tapahtua, että tämä meidän "smurffiina" lähtee yhtään minnekään. 

Vauvojen nimet on nyt julkaistu. Kotisivujen päivitys veikin vähän oletettua pidemmän ajan, johtuen ohjelman vaihdosta. Englanninkieliset sivut odottavat vielä vuoroaan tälle viikonlopulle. Vauvat on nimetty kauniiden Iiriksien mukaan. 

Muut kissat eivät oikeastaan ole olleet vauvoista tai pentuhuoneesta edes kovin kiinostuneita tällä kertaa. Mitä nyt Nuppu tekee välillä yllätyshyökkäyksiä jalkojen välistä, juoksee keskelle lattiaa, sihisee jokaiseen ilmansuuntaan ja on sitten itseensä tyytyväisen näköinen. Senhän toki saattaa arvata, että Enni on löytänyt tiensä pentupesään. Tällä kertaa vauvat pääsivät 3pv ikään, kun tyttöä ei pidätellyt enää mikään! No tosin Unna on myös paljon rauhallisempi ja tyytyväisempi, kun Enni viettää illat kanssaan pentupesässä pieniä hoitamassa. Siellä tytöt makaavat yhdessä kasassa pienten kanssa, pesevät vauvoja ja välillä toisiaan. Työnjako on se, että Enni pissattaa ja Unna imettää. Vauvat nukuvat tyytyväisenä isosiskopuolensa päällä ja massukarvoissa. Ja kun tulee nälkä niin suunnataan Unnan tisulle. 

Yöksi ja työpäivän ajaksi Enni tulee pois pentuhuoneesta, mutta kun tulemme töiden jälkeen kotiin niin ensimmäiseksi on tyttö päästettävä vauvoja katsomaan. 

Nenukan kissalassa rauhotutaan pikkuhiljaa Joulun viettoon. Vielä on yksi työpäivä edessä, mutta se nyt menee melkein huomaamatta ohi. Uudet kuvat vauvoista tulee sitten toisena joulupäivänä.


keskiviikko 11. joulukuuta 2013

11.12.13 Nenukan 4 pentue

Täällä taas kirjoittelee erittäin väsynyt, mutta onnellinen ihmis-mummi.

Unna aloitti tämän pentueen osalta merkit lähestyvästä synnytyksestä jo viikonloppuna. Sunnuntaina Unnalta tuli hieman kirkasta vuotoa ja tyttö oli levoton. Maanantaina illalla jo vähän kehräiltiin ja etsittiin pesää. Eilen aamulla tyttö ei päästänyt minua enää metriä kauemmaksi (voi sitä kiljumista, kun poistuin pentuhuoneesta) ja vähän väliä Unna hakeutui pesään makaamaan, kehräämään ja hengittelemään raskaasti. Sitten sen toisen ajan Unna yritti änkeä ties minne piiloon, myös karata pentuhuoneesta ja änkeytyä muualla asunnossa ihan minne tahansa pieneen koloon. Iltaa kohden näytti, että vauvat on vihdoin tulossa. Eilen oli kuitenkin juuri se vuorokausi millä Unna on yleensä synnyttänyt. Unna miukui, hengitteli raskaasti ja oli todella levoton. Mutta eihän tuo meidän mamma ihan niin yksinkertainen ole!

Viime yö meni valvoessa, Unna tahtoi olla aivan kiinni minussa. Jos silmäni hetkeksi ummistin niin mamma yritti änkeä vauva-massuaan naamani päälle... Jos yritin poistua huoneesta niin perääni huudettiin ja ovia raavittiin niin että luulin niiden tippuvan saranoiltaan. Tyttö oli levoton ja maukui, mutta ei supistuksen supistusta. Toisaalta tyttö ei ollut niin levoton, että olisin vielä yöllä lähtenyt päivystykseen. Vaikka sitä hetken harkitsinkin.

No aamulla Unna sitten vihdoin aloitti. Ensimmäiset kaksi supistusta oli niin heikot, että soitin jo meidän omalle eläinlääkäriasemalle ja tiedustelin miltä heidän päivänsä näyttää. Jos olisi pitänyt lähteä kiireellä sinne hätäsektioon. Sitten supistukset loppui hetkeksi ja Unna rauhoittui. Tässä hetkessä kävin jo kaivamassa boksin valmiiksi, ihan siltä varalta että lähtö tulee. Unna on ollut niin sännöllinen synnyttäjä, että hieman epäilytti onko kaikki OK. Sitten supistukset alkoi melko heikkoina uudelleen. Unna pusersi ja pusersi, kun supistukset vaan voimistuivat ja niitä oli tullut melkein tunti (eikä mitään näkynyt) alkoi olla aika lähteä kohti eläinlääkäriä. Juuri kun nousin pesän vierestä ylös hakeakseni boksin Unna ähkäisi ja sitten olikin samantien ensimmäinen vauva maailmassa :) ja loput tulivatkin sitten Unnamaiseen tyyliin melkein kuin liukuhihnalta.

Tämän kertainen saldo on 5 vauvaa. Unna heitti kerralla sukupuolijakauman päälaelleen (tai no kollistahan ne sukupuolet riippuu). Yleensähän meillä on ollut enemmän tyttöjä, nyt sitten on poikavoittoinen pesue. Ensimmäisenä maailmaan ponkaisi sinitabby poika (NFO a 22) paino 130g, seuraavana saimme kauniin ruskeatabbyn pojan (NFO n 22) 110g, sitten olikin jo vuoro toisen sinitabbyn pojan (NFO a 22) 126g, neljäntenä syntyi pentueen prinsessa sinitäplikäs neitokainen (NFO a 24) 107g ja viimeisenä saimme maailmaan potran ruskeatäplikkään pojan (NFO n 24) 101g.

Olemme tässä monesti nauraneet, että Unnalta selvästi loppuu punainen väri kesken. Jokaisessa pentueessa kilppari on ollut mustempi ja mustempi ja punaiset ovat jääneet vähemmistöön. Tällä kertaa emme saaneet edes sitä yhtä kiintiöpunaista! Hassua, kun kaikki pienet ovat niin tummia. Toisaalta sinisiä oli tilauksessakin ja Unnahan tekee sitä väriä mitä tilataan! ;) Syntymäpäiväkin on selvästi harkittu 11.12.-13

Unna on taas tapansa mukaan ihanan kärsivällinen ja huolehtiva emo :) En voisi toivoa parempaa!

Nyt sitten vaan sormet, varpaat, hännänpäät ja ihan kaikki muukin ristiin että nämä ensimmäiset vuorokaudet menee hyvin ja voin jossain vaiheessa taas uskaltaa hengittää... ;)

Enni on onnellinen, kun ensi yönä pääsee taas ihmis-äiskän viereen nukkumaan :)

Päivitän vauvojen yksittäiskuvia viikonloppuna kotisivuille :)