Viiru sai ihan oman kodin :)

Jospa sitä kertoisi meidän kuulumisia välillä :)

Kasvattini Nenukan Candy Stripe, eli tuttavallisemmin Karkki oli viikonloppuna näyttelyssä ja sai sunnuntaina ensimmäisen sertinsä :) Onnittelut Karkille ja perheelle! :) Oppiipahan maailma mistä kilpparitytöt on tehty ;)

Myös Puolan tuontipoikani Elrond Sirkad (eli Rontti) oli samaisessa näyttelyssä toisen omistajaperheensä ja sijoitusmammansa Emmin kanssa. Poika valmistui lauantaina Championiksi! :) Hieno valmistujaiskuvakin on kuulemma tulossa, jonka julkaisen sitten kun sen saan käsiini :)

Kotona on vähitellen rauhoituttu vauvojen jälkeiseen aikaan :) Eli isot kissat rallaavat kahta kovempaa ja harrastavat muutenkin kissuuksia... Kuitenkin illalla on ihana istahtaa sohvalle, kun koko lauma rauhoittuu ympärillä ja kotona on aivan hiljaista :) Isot pojat, Unna-mamma ja Enni (-vauva) ovat onnellisia, kun saavat "ihmis-äiskän" huomion ainoastaan itselleen!

Sitten tietysti niitä isojakin uutisia! Viiru-tyttönen, eli Lasting Love löysi ihan oman kodin ja omat ihmiset :) Tyttöä käytiin lauantaina katsomassa ja Viirun ujous ei heitä pelottanut! Viiru itseasiassa tunnin vierailun aikana selvästi rentoutui ja leikin varjolla meni jo ihan lähelle uusia ihmisiään :) Ihanaa, että uudet ihmiset ovat valmiita ottamaan vastaan kaikki haasteet tytön kanssa ja antamaan tytölle aikaa kasvaa luottavaiseksi isoksi kissaksi! :) Viiruhan on todella kaunis ja hyvän kokoinen tyttö, mutta näyttelyissä tyttöä ei tulla näkemään (ellei tapahdu ihmeitä). Tyttö saa viettää rauhallista lemmikin elämää ja kaveriksi Viiru saa melkein samanikäisen mettis-tytön parin viikon päästä. Viiru muuttaa uuteen kotiinsa nyt keskiviikkona :) Joten pari päivää saamme vielä nauttia meidän räpinkäisestä! Tai ei tuo kyllä enää mikään räpinkäinen ole! Viiru on löytänyt vihdoin rallivaihteen ja rallaa asunnossa täyttä häkää! Sitten välillä kehrätään niin mahdottomasti ja tietysti yöksi kiivetään viereen nukkumaan.

Enni ei ole aloittanut kiimaa vieläkään. Saa nähdä mitä tapahtuu, kun Viiru lähtee uuteen kotiin. Viimeksi tänä aamuna Enni pesi Viirua antaumuksella ja Viiru yritti etsiä Ennin massukarvoista tisua... Tietysti kiima tulee juuri nyt viikonloppuna, kun olen pois kotoa. Tai sitten seuraavana, kun Ennin poikakaveri on näyttelyssä. Tai sitä seuraavana, kun olen Oulussa kummipoikaa katsomassa...

Lopuksi vielä kuva meidän kaunottaresta, eli Viirusta :)

Ruusut 1-vuotta!

Aivan uskomatonta! Tasan vuosi sitten tähän aikaan punnersimme Unnan kanssa meidän kauniita Ruusujamme maailmaan ja nyt pienet täyttävät tänään jo vuoden! :) Mihin tämä aika on kadonnut? Vastahan istuin tuossa pesän vieressä työhuoneen lattialla ja jännitin montako sieltä olisi sillä kertaa tulossa! Ensimmäinen vauva syntyu 11.57 ja viimeinenkin oli maailmassa iltaseitsemältä. Tunnin välein vauvat tupsahtelivat maailmaan ja välillä Unna lepäili ja söi. Niin ja hoisi jo maailmassa olevia pieniä. Meidän supermamma :)

Joten suuren suuret onnittelut, koko Nenukan väeltä, kaikille Ruusuille: Maisalle, Taikalle, Helmille, Ressulle, Lolalle, Karkille ja Pojulle!

Viiu Vipeltäjä

Niin se vain tuli menneenä keskiviikkona 16-viikkoa vauvoille täyteen.

Fiakin lähti vähän yli viikko sitten keskiviikkona. Fia muutti Myyrmäkeen Hennan luo ja kaverinaan Fialla on Tilda-norskityttönen :) Siellä myös kotiutuminen meni helposti. Fia tutki asuntoa häntä pystyssä ja aina välillä vähän katsoi, että "mikä ihme tuolla vähän meidän Nupun näköisellä kissalla on ongelmana" Tilda toivotti Fian tervetulleeksi sihinällä ja murinalla. Tietysti! Tilda on saanut olla talouden valtija jo 3 vuotta ja sitten sinne tulee sellainen hävytön rääpäle, joka ei yhtään väistä eikä välitä vastalauseista! PYH! No seuraavana päivänä siellä jo rymisteltiin menemään ja molemmat tytöt ovat vallanneet Hennan sängyn :)

Joten kotona meillä on sitten enää oman lauman lisäksi Viiu (Viiru). Viiu on rohkaistunut muiden pentujen lähdön jälkeen vähitellen. Tyttö on kipeän tassunsa vuoksi jäänyt vilkkaampien jalkoihin vähän ja jäi sitten aina helposti taka-alalle. No eipä jää enää! Täällä rallataan ja rymistellään sitä tahtia, että tanner tärisee. Tassu siis ei enää ole yhtään kipeä ;) Iltaisin Viiu kiepsahtaa sohvalle meidän viereemme ja Nepo hoitaa Viiua hellästi. Joten pikkuhiljaa taitaa käydä niin, että voimme esitellä Viiun myös osana meidän laumaamme :) Kaunis tyttö ja mielettömän kova kehräämään! ;) Yöksi neito kiipeää sänkyyn viereemme ja siinä sitten tyytyväisenä hyristellään uneen asti :)

Meidän isot kissamme ovat huokaisseet helpotuksesta, kun ne "riiviöt" poistuivat kotoa! Unna alkoi oikeastaan ollakin sitä mieltä, että "jo niiden olikin aika lähteä" kuten myös Enni. Nyt Enni ja Viiu painivat ja leikkivät yhdessä, niinkuin sisarusten kuuluukin. Tietysti Enni myös hoitaa Viiua, mutta ei sen enempää kuin muitakaan meidän kissoja :) Myös Nuppu rallaa pikkuneidin kanssa. Siinä onkin sellainen parivaljakko, mestari ja oppityttö! En tiedä onko tuo jotain saman väristen kissojen sympatiaa, vai miksi Nuppu on niin kovin tyttöön ihastunut :) Voi tietysti olla sekin, kun joku on kerrankin Nuppua kevyempi ja Nuppu voittaa vaivatta painileikit ;)

Kotona edelleen odotellaan Ennin kiiman alkua. Poikakaverisuunnitelmat ovat menneet ihan vähän taas uusiksi Oskarin pissitulehduksen, kiteiden ja löytyneiden kollinelkeiden vuoksi! Mutta onneksi kaikki järjestyi ja Oskari pääsee meidän puolestamme hyvillä mielin nauttimaan kastraattilöllykän päivistä! Ymmärrän kyllä hyvin miten stressaavaa on elää pissivän kollin kanssa. Kyllähän tässä näitä Oskarin vauvoja tulikin jo 2 pentueellista :) ja kotonakin rallaa yksi pikkuneiti... ;) Joten suunnitelmista vähän enemmän, kun Enni tapaa komean sulhasensa! se voi sitten olla viikon tai vasta 6kk päästä! Ihan miten Enni päättää kaipailla poikakaveriaan ;)

Huomenna onkin sitten jännä päivä, kun Aatos, Tassu ja Fia aloittavat näyttelyuransa!
Tarkoitus olisi mennä vauvoja katsomaan, mutta saa nähdä. Yli 38 asteen kuume ja keuhkoputkentulehdus voivat sekoittaa suunnitelmia. Tahdon uskoa, että antibiootit vaikuttavat siihen mennessä ja pääsen pussailemaan vauvoja :) (Omistajien kauhuksi ;) )

Vielä kerran kiitos kauniiden tulppaanien kodeille ihanista kodeista ja hyviä kissanpäiviä kasvavien vauvojen kanssa! :D

Lopuksi vielä pari kuvaa kauniista pikku-Viiusta! (No ei enää niin pienestä)


"Mitä siinä kuvaat, leikitä tai silitä!"

Vauhtiakin löytyy jo vaikka muille jakaa :) (huomaa hurmaavan valkea hännänpää)

14-viikkoa meni niin nopeasti!

Niin se vaan kesä kääntyi syksyyn ja ensi viikolle on luvattu koko Suomeen lumisateita! Tuntuu, että vasta oli Heinäkuun puoliväli lähestymässä ja odotin pieniä syntyväksi. Nyt vauvat ovat jo ihan isoja ja osa on muuttanut uusiin koteihinsakin!

Viime keskiviikkona pienille tuli täyteen 14-viikkoa ja torstaina lähti sitten Elle omaan kotiinsa. Elle valloitti heti ympäristönsä ja tutki koko asunnon perinpohjaisesti! Tyttö myöskin rallasi ja oli aivan oma itsensä! Ellen kanssa samassa kodissa asuu tytön isosisko Nenukan Sweet Sonata, eli kotoisammin Maisa. Maisa oli vähän ihmeissään tuosta uudesta räpinkäisestä! Pikkaisen piti sihistä ja murista ja vähän taisi Maisaa uusi kaveri pelottaakin! Kuitenkin sain viestiä jo perjantaina iltapäivästä, että siellä rallataan täyttä häkää. Joten ystävystyminen ei todellakaan vienyt pitkään :) Oikein paljon hyviä kissanpäiviä sinne molemmille "mummin tytöille"! Maisa muuten myös käkättää linnuille ja oraville, joten kyllä tuota käkätystä tulee Unnankin puolelta, vaikka tyttö ei sitä itse harrastakaan ;)

Eilen lauantaina kaappasin Aatoksen ja Tassun kuljetuskoppaan ja käänsin auton nokan kohti Turkua. Matka meni mukavasti, kumpikaan vauvoista ei kärsinyt mistään pahoinvoinnista. Ainoastaan Aatoksella oli "tyyyyylsääää, joko ollaan kohta perillä?". Aatoksen kotona odottikin sitten kissakavereina Oskari-iskä, Armas ja Onni. Aatos (ja Tassu jaloitteli vierailun ajan myös) lähti heti tutkailemaan uutta kotiaan häntä pystyssä ja turhiin sihinöihin tai tassunojennuksiin Aatos vastasi puskemalla vimmatusti. Myös silloin piti puskea, jos varsinkin Armaan silmä vähän vältti... Oskari oli vähän hämillään onko tuo hyvälle tuoksuva kaveri nyt tyttöystävä vai pentu (taisi Unnan tuoksut muistua mieleen), mutta hellästi Oskari pesi poikaansa :) Illan mittaan sain viestiä, että poika on kotiutunut hyvin ja isot pojatkaan Onnia lukuunottamatta eivät ole ihan niin hämillään enää uudesta kaverista. Tosin Aatoshan maukuu jos jää yksin, mutta se on aivan normaalia :) Aatoksen ja poikien edesottamuksia voi jatkossa seurailla Mauskiksen blogista!

Sitten ajelimme vielä Tassun kanssa uuteen kotiin! Pihalla Tassu kuuli ensin haukkuvan koiran ja ohiajavan traktorin. Sitten mentiin sisään ja siellä tyttöä vastassa oli 4 sukupolvea kissasukulaisia! Oli todella mukava nähdä myös sitä puolta suvusta niin laajasti :) Eli Tassun kavereina on Suvipäivän kissalan tytöt. Laureline, Outolintu, Itonje, Epona ja Kastehelmi. Tassukaan ei paljoa sihinöistä tai tassutuksista välittänyt ja tutki koko asunnon kertaheitolla! Sitten leikittiin ja vähän otettiin jo päiväunetkin! Niin ja hurmattiin uutta "äiskää" rohkealla luonteella :) Myös koiruuden kohtaaminen oli mennyt ilman suurempia jännityksiä! Tyttö ei kyllä turhaan stressaile mitään elämässään! :)

Kyllä on kasvattaja-mamma ylpeä pienistä rohkelikoistaan :) Ikävä tietysti tulee, mutta kaikilla on hyvät kodit ja kuulumisia varmasti kuuluu usein! Tassua, Fiaa ja Aatosta näen näyttelyissäkin!

Tämä luopumisen aika on kuitenkin aina vähän haikeaa, mutta mukava toisaalta on että sitten on todella aikaa taas meidän aikuisille. Jotka ansaitsevat kyllä kaiken rakkauden ja huomion, ovat niin hienosti taas kasvattaneet pienet itsevarmoiksi kissoiksi joilla ei ole mitään huolta elämässä! (Paitsi Viivulla)

Kotona meillä rallailee siis vielä Fia ja Viiru. Fia lähtee uuteen kotiinsa ensi keskiviikkona. Siihen saakka rallataan vielä ihan täysillä! ;) Viirulla ei vieläkään ole omaa kotia, mutta tytön todella ujon luonteen vuoksi emme oikeastaan Viirua pystyisi vielä luvuttamaankaan. Viiru loukkais viime maanantaina uudelleen jalkansa (ei taaskaan murtumaa, ainoastaan venähdys) pelästyttyään liukuovea ja tyttö tipahti taasen kiipeilypuusta. Joten meidän on kyllä tarkkaan seurattava tytön luonnetta ennen kun uskallamme ajatellakaan Viirusta luopumista ja katsottava, että jalka on todella parantunut. Ikävä olisi luovuttaa se kauan odotettu pentu, joka sitten vaan piilottelisi ja pelkäisi kaikkea ympärillään. Nyt siis näyttää siltä, että ellei vastaan tule rauhallista kotia, joka on valmis antamaan Viirulle aikaa olla oma itsensä, tyttö jää meille kotiin ilahduttamaan meidän arkea. Seuraamme siis tilannetta erittäin tarkasti!

Lopuksi vielä meidän kaunotar ujopiimä Viiru (Viivu)

Pienet käkisijät

Meillähän ei oikeastaan kukaan kissoista käkise lintujen tai minkään muunkaan perään. No Nuppu joskus tosi harvoin, mutta Nuppu onkin ainoa kissoistamme joka ei ole vauvoille todellakaan mitään sukua (Nuppu on siis pitkäkarvainen kotikissa).

Unnan edellisissäkään pentueissa ei oikeastaan ole ollut yhtään "käkisijää" Eli käkättäjää, mutta nämä pienet ovat kyllä kunnostautuneet siinä kaikkien muidenkin edestä! Kameran kuvausäänelle (meidän Canon pitää melko kimeän piippauksen) käkistään, leluille käkistään, jos satun aivastamaan niin sille käkistään, ulkona lentäville linnuille käkistään ja oikeastaan varmuuden vuoksi vähän kaikelle! :)

Unna ei ole koskaan käkättänyt, mutta vauvojen iskä Oskari on kuulemma kova käkisemään linnuille ja oraville! Hauska nähdä miten pienet vivahteet periytyy iskänkin puolelta, eikä kaikki ole ainoastaan opittuja piirteitä! :D

Tässä käkättäjät huiskan perässä! Tassu, Fia, Aatos, Viiru ja Elle. (Ellellä sattuu olemaan suu kiinni, epätavallista ;) )

Viimeinen kokonainen viikonloppu...

Aika juoksee samaa tahtia, kun lehdet putoaa puista. Vauvat täyttivät viime keskiviikkona 13-viikkoa. Vauvat juoksevat myös, lujempaa ja korkeammalle! :) Ja samalla rallaavat myös meidän aikuiset kissamme! Neo on vähän jopa kiinteytynyt näiden pentujen myötä, kun jätkänpätkäkin on innostunut rallaamaan. (Kaikki edelliset pentueet on olleet Nejon mielestä vähän YÖK)

Aatos on jo ylittänyt 2kg, itseasiassa painoa on 2,2kg. Elle kiikkuu ihan 2kg alapuolella ja kaikki muut tulevat sitten lähellä perässä :) Kaikki vauvat ovat edelleen uskomattoman rohkeita, leikkisiä, puheliaita ja ihmisläheisiä :) Jopa Fian kanssa toimenpiteet on helpottaneet!

Luovutushetki lähestyy, meillä on viimeinen kokonainen viikonloppu tällä porukalla menossa. Vauvat ovatkin auttaneet "mummia" tänään kiitettävästi kaikessa. Vessojen pesussa, imuroinnissa (Dysonin kimppuun pitää HYÖKÄTÄ), lattioiden pesussa, lakanoiden laitossa, pyykin ripustuksessa ja oikeastaan melkein missä tahansa mitä olen tehnytkin. Nyt pienet nukkuvat reporankoina ja välillä vilkaisevat "mummi, ole hiljaa meitä nukuttaa".

Viimeisiä papereita luovutusta varten tulostelen tässä viikonlopun mittaan ja ensi torstaina lähteekin sitten Elle kotiinsa Keravalle. Lauantaina ajelen kohti Turkua ja vien Tassun ja Aatoksen uusiin koteihinsa ja sitten seuraavana tiistaina lähtee Fia Vantaalle. Kaikilla pienillä on kisukavereita ja Tassulla yksi koirakaverikin! Viiru jääkin sitten rallaamaan meidän laumamme kanssa. Ainakin hetkeksi ja vaikka ikuisesti, jos ei sopivaa kotia löydy :)

Eilen perjantaina kävimme vauvojen kanssa rokotuksilla, sirutuksella ja pentuetarkastuksella. Melkein kaikki vauvat antoivat hienosti tutkia itseään, tosin Fialla oli kuulemma tuhat jalkaa (tyttö ei tykkää olla paikallaan). Rokotuksetkin saatiin ja sirut laitettiin. Pienet saivat "puhtaat" paperit. Ei häntäknikkejä (ainakaan vielä, sehän voi kehittyä myöhemmälläkin iällä), ei napatyriä ja sydänäänet normaalit. Yleiskunto hyvä, iho, silmät ja limakalvot kirkkaat! Ainoastaan Viirua pelotti lääkärissä ihan kamalasti! Tytöllä taisi jäädä jalkavammasta pieni lääkärikammo, sillä Viiru olisi tahtonut olla vain minun lähelläni (kiipesi rintaani vasten huivin alle piiloon). Lopulta tyttö vähän rentoutui ja saatiin kunnolla tutkittua sekä hoidettua muutkin toimenpiteet. Mummin pikkuräpinkäinen :) Niin ja lääkärikäynnistä selvittiin ilman, että kukaan (lue Fia) yritti edes käyttää hampaitaan. Jotain on siis opittu! :)

Kotisivuille tulee huomenissa vauvoista uudet kuvat :) Tänään nautimme viimeisistä yhteisistä kiireettömistä hetkistä!

Lopuksi kuitenkin taasen ryhmäkuva meidän jo ihan isoista pienistä! Tästä pentueesta onkin saanut paljon ryhmäkuvia :)

PS. Nämä vauvat ovat olleet uskomattoman kilttejä! Tuossa juuri totesimme, että "voiko kissavauvat olla edes näin kilttejä" ilmeisesti voivat, tai sitten tosiaan se vaikuttaa että vauvoja on 2 vähemmän...

Kuvassa oikealta vasemmalle: Elle, Tassu, Fia, Aatos ja Viiru

Fia, Elle, Tassu, Viiru ja Aatos :)

12-viikkoa on mennyt niin nopeasti!

Niin se vaan tuli vauvoille viime keskiviikkona 12-viikkoa täyteen. Sehän olisi Kissaliiton virallinen ikä milloin vauvat saisi luovuttaa, mutta eivät nämä kyllä ihan vielä ole valmiita maailmalle! Joten saan nauttia vauvoista vielä parisen viikkoa, onneksi!

Kaikki kissavauvat ovat aina omalla tavallaan erityisiä! Niin myös tämä pentue. Vauvat ovat auttaneet minua suurimman surun yli ja vaikka ikävä valtaakin mielen vielä useamman kerran päivässä niin tiedän elämän jatkuvan :) Ovat nämäkin pienet ottaneet omat paikkansa "ihmis-mummin" sydämessä ja ikävä varmasti tulee ihan hirvittävä taasen kaikkia!

Myöskin pitenevät illat ja (miten muuten tuntuu, että työpäivätkin pitenee syksyllä?) viilenevä sateinen sää unohtuu kun pitkän ja raskaan päivän jälkeen tulee kotiin ja pienet ovat "mummia" vastassa meidän isojen kisujen kanssa :) Tietysti siinä ensin on blokattu Ellen yritykset karata käytävään... -Elle, kun maailma ei riitä! Ja kun saa kengät jalasta niin johan yksi Tassu on viemässä sukatkin jalasta! Tai Fia, joka puskee niin vimmatusti, että hyvä etten kaadu kumoon! Niin ja Aatos, jota pitäisi pussailla niin maan mahdottoman paljon, olenhan julmasti hyljännyt pikkumiehen koko päiväksi! Niin ja Viiru, meidän oma pieni Viiru, joka kehrää pienimmästäkin kosketuksesta ja käpertyy mamman syliin a-aa. (Yritä siinä laittaa kauppatavaroita kaappiin, vaihtaa kotivaatteita jne.)

Pienet ovat kasvaneet hurjasti. Aatos painoi 12-viikkois päivänään 1850g, Elle 1700g, Tassu 1650g, Viiru 1591g ja Fia on ottanut sisaruksiaan hienosti kiinni, 1515g.

Ruokailujen kanssa tosin olenkin sitten ollut vähän ihmeissäni. Elle syö aivan mitä tahansa, mikä tahansa ruoka on "nam, saanko lisää?" Fia myös mielellään maistelee kaikkea, vaikka broileri ja "ruskearuoka" onkin tytön lemppareita. Aatos tykkää selkeästi eniten lihasta, mutta syö kyllä muutakin. Tassu syö lihaa hurjasti muristen, mutta suostuu maistamaan muitakin ruokia :) Mutta Viiru, voi Viirua. Mitä tahansa teollista ruokaa laitan neidon eteen niin kysellään "eikö ole lihaa?" Viiru on kyllä aivan täysiverinen lihansyöjä! :) Kuivaruokia kaikki vauvat maistelee. Meillä on ollut tarjolla Power of Naturen ruokaa, Orijenia, Almo naturen kuivaruokaa (aikuisten, pikkukissojen ruuassa on maissia) ja sitten tietysti vielä Royal Caninin Kitteniä. Multicatin otto menee jo melkein ilman keskustelua (Fian kanssa keskustellaan kaikesta) ja kynnetkin on leikattu onnistuneesti :) Myöskin Ellen lisävarpaiden kynnet sai hienosti leikattua :)

Ralli on myöskin asunnossa välillä melko kova! Nyt kun Jättistä ei enää ole niin koko lauma rallaa ihan täydestä sydämestään! Siis 5 vauvaa ja 7 aikuista! Ihan mahdotonta menoa! :) (Ja niin ihanaa ;) ) Kaikki aikuiset leikittävät ja hoitavat pienokaisia. Unna ja Enni ryntäävät molemmat katsomaan mikä on vialla, jos leikkien lomassa kuuluu vähän isompi vinkaisu!

Enni ei ole vielä aloittanut uutta kiimaa. Näyttäisi pahasti, että tyttö on päättänyt olevansa raskaana, tai sitten Enni päätti saaneensa vauvoja heti kiiman jälkeen. Enni kurisee vauvoille, kutsuen pieniä luokseen ja pesee ja hoitaa! Päästää jopa pienet massukarvoilleen polkemaan, tätä ei tapahtunut silloinkaan kun vauvat olivat ihan pieniä... Enni myöskin syö hyvin, vaikka paino onkin vähän tippunut. Enni painaa nyt 4,8kg. Toisaalta hyvä, että kiima ei ole alkanut. Oskari sulhanen sai pahan pissitulehduksen ja kiteitä, joten toivottelemme täältä isipapalle paljon toipumisia! :)

Unna on palautunut vauvoista hienosti :) Paino on melkein entisensä, tyttö painaa nyt 4,7kg ja turkkikaan ei ihan kokonaan tippunut!

Olen myös saanut kuulumisia edellisten pentueiden vauvojen kodeilta :) Kaikilla on kaikki hienosti ja pienet ovat kasvaneet (no eihän ne enää niin pieniä ole). Kaikki ovat ihania omia itsejään :) Mummilta siis kaikille Nenukan vauvoille terveisiä ja paljon silityksiä ja suukkoja! :)

On meillä vielä yksi uutinen. Sijoitustyttöni Saaga on siirtynyt oman kotinsa omistukseen. Enni ja Saaga alkavat molemmat olla siinä iässä, että ensimmäinen pentue olisi tehtävä ja en Saagaa voi siis ottaa meille synnyttämään. Kaikista yrityksistä huolimatta Saagaa ei ole vielä saatu kantavaksi ja pitenevät illat, kaksi pentuetta samaan aikaan. Kun siihen vielä lisätään pitkä työpäivä niin kaiken keskellä en olisi pystynyt keskittymään tarvittavalla tavalla Saagan vauvoihin.

Niinpä Saaga on siirtynyt Arjan omistukseen ja Saaga tulee saamaan yhdet vauvat Arjan omalla kasvattajanimellä - Haaveeni. Yhteistyö ei tähän toki lopu ja tulen olemaan edelleen Saagan elämässä mukana (ja Arjan tukena missä Arja vaan tarvitsee), mutta näin on varmasti vauvojen ja Saagan kannalta parempi! :) Arjalle mahdottoman iso kiitos kaikesta ja täällä on sormet, sekä varpaat ristissä että saisimme pian Saagalle muutakin kuin mielikuvitusvauvoja massuun ;)

Lopuksi vielä kuva nyt jo ihan isoista vauvoista! Uudet kuvat myös kotisivuilla :)

Kuvassa vasemmalta oikealle: Elle, Tassu, Viiru, Fia ja Aatos

PS. Pikkupotilas on täysin toipunut tassuvammoistaan ja ralli on kahta kovempi! :)

Pikkupotilas...

Tässä olen moneen kertaan itsekseni miettinyt miten helposti kaikki on tämän pentueen kanssa mennyt. (siis vauvojen, muuten on ollut kyllä vuoristorataa) Taisinpa sanoa sen kertaalleen liian usein ääneen ja eilen illalla sain sitten tuta nahoissani mitä olen mennyt sanomaan!

Viiru oli makoilemassa lempipaikallaan Catmax-kiipeilypuussa (samassa mistä eilisen postauksen kuvat on otettu) Unna meni tyttöä pesemään ja Viiru tyytyväisenä makoili mamman hoidettavana. Kunnes - humpsis! Viiru tipahti yli 1,5m korkeudelta suoraan pallonpyörityslelun päälle. Ja sitten sattui. Viiru kömpi istumaan ja itku alkoi. Miten se matka, että kiersin sohvan, tuntuikaan kilometreiltä? Se, että sain pienen syliini vei pienen ikuisuuden. Viiru tärisi, sydän hakkasi, vilkkuluomet oli esillä. Eli selvästi tyttöön sattui. Siinä kun kävin mielessäni pahimpia vaihtoehtoja läpi (sisäinen verenvuoto, aivoissa täräys, kaikki jalat poikki jne.) tyttö vähän rauhoittui ja kokeilin laittaa neidon jaloilleen.

Oikea etutassu ja vasen takatassu eivät ollenkaan pitäneet :( No ei auttanut muuta, kuin tyttö uudelleen syliin ja puhelua päivystävälle eläinlääkäriasemalle. (Onneksi Hattulassa on Vethaus...) Ja sitten ehkä syksyn kamalimpaan vesisateeseen, lähes sakkorenkailla. Pimeään iltaan, iltakymmenen jälkeen, tytön kanssa kohti eläinlääkäriä! Tähän väliin ISO KIITOS Marialle! Kiitos kun lähdit mukaan katsomaan, että pysyin tiellä!

Eläinlääkärissä Viiru pääsi onneksi  heti oikein mukavan lääkärin tutkittavaksi. Ensin katsottiin yleiskunto, reagoivatko pupillit valoon, kokeiltiin maha ja muut sisäelimet. Virkeä, mutta vähän peloissaan oleva kivulias kisu. Sitten tutkittiin terveet jalat, että tiedettiin niiden taipuisuus. Ei mitään hätää. Sitten päästiin kipeiden jalkojen kimppuun. Viiru ei antanut yhtään taivutella oikeaa etutassua. Kipeähän se oli ja pieni maukui kipeää tassua. Toinen takatassu sama juttu. Hirvittävän kipeä!

Mummin sydän meinasi särkyä, kun pieni maukui. Vaikka tietysti tutkittava oli! Sitten vielä Viiru lähti hoitajan ja lääkärin kanssa ovien taakse röntgeniin. Odotus tuntui kestävän ikuisuuden ja aina välillä jostain kuului pieni "miu". Sen tuhannen tunnin (ehkä 10-15min) odotuksen jälkeen meidät tultiin hakemaan Viirun kuvia katsomaan. Ei tarvinnut kuin seurata pientä vaativaa (ja kovenevaa) "miu" ääntä ja tiesin missä mummin pieni oli.

Tämän ikuisuuden jälkeen sain pienen syliini (hupparin sisään on hyvä laittaa vauva turvaan) ja pääsimme tutkailemaan kuvia (olipas pienet ja söpöt jarpaat). Onneksi luut eivät olleet murtuneet, tai vielä pahempaa. Kokonaan poikki! Pientä "hittiä" oltiin kuitenkin otettu.

Viiru sai kipulääkekuurin ja viikon pakkolevon pentupesässä. Jaloittelemaan pääsee mummin vahtiessa parin päivän päästä. Tärähdys oli todella paha ja nyt sitten seurataan ettei jalat lähde turpoamaan. Pehmytkudosvamma jaloissa joka tapauksessa on, nivelet ovat vaarassa.

Viiru on nyt nukkunut siitä saakka, kun lopulta vähän ennen yhtä pääsimme kotiin, pesässä. Tyttö on väsy, mutta ei selvästikään enää niin kivulias. Ensimmäinen annos kipulääkettä saatiin suoraan nahan alle, joten se vaikuttaa huomisaamuun saakka. Ruokaa on mennyt normaalit annokset ja Multicatti on otettu nätisti :) Pissilläkin Viiru on käynyt.

Viiru nukkui tuossa sylissäni pitkät unet tyytyväisen näköisenä ("minä olen mummin Viiru"). Sisarukset hoivaavat Viirua, kun pääsevät livahtamaan pesään vessan tyhjäyksen, ruuan annon tai muun silittelyn lomassa. Unna ja Enni ovat käyneet tyttöä pesemässä ja meidän jätkätkin tuntuvat viettävän pesän luona paljon aikaa.

Vielä jaloille ei oikein voi kunnolla varata, mutta Viiru on onneksi ollut rauhallinen. Eikä turhaan rieku!  Kuitenkin vilkkuluomet eivät ole enää esillä ja Viiru on kehrännyt minulle silityksistä. Ruoka maistuu tosiaan ja se on hyvä merkki. Nyt illan mittaan pesässä alkaisi olla selvästi vähän tylsää, joten sinne on annettu tytölle vähän pieniä hiirileluja. Niitä on hyvä vähän heitellä etutassuilla ilmaan. Viiru myöskin pesee ja hoitaa itseään, joka on myös hyvä. Kipeä kissa kun ei pidä itsestään oikein huolta. Niin ja jalat eivät ole turvonneet!

Muut vauvat käyvät pesän ulkopuolella moikkaamassa siskoa :)

Mitä tästä opimme? Että pienten kanssa voi sattua mitä tahansa ja vaikka kuinka varoisi niin jotain voi silti sattua! Ei näitä oikein pumpulissa voi pitää, siitä ei saisi oikeita eväitä elämään! Viime pentueen kanssa selvisimme Helmin murtuneesta jalasta (onkohan meidän vauvat keskimääräistä vilkkaampia? Vaiko kenties jotain kissan ja apinan sekoituksia, kun riekkuvat ja kiipeävät niin kovasti?) Joten ehkä nyt selviämme Viirun kanssa :)

Jos itse venäyttää tai pahasti täräyttää itsensä (tai jokin paikka on vähän ollut sijoiltaan) sitä on seuraavana päivänä todella naatti ja vielä kipeämpi. Huominenkin on varmasti vielä paha, mutta sitten alkaa helpottamaan :)

Lopuksi vielä kuva kauniista pikkupotilaasta pesässään :)

11-viikkoa... Vielä vähän aikaa rallikissojen elämää!

Taas on vierähtänyt yksi kokonainen viikko. Aika juoksee eteenpäin aivan liian lujaa. Enää kolmisen viikkoa ja ensimmäiset pienet alkavat muuttaa kohti omia kotejaan! Aivan uskomatonta, minne tämä aika on kadonnut?

Kaikki vauvat ovat kasvaneet hurjasti ja kehittyvät päivä päivältä! Ralli on erittäin kova vieläkin, mutta samalla pienet alkavat löytää omat paikkansa elämästä :)

Tässä olen jo useamman viikon ihmetellyt mihin meillä katoaa aina toinen pari sukista. No sekin selvisi... Olenkin jo epäillyt hetken aikaa meidän pientä termiittiä (ja varpaan surmaa) Tassua ja oikeassahan tuo epäilys oli! Tassu varastaa likaisia ja puhtaita sukkia. Useammankin kerran on asunnosta etsitty sukkapareja. Tassu nukkuu viattoman näköisenä lampaantaljan päällä, vain hyökätäkseen pahaa aavistamattomien varpaiden kimppuun! Mainio pieni Gremlins!

Aatos, Fia ja Elle ovat löytäneet tiensä meidän sänkyymme. Yhtäkään yötä ei nukuta ilman, että vähintään nämä kolme ovat sängyssä (enää ei tapeta sänkyhiiriäkään kuin ihan vähän vaan nukkumaan mennessä). Useimpina öinä sieltä löytyy Tassu ja Viirukin. Siihen kun lisätään erinäinen määrä aikuisia kissojamme niin välillä sängyssä on ahdasta!

Oikeastaan kaikki vauvat ovat todella reippaita ja noh, rallikissoja. Aivan ihania sellaisia! Kaikki kehräävät ihmis-mummille minkä ehtivät ja keikistelevät varsinkin ruoka-aikaan. Ruokakin maistuu hyvin :)

Viiru etsii edelleen omia ihmisiään. Eikö kukaan kaipaa pientä mustavalkeaa tyttöä elämäänsä? Viiru on aivan ihana pieni neiti. Itseasiassa pentueen rauhallisin ja harkitsevin! Viiru rallaa kyllä muiden mukana, mutta vähän vähemmällä voimalla! Viiru on myöskin ehkä maailman kovin kehräämään! Kun tytön rukki lähtee käyntiin niin se varmasti kuuluu koko asunnossa! :)

Aikuiset kissamme alkavat selvästi kaipaamaan jo vähän "omaa rauhaa". Kovasti nuo hoitavat ja leikittävät pieniä, mutta mukava olisi välillä olla ihan vaan "oman" jengin kesken. Kaksipiippuinen juttu siis. Toisaalta en ikinä tahtoisi luopua pienistä ja itku tulee varmasti, kun pienet lähtevät. Toisaalta taasen on ihanaa olla vain meidän isojen kissojen kanssa ja antaa kaikki heidän ansaitsemansa huomio sinne minne se kuuluu.

Kuvia pienistä tulee kotisivuille viikonlopun aikana. Myös muita uutisia päivitellään viikonlopun mittaan. :)

Lopuksi kuitenkin kuvat meidän kaunottaresta! Viirusta :)

Rallikissat jo 10-viikkoa!

Rallikissat ovat tänään saavuttaneet huimat 10-viikkoa! Sitähän tietysti sietää juhlia :) Pienet ovat tänään herkutelleet lempiruuallaan, eli kalkkunan jauhelihalla (laktoosittoman) punaisen maidon kera :) Tietysti päivällä on tuhottu jo purkki Animondan ruokaakin, töistä tullessani meni paketti kanan suikaleita ja illalla sitten vielä vähän possun suikaleita...

Kuten ruokamäärästä voi päätellä vauvat kasvavat ja voivat hyvin :) Aatos painaa jo paria grammaa vaille 1600g, Elle vähän vajaa 1,5kg, Tassu ja Viiru ovat saman painoisia, eli vähän vajaa 1,4kg ja Fia 1,3kg.

Ensimmäisillä rokotuksilla kävimme viime perjantaina ja lääkäritäti totesi kaikkien pienten olevan reippaita ja terveitä! Ei ollut ainakaan vielä häntäknikkejä, naptyriä tai ihmeellisiä sydänääniä. Kaikilla pienillä on kirkkaat silmät ja vauhtiakin löytyy! Vauvat olivat myös hyvin reippaita lääkärissä. Aatosta, Elleä ja Viirua vähän jännitti ensin, mutta hyvin pian unohtui jännittää ja sitten olisikin ollut jo kiirus rallata... Tassu päätti ettei pelkää mitään (ainakaan eläinlääkäritätiä). Ainoastaan vähän harmitti, kun väkisin pidettiin paikoillaan. Olisi pitänyt päästä rallaamaan (tai puremaan varpaista)... Fialle rokotushommat eivät sopineet sitten ollenkaan. Hänen korkeudelleen ei sellaisia piikkejä pistetä kyselemättä. Fia oli ainut joka ilmaisi mielipiteensä rokotukseen. Tosin Fialla on mielipide muutenkin kaikesta ja kaikille! Ihanan tomera neitokainen!

Raskaan työpäivän ja kaiken muun tapahtuvan keskellä on mahtava seurata pienten rallia ja elämäniloa! Pahin jalkoihin hyökkäily on saatu kanavoitua ihan muihin leluihin, verhoihinkaan ei olla enää kiivetty ja keskitytään enemmän rallaamaan isojen kissojen kanssa! :) Tosin tietysti sitä harmittaa, että viikot näiden pienien kanssa käy taasen vähiin! Enää 4-viikkoa ja pienet alkavat muuttamaan omiin koteihinsa! Voisiko joku nyt seisauttaa niitä kelloja ihan vähän vain? Tiedän taas, että kaikki pienet ovat löytäneet ihanat kodit (tosin Viiru etsii edelleen omaansa) ja pieniä odotetaan kovasti, mutta ikävä tulee silti :) Ovat nämä niin mahtavia rallikisuja!

Jännä miten sitä huomaa nyt pienten vähän kasvettua, että mikä ero on tällä kun vauvoja on 2 vähemmän kuin kahdessa edellisessä pentueessa. Meillä on ihmeen rauhallista! Kaikki opettelu on mennyt pienten kanssa huomattavasti helpommin ja jotenkin pienet oppi olemaan tekemättä pahojaankin nopeammin. Olisiko se, että ei ihan niin paljon tarvitse hakea sitä huomiota kun ei ole niin montaa vauvaa! Sama kun pienillä ei ollut kiire lähteä liikkeelle pesästä. Mihin sitä olisi kiire, kun kaiken saa mitä haluaa vähemmälläkin kiireellä? ;)

Unna-mamma lopetti kiimansa ja tyttärensä Enni sitten otti ja aloitti kiiman heti perään. Joten täällä on nyt yksi erittäin lemmenkipeä neitokainen, jolla ei tahdo jalat pitää alla ollenkaan! Toivottavasti sekin loppuu pian. Enni näet eroaa emostaan kiimassa kuin yö ja päivä. Unna on melko hiljainen ja touhuaa paljon muutakin kuin vain kaipailee miehiä. Unna ei oikein aina välitä huomiosta kiimassa. Välillä tyttö tulee lähelle, mutta usein Unna tahtoo vain olla rauhassa. Unna myös syö kiimassa kuin hevonen. Enni taasen ei voisi olla "ihmis-äiskästä" metriä kauempana. Tyttö kulkee levottomana pitkin asuntoa, HUUTAA ja pyörii minkä ehtii. Myöskään ruoka ei tahdo maistua, ei sitten niin ollenkaan. Enni viettääkin kiimassa aikaa työhuoneessa, mikä vähän rauhoittaa tyttöä. Kun ei ole niin iso ala mitä etsiä ja silloin ruokakin vähän maistuu!

Meillä on vauvasuunnitelmatkin vähän muuttuneet. Valitettavasti Saagan ja herrasmies Manun tapaamisista ei tullut tulosta ja Saagan erittäin usean valeraskauden vuoksi olen päätynyt siihen että tyttö tapaa vähän nuoremman pojanklopin. Edellisistä suunnitelmista poiketen Saaga tapaa sijoituspoikani Rontin, kunhan poika tulee seuraavan kerran tänne etelään päin. Eli piakkoin :) Rontti ja Saaga täydentävät toisiaan mukavasti. Siinä kun Ennillä ja Rontilla oli monta samaa ns. "huonoa puolta".

Näin ollen Ennin suunnitelmatkin ovat muuttuneet. Unna ja Oskari tekivät erittäin kauniita ja hyväluonteisia vauvoja! Aikani asiaa mietittyäni huomasin, että Oskari täydentäisi myös meidän Ennin puutteita erittäin mukavasti. Onnekseni Katja ja Suvi Ennin nähtyään lupasivat Oskaria lainata myös meidän Ennille :) Kiitos kovasti tästä mahdollisuudesta! Enni ja Oskari tapaavat kunhan Enni seuraavan kerran alkaa kaipailla sulhastaan! Päivitän suunnitelmat myös kotisivuille piakkoin! Mikäli jompikumpi suunnitelma kiinnostaa niin yhteydenotot ovat tervetulleita :) Molemmista suunnitelmista odotan terveitä, kauniita ja hyväluoteisia norskeja :)

Lopuksi vielä harvinainen kuva meidän katraasta! Kaikki ovat paikallaan ja vielä samassa paikassa! (ja hereillä) Kuvissa vasemmalta oikealle Tassu, Elle, Fia, Aatos ja Viiru

Yksittäiskuvat päivitetään kotisivuille sunnuntain aikana!

Kyllähän Fian piti vielä kuitenkin näyttää mikä on naisiaan! "mulle heti huiska tänne" ;)

Rekisterikirjat 9-viikkoisille!

Jonnekin, vieläpä aivan liian nopeasti, on taas kadonnut 9-viikkoa elämää! Vastahan nuo meidän Riiwiöt syntyivät ja tänään pienet täyttävät jo 9-viikkoa! Uskomatonta :)

Pienet ovat kaikki uskomattoman reippaita. Kovia juttelemaan ja kehräämään :) Viiru-neito on karistanut turhat pelot. No myönnetään, että uudet asiat ja ihmiset voi vähän jännittää, mutta pian päästään turhista peloista ja rallataan jo entistä tahtia! Aatos lähentelee 1,5kg ja Fia pienimpänä ylittää kohta 1,2kg. Muut tytöt sitten siitä väliltä :)

Kaikilla on omat ihanat luonteensa. Elle on väsymätön seikkailija, jolle kaikki uudet asiat ovat vain uusi haaste ja seikkailu :) Tyttö on myös melko tomera ja leikin tiimellyksessä tai ruokalautasella saattaa sähähtää tai murahtaa kavereille. "tämä on minun". Kuitenkin hyvätahtoisesti, eikä tyttö todellakaan ole mitenkään hankala. Rukki pörrää joka kerran kun tyttöä silittää! :) Aatos on rallikissojen kuningas, joka (terveisiä vaan Katjalle) kiipeää verhoihin, tuhoaa keittiöpaperirullat ja kokeilee rajojaan. Toisaalta Aatos kehrää kovasti pienestäkin kosketuksesta ja on ehkä kuitenkin vähän varovainen uusien juttujen kanssa. Aatos on aina ensimmäisenä minua vastassa aamulla :) Fia on jopa välillä vähän uhkarohkea ja aikamoinen tättähäärä! Tyttö tutkii pelottomasti aina uudet paikat ja jos Fia ei tahdo jotain tapahtuvan (matolääkitys on ollut kivaa) niin neidon kanssa saa vähän keskustella siitä jäädäänkö siihen syliin kiltisti... Fia on mahdottoman kaunis ja katsoo pienen jäynän jälkeen "mummia" ihanilla silmillään "en se minä ollut" ja alkaa kehräämään niin maan kovasti! :) Fia osaa myös puskea hienosti varsinkin ruoka-aikaan. Jos Aatos on rallikissojen kuningas niin Tassu on ehdottomasti kuningatar ja ehkä jopa itsevaltias! Tassun kanssa keskustelemme siitä saako varpaita purra, saako verhoihin kiivetä, saako sängyssä leikkiä varvas- ja sormihippaa. Tassu rallaa ja bailaa kyllä aivan täysillä. Mutta sitten tyttö on myös niin suloinen, kun kiipeää illalla sohvalle tai sänkyyn viereen nukkumaan ja huristelemaan :) Tassu osaa kyllä kietoa ihmiset häntänsä ympärille! Tätä rohkeampaa tyttöä ei hevillä löydy :) (terkkuja vaan Suville)

Ja sitten meidän Viiru :) Viiru harkitsee edelleen vähän uusia asioita kohdatessaan, mutta pian unohtuu turha jännitys ja rallataan siinä missä muutkin! Viiru on aivan todella kaunis mustavalkea prinsessa! Viiru rakastaa kiivetä sohvalle viereen ja vähän huristella siinä, ennen kun pitää taas lähteä tutkimaan maailmaa ja sen mahdollisuuksia! Viiru kaipaisi vielä ihan sitä omaa kotia, vaikka toki en kovin pahaksi pistä vaikka saisin tytön pitää vähän pidempäänkin ;)

On nuo kaikki vaan niin kovin rakkaita :) Ja luovutus on jo aivan nurkan takana... No 5-viikon päässä, mutta kuitenkin aivan liian lähellä ;)

Fia, Tassu ja Aatos on jo ilmoitettu ensimmäisiin näyttelyihinkin :)

9-viikkoissynttärin kunniaksi meille tipahti tänään postiluukusta aivan uutukaiset keltaiset rekisterikirjat! Jotenkin on aina vähän ylpeä hetki nähdä ensimmäisen kerran nämä rekisterikirjat. Meidän pienet ovat nyt aivan virallisestikin Norjalaisia metsäkissoja! :) Perjantaina mennäänkin sitten ensimmäisille rokotuksille!

Uudet kuvat pienistä tulee kotisivuille lauantain aikana.

Niin ja meidän Unna-mamma, joka tunnetusti ei juokse melkein koskaan aloitti juoksun tuossa maanantaina... Nyt on Unnan maailmankirjat sekaisin! Tyttö on ihan hurjaksi heittäytynyt...

Lopuksi kuitenkin vielä pari kuvaa tältä päivältä.

Kuvassa vasemmalta oikealle: Tassu, Fia, Aatos ja Elle

Sitten vielä meidän Viirusta pari ihan "omaa kuvaa"

Suuri suru varjostaa niin suurta onnea!

8 viikkoa sitten tähän aikaan juttelin äitini kanssa puhelimessa. Vanhempani olivat juuri päässeet kissapoikiensa kanssa mökille ja meille oli syntynyt 5 ihanaa kissavauvaa.

8 viikon aikana äitini ehti käydä kerran katsomassa vauvoja. Hän istui pentuhuoneen sohvalla ja yksi pieni kerrallaan nostin vauvan äidin syliin pesästä. Pienet olivat silloin päivää vajaa 4-viikkoisia. Tämän 8 viikon aikana kävimme äidin kanssa Suomenlinnassa kävelemässä kauniina kesäisenä päivänä. Se oli onnellinen päivä.

3 viikkoa sitten maailmamme mullistui. Äiti joutui yllättäen sairaalaan. Viime sunnuntaina meitä kohtasi suurin suru mitä kuvitella saattaa. Äitini nukkui ikiuneen erittäin lyhyen ja yllätyksellisen sairauden jälkeen. Suru ja ikävä ovat valtavat!

- Joten tällä kertaa totean vain, että vauvat ovat kasvaneet hurjasti. Pienistä on enemmän onnea ja iloa tässä hetkessä kuin voi mitenkään toivoa. Pimu on vaihtanut nimensä Viiruksi, mutta etsii edelleen kotia ja yhteydenotot ovat tervetulleita :)

Ensimmäinen tunnustus :)

Tunnustuksen säännöt ovat seuraavat:

1. Kiitä linkin kera bloggaajaa, joka antoi tunnustuksen.
2. Anna tunnustus eteenpäin 5:lle lempiblogillesi ja kerro siitä heille kommentilla.
3. Kopioi Post it - lappu ja liitä se blogiisi.
4. Ole iloinen saamastasi tunnustuksesta, vaikka se onkin kerrottu vain Post it - lapulla ja toivo, että lempibloggaajasi jakavat sen eteenpäin.


:) Meidän kissalan blogi sai ensimmäisen tunnustuksensa mauskiksen-blogilta! Aatoksen tuleva koti, vauvojen iskä Oskari ja Katja (siis Aatoksen ja Oskarin oma ihminen) meille sen antoi, Kiitos Katja! Eipä siitä voi olla kuin iloinen ja ylpeä! :)

Vähän mietityttää minne tämän seuraavaksi antaisi, monella blogilla sellainen jo tosiaan on. Joten tunnustus lähtee meiltä eteenpäin ahkeralle blogikirjoittelijalle joka kertoo hauskasti kuulumisia. Sekä kissa, että koirablogeihin.

Arja ja Saagan oma blogi sekä Nereaneidon kennelin blogi 

Vauvojen kuulumisia seuraa pian. Kuviakin on otettu :)

Rallikissat 7 viikkoa!

Aika kuluu niin äkkiä. Tänään on syyskuun ensimmäinen päivä ja ilma on syksyisen sateinen. Syksy tuli, vaikka kesä ei kunnolla ehtinyt edes alkaa! Ja niin vaan syksyn myötä vauvat täyttivät viime keskiviikkona 7-viikkoa!

Aatos on mennyt jo painossa reilusti yli 1kg, Elle ja Pimu (tai Viiru) ovat myöskin ylittäneet 1kg rajan ja Tassu ja Fia (ent. Sara) ovat ihan pari grammaa jäljessä. 

Ovet on alkaneet vähitellen avautumaan pienille. Yöksi ja työpäivän ajaksi vielä palataan "omaan huoneeseen", mutta muuten ollaan kyllä jo tutkittu koko asunto moneen otteeseen! Hauska on seurata pienten rallia pitkin asuntoa! Ovat meidän isot kissatkin innostuneet rallaamaan pienten kanssa ja parhaimmillaan pitkin asuntoa singahtelee 7 isoa kissaa ja 5 pientä...

Myöskin Unna on alkanut enemmän leikittämään pieniä. Unna juoksee pitkin asuntoa lelu suussa ja huutelee pienille "saalistushuutoja". Hyvä opettaa pienestä pitäen miten se "ruoka" hankitaan ;) Unna on muutenkin pysynyt melko hyvässä kunnossa. Turkki on vähän alkanut nyt tippumaan, mutta Unnalla se on muutenkin tippunut tähän aikaan vuodesta.

Tänään pienillä olikin "jännä" päivä kun Aatoksen, Tassun ja Fian uudet kodit olivat täällä kaikki samaan aikaan pieniä katsomassa! Olivat pienet vähän ihmeissään kun oli niin paljon uusia ihmisiä samaan aikaan! Jopa meidän rallikissojen kuningas Aatos oli vähän peloissaan. Riiviöiden riiviö Tassu ei taasen ollut moksiskaan... Hyvä kun uusi oma koti näki tytön rallikissan luonteen jo nyt. Ei kuulemma haittaa, hyvin tyttö sopeutuu uuteen omaan laumaansa kun on vähän topakka ja rohkea luonne! ;) Kaikki muut sitten olivat vähän siltä väliltä. Tosin vierailuaika oli kyllä pienten päiväuniaikakin. Heti kun vieraat lähtivät rallattiin asunnossa jo miljoonaa!

Kiva kun kävitte ja kiitos taas Suvi leipomuksista! (Ne on jo syöty...) :)

Mustavalkea Pimu neitonen on vielä omaa kotia vaille. Neiti on aivan hurmaava ja vaikka tyttö on vähän ujo niin kyllä tuo aika nopeasti lämpenee ja leikki voittaa jännityksen. Pimu kuitenkin selkeästi kaipaa kissakaveria! 

Loppuun vielä yhteiskuva pienistä viime keskiviikolta. :)

6 viikkoa ja rallin vauhti vaan kasvaa!

Vauvat täyttivät nyt keskiviikkona jo 6-viikkoa! Ilmassa on syksyn tuoksua, elokuun viimeinen viikonloppu on alkamassa. En voi kuin monestakin syystä toistaa toiveeni. Voi kun kellot vaan voisi hetkeksi seisauttaa.

Kaikilla pienillä painot kasvaa, Aatos painaa yli 900g ja tytöt ovat jo lähes kaikki ylittäneet 800g. Ruoka maistuu, oikeastaan aivan kaikki ruoka mitä huoneeseen tuodaan. Myös Pimu ja Aatos ovat pienen "alkukankeuden" jälkeen alkaneet estottomasti maistelemaan muiden sisarustensa kanssa ruokia hyvällä ruokahalulla. Se on hyvä, sillä Unnalla alkaa totutusti maito loppua tässä 6-viikon kohdalla. No vauvat menevät samoissa painolukemissa mitä Unnan edelliset pentueet, joten saa maito jo vähitellen loppuakin. Sehän ei tarkoita sitä, että meidän "supermamma" vierottaisi vauvat tisseiltään. Unna ei harrasta vieroittamista ennen 13-viikon ikää...

Rallin vauhti pentuhuoneessa kasvaa päivä päivältä ja nyt jo kiivetään taas niin korkealle, että ihmis-mummia hirvittää! Pikkuhiljaa pienet ovat myös huomanneet miten sieltä korkealta pääsee muutenkin alas, kun vaan huutamalla mummia apuun ;) Kaikki pienet ovat ihanan ihmis-läheisiä. Oikeastaan sellaisia, kun Unnan kaikissa pentueissa nämä ihmisläheisimmät ovat olleet. Pimu on vieläkin vähän ujo ja harkitsevampi kuin muut, mutta ei todellakaan ujoimmasta päästä!

Kyllä taas löydän itseni pitkän päivän jälkeen istumassa pentuhuoneen lattialla ja seurailemassa pienten touhuja. Huoneessa viihtyy myöskin Nepo-isoisoisovaari ja Enni-sisko. Enni hoitaa pieniä, mutta taitaa hoito kääntyä vähitellen leikittäjän virkaan. Unna ei "alennu" vielä pienten kanssa leikkimään. Mitä nyt raahailee yhtä tietyttä huiskalelua pitkin pentuhuonetta ja huutelee pieniä "saalille".

Verkko-ovella käy aikamoinen tohina, kun lähestyn huonetta. Sitten kerätään pienet yksi kerrallaan jostain päin eteistä. Vielä ei ole kuitenkaan ihan aika valloittaa koko asuntoa. Pikkuhiljaa kuitenkin voidaan alkaa käydä vähän katsastamassa "isojen kissojen maailmaa". Unna alkaa selvästi kaipaamaan omaa aikaa. Useampana aamuna oven takaa on kuulunut vaativa "raapsraaps" kun Unna tahtoo yön jälkeen vähän jaloittelemaan ja hakemaan huomiota meidän jätkiltä. Toki kyllähän se saattaa pikkaisen ärsyttää, kun pienet roikkuvat hetkestä toiseen häntäkarvoissa, purevat korvasta eivätkä muutenkaan muuten tottele Unnaa eivät sitten yhtään ;)

Uskomattoman ihania riiviöitä ovat kaikki siis :) Kehräyksiäkin olemme jo pieniltä saaneet :) Pimu yrittää kovaa vauhtia kierittää ihmis-vaaria hännän ympärille.

Pimu siis edelleenkin etsii omaa kotiaan, jossa saisi olla Pimulle toinen kissa rallikaverina ja ettei tuo vähitellen löytynyt rohkeus katoaisi.

Pienistä on päivitetty yksittäiskuvat jo keskiviikkona totutusti kotisivuille. Tänään vähän vauhdikkaammat 6-viikkois yhteiskuvat ovat myös ilmestyneet samaan paikkaan. Joukossa myös jonkin verran yksittäiskuvia vauvoista :)

Lopuksi hurjan näköinen kuva, mutta Nepo siis aivan nätisti pesee Elleä, taka-alalla Sara tappaa leluista parhainta. Nepon häntää...

Vain katto on rajana....

Vauvat ovat jo 5 ja puoli viikkoa vanhoja! Joko nyt voisi hidastaa edes vähän kelloja? :)

Tänään lähti pieniltä pesän edestä aidat pois, sillä useampanakin päivänä joku pienistä tai useampikin on murtautunut ulos aitauksesta. Nyt oli siis aika alkaa tutustua "isoon" maailmaan. Eli tähän pentuhuoneena toimivaan työhuoneeseen. Unna ja myös vara-mamma Enni olivat aluksi todella hämillään, että miksi pennut hipittävät pitkin huonetta eivätkä ole enää pesässä! Mutta vähitellen tytöt antoivat periksi. Nämä 5 elosalamaa kun sinkoilivat pitkin huonetta töpselit (hännät) innokkaasti pystyssä!

Unna hoitaa yhä antaumuksella vauvojaan, mutta yhä vähemmän näen pieniä tisulla ja enemmän ruokakupeilla ja juomassa vettä. Kuivaruokaakin on maisteltu ja se näyttää kaikille pienille maistuvan! Ihan itse ovat yksi kerrallaan käyneet kupilla vähän maistelemassa :) Ennikin on jättänyt turhan pyllypesun. Mitäpä sitä turhaan pesemään kun pienet osaavat käydä jo ihan itse laatikolla! Itseasiassa tänään näin Ennin jopa vähän leikittävän pentuja! Toki todella varovasti ja Unnan valvovan katseen alla!

Nyt meidän muut isot kissatkin ovat nähneet vauvat kunnolla! Aikaisemmin kun verkko-oven läpi on näkynyt vain pesä ja sen edessä häkkyrä. Nepo ja Enni tietysti ovat viettäneet pentuhuoneessa aikaa, mutta muut ovat vain kuulleet ja haistaneet jotain olevan tekeillä! Myös vauvat ovat ihmeissään ovella katselleet isoja otuksia! Myös sitä sihisevää "Nuppu-setää", jonka mielestä vauvat ovat vähintäänkin hirviöitä ja äärettömän pelottavia! Siksikin tuo verkko-ovi on hyvä. Meidän isot kisut ehtivät rauhassa tottua ajatukseen asunnossa taas päättömästi juoksentelevista pienistä kissanaluista! Siinä vaiheessa kun ovet on avattu ei meillä ikinä ole enää kuulunut sihinöitä vaan isot kissat ottavat pienet luonnollisesti laumaan mukaan! Toki siis välillä saattaa tulla sellainen opettavainen sähähdys "nyt loppui tuo riekkuminen".

Lopuksi vielä suorastaan yli-söpö yhteiskuva vauvoista! :D Ei uskoisi miten näin söpöt pienet kissat voivatkin olla välillä aikamoisia riiviöitä... Tosin ihania sellaisia :)

5 viikkoa vilskettä!

Tänään se sitten tapahtui! Vauvojen maailma laajeni ainakin kolminkertaiseksi. 5-viikkoissynttärin kunniaksi :)

Ihmettelin aamulla Ennin kasvavaa levottomuutta (tyttö on jo tottunut, että vauvojen luo pääsee kunhan äiskä herää). Samalla kuuntelin, että "aivan kun pentuhuoneesta kuuluisi Unnan kurinaa ja pennun miukumista". Ponkaisin tietysti sängystä ylös salamana! Mielessä siinsi aikanaan Saagan ja sittemmin Helmin tapaturmat ja paniikissa ryntäsin pentuhuoneeseen! No eihän täällä mitään hätää ollut! Tassu oli vaan löytänyt maailmaan aivan uuden ulottuvuuden! Nimittäin pesänpäällisen :) Joten aika oli laajentaa pienten elinalaa! Onneksi tuo Zooplussalta tullut pentuaitaus antaa vielä myöten ja nyt onkin vauvoilla jo sitten melko suuri lattia-ala käytössä!

Vauvat kasvavat kovaa tahtia, kaikki painavat yli 600g ja Aatos (poitsu sai oman hienon nimen!) meni nyt illalla yli 700g. Kanajauhelihamössö maistuu kaikille pienille, vesikupista osataan jo juoda ihan itse ja vessassa asioiminen käy kuin vanhoilta tekijöiltä! Kuivaruokaa en laita eläinlääkärin kehotuksesta vielä pienille. Aloitamme sen maistelun ensi viikon puolella :) Unna viihtyy vielä hyvin pesässä ja maitoakin vielä riittää paremmin kuin hyvin!

Meillä on ollut nyt tässä lähiperheessäni vähän suurempi ikävä muutos, joka vaatii totuttelua ja voimia koko perheeltä ja siitä ehkä varpailleni hypähtäneenä kävimme eilen tarkistamassa ekkulääkärissä vielä kaikkien pienten ja Unnan vointi. Ne massut kun meni viikonloppuna sekaisin ja yksi kerrallaan tuntui, että maha oli vähän löysempää. Oikeastaan arvasin, että kyseessä on ns "turha käynti", mutta ei kai sitä voi toisaalta noiden pienten massujen kanssa olla turhan varovainenkaan! Jatketaan miedolla ruualla ja madotus ihan kuten olin aikonutkin. Ensi maanantaista lähtien! Kaikki vauvat olivat hurjan reippaita ja antoivat eläinlääkäritädin tutkia hienosti :) Unnakin katseli tyytyväisenä Maria-tädin sylistä touhua ja kun Unnan vuoro tuli niin mamma näytti taas ihanan helpon luonteensa! Mitäpä siinä pöydällä turhaan hötkyilemään.

Joten vauva-huoneessa elämä jatkuu vauhdikkaasti! Vauvat painivat, juoksevat, kiipeävät ja rallaavat! Aina välillä kiivetään ihmis-mummin syliin uinumaan tai kaivaudutaan Unna-emon tai Enni-siskon viereen köllöttelemään!

Vauvoista Elle, Aatos, Sara ja Tassu ovat löytäneet omat ihmisensä! Kaikilla tulee olemaan kissa-kaveri, tai useampia! Saraa, Aatosta ja Tassua tullaan näkemään näyttelyissäkin :) Joten meidän mustavalkea söpöstelijä Pimu (Lasting Love) etsii vielä omia ihmisiään ja omaa kotiaan. Edelleen toivon tytölle löytyvän kodin missä olisi kaveri. Pimu ei selvästi ole yksineläjä :) Tyttö on reipastunut huimasti! Muutenkin neito on ihanan töpäkkä tyttö, jolla on kyllä koko ajan jotain pientä kivaa menossa! Kuitenkin Pimu on todella kiltti pieni neiti :) Senkin varmasti saa jo kertoa, kun se on blogissakin julkaistu, että Aatos muuttaa sitten aikanaan Oskari-iskän, Armaan ja Onnin kaveriksi :)

Tämän kertaisesta söpöilykuvasta vastaa meidän pieni-suuri miäs Aatos :) Niin ja tietysti vauvojen uudet kuvat löytyvät taas kotisivujen pennut-välilehden kautta. Painamalla pienen omaa nimeä saa yksittäiskuvat. 5-viikkoisista on myös pari yhteiskuvaakin.

4,5 viikkoa vauvaenergiaa!

Ulkona paistaa aurinko, pesässä tuhisee onnellinen kissaperhe ja itselläni on pieni kesälentsu. Mikä siis parempi tapa levätä kuin istua pesässä, makoilla pentuhuoneen sohvalla ja ihastella pienten kasvavaa pentuenergiaa?

Enni ja Unna on löytäneet ihanan yhteishuoltajuuden. Enni kiepsahtaa Unnan viereen pesään ja siellä sitten maataan sekalaisessa kasassa pentujen kanssa. Liiallinen pissatuskin on loppunut ja vauvat saavat käydä useimmiten ihan itse laatikolla.

Vauvat on mahdottoman suloisia ja aikamoisia syliotuksia! Vauhtia löytyy joskus niin paljon, että "mummia" vähän hirvittää. Varpaaseen olisi mukava yrittää upottaa hampaat ja muutenkin kokeilla rajojaan. Ruoka maistuu jo lautaselta kaikille. Niin ja vessaan osataan tehdä isommatkin hädät :) Pimu on myös reipastunut hurjasti jo nyt ja neitokainen kiipeää syliin usein tutkailemaan maailmaa. Vielä mahtuvat kaikki 5 syliin samaan aikaan. Saa nähdä kuinka pitkään!

Eilen aamulla Ellen massu oli vähän sekaisin. Noh, ei siitä tarvinnut olla huolissaan. Tyttö oli pirteä ja maito maistui. Elle kun on ollut aina ensimmäisenä ja viimeisenä ruokalautasella, joten ei mikään ihme. Sitten illalla Unnan maha meni ensimmäistä kertaa näiden vauvojen aikana aivan kuralle! Unna oli vähän jopa naatti ja vauvojen painotkaan ei oikein nousseet. No sitten lisämaitoa nassuun ja Unnalle vähän massulääkettä sekä loput maidot. Kävin yöllä 2h välein tarkkailemassa tilannetta ja totesin huolestuneeni turhaan. Unna on reipas oma itsensä ja vauvat ylivilkkaita (siis normaalitila). Jotenkin yöllä kaikki tuntuu vaan niin lohduttomalta. Pienten painot on nousseet, vauhtia löytyy ja jätöksetkin on sopivan kiinteitä.

Eilen myös Ellen omat ihmiset kävivät tyttöä katsomassa. No eihän tätä neitoa voi vastustaa :) Elle on löytänyt siis myös kotinsa ja kaverina tytöllä tulee olemaan isosiskopuoli Ruusu-pentueesta Maisa.

Ensi viikon aikana pienten tila kaksinkertaistuu ja sitten pikkuhiljaa lähdetään totuttelemaan koko huoneeseen! Vielä eivät vauvat ole keksineet kiivetä pentupesän päälle (pesä on kankainen kevythäkki, jota pitkin pääsee kätevästi ylös) joten kiire ei ole lisätä vauvojen tilaa.

Sitten vielä näyttelyuutisia ja onnitteluita! Pioni-pentueen Samu (Sword Dance) oli eilen näyttelyssä oman ihmisensä Marian kanssa. Samu valmistui hienosti Premioriksi! Onnea Samu ja Maria PR-tittelistä! Samalla reissulla oli Ruusu-pentueen Helmi (Love's Gift) nuorten luokassa ja tyttö sai mahdottoman hienot arvostelut! Ex1 oli tulos ja se mistä olen mahdottoman ylpeä on tytön käytös :) Helmi venyi hienosti ja antoi tuomarin kopeloida. Onnea Helmille ja Arjalle hienosta näyttelypäivästä ja arvostelusta! :) Saaga kertoilee omassa blogissaan Helmin näyttelyreissustakin.

Loppuun meidän kissaperhe pesässään, eli Unna ja Enni sekä kaikki vauvat sekalaisessa kasassa

Sekä Enni & Elle ja sisarusrakkautta!

4 viikkoa menoa ja meininkiä!

Aika menee niin kovin nopeasti! Nyt on jo melkein Elokuun puoliväli ja lapsukaiset ovat jo 4-viikkoa isoja!

Pieniltä löytyy jo vauhtia ja vaaratilanteita. Pesän verkkoseiniä kiivettäisiin ylös kovaa vauhtia! Pesässä ei pysyttäisi sitten enää ollenkaan, paitsi nukkumassa ja mamman tissillä. Muuten kirmataan kovaa vauhtia pesän edustalla, kiivetään kasvattajamamman syliin ja purrrrraaan hurjasti varpaita ja sormia. Kovasti yritän kieltää pieniä, mutta eiväthän nämä kieltoja usko! Sitten katsotaan pienillä ja viattomilla silmillä mummia "vähän vaan maistoin".

Kiinteitä ruokiakin on jo maisteltu. Toissa iltana kilpsuneiti tuli oma-aloitteisesti maistamaan Unnalle pesän eteen tarjottua emonmaidonvastike / kanajauhelihamössöä. Pian Elle oli myös syömässä hurjasti muille muristen ruokaa. Sara maistoi vähän sormenpäästä, kuten myös Pimu. Pikkumies veti päänsä pois ja lähti Unna-mamman tissille. "Missä on oikeaa ruokaa? Tahdon MAITOA". Noh pojalla selvästi paino nousee pelkän maidon voimalla, joten aloitellaan omaa tahtia ruuan syöntiä :) Eilen ja tänään Pimu ja Sarakin löysivät tiensä lautaselle, mutta ei meidän "pieni punainen" ;)

Myöskin vessassa osataan jo käydä :) Pissejä on kaikki jo tehneet, mutta isompaa hätää sinne ei ole vielä tullut. Eiköhän sekin tule sieltä pikkuhiljaa, kun ravintokin alkaa olla kiinteämpää! Enni ja Unna kilvan kuitenkin vieläkin hoitavat tuota vessa-asiaa pieniltä. Olenkin nyt vähän rajoittanut Ennin pääsyä huoneeseen, kun siellä vessassakin pitäisi ihan itse oppia pienten käymään!

Aikamoisia vauhtimimmejä ja jätkänpätkiä ovat nämä vauvat! Sara ei malttaisi kävellä ollenkaan, kun pesässä pitäisi vaan rallata ja hyppiä! Pimu on ehkä vähän enemmän omiin oloihin vetäytyvä, mutta sehän vaan tarkoittaa sitä, että minun on tehtävä vähän enemmän töitä Pimun sosiaalistamisen eteen. Kuitenkaan Pimu ei missään nimessä ole siltä ujoimmasta päästä! Pimulle kuitenkin toivon löytyvän kodin, missä tyttö ei ole ainoa kissa. Itseasiassa nämä kaikki ovat sen verran vilkkaita ja sosiaalisia, että kaipaavat kissakaveria!

Tänään sitten meillä kävi ensimmäisiä vieraitakin :) Iskä-Oskarin oma ihminen Katja ja Oskarin kasvattaja Suvi kävivät meillä turisemassa (aika menikin todella nopeasti!) ja vauvoja katsomassa! :) Kiitos Suvi hyvästä kääretortusta! En varmasti muistanut kiittää :) Ja kiva kun kävitte! :D

On meillä sitten hauskojakin uutisia! Tai no hauskoja ja hauskoja ;) Meidän Ellellä on molemmissa takajaloissa ylimääräiset varpaat. Varpaat on samoissa kohdissa, kun etutassuissakin kannusvarpaat ovat. Eivät nuo elämää haittaa, mutta Elle lähtee lemmikiksi ja rekisteröidään sääntöjenkin mukaan "ei kasvatukseen". Itseasiassa huomasin nämä jo viime viikolla ja siitä saakka ne on hymyilyttäneet joka kerta kun tytön ottaa syliin :) Oikeastaanhan tuo on vika, mutta toisaalta Ellellä on jotain enemmän kuin muilla :) Arvatkaapa monesti olen laskenut muiden pentujen ja omien kissojen varpaat näiden löytymisen jälkeen? ;) Elämää ne eivät tule haittaamaan millään tavalla!

Uusia kuvia tulee huomenissa kotisivuille :) Kilpparineiti ja pojankloppi ovat löytäneet nyt omat kotinsa ja ihmisensä! Molempia tullaan varmasti näkemään näyttelyssäkin! Molempien omat ihmiset varmasti julkistavat tiedon pian ;) Myöskin Ellen tuleva oma perhe tulee tyttöä lauantaina katsomaan ja mikäli heidän mielestään Elle on yhtä hurmaava kuin kuvissa niin  Elle on myöskin varattu. Ellellä onkin sitten kaverinaan Maisa edellisestä pentueestani. Saraa tullaan katsomaan ensi tiistaina ja tilanne on sama. Mikäli neiti hurmaa omat ihmiset samalla tavalla, kuin kaikki muut ketkä tänne tulee, niin myöskin Saralla on oma koti! Eli näin ollen vain Pimu etsii varmasti omaa kotia. Kilpsun ja poitsun omat kutsumanimetkin tässä varmasti pian täsmentyvät!

Loppuun vielä "ilmakuva" pesän edustan touhuista! Eihän tästä naamoja näe, mutta Sara on Unnan kanssa lautasella syömässä. (eihän lautasella tarvitse seistä, kun tissilläkin makoillaan...) Elle haistelee leluhiirtä (Kiitos Katjalle ja Oskarille!), kilpparineito on pissillä, poitsu on jo käynyt pissillä ja on hyppäämässä pahaa aavistamattoman Pimun kimppuun!

Ennin ja Saagan suunnitelmatkin ovat vähän muuttuneet ja niitä päivitellään kotisivuille pikkuhiljaa :)

Jo 3 viikkoa isoja kissoja!

Niin se aika menee! 3 viikkoa elämää takana :) Unnan nisätulehduksesta taidettiin selvitä säikähdyksellä ja vauvat kasvavat taas entiseen tapaansa. Pari päivää pienten painot nousi todella hitaasti ja Unna oli todella naatti. Maanantaina näytti siltä, että kuume lähtee uudelleen nousuun. Unnalle ei oikein ruokakaan tahtonut maistua. Onneksi kipulääke laski taas kuumeen ja ruokaakin alkoi kadota entiseen tapaan kiposta. Tulehtunut nisä on ollut maanantaista asti aivan pehmeä jo, joten pahin on ohitse. Nyt vihdoin viime yönä tuntuu, että painoa on tullut aivan entiseen tapaan. Vaikka meillä hyvin tyytyväisiä vauvoja on ollut muutenkin.

Vessaa ei pienille vielä tarvitse laittaa. Yksikään vauvoista ei ole vielä edes tullut pesän laidan yli! Unnalla riittää maitoa ja pissityskin hoituu kahden mamman voimin. Joten vauvoilla ei tunnut olevan kiire mihinkään! Muutenkin ovat lähteneet liikkeelle hitaammin kuin kaksi edellistä pentuetta. Motoriikka kuitenkin kehittyy huimaa vauhtia ja pikkuhiljaa takajalatkin lähtee kantamaan. Ei tosin aina ja kaikilla, mutta eteenpäin mennään silti :) Kuitenkin pestään omia ja vähän kaverinkin tassuja, purraan huljasti kun leikittää ja tassutellaan tyytyväisinä. Pikkuisen on tänään kurkittu pesän reunan yli, joten ehkä sitä huomenna jo uskaltaisi katsoa miltä se maailma näyttää :) 

Olen jo virittänyt pesän ympärille uuden Zooplussalta tulleen pentuaitauksen. Huomenna kun vielä laitan alareunaan pahvit, että ei turhaan työnnetä pieniä päitä aitauksen raoista. Meillä tuo pienten maailma pienenee hyvin hidasta tahtia. Ensin tila kaksinkertaistuu, sitten siitä vielä kaksinkertaistuu ja kun kaikki varmasti osaavat käydä pissillä ja mielellään jo vähän syödäkin itse niin sitten lähdetään kokeilemaan koko huoneen valloitusta. Koko asuntoon pienet pääsevät sitten n. 7-8 viikon ikäisinä. Ja silloinkin vielä vähäksi aikaa kerrallaan. Unna kun on sitä mieltä, että vauvojen on parempi tutkailla maailmaa mamman valvovan silmän alla niin turha on stressata myöskään mammaa :)

Luonteetkin alkaa pieniltä tulla esiin. Kaikki ovat kyllä todella ihmisläheisiä ja uteliaita pieniä kissoja :) Mustavalkea Pimu tyttönen on ehkä eniten oman tiensä kulkija, mutta nukahtelee kyllä tyytyväisenä syliin nukkumaan. Kaikki oikeastaan viihtyvät sylissä. Varsinkin Sara ja Tara, jotka tulevat heti pesän reunalle notkuman kun tulen huoneeseen ja sitten pitää kiivetä syliin :)

Joten tällä hetkellä kaikki hyvin ja jatkamme pienten kanssa kävelyharjoituksia :) Päivän söpöstelykuvasta vastaa Sara, meidän tyytyväinen köllöttelijä :) Kaikista pienistä on päivitetty uudet kuvat ja niitähän pääsee katsomaan tutusti kotisivujen kautta Pennut välilehden kautta.

Ei niin hyvää, ettei jotain huonoakin...

Viime yönä Riihimäellä oli kamala ukkonen! Kävin Unnaa ja vauvoja katsomassa puoli yhden aikaan yöllä ja silloin kaikki oli kunnossa. Unna oli syönyt ja käynyt vessassa ja oli aivan pirteä! Mamma oli imettämässä vauvojaan.

Aamulla Nuppu herätti minut 06.30, kun siitä könysin ylös niin jotenkin Enni oli levoton ja haki minua pentuhuoneelle. Ajattelin, että Unna on päättänyt siirtää pennut ukkosen myötä. Tulin pentuhuoneeseen ja löysin Unnan kuumeisena ja veto aivan poissa pesän vierestä. Kiireesti sitten tietysti tarkistamaan vessan jätökset, vuotaako kohdusta jotain, onko kohtu tulehtuneen ja kipeän oloinen. Ei ollut, mutta seuraava tarkastelun aihe kertoikin sitten syyn kuumeeseen. Unnan oikeanpuoleinen ylimmäinen nisä oli aivan kova ja kipeä. Maitorauhastulehdus, tai ehkä paremmin nisätulehduksena tunnettu.

Eipä siinä muu auttanut kun ottaa puhelu päivystävälle eläinlääkärille ja toivoa, että päästään heti Unnan kanssa lähtemään. Sillä välin Unna kipeänäkin kiipesi pesään imettämään. Meidän supermamma <3 Tuosta nisätulehduksesta kun ei sinänsä ole haittaa vauvoille, vaan nisä pitäisikin saada lypsettyä tyhjäksi! Enni, joka siis on muutenkin löytänyt taas elämäntehtävänsä vauvojen kanssa, kävi pissittämässä vauvat. Kun pienet jäivät tyytyväisenä lämpimään pesään uinailemaan lähdin todella kuumeisen mamman kanssa ajamaan tuhatta ja sataa kohti Hämeenlinnaa. Tulihan siinä pieni ukkosrintamakin vastaan, mutta onneksi siitäkin selvittiin :)

Unna oli eläinlääkäriin päästyämme yllättävän virkeä. Tyttö antoi todella reippaasti tutkia itsensä ja eläinlääkäri kävi tietysti kaikki mahdolliset syyt läpi. Samaan tulokseen päädyttiin. Nisätulehdus. Kuume oli mammalla 41,3, joka siis on kissallekin todella korkea! Unna sai kipulääkettä ja antibioottipistoksen. Ja kissaa on siis jo noin korkealla lämmöllä viilennettävä (kiva näillä helteillä...) Onneksi autossa on ilmastointi ja sain auton melko viileäksi kotimatkalle. Unna rauhoittui siitä selvästi ja alkoi piristymään. Kotiin päästessämme tytöllä oli jo todella kova kiire pesään ja pentujen luo. Kun ensin vähän putsailtiin massua ja tassuja niin tyttö asettui nätisti vauvojen kanssa pesään imettämään.

Vauvoilla on noussut tänään vähän huonommin paino ja kaikki saivat nyt illalla vähän lisäruokaa. Unna on syönyt taas normaalisti ja kuume on laskenut. 10 päivän antibioottikuuri, kipulääkettä 3 päivää ja nisää pitää hautoa lämpimällä ja tarvittaessa lypsää tyhjäksi. Onneksi siellä ei mätää ole ja vauvat saavat imeä aivan normaalisti. Onkin parempi, jos sen saisi imemällä tyhjäksi eikä tarvitsisi lypsää kipeää tisua.

Unna ressulta kun on tullut maitoa 7 vauvan tarpeisiin. Nämä eivät mitenkään pysty kaikkia nisiä tasapuolisesti tyhjentämään niin nopeaa tahtia! Varsinkin nuo kainalotisut ovat vähemmällä käytöllä, kun ainoastaan (Iso-) Arska on niihin mieltynyt. Siihen kun lisätään tämä helle niin pitihän se arvata, että jotain voi sattua. Onneksi huomasin asian todella ajoissa ja pääsimme lääkäriin 40min sisällä siitä :) Iso kiitos Hämeenlinnan kaupungin päivystävälle eläinlääkärille!

No toivotaan, että maidontulo ei tästä lopu. Onneksi 3 viikon rajapyykki lähestyy ja sitten voi aloitella tarvittaessa niiden kiinteiden opettelua :) Enni tosiaan on löytänyt taasen elämäntehtävänsä, joka on hoitaa vauvoja ja olla keinoemo! Enni on käynyt tasaisin väliajoin pissittämässä vauvat ja vähän pesemässä Unnaakin, että Unna voi keskittyä paranemiseen ja imettämiseen :)

Olen kyllä niin ylpeä Unnasta ja omasta keinoemostani Ennistä (The Wauva).

Iloisempana asiana olin äitini kanssa perjantaina viettämässä ihanan päivän Suomenlinnassa! Aurinko paistoi ja meri oli tyyni :) Äiti on asunut Suomenlinnassa lähes koko lapsuutensa ja nuoruutensa. Äiti oli 3 vanha heidän muuttaessaan Suomenlinnaan vuonna -43. Siitä aina vuoteen -60, jolloin äitini ja isäni menivät naimisiin, äiti on Suokissa asunut. Meillä oli kaunis päivä ja oli kiva kävellä äidin kanssa ja jutella ja muistella! :D Kun oli pikkutyttö kävimme siellä vuosittain ja nyt emme ole moneen vuoteen yhdessä Suokissa käyneet.

Lisäksi toisaalta iloisena asiana nämä helteet! Ihanaa, että kesä viimein alkoi :) (ei niin ihanaa, että Unna sai nisätulehduksen)

Vauvat voivat muuten hyvin, motoriikka kehittyy hurjaa tahtia :) Nyt jo pestään vähän omia ja kaverinkin tassuja. Purrrrraaan hurjasti kaveria ja vähän heilutellaan tassuja ja painitaan. Istutaankin vähän horjuen ja kävelyä opetellaan kovaa tahtia. Ihan ei aina takatassut tahdo pitää, mutta hännät on somasti ja terhakasti pystyssä! :) Kehrätään silityksestä ja muutenkin söpöillään mummille oikein urakalla! Unnan lapset kun on ihmisläheisiä olleet aina ja nämä eivät todellakaan ole poikkeus! :) Ihania pieniä! Niin ja Lady on saanut uuden kutsumanimen. Tyttö on tällä hetkellä Sara ja saa ollakin siihen saakka, kunnes omat ihmiset löytävät tytölle hyvän nimen (saanko pitää tytön? ;) )

Tahdon vielä onnitella edellisen Ruusu-pentueemme isipappaa Hemmoa! Hemmo on tänään valmistunut Surokin näyttelyssä GIC:ksi! Isosti onnea isukille! :)

Lopuksi kesäinen merimaisema Suomenlinnan valleilta kuvattuna ja Enni-varamamma vauvoja hoitamassa :)

2 viikkoa elettyä elämää

Taas on yksi viikko mennyt aivan hujauksessa! Vauvat on kasvaneet hurjasti, silmät on kaikilla avautuneet ja motorisia taitoja kehitellään kovaa vauhtia :) Tuntuu hurjalle, että nuo pienet otukset jotka nyt vapisevin ja horjuvin askelin möngertävät eteenpäin, voivat käydä jo ihan itse pissillä viikon päästä! :) Nyt kun tuo eteneminen on vielä aikamoista mönkimistä! Silti joka päivä vauvoista huomaa enemmän ja enemmän kehitystä :) Toisaalta näiden vauvojen kanssa tuntuu, että lähdetään liikkeelle hiukan hitaammalla tahdilla kuin kaksi edellistä pentuetta. Voi johtua siitä, että vauvoja on vain se 5 joten Unnalla riittää aikaa kaikille enemmän ja tissipaikkojakin on ruhtinaallisesti! ;)

Kaikilla pienillä painonnousu hidastui vuorokaudeksi siinä vaiheessa, kun silmiä availtiin. Kuitenkin paino on koko ajan ollut nousussa ja vauvat on olleet ihan tyytyväisiä, joten lisäruokaa ei ole tarvinnut todellakaan antaa! :) Varsinkin pikkuneiti Ladyllä paino nousi parinakin päivänä todella vähän, nyt kuitenkin otetaan jo taas kovaa vauhtia muita kiinni :) Ladyllä paino nousikin vain 70g, mutta kaikilla muilla ollaan lähempänä 100g nousun kanssa. Ehkä tässä pikkuhiljaa uskaltaa huokaista helpotuksesta.

Unna viihtyy pesässä, vaikka onkin kuuma. Mamma on halunnut vähemmän jaloittelemaan tuonne toiselle puolen näiden vauvojen kanssa. Siellä käydään vaan pikaisesti piipahtamassa ja toteamassa, että "aha, kaikki paikallaan" ja sitten pitääkin tulla jo vauvoja hoitamaan. Nytkin tuossa vieressä kuuluu pesästä tyytyväinen pieni kehruu <3

Rontti läksi tänään illansuussa kohti Oulua ja omaa kotiaan. Enni muisti taas miksi sitä kiimaa EI pidä aloittaa. Ennin mielipide poikakaveriehdokkaasta on suorastaan painokelvotonta... Siivottuna se menee suunnilleen näin "....... pahan hajuinen nilkki, painu ........ ja pysy siellä" Sen sijaan Enni löysi taas sisältään emon ja nyt tytön pitääkin päästä ihmis-äiskän kanssa vauvoja katsomaan ja kyllä niitä voisi vähän pestäkin <3 Saa nähdä odotellaanko tässä nyt sitten kiimaa se 8-9 viikkoa milloin Enni aloitti viimeksikin vieroittamaan Unnan pentuja.

Lisäksi saimme tänään Jättiksen uurnan kotiin. Jättis on nyt kotona, minne Jättis kuuluukin. Uurna on Lakun uurnan vieressä. Nyt on rauhallisempi olo.

Vauvoista on tänään julkaistu 2-viikkois yksittäiskuvat. Yhteiskuvia ei ole, sillä en tosiaan tahdo käyttää salamaa nyt kun silmät ovat juuri avautuneet. Ensi viikolla sitten taas :) Pienillä ei ole vielä mitään statuksen kohdalla siitä yksinkertaisesta syystä, että ovat vielä niin pieniä ja tytöt ovat tarkkailussa josko jostain/joistain tytöstä tulisi aikanaan emoja itsekin ja pojankin suhteen on mietintämyssy päässä...

Lopuksi vielä kuitenkin yksi kuva kasvavasta kasasta ja meidän pikku-musta "Pimu" söpöilee :)

Kuulumisia pentupesän ääreltä!

Niin se aika kulkee nopeasti! Vauvoilla on ikää jo 1,5vk! Silmät alkaa avautumaan. Ladyllä ja kilpsutytöllä eli Taralla on silmät jo kokonaan auki. Meidän poitsu on saanut silmät jo puoliväliin asti auki ja Elle raottelee silmiään pikkuhiljaa. Ainoastaan Pimu on päättänyt pitää silmänsä visusti kiinni. Maitobaarilla ei silmiä kuulemma tarvitse ;)

Painot nousee hyvää tahtia. Ladyllä painonnousu hidastui pariksi päiväksi silmien avaamisen jälkeen, mutta nyt otetaan taas kovaa vauhtia kiinni :) 300g menee rikki jollei tänään illalla niin viimeistään huomenna aamulla ainakin Sunnyllä (Myös poitsuna ja Arskana tunnettu) ja ehkä myös kilpsulla (eli Tara)

Kun pieniä punnitsee tai muuten käsittelee niin entisen hätääntyneen "miu, minne jouduin, missä on tissi" sijasta minua katselee kaksi tähtisilmää. Eihän nuo kai kovin pitkälle vielä näe, mutta jotain varjon ja valon leikkiä kuitenkin.

2-viikkoiskuvia siis tulee, mutta rajoitetusti. Salamalla kun en nyt tahdo pieniä häikäistä vaan kuvat otetaan ihan ilman salamaa. Sepä vasta mukavaa onkin kun päät kääntyy nopeammin kun ehdit kissaa sanoa!

Joten pentuhuoneessa kaikki hyvin :) Aivan ihania pieniä ja Unnaa parempaa emoa ei vaan voisi toivoa! Toivottavasti Unna periyttää tyttärilleen tätä mahtavaa luonnetta ja emon lahjoja :)

Oikeastaan ihmettelen ainoastaan sitä, että Unna on niin mahdottoman hyvässä kunnossa vieläkin synnytyksen jälkeen. Tyttö saa jopa vähän painoa lisää... Turkkikaan ei ole vielä ihan niin massiivisesti tipahtanut! Ja tässä kohtaa koputetaan puuta. Eiköhän tyttö vielä ehdi muuttua ennen kuin meille ensimmäiset pennunkatsojat tulevat pentujen täytettyä 4 viikkoa...

Tänään saimme sitten myös vieraita Oulusta saakka. Enni on vähän kiikun kaakun sen kanssa, että aloittaako kiiman vaiko ei. Sattui niin sopivasti, että tästä juuri meni kyyti kohti Helsinkiä ja ensi viikolla takaisinpäin (Kiitos taas tuhannesti Riikka & perhe) joten Rontti-poika tuli kyläilemään ja katsellaan josko Enni sitten vaikka tästä todella innostuisi :) Kaikki sormet, varpaat ja hännät saa pitää ristissä!

Pahin shokki, jonka Jättiksen äkillinen kuolema aiheutti, alkaa olla ohi ja taas jaksaa hymyillä :) Ikävä on ikuinen ja välillä aina tulee jotain pientä, joka muistuttaa pojasta, mutta onnelliset muistot alkaa vallata alaa. Jättiksellä oli kuitenkin hyvä ja pitkä elämä!

Lopuksi kesäinen Rontti (6,6kg laiheliini) ja vähän hämärä kuva vauvoista :) Huomatkaa kilpsun tähtisilmät ;)

Ensimmäinen viikko pientä elämää takana

Täällä yritän kovasti ymmärtää mitä on tapahtunut. Jättiksen poismeno kun tuli jotenkin niin kovin äkkiä.

Surun keskeltä löydän itseni istumassa taas pentupesän ääreltä katsomassa ja ihmettelemässä näitä 5 pientä elämänalkua, jotka pesässä möngertää :) Ja siis nimenomaan möngertää! Pienillä ei ole vielä silmät auki ja eteenpäin mennään kovasti mönkien. Yleensä kohde on Unna-mamman tuoksuinen maitobaari... Tämän elämän ihmeen äärellä surukin vähän helpottaa.

Kaikki pienet ovat saaneet vähintään 100g ensimmäisen viikon aikana. Itseasiassa painonnousut on olleet syntymäjärjestyksessä: 118g, 124g, 109g, 111g ja 121g. Joten Unnalla riittää maito hyvin ja mamma viihtyy taas pesässä vauvojen kanssa. :) 

Pienillä on massut soman pyöreät ja usein vauvat nukkuvatkin tyytyväisinä ja rauhallisina Unnan pestessä vieressä itseään. Välillä mamma käy jaloittelemassa tässä pentuhuoneessa. On toki viileämpääkin nukkua muualla kuin pesässä, mutta pienestäkin ininästä Unna käy tarkistamassa tilanteen. Ruoka maistuu Unnalle hyvin ja mamma voi muutenkin aivan mainiosti! Kerrankin Unna ei näytä heti synnytyksen jälkeen ihan niin "luuskalta" kuin edellisten kahden seitsikon aikana! 

Joten vauvahuoneessa kaikki hyvin :) Nepo-isoisoisovaari on käynyt tarkistamassa tilanteen lauman johtajalle sopivalla arvokkuudella. "Kato siellä on taas noita marsuja, kai niitä voi sitten kohta pestäkin kun ovat vähän isompia" "huomasitteko, että täällä huoneessa on muuten tätä I H A N A A mammakissojen RASVAISTA kuivaruokaa?" "ihan vähän voin maistaa sitä, varmuuden vuoksi, ettei vaan ole mennyt vaikka pahaksi"....  Nuppu on myös sännännyt huoneeseen pariinkin otteeseen. Pentupesän edessä on lakana, joten sinne poika ei ole nähnyt vielä. Mutta Nuppumaiseen tapaan poika juoksee huoneen keskelle ja sihisee jokaiseen ilmansuuntaan. Varmuuden vuoksi, jos huoneessa on vaikka hirviöitä! 

Enniäkin huone kiinnostaa kovasti. Selvästi äidinvaistot alkavat taas heräämään, viimeksihän tyttö alkoi hoitamaan vauvoja antaumuksella 4 viikon jälkeen. Tällä kertaa nuo vaistot ovat enemmän pinnassa. Tässä odotellaan Ennin kiimaa alkamaan, joten ehkä tuo pillerittömyyskin auttaa vaistojen kehittymiseen. Vielä kuitenkin vähän huone jännittää ja Unna-mammalle pitää pikkusen sihistäkin. 

Kassua kiinostaisi, mutta tuota koheloa ei todella voi päästää pentujen lähelle ennen kun pysyvät omilla jaloillaan! Muita ei oikeistaan edes kiinnosta! Nukis on vaan pettynyt, kun ihmis-äiskä katoaa siihen pahan hajuiseen huoneeseen. Voi niitä sitten pestä, kun osaavat itse käydä hiekkiksellä. Siihen saakka pennut on Nukiksesta aika PYH! Nejo taasen ei oikein osaa käsitellä asiaa. Parempi pysyä kaukana vaan...

Isot kisut eivät ole oikeastaan etsineet Jättistä. Ihan kun kaikki käsittäisi, että kohtaus oli paha. Kuitenkin sen lähes kaikki kissat näkivät. Ensimmäisen yön kaikki kisut olivat lähellämme sängyssä lohduttamassa, mutta viime yönä palattiin omille nukkumapaikoille makuuhuoneessamme. Enni ja Nukis eivät tietysti  voi nukkua ihmis-äidistä metriä kauempana... 

Lopuksi pakollinen söpistelykuva by pikkumies Sunny Prince :) Kaikista pienistä on tänään laitettu 1-viikkoiskuvat. Kuviin on linkit kotisivujen Pennut välilehdellä. Kuvat löytyvät painamalla pienten nimiä.

Lisäksi tahdon vielä onnitella Pioni-pentueen Velmua! Velmu oli viime viikonloppuna Porin näyttelyssä ja sai lauantaina ja sunnuntaina hienosti sertinsä. Ollen vielä lauantaina VP- eli värin paras! "Mummi" on aivan mahdottoman ylpeä Velmusta! Onnea Velmulle perheineen! :)

Lisäksi meidän kauniista mammasta pari kuvaa :)