Railakasta Joulua!

6-viikkoa on ylitetty! Painot nousevat, koordinaatiokyky karttuu ja lähes joka kerta kun avaan huoneen verkko-oven ovat vauvat vastassa ja tekevät yllätyshyökkäyksiä. Pisimmältä yksi on löytynyt nyt toiselta puolelta asuntoamme, makuuhuoneesta...

Isot kissat ovat varmasti verkko-oven vuoksi jo tottuneet ajatuksiin vauvoista ja tyytyvät lähennä kai toteamaan. "jaaha tuossa ne taas vilpottaa, piiiiitkät 7 viikkoa edessä" ja huokaavat syvään. Enni-sisko on jo alkanut leikittämään vauvoja ja juoksevatkin hippaa pentuhuoneessa ja vähän tassutellaankin. Ilman kynsiä toki ja Enni on osoittautunut kelpo isosiskoksi. Vähän pitää pestäkin pieniä välillä :)

Ihan vailla huoltakaan ei tässä olla menty. Toissa-aamuna Unna oksensi erittäin rajusti ja oli ihan naatti. Annoin tytölle nestettä ja seurailin tilannetta ja onneksi se meni pian ohi. Tietysti sitä toivoi oksentelun johtuvan karvapallosta tms. Mutta oli se sittenkin jokin pieni pöpö. Eilen sitten pienet olivat vähän naatteja ja ruoka ei oikein maistunut. Pari pientä vähän oksensivatkin. Eläinlääkärin hyvillä neuvoilla (ja kiitos Laura rohkaisusta) kuitenkin pärjäsimme ihan kotihoidolla ja huono-olo oli parissa tunnissa ohi ja ruokakin taas maistui!

No yritin sitten tässä aamupäivästä tietysti saada vauvoista ihanaa Jouluisaa kuvaa blogiin hyvän Joulun tervehdykseksi, mutta eihän siitä mitään tullut! Vauhti on aivan liian kova!

Joten vähän vauhdikkaamman kuvan myötä Rauhallista Joulua kaikille täältä ei niin rauhallisesta Nenukan kissalasta! ;) Ja myös siskosrakkautta by. Enni ja Karkki <3

PS. kuvapäivitykset vauvoista huomenna aamupäivällä

5 viikkoa - ja kaikki esteet ylitetty!

Näin joulun aikaan tuntuu, että aika loppuu kesken! Sitä tahtoisi viettää vauvojen ja omien isojen kissojen kanssa kaiken ylimääräisen ajan ja tuntuu, että tämä blogikin jää vähän vähemmälle. 

Vähän vauvojen kuulumisia kuitenkin!

5 viikkoa ylitettiin viime torstaina. Vähän sitä ennen ylitettiin jo kaikki aidat ja pienet valtasivat koko pentuhuoneen! Yksi aamu kun tulin tuomaan ruokia oli kaikki pennut pesän aitojen ulkopuolella, joten mitä niitä aitoja sitten turhaan enää pitämään! 

Vessassa osataan käydä hienosti jo. Niin omassa, kuin isojen kissojenkin vessassa! Ruokiakin on vähitellen kokeiltu vähän muutakin, kuin ihan pelkää kananjauhelihaa. Possunjauheliha kermaviilillä on varsinkin pienten herkkua! Myöskin vauvakissojen kuivaruoka maistuu pienille hyvin!

Nyt jo juostaan, kiivetään ja vähän hypitäänkin! Viikon verran on huoneen oven korvannut verkko-ovi ja pikkuhiljaa meidän Rinsessa Enni on myös uskaltautunut pentuhuoneeseen pieniä katsomaan. Ennikin on vielä niin nuori, että on kiva seurata sitä painia ja leikkiä ja pikkuisen ehkä tekisi itsekin mieli mennä leikkiin mukaan! Nepo tietysti käy pieniä hoitamassa ja pesemässä. Välillä vähän intoudutaan leikkimäänkin, mutta sen toki estän vielä. 7kg vs. 700g ei ole ihan reilu vastapari.

Kaikenlaista elämää on taas opeteltu, pennunkatsojatkin on otettu kivasti vastaan ja pienen alkujännityksen jälkeen kaikki pienet on uskaltautuneet painileikkeihin vieraiden silmien alla! Ihan hirvittävän rohkeita ja ihmisläheisiä nämä vauvat ovat! Verkko-ovelle kipitetään hurjasti miukuen kun tulen töistä kotiin tai aamulla kun herään! Ehkä ensi viikolla käydään sitten jo tutustumassa vähän "isoon" maailmaan myös :) Tällä hetkellä pienet asettautuvat riviin ovelle ja selvästi juoni on se, että jos kaikki juoksee samaan aikaan niin kasvattaja-mamma ei ehdi saada jokaista kiinni! 

Lisäksi meillä on taas pienten kanssa ollut vähän keskustelua siitä saako mamman jalkoihin hyökätä, pohkeesta purra tai muuta mukavaa! No onneksi tässä on aikaa oppia pois pahoilta tavoilta ennen kuin lähdetään omiin koteihin!

Rekisteröintipaperitkin on lähteneet ja nyt sitten odotellaan, että saadaan ne viralliset keltaiset kirjat pienistä. Sitten meillä on ihan virallisestikin rekisteröityjä norjalaisia metsäkissoja!

Taika, Ressu, Karkki, Helmi ja Poju ovat löytäneet ihan omat kodit ja ihmiset. Milja on alustavasti varattu ja Miljaa  tullaan katsomaan Joulun aikaan. Sonja on vielä vailla sitä ihan omaa kotia. Vaikka ensisijaisesti nämä ihan lemmikeiksi ja rakastetuiksi perheenjäseniksi myydään niin Sonjan kanssa olisi pieni toive, että tyttöä tuotaisiin aina välillä näyttelyyn. 

5-viikkoiskuvat löytyy taas tutusti kotisivujen Pennut-osion kautta.

Jouluaattona tai joulupäivänä on pienistä luvassa uusia kuvia ja kuulumisia! Saa nähdä miten rauhallinen Joulu meille tulee tämän lauman kanssa! ;) 

Tämä Helmin ilme ehkä kertoo kaiken pienten Joulusuunnitelmista! Terveisiä vaan Saaga-siskolle ja Arja-mammalle... Täällä opetellaan kovasti kissamaisia taitoja, että Prinsessa pärjää Saaga-kuningattaren kanssa! ;)

4-viikkoa vauhtia ja vaalallisia tilanteita...

Viime torstaina vauvoille tuli 4-viikkoa elettyä elämää täyteen. Aika menee niin nopeasti!

Ihmis-mummin ylpeydeksi kaikki 7 osaavat jo hienosti syödä lautaselta kanajauheliha/emonmaidonvastikeseosta ja kaikki 7 osaavat myös hienosti käydä vessassa! :) Itsenäisyyspäivän aamuna löytyi laatikosta ensimmäiset pienet kokkareet :)

Painit alkavat pienillä olla välillä myös aika rajunkin näköisiä! Aina välillä vähän kiljahdellaan, kun kaveri puree liian lujaa. Jostain kumman syystä nämäkin pennut ovat päättäneet, että hampaita on myös kiva kokeilla mummiin. Varpaisiin, sormiin, käsivarteen, jalkoihin - oikeastaan ihan mistä nyt sattuu saamaan kiinni! No sitten mummikin kiljahtelee vuorostaan! Pienestä saakka on hyvä opetella, että niillä käsillä ja jaloilla ei saa leikkiä!

Kaikki pienet ovat myös todella sosiaalisia! Juoksevat heti pesän reunalle hurjasti miukuen kun huoneeseen tullaan. Sitten kaikkia pitää silittää ja kun menen pesään istumaan mummin syliin kiivetään oikein mielellään. On nämä taas vaan niin rakkaita <3

Huoneessa on myös alettu harrastamaan äkkinäisiä liikkeitä, outoja ääniä ja muuta mukavaa että pienet tottuisivat kaikenlaiseen menoon ja meininkiin! Vähän välillä pelottaa, mutta sitten jo rohkeasti tutustutaan vaikka imurinkammotukseen! Ihan vielä pienten maailma ei ole laajentunut koko huoneen kokoiseksi. Ensin on opittava tulemaan syömään kutsuttaessa ja oltava ihan varmoja, että se vessa löytyy kun sitä tarvitaan. Lisäksi vauvat ovat vielä vähän maistelleen tuota paakkuntumatonta hiekkaa, joten vielä en uskalla kokeilla onneani isojen kissojen hiekan kanssa.

Unna imettää vieläkin vauvojaan antaumuksella, kuitenkin niin että yhä useammin kun tulen huoneeseen Unna on jossain muualla makoilemassa kuin pesässä. Painot pienillä kuitenkin nousee vieläkin hyvää tahtia. Aina välillä jollain paino junnaa pari päivää ja nousee vain 5-10g päivässä, mutta sitten yhtäkkiä paino onkin noussut 40g vuorokaudessa. Isoin, eli Ressu, painaa jo 680g. Pienimmän, eli Miljan, ollessa 590g painoinen. Eli ihan kivat painot tämän ikäisille, varsinkin kun vasta opetellaan vähitellen kiinteälle ravinnolle :)

Viikonloppuna oli muutenkin paljon jänniä asioita pienille, kun ensimmäiset omat ihmiset kävivät omia vauvojaan katsomassa! Helmi on ollut varattu jo oikeastaan syntymähetkestä saakka, olemme vaan seuranneet miten tytön luonne kehittyy! Pitäähän Helmin pärjätä sijoitustytölleni Saagalle (eli siis talon valtiattarelle) ja vielä sen lisäksi kolmen paimenlinjaisen lapinkoiran kanssa! Helmi siis on Arjan oma, tällä kertaa tyttö ei mene sijoitukseen. Karkkiakin kävi hyvä ystäväni katsomassa ja taisi tyttö vielä tulevan mamman sydämen. Sitten vaan odotellaan mitä talon isännällä on asiaan sanomista ;) Myös Ressu löysi ihan oman ihmisensä ja Poju samaten. Milja on myös alustavasti varattu. Eli ainoastaan mustavalkea Taika ja ruskeatäplikäsvalkea Sonja ovat tällä hetkellä ihan vailla omia ihmisiä.

Molemmat tytöt ovat oikein kauniita ja reippaita norskin-alkuja! Sonjalle toivoisin ehkä löytäväni näyttelyistä kiinnostuneen kodin. Taikalla on aivan uskomattoman pitkät tupsut korvissaan! Oikeastaan kaikilla pienillä on hienot tupsut ja muutenkin ovat mahdottoman pörröisiä!  :)

Vauvojen 4-viikkoiskuvat taas tutusti kotisivujen Pennut-välilehden kautta.

3-viikkoa ja maailma avartuu!

Jo 3 viikkoa takana! :) Vauvat temmeltävät pesässä, pesevät toisiaan, itseään ja vähän Unna-mammaakin! Välillä tempaudutaan painileikkiin ja ehkä vähän yritettäisiin pesän seinillekin kiivetä, jos vaan tuo mamma antaisi! Unna on kyllä ihan uskomaton supermamma. En ole nyt 4 päivään joutunut antamaan lisämaitoa ollenkaan vaan kaikkien 7 painot nousee 15-25g vuorokaudessa pelkällä emonmaidolla!

Viime seitsikolle annoin jo tässä vaiheessa maisteltavaksi vähän kiinteää ruokaa, mutta nämä kömpivät tyytyväisenä Unnan massukarvoille ja välillä sieltä nousee pieni pää onnellisen näköisenä suupielet aivan maidossa! <3 Suurin, eli punainen poika Ressu meni tänään 500g yli ja pieninkin eli Milja on jo yli 400g. Muut sitten siltä väliltä.

Selkeästi tuo maidon runsas tulo vaikuttaa myös siihen miten nopeasti pienet lähtevät tutkimaan elinympäristöään. Pioni-pennut tutkivat innoissaan tässä vaiheessa jo pesän ulkopuolelle aidattua lisäaluetta, mutta ei nämä pienet. Mieluummin nukutaan kasassa pesässä ja temmelletään siellä! Motoriset taidot kuitenkin kehittyvät aivan samaa tahtia kuin edellisen pentueen kanssa, joten siitäkään ei voi olla kiinni. No pienten maailma on kuitenkin avartunut kaksinkertaiseksi, kun aitasin toissa päivänä pesän eteen pienille turvallisen alueen.

No onhan tässä aikaa vielä temmeltää, joten ei pesästä minnekään ole kiire! :)

Neljä vauvoista on nyt alustavasti varattuja. Molemmat kilpparitytöt Helmi ja Karkki sekä molemmat pojat Ressu ja Poju. Ruskeatäplikkäät tytöt Sonja ja Milja sekä mustavalkea Taika-tyttö etsivät vielä omia ihmisiään. Kaikki ovat kauniita pieniä Norskin alkuja. Viikon päästä ensimmäiset vieraat pääsevät omiaan katsomaan ja sitten tiedetään onko näille neljälle jo löytynyt se ihan oma koti ja omat ihmiset!

Isosisko Ennikin on käynyt huoneessa katsomassa, että mitä ihme ääniä ja hajuja täältä tuleekaan! Enni tosin totesi huoneeseen muuttaneen hirviöitä! Kun ne näyttää kissoilta ja kuulostaa kissoilta, mutta haisevat hassulta ja ovat rotan kokoisia! Ja niitä on vielä niin monta! Nehän valloittaa kohta koko maailman! (No Ennin mielestä on kyllä jo tarpeeksi kamalaa, jos ne valloittaa ihmis-äiskän sylin. Ennistä kun siinä on tilaa vain Ennille ja ehkä Nepolle, Nupulle ja Nukikselle. Ehkä...)

Sijoitustytölläni Saagalla on jännät paikat kotona, kun Saagan paras ystävä Niehku synnytti viime viikonvaihteessa 5 ihanaa pötkylää! :) Saaga on kissamaiseen tapaansa yrittänyt vähän vain kurkkia miten pääsisi livahtamaan Niehkua ja pieniä katsomaan! Saagan omasta blogista löytyy Saagan synnytysselostus ja Nereaneidon sivuilta löytyy enemmänkin kuvia pienistä koiravauvoista! Enni lähettää paljon terveisiä siskolle! Nyt Enni tietää miltä tuntuu, kun huoneessa on hirviöitä! Ei kai nämäkin valloita koko asuntoa niin kuin teillä ne pyörremyrskyn lailla etenevät viimeksi?

Uusia kuvia pienistä taas kotisivujen Pennut välilehdeltä.

Vielä lopuksi pari kuvaa. Unna-mamma ottaa rennosti ja lepää kun pennut kerrankin nukkuu ja toisessa meidän "kasa". Unna alkaa taas jäädä näkymättömiin pienten alta! :)

Pientä elämää jo 2-viikkoa ja myös näyttelykuulumisia

Ihan ensiksi tahdon onnitella Pioni-pentueen Velmua (Nenukan Raspberry Charm). Velmu valmistui tänään Turussa Premioriksi! :) Onnea Velmulle ja koko Velmun perheelle! Myös Ruusu-pentujen isä Hemmo (Mototassun Viehkeä Veijari) on tänään ollut näyttelyssä ja saanut sertinsä. Hienosti lisäksi poika sai tuomarin erikoismaininta ruusukkeen, jonka tuomari oli tuonut pojalle henkilökohtaisesti! Taisi poika viedä tuomarin sydämen ;) Onnea Mirjalle ja komealle Hemmolle!

Mukava olisi näyttelyssä käydä tuttuja katsomassa, mutta en tahdo tuoda kotiin mitään pöpöjä sieltä joten välistä jää!

Täällä kotona vauvat täytti torstaina 2 viikkoa! Silmät on avautuneet ja maailmaa katsellaan uteliain silmin. Kävelyharjoituksen on aloitettu, istumaan opittu ja omia sekä vähän kaverinkin tassuja pestään suurella uteliaisuudella! Unna-mamman masukarvoilta kuuluu tyytyväinen hurina, kun vauvat ovat tisulla.

Samalla tavalla kuin viime seitsikon kanssa ei maito ihan ole riittänyt enää kasvuun saakka, joten pienet ovat saaneet päivittäin vähän lisäruokaa. Tai siis kaikki muut paitsi Ressu-poika jonka paino menee ihan omilla käyrillään ilman mitään lisäruokia... Pikkuisen parilla pienellä simmut rähmi avautumisen jälkeen ja keskusteltuani eläinlääkärin kanssa päätettiin, että oli parempi aloittaa tipat näillä joilla silmät vaivasi. Nyt on silmät kirkkaat ja maailmakin on taas mukava paikka.

Unna on kyllä ollut aivan ihana huolehtiva emo. Tosin nyt jo päivittäin tyttö käy katselemassa tuolla oven toisella puolen kavereita ja Nepo vietää täällä pentuhuoneen puolella mielellään aikaa kun minäkin olen täällä. Ihanan rauhallisesti Nepo taas seuraa pienen matkan päästä pienten ja Unnan touhuja. Välillä Unna käy puskemassa Nepoa ja Nepo vähän pesee Unnaa. Pieniä on haisteltu valvotusti. Ilman valvontaa Nepo ei vielä huoneeseen saa toki jäädä! Meidän ihana laumanjohtaja :)

Kolme pienistä on alustavasti varattuja. Molemmat kilpparitytöt Helmi ja Karkki ja punainen Ressu-poika. Parin viikon päästä pieniä tullaan katsomaan ja sitten tietää onko näille kolmelle jo löytynyt omat kodit.

Kotisivujen pennut-välilehden kautta taas uusia kuvia. Lopuksi vielä meidän kasvava kasa! Pienet näyttää jo nyt niin isoilta :)

1 viikko ylitetty

Ensimmäinen viikko on takanapäin. Tai siis no pari päivää jo ylikin! Kaikki pienet ovat kasvaneet hurjasti. Toki painoa voisi olla enemmän, jos pieniä olisi taas vaan 4, mutta olen kyllä todella tyytyväinen pienten painonnousuun. Unna viettää pesässä aikaa tunnollisesti ja ruoka maistuu. Pienestäkin vinkaisusta mamma käy katsomassa ettei mikään vaan ole vikana! :)

Nämä ovat siitä jänniä pentuja, että kenelläkään ei oikein tunnu olevan sitä ihan "omaa" tisua. Usein pennut valitsevat sen oman nisänsä ja siitä syödään sitten sen jälkeen. Edellisessä pentueessammekin oli näin, mutta nämä ottavat ahnaasti sen mikä nenän eteen sattuu. Ehkä siksi painotkin nousevat hyvin samaa tahtia :) Pienin painaa tällä hetkellä 240g ja suurin 280g.

Silmät alkaa avautumaan ja puolet pienistä katselee jo maailmaa suurilla sinisillä silmillä :) Joten 1vko kuvat ovat aika pimeitä ja niitä ei ole montaa. Tähän aikaan vuodesta ei tuota luonnonvaloa ole kovin montaa tuntia päivässä ja se ei ole kovin kirkasta. Salamaa en käytä nyt ettei se käy juuri avautuviin herkkiin silmiin :) Kuvat kuitenkin on julkaistu kotisivuilla ja pennun kuvan näkee klikkaamalla pennun nimeä. "Työnimet" pennuilla myös on, mutta ne varmasti muuttuvat sitä mukaa kun vauvat löytävät omat ihmisensä :)

Unna on ollut heti synnytyksestä saakka oma ihana kehrääväinen huomionkipeä itsensä! Kovasti tytöllä on asiaa, kun pitkän työpäivän jälkeen tulen tänne vauvahuoneeseen viettämään rouvan kanssa aikaa ja katsomaan pieniä. Ja silittää ja pussailla pitää ihan kamalasti! Sitten rouva komentaa äiskän pesän viereen istumaan, kiepsahtaa pentujen viereen ja kun pienet mönkivät masukarvoissa Unna kehrää onnellisena ja äiskän pitää silittää mammaa! :)

Välillä mamma käy jaloittelemassa tuolla toisella puolen ovea ja siinähän on heti vastassa meidän muut kissat. Jos vähän näkisi kurkistaa, että mitä siellä hassun hajuisessa huoneessa oikein tapahtuu! Nepo on käynyt taas valvotusti vähän kurkistamassa. Nepon Unna ottaa hurjasti puskien vastaan huoneeseen ja odottaa sitten Nepolta hellää pesua :) Nepo tahtoisi hoitaa vauvoja, mutta en päästä poikaa pesän lähelle tai vauvoihin käsiksi. Kyllä niitä ehtii vielä hoitamaan! Nupun ja Ennin mielestä Unna taas on hurjan pelottavan hajuinen. Oikeastaan ihan vieras kissa ja Unnalle pitää sihistä ja ehkä vähän tassullakin kokeilla, että kukas tätö se taas olikaan! Molempia kuitenkin kiinnostaa ihan kamalasti mitä täällä työhuoneessa tapahtuu ja Enniä oikeastaan vähän harmittaakin, että äiskä katoaa oven taakse. Joten tyttö makoilee eteisen lattialla aivan litteänä ja tarkkailee oven alta pienestä raosta huoneen tapahtumia!

Mahtaa pienten äänet olla mielenkiintoisia, sillä pentupesään ei ovelta näe mitenkään. Muutenkin siinä on kangas edessä, että lämpö pysyy pesässä! :)

Lopuksi vielä tyytyväinen mamma pienten kanssa pesässä! Vauvat näyttää nyt jo niin kovin suurilta verrattuna syntymähetkeen! Kohta ei Unnaa taas näe enää pienten alta! :)

Vauvantuoksuisia terveisiä

Miten nopeasti sitä rakastuu ja kiintyykään näihin pieniin otuksiin? Tänään pienet vähän "läähättivät" ja heti lähti puhelua Unnan kasvattajalle, että onko siellä koskaan tapahtunut niin. Ei meillä edelliset vauvat läähättäneet mihinkään päin! No kyllähän sen toki toisaalta arvasi, että tämä on normaalia. Mutta entäs jos ei olisikaan ollut? Se olisi ollut kamalaa!

Vauvat ovat nyt 5 päivän ikäisiä ja ensimmäiset kehruut on kuuluneet pesästä jo pari päivää sitten. Taas löydän itseni stressaavan ja kiireisen työpäivän jälkeen istumasta pentupesän viereltä ja huomaan miten kaunista on katsella tätä elämän alkua! :) Kummasti huolet kaikkoaa ja sydämeen leviää leveä hymy!

Toki meidän "isot" kissatkin saavat ja ansaitsevat ihmis-äiskän huomiota. Nämä pienet kun vielä oikeastaan tarvitsevat eniten emoaan. Kasvattajan tehtävä tässä vaiheessa on pitää huoli siitä, että emo saa tarpeeksi ravintoa, vauvat kasvavat ja ovat pontevia. Sekä seurata muutenkin, että kaikki on hyvin.

Ihanan ihmisläheisiä ovat nämäkin Unnan pennut. Kun pienen nostaa syliinsä, tai laittaa käden pentupesään pienet pökkivät päätä kättä vasten ja nauttivat silityksistä selvästi. Mutta on silti ihana istua sohvalle ja nostaa jalat ylös, kun Nukis, Nepo tai Nejo (tai nykyään jopa Nuppu, poika alkaa tulla vanhaksi...) kiipeää syliin kehräämään ja nauttimaan silityksistä. Tai kun heti herättyäni Enni rakastaa hurjasti huristen ja toivottaa päivän alkaneeksi!

Unna on osoittautunut taas kerran huolehtivaksi ja rakastavaksi emoksi. Vauvojen painot on nousseet ripeämmin, kuin edellisen seitsikon ja Unna kehräilee tyytyväisenä pentupesällä kun vauvat taistelevat paikasta siinä parhaalla tisulla. Ihanaa, kun on emo jonka kanssa ei tarvitse huolehtia vauvoista. Tietysti Unna käy välillä jaloittelemassa tuolla oven toisella puolen ja katsastamassa paikat. Varsinkin Nepon huomio on Unnalle taas todella tärkeää. Onhan toki tärkeä asia, että lauman johtaja - Nepo - hyväksyy vauvat osaksi meidän laumaamme taas vähän päälle 3kk ajaksi.

Yksi tytöistä on tällä hetkellä alustavasti varattu ja seurailemme hetken miten tyttö kehittyy. Lisäksi punainen poika on katsastelun alla. Kaikki vauvat ovat kyllä nättejä pieniä norskinalkuja. Kiva nähdä miten kehittyvät!

1vk kuvat tulevat kotisivuille lauantaina. Töiden jälkeen on jo niin kovin pimeää, että otan mieluummin kuvat päiväsaikaan. Nimet on kuitenkin jo julkaistu. Nämä pennut on nimetty kauniiden ruusujen mukaan.

Voiko tästä näystä tulla muuta, kuin hyvä mieli?

Väsynyt ja onnellinen :)

Unna päätti tällä kertaa hoitaa synnytyksen aivan toisin kun viimeksi! Viime kerralla tytön levottomuus ja esisupistelut kesti tasan 2vrk ja sitten kaikki 7 puskettiin ulos vrk 66 alta 3 tunnin ja siinä pidettiin välissä taukoakin!

Tällä kertaa vauvat tuli vrk 65. Levottomuus alkoi tasan klo 04.00 ja sen jälkeen ei äiskän annettu nukkua. Lapsivesi tuli 10.00 ja ensimmäinen supistus vasta melkein 1,5h myöhemmin. Ensimmäinen vauva syntyi paria minuuttia vaille 12 päivällä ja viimeinen 18.51. Ja saldona siis se sama tuttu 7 :) 

Unna teki taas tyttövoittoisen pesueen. Ensimmäisenä syntyi kaunis ruskeatäplikäsvalkea (n 09 24) neitonen, sen jälkeen maailmaan ponkaisi mustavalkea (n 09) tytöntyllerö. Kolmantena maailmaa valloitti kilpikonnatäplikäs neitokainen (f 09 24) punaista tältä tytöllä on toinen takajalka, toisessa olkapäässä ja muutenkin vähän jokapuolelta. Neljäntenä ponkaisi meidän "kiintiöpunainen" punatabbyvalkea (d 09 22) joka siis on myös suurin pentu. Viides vauva on myös ruskeatäplikäsvalkea kaunotar (n 09 24) ja kuudentena saimme maailmaan "Enni-kilpparin" eli kilpparivalkean tytön (f 09) hauskasti on tytöllä toinen puoli naamaa punainen ja toinen musta. Vihdoin seitsemäs vauva oli toinen poika. Tämäkin ruskeatäplikäsvalkea (n 09 24).

Unna vaikuttaa onnelliselta ja omistautuvalta emolta taas kerran! Vauvat on kaikki löytäneet tisut :) Nyt sitten peukut pystyyn, että pääsemme taasen näiden ensimmäisten kriittisimpien päivien yli ja kasvattaja voi alkaa hengittämään vähän vapaammin! ;)

Hemmolle vielä suuren suuret suukot ja silitykset! <3

H-hetki lähestyy!

Vajaa viikko (toivottavasti) jäljellä H-hetkeen. Nyt on ollaan vuorokaudella 61 ja maha senkun kasvaa!

Itseasiassa näin jo painajaisia viime viikolla, että pentuja vaan tuli ja tuli ja ne ei loppuneet ollenkaan! No onneksi niin ei käy :) Maha on kuitenkin aika tasainen joten sillä 6-8 veikkauksella ollaan vieläkin liikkeellä. Painoa on tullut 2,4kg ja mahan ympärys melkein 60cm. Tämän näkemäni painajaisen jälkeen sitä lopetti itse jännittämästä pentumäärää ja nyt odotellaan synnytystä hyvillä mielin! :) Vielä olisi 3 päivää töitä edessä. Torstain ja perjantain vietän sitten mammalomaa ja keskiviikkonakin tänne tulee hyvä ystäväni vahtimaan mamman liikkeitä!

Ruokahalu Unnalla on edelleen hyvä ja mamma on aivan rauhallinen. Esisupisteluthan alkoi viimeksi melkein 2 vuorokautta ennen varsinaista synnytystä. Toivottavasti nyt tapahtuisi asiat vähän nopeammin, se oli Unnalle aika rankkaa. Itse synnytys oli nopea tapahtuma. Täytyy siis toivoa, että nytkin menisi kaikki hyvin ja suht ripeästi.

Unna muuttaa tänään omaan "yksiöön" eli pentuhuoneena toimivaan työhuoneeseen. Unnalle on mukavampi olla, kun rouva saa olla rauhassa. Selväsi vähän muiden leikit ja lähentely-yritykset ärsyttää mammaa! Lisäksi ruokamääriä on helppo seurata kun mamma viettää omassa huoneessa aikaa. Toki Unna saa käydä jaloittelemassa ja moikkaamassa kavereita tässä vielä alkuviikon kun niin tahtoo! Synnytyspesän laitan kokoon myös ja sitten ollaan valmiita :) Keskiviikkona muutan mamman kanssa työhuoneeseen nukkumaan :)

Peukut pystyyn, että kaikki menee hyvin ja seuraavat päivitykset kun meillä on jotain kerrottavaa!

Vielä tältä päivältä masukuva :)

"Vaappu"

Maha kasvaa ja kasvattajan painajaiset pentumäärästä lisääntyy! Painoa oli eilen tullut 2,1kg joka siis on jo enemmän kun viimeksi synnytyksen hetkellä ja nyt on vielä vähän alle pari viikkoa H-hetkeen jäljellä. Unna vaappuu eteenpäin ja lösähtää vähän väliä makoilemaan mahdollisimman viileälle alustalle. Ruokaa menee myöskin tytöllä ihan käsittämätön määrä! Mikä on kyllä hyvä, sillä ainakin on vauvoilla kasvulle energiaa! :) Toiveissa on se 7, sillä maha näyttää olevan hieman toispuoleinen!

Saagalla alkoi torstaina kiima ja Oskari tuli perjantaina lemmenlomalle Saagan luo Hämeenlinnaan! :) Vielä ei ole astumisia tapahtunut, vaikka Saaga kovasti itseään tarjoaakin. Oskari on enemmän keskittynyt pitämään armaansa puhtaana. Toivottavasti rakastavaiset löytäisivät yhteisen sävelen ja saisimme niitä astumisiakin :) Ainakin meillä on peukut pystyssä! Saagan omassa blogissa: http://saaganeidon.vuodatus.net/ 

on kauniita kuvia rakastavaisista! Kiitos Arja, että annat rakastavaisten viettää teillä lemmenlomaa ja kiitos Katja, että toitte Oskarin kyläilemään!

Saagan kotona tapahtuu muutenkin tytölle "jänniä" asioita. Saagan paras ystävä Niehku kävi eilen Arjan kanssa ultrassa ja onhan siellä mahassa pieniä koiranalkuja useampiakin! Tai no eihän tämä niin uutta ole Saagalle. Yksi pentue Saagan aikana siellä onkin jo ollut joille Saaga opetti kunniallisten alamaisten taitoja! Rotuna on paimensukuinen lapinkoira ja Nereaneidon kennel sijaitsee Hämeenlinnassa. Joten siis mikäli sellaisen hankkiminen on ollut harkinnassa niin yhteydet Saagan omaan ihmiseen Arjaan :) Nämä pennut ovat myös tottuneet kissoihin! Lisätietoja Kennelin omilta sivuilta http://nereaneidon.vuodatus.net/

Itsellekin on myös mukava ja mielenkiintoista päästä  seuraamaan pienten koirien elämäntaipaleen alkua! Niehkulle ja Arjalle kuitenkin paljon jaksamista ja Niehkulle tietysti Extra-suukot ;)

Lopuksi taas pari kuvaa meidän "vaapusta"

Massun kasvua seuraillessa...

Tänään menossa n. vrk 49. Vielä vähän päälle 2 viikkoa synnytykseen. Massu kasvaa entistä tahtia. Painonnousu 1,7kg ja mahan ympärys 54cm. En edes enää arvaile montako siellä on. Luultavasti siellä on monta ja kohtahan se nähdään! Pärjättiin me viimeksikin 7 pienen kanssa, joten kaikki sen alle menee, kunhan ei kovin paljon menisi yli ainakaan! Ensi viikolla saan emonmaidonvastikkeen, pesä nostetaan pystyyn viikon päästä ja vaa'asta pitää vaihtaa patteri, mutta muuten ollaan valmiina koetokseen!

Ensimmäiset potkut tuntuvat jo :) Onhan se aika söpöä, kun laittaa käden Unnan mahaa vasten ja siellä alkaa selkeästi Alieneiden Zumba-tunti, mutta ei se varmasti ole kovin kivaa meidän Tankin mielestä! Unna kehrää kyllä todella paljon ja tahtoisi olla sylissä kovasti. Ilmeisesti vauvat siinä sylissä hiljenevät ja mammakin saa vähän levätä.

Unna makoilee taas mahdollisimman viileällä alustalla ja hassusti mahallaan, aivan kuten viime raskaudessa! Aina välillä mamman häntä vispaa ja korvat kääntyy luimuun, kun masussa oikein zumbaillaan! Onhan tuota massua taas ihana katsoa ja oikeastaan nyt tästä raskausajasta olen osannut nauttia ihan eri tavalla, kun asiat ovat jo tuttuja eikä tarvitse kokoajan jännittää mitä tapahtuu nurkan takana! :)

Saaga aloittelee ilmeisesti juoksua, joten saimme vihdoin varmistuksen siitä, että ei siellä nyt tällä kertaa ollut pieniä kissanalkuja. Saaga ja Oskari viettävät uusinta lemmenlomaa kunhan vaan juoksu tulee kunnolla päälle! :) Peukut pystyyn, että tällä kerralla onnistuu!

Lopuksi vielä pari kuvaa meidän mamma-massusta :)

Lempiasennossa mahallaan. Tämä on viikon vanha kuva, joten massu ei ihan pääse oikeuksiinsa :)

Sitten pari maha-kuvaa tältä päivältä :)

Vauvakuulumisia

Unnalla on nyt raskaus edennyt vähän yli puolivälin. Ollaan n. 42-vuorokaudella. Painoa on tullut melkein 1,3kg ja masun ympärys on 51cm. Molemmat ovat edellä edelliseen raskauteen verrattuna. Toisaalta Unna on muutenkin suurempi kuin edellisten pentujen aikaan, että jännä nähdä mitä sieltä putkahtaa. Ensin massu näytti olevan hyvinkin tasainen, mutta taitaa se sittenkin olla vähän toispuoleinen. Joten veikkaus on optimistisesti 7. Olen edelleen hyvin tyytyväinen jos vauvoja tuleekin vain 5. Vähän tuntuu olevan tytöllä tukalat oltavat ja massua pitää pestä vähän väliä. Pikkuhiljaa alkavat pienet pitää jytää massussa!

Saaga panttaa vieläkin tietoa raskaudestaan. Kävin viikonloppuna tyttöä katsomassa ja vaikka kiimaa ei olekaan alkanut niin painokaan ei kyllä nouse eikä tisuissa ole oikeistaan merkkejä muutoksista. Silti tahdomme toivoa astumisen onnistuneen ja pidämme peukkuja, että siellä olisi edes pari vauvaa :) Perjantaina olisi tarkoitus käydä taas tyttöä "kopeloimassa".  Jos sitten olisimme asiassa asteen viisaampia!

Eipä tässä paljon muita kuulumisia ole. Yritän tehdä töissä pitkää päivää, jotta on sitten vauvojen kanssa vähän enemmän aikaa. Sain onneksi tältä lomaviikoltani siirrettyä pari päivää Unnan synnytyksen aikoihin, että voi sitten olla "mammalomalla" vähän pidempään :)

Pojat voi hyvin, Jättikselläkin tuntuu olevan kaikki taas kohdallaan alkavasta nivelrikosta, dementiasta ja kuuroudesta huolimatta. Poika elelee onnellista elämää! Enni on kasvanut ja painaa melkein 4,4kg. Muutenkin tyttö on kehittynyt kovasti. Tosin kovasti tällä hetkellä vieraat paikat pelottaa joten seurailen kehitystä ja päätän astutuksen suhteen asioista vasta kun tyttö on vielä vähän aikuistunut.

Lopuksi vielä "mummeille" kuva Unnan söpöstä vauvamassusta :)

Marrasvauvoja tulossa!

Kai sitä voi jo itselleen ääneen myöntää, että meille on tulossa vauvoja :) Ainakin Unnalle. Unnalla on raskautta takana 4 1/2 viikkoa ja massu on jo "soman" pyöreä. Painoa on tullut lisää kammottava määrä! 650g! Joka on 150g enemmän kun viimeksi tähän aikaan raskaudesta. Tahdon uskotella itselleni, että tyttö oli vaan todella hoikassa kunnossa ennen astutusta ja nyt kerätään massaa... Toisaalta ei se uskottelu tuottanut viimeksikään tulosta ja saimme silti 7 vaikka toivoin kovasti 5, joten pelkään pahinta (7 ylöspäin) ja toivon parasta (alle 6). Toisinsanoen olen iloisesti yllättynyt, jos sieltä tuleekin pieni pentue. Mutta varaudun myös henkisesti isompaankin määrään. Toisaalta onhan tämä jo toinen raskaus, että kyllähän se massu pyöristyykin vähän nopeammin. Joten yritän jättää kaikki mahdolliset tiineyskalenterit oman onnensa nojaan, missä sanotaan että maha alkaa pyöristyä 5-6 viikon kohdalla. Unnalla se pyöristyminen alkoi viimeksikin jo 4 viikon jälkeen. No laskettu aika on marraskuun puolivälissä, joten sittenhän sitä viimeistään tietää montako on tulossa :)

Unna on ollut tässä raskaudessa todella erilainen, kuin viimeksi. Ruokahalu on tosin samanlainen, eli valtava! Mutta rouvan mielialat heittelevät kyllä ihan laidasta laitaan. Yhdellä hetkellä täällä on erittäin hellyydenkipeä rakastava Unna ja toisella sellainen mäkäräpä-täti jolle ei kelpaa mikään ja kaikki asiat on huonosti maan ja taivaan välillä! Tiedä sitten johtuuko se tuosta pitkästä tauosta kiimoissa, jonka aikana Unna käyttäytyi ja alkoi näyttämäänkin jo ihan kastraatilta, että hormoonit vähän raskauden myötäkin heittelee...

Saaga sen sijaan antaa meidän odottaa tietoa vauvoista. Aluksi näyttikin todella lupaavalle ja paino nousi ja Saaga oli muutenkin seesteisen onnellinen, mutta nyt ei ruoka maistu, paino on laskenut ja tytöllä on ollut taas vähän levottomia öitä, niin kuin muutenkin kiiman alkaessa. Tisuissakaan ei ole muutoksia havaittavissa. Toivomme tämän kaiken johtuvan raskaushormoneista ja jos tytöllä on vähän pahoinvointia, mutta ainakaan masussa ei montaa vauvaa ole ja olemme alkaneet pelätä, että ei ole ollenkaan ja kiimahan sieltä on tulossa. No sunnuntaina tulee vasta 4 viikkoa, joten odottelemme rauhassa! Sitten sitä vaan ajellaan uudelleen Oskaria tapaamaan! :) Täytyy nyt toivoa, että mikäli se kiima tulee niin se tulisi nopeasti! :D Näitä vauvoja odotetaan kuitenkin kovasti!

Lopuksi vielä kuva meidän mammasta ja "hähää enpäs kerro montako sieltä on tulossa".

Taas on syksy...

Niin se vain kesä meni ihan liian nopeasti ja syksy saapui! Viime vuonna tähän aikaan alkoi olla ne hetket käsillä, kun meidän Pionit lähtivät valloittamaan maailmaa ja omia kotejaan ja ihmisiään :) 

Suunnitelmissa oli, että tähän aikaan tänä vuonna Unna olisi jo saanut vauvansa ja Saaga astutettaisiin tässä pikkuhiljaa (tai siis olisi jo astutettu ja vauvojen piti syntyä...)

Mutta mikäänhän ei ole tässä kasvatuksessa niin varmaa kuin epävarma!
Unnan viimeinen kiima oli viime vuoden lokakuussa. Sen jälkeen tyttö on pitänyt tassunsa hyvin tiukasti ristissä! Saaga oli pillereillä toistuvien kiimojensa ja niistä johtuvan syömättömyyden vuoksi. Pillerit lopetettiin juhannuksena. Sen jälkeen ei merkin merkkiä kiimasta! Unnan suhteen olin jo melkein luopunut toivosta!

Tytöllähän oli tuossa kevättalvella lievä tulehdus ja siinä yhteydessä sitten eläinlääkärin kanssa neuvoteltuani jouduin vaihtamaan Unnan suhteen jo poikaystäväsuunnitelmiakin. Suositus kun oli, että mikäli tyttö enää koskaan juoksee viedään rouva nuoren ja viriilin kollin luokse (tai sellaisen joka astuu varmasti) että ei juoksisi ns. "tyhjänä". Kuulemma olisi lisännyt huomattavasti kohtutulehduksen riskiä olla astuttamatta tai ottaa mitään riskejä! No eipä kuulunut Unnalle kiimaa ei! Oikeastaan olin jo päättänyt leikkauttaa rouvan, koska toisaalta miksipä ottaa riskejä kohtutulehduksista tai sen sellaisista jos ei kerta juostakaan! No hyvä etten leikkauttanut :)

 Pari viikkoa sitten rouva aloitti kiiman! Oikein äänekkään ja sellaisen joka vie jalat alta! :) No ei sitten muuta kuin poikakaverin omalle ihmiselle viestiä, että vieläkö huolivat meidät kylään! Ja kyllähän toki huolivat :) Unna vietti Hemmon kanssa pari rakkauden täyteistä vuorokautta. Kiitos Mirja Unnan hyvästä hoidosta :) Ja meillä on nyt sitten sormet, varpaat ja hännät sun muut ristissä, että näistä lemmenöistä tulisi tulosta ja meillä olisi vihdoin marraskuussa vauvoja! Vielä viikko pitäisi ainakin pysyä Unnan masukarvoista erossa ennen kun pystyn sanomaan juuta enkä jaata :) Ainakin Unna käyttäytyy hyvin samalla tavalla kun edellisen kerran vauvoja odottaessaan :)

 Karvatkin Unna päätti kasvattaa vihdoin tuossa kesän mittaan. Tähän asti tyttö kun on ollut melko naku!

Lemmenhetkistäkin on meillä todisteita :) Kuvan on ottanut Hemmon oma ihminen Mirja :)

No eipä siinä sitten kaikki! Olemme odottaneet Saagan oman ihmisen Arjan kanssa hartaasti, että Saaga vihdoin aloittaisi kiiman! No sehän sitten tietysti aloitettiin heti perään Unnan jälkeen! Viime sunnuntaina ajelimme Arjan ja Saagan kanssa kohti Turkua ja veimme Saagan poikakaveriaan Oskaria katsomaan :) Saaga ei siellä paljoa aikaillut ja antautuikin lemmen pauloihin heti samana iltana! :) Tämä taisikin olla ihan oikea rakkaussuhde, niin antaumuksella Oskari hoisi tyttöystäväänsä! Kiitos Katja Saagan oikein hyvästä hoidosta! :) Oskarin omassa blogissa on kuvia lemmenparista! Tiistaina Saaga kotiutui ja taisi olla molemmilla vähän suru puserossa, kun kummankin kotona lauleltiin vähän lemmenlurituksia ja etsittiin kaveria! Saagan omasta blogista voi käydä myös katsomassa Saagan ja Oskarin kuvia ja Saagan kuulumisia! Joten nyt meillä sitten jännätään vauvauutisia oikein kaksin verroin! :) Ja kyllä näitä on odotettukin! :D

 Näin helliä hetkiä Oskari ja Saaga viettivät. Kuva Katja Gröning

Muuten kotona on oikein rauhallista :) Tai no rauhallista on ehkä vähän huono sana kuvaamaan meidän menoa! Kun vihdoin illat on pimentyneet ja viilentyneet... Taas on syysrallikausi aloitettu! On siinä menoa ja meininkiä kun meidän lauma ottaa ja rallaa peräkanaa olkkarista eteiseen, eteisestä työkkäriin ja siitä taas olkkarin kautta makuuhuoneeseen!

Kääpiöparta-agama Pätkis

Kaikenkarvainen perheemme sai viime maanantaina uuden perheenjäsenen.

Tätä on harkittu jo n. 5 vuotta ja vihdoin se tapahtui! Eli pieni Kääpiöparta-agama (luultavammin tyttö) muutti meille asumaan. Hän sai nimekseen Pätkis. Ihan uutta tämä herppeilyhän ei meille ole, sillä Leopardigekkomme Geke ja Kismet on jo 7-vuotiaita. Viime kesänä tyhjensimme vähän vajaa 300 litraisen akvaariomme ja se on tuossa tyhjänä odotellut talven yli mitä päätämme sille tehdä. No nyt oli sitten Pätkiksen aika :)

Pätkis tuli suoraan kasvattajalta 8-viikon ikäisenä. 6-viikkoa näille olisi luovutusikä, mutta kesälomareissujemme vuoksi sovimme hakevamme pienen kotiin vasta 8-viikkoisena. Todella seurallinen ja käsittelyyn tottunut otus tuo on ja ruokahalu on käppänöille tyypillinen, eli HYVÄ! Tänään pieni loi ensimmäisen kerran nahkansa :)

Onhan tuo aika otus, painoa on huimat 22g! Karvakakarat on aivan ihmeissään, että mitä sinne akvaarioon on oikein ilmestynyt! Tosin taitaa sirkat kiinnostaa enemmän ;) Siinähän tuo eroaa noista leosgeista, että on päiväaktiivinen eläin ja todella seurallinen :)

Tässä vielä pari kuvaa meidän söpöläisestä (niin juuri söpöläisestä ;) )

Elrond tuli ja vei sydämemme!

Nyt on naurun täyteinen viikonloppu Berliinissä takana! Koska loppujen lopuksi Berliiniin tutustumiseen jäi vain yksi päivä niin käytimme sen Merjan kanssa tehokkaasti! Kävimme tietysti Berliinin eläintarhassa tutustumassa noihin vähän isompiin kissasukulaisiin :)

Leijonat olivat (tietysti) upeita ja näimme myös mustan pantterin <3, gebardin ja monen monta muuta pienempää kissasukulaista. Jääkarhuja, bingviineitä, bandan, virtahepoja, gorilloja jne. Ja mitäpäs reissu olisi ilman shoppailukierrosta! Viikonloppu oli kyllä todella hektinen. Lähdöt oli aikaisin ja päivät pitkiä, mutta kyllä reissu oli kyllä todella mahtava irtiotto arjesta. Ja palkinto siitä kaiken vaivan arvoinen ;) Sillä tätä on odotettu todella pitkään, etsimmehän poikaa pidemmän aikaa. Maaliskuusta asti olemme viestitelleet kasvattajan kanssa ja kyllä oli vatsanpohjalla pieni (tai ei niin pienikään) innostuksen tunne ja jännitys, kun vihdoin eilen odotimme "sinisen unelmamme" saapumista lentokentälle! Mukanamme toimme siis ihanan pienen suuren sinisen miehen :) Hän on Elrond Sirkad*PL (NFO a 24). Pojalla on piiiiiitkä häntä ja suurensuuret korvat, sekä mahtavat tassut, pitkä profiili, selkä ja korkeat jalat! Ja luonne on kertakaikkisen mahtava! Vaikka ympärillä oli lentokentällä eilen paljon hälinää ja kasvattaja antoi pojan ihan vieraaseen syliin (näimme pojan "livenä" vasta eilen kentällä) poika tukeutui heti omiin uusiin ihmisiinsä :) ja sulatti meidän sydämet lopullisesti! Kun lopulta eilen lennon ja kotimatkan jälkeen saavuimme meille kotiin kävi poika reippaasti asioillaan ja söi masun täyteen ja sitten pitikin jo leikkiä ja komentaa "mummia ja mammaa". Palkintona hyvästä palveluksesta saimme Merjan kanssa kumpainenkin hurjat hurinat ja suukkoja! Kaikki tämä pitkän matkan jälkeen, vieraassa maassa, vieraiden ihmisten kanssa, vieraiden kissojen tuoksuissa ja äänissä. Elrond ei ollut moksiskaan! :D Vähän sydämestä kirpaisi, kun Merja vei meidän pienen suuren miehen aamulla mukanaan Ouluun, mutta siellä Elrondia odottaa mahtava sijoituskoti! Poika muuttaa tänään Emmin luokse asustamaan ja pääsee omaan kotiin! Parin viikon päästä sitten lähdetään meidän pojan kanssa näyttelyyn harjoittelemaan. Onhan tuo toki nyt hassussa iässä. Kaikki on vähän "liian pitkää" PAITSI turkki, mutta on kuulemma kovasti hitaasti kehittyvää linjaa joten odotamme innolla mitä pojasta isona kasvaa :) Kiitos kovasti Emmi, että annat meidän pojalle kodin! :) Basia! Thank you so much for our blue angel! He is perfect and we love him SO much! :)

Pionit 1-vuotta 14.06.2011 ja muitakin uutisia

Niin se on vaan vuosi vierähtänyt ja tähän aikaan viime vuonna oli meillä pitkä odotus ohi ja 7 maailman kauneinta (mummin mielestä tietysti) kissanalkua tuhisi tyytyväisenä Unna-emon mahakarvoissa.

Nyt meidän "vauvat" on jo vuoden vanhoja! Mihin tämä aika kuluu? :)

Onnea Fanny, Eeden, Saaga, Samu, Enni, Velmu ja Sisu (-misu) kaikille oikein paljon suukkoja ja rapsutuksia ihmis-mummilta, -vaarilta ja tietysti Unna-emolta (ja muilta kissasukulaisilta)

Tästä lähdimme vuosi sitten :)

Enni on kotona viettänyt tietysti synttäreitään ja neiti saikin synttärilahjaksi uuden vaaleanpunaisen huiskalelun :) Nyt illalla herkutellaan kanansuikaleilla ja kermaviilillä :)

Meidän 1-vee teinari :)

On meidän kissalalla toki muitakin kivoja uutisia! Enää en malta pitää tätä piilossa ;) Lähdemme lauantaina Meadowpaw-kissalan kasvattajan, ystäväni Merjan kanssa hakemaan meidän omaa "sinistä unelmaamme" :) Elrond muuttaa sijoitukseen Emmin luokse Ouluun ja on meidän kissaloiden yhteisomistuksessa. Jos hyvin käy ja kaikki menee hyvin niin pojasta tulee tulevaisuudessa Ennin poikakaveri :)

Tässä vielä meidän pojasta kuva n. kk sitten. Päivitän pojan tiedot kotisivuille, kunhan palaamme hakuressulta :) (kuvan ottanut pojan kasvattaja)

Seuraavat pentusuunnitelmatkin on tehty.
Unna ei valitettavasti ole kiimaillut nyt 9-kuukauteen! Rouvalla oli tuossa lievä tulehdus joko kohdussa tai emättimessä, joka tosin meni antibiooteilla ohi. Kohdussa ei näkynyt mitään muutoksia, joten toivomme että tyttö vielä joskus juoksisi. Tämä sitten teki sen, että jouduimme vähän muuttamaan suunnitelmiamme. Unnalle on sovittu nuori kollipoika poikakaveriksi, mikäli tyttö vielä tässä pian juoksee! Suunnitelmasta lisää, jos rouva päättää aloittaa kiiman.

Saaga sen sijaan tapaa heinäkuun lopulla - elokuun alussa, kunhan neiti testausten jälkeen aloittaa juoksun, komean FI* Suvipäivän Oskari O:n Suunnitelmasta lisää kotisivuilla piakkoin! Kiitos Suvi ja Katja, että saamme käyttää komeaa Oskaria! :D Odotamme Saagan oman ihmisen Arjan kanssa näitä vauvoja kovasti! (Tietysti tässä välissä pitää vielä todeta, että pidämme sormet ja varpaat ristissä, että kaikki menee hyvin)

Lopuksi vielä kuva meidän mamma-kissasta Unnasta (Nunna). Tyttö vaan kaunistuu vanhetessaan :)

Häntä on likainen ja takajalat ne vasta likaiset onkin ja häntäkin ja kurrrr!

Tulihan se kiima sieltä vihdoin... Ennille ensimmäinen. Neidin häntä on kovin likainen (Ennin mielestä) ja takajalat myös, puhumattakaan siitä hännästä ja mihin ihmeeseen ne takajalat katosi? KURR?

Aika vieno ääni tytöllä on, leikit maittaa ja ruokakin vielä. Mutta kyllähän tuo peräpää tuntuu vaivaavan ja jalatkin lähtee vähän väliä alta! Voi pientä :) Vastahan meidän "vauva" on vähän vajaa 11-kuinen. Siis ihan vauva ;) Ennille kun vauvat on suunnitteilla vasta ensi keväälle, joten toivotaan, että tyttö on tullut emoonsa ja juoksee kerran kahdeksaan kuukauteen!

Peukut pystyyn, että Unnakin innostuisi tyttärensä kiiman johdosta aloittelemaan omansa. Nyt ei ole mitään merkkejä...

Hyvää pääsiäistä!

Niin se huhtikuukin lähestyy pikkuhiljaa loppuaan, aurinko paistaa ja valon määrä lisääntyy päivä päivältä. Unna ei juokse, eikä muuten Ennikään...

Toisaalta Ennin nyt ei ihan tarvitsekaan vielä. Neidin toivottavasti tuleva poikaystävä ei ole vielä edes luovutusikäinen. Joten ei haittaakaan, jos tyttö aloittaa juoksunsa vähän myöhemmin kuin emonsa (Unna oli päivää vaille 10kk). Mutta Unnan poikakaveri ei ainakaan nuorene ja kun pojalla on muutenkin käynyt tosi monta tyttöä ilman, että mitään on tapahtunut (poika ei saa astuttua kaatuvaa naarasta) niin olisi mukava käydä edes kääntymässä kertaalleen ja kokeilemassa onnistuuko tuon meidän tytön kanssa. Unna ei onneksi ainakaan edellisellä kerralla kaatunut, joten olisi ihana, kun meidän tyttö onnistuisi tuon ihanan vanhemman herrasmiehen kanssa.

Taitaa olla niin, että meidän ainut "varma" suunnitelma tälle vuodelle toteutuu Saagan kanssa. Tyttö aloitti juoksunsa säännöllisesti kahden viikon välein 8kk vanhana ja onkin nyt pillereillä, sillä neiti on tullut sukuunsa harmittavalla tavalla. Kiimat vei ruokahalun kokonaan! Kiimojen välissä Saaga söi oikeastaan vain 2 päivänä vähän enemmän ja paino tippui ikävästi. Saagalle on sovittu erittäin komea herrasmies, jonka Saaga tapaa loppukesästä - alkusyksystä kunhan neiti nyt ensin vielä vähän kasvaa ja olemme käyneet sydänultrat ja muut testit ottamassa. Suunnitelmasta lisää kotisivuilla, kunhan meidän muutkin "suunnitelmat" ja uutiset selviää...

Niin ja lisättäköön vielä, että mikään ei ole näiden kissojen kanssa niin varmaa, kuin epävarma. Unnankin toivoin astuttavani jo joulu- tammikuussa. Toisin kävi.

Näyttelyssäkin kävimme Saagan ja Ennin kanssa. Ensimmäistä kertaa aikuisissa 2 päivää yli 10kk ikäisenä ;) Saaga sai odotetusti sertinsä (ei ollut kilpailua ja tyttö on tosi nätti) ja Enni oli hienosti ex... Meillä oli 4 kilpailijaa ;) ja eipä tuo meidän tyttö mikään paneelivoittaja ole ;D Vaikka ihana onkin! Päätä tuomarisetä kehui ja muutenkin neitiä, mutta painoa saisi olla enemmän! Ja niin saisikin. Emonsa Unna kun on aina painanut enemmän kuin näyttää painavan niin Ennillä on asiat ihan toisinpäin. Tytöllä olisi raameja vaikka mihin, mutta painoa on vaivaiset 3,85kg. Meidän tirppana :) No toisaalta Enni lähti näyttelyyn mukaan kokemuksen vuoksi. Me kun siellä emme ole kovin paljoa käyneet ja tämä on aika herkkä ikä niin on aina hyvä palauttaa mieliin millainen paikka se näyttely onkaan ja ettei ole kovin pelottava paikka kuitenkaan :) Varsinkaan, kun voi katsella maailmaa ihmis-äiskän sylistä hurjasti kehräten ja pussaillen!

Kotona kaikki nauttii auringonpaisteesta ja täällä makoileekin reporankana monen monta karvaista otusta keväisissä auringonsäteissä. Ainoastaan itseä vähän ahdistaa auringon esiin tuomat karvakasat ja likaiset ikkunat. Onneksi on nyt pääsiäisen aikaan aikaa siivota :)

Lopuksi pari kuvaa.
Enni hoitaa hellästi Nepoa. Mikäli tyttö ei ole emonsa tai minun kanssani nukkumassa (tai muuten vain pahanteossa) niin aika varmasti löydät neidin Nepon kainalosta! Onhan siinä lauman päällikön vieressä mukava köllötellä! :)

Enni on kaunistunut ja aikuistunut kovasti, tosin aikamoinen lapsenkasvoinen teinityttö tuo vielä on. Hitaasti kehittyvää mallia :) (kuva kännykällä otettu)

Unna-emokin on aloittanut kaulurin kasvatuksen! Muutenkin turkkia kasvaa. Oli jo aikakin, tyttö kuitenkin täytti jo 2 maaliskuun puolivälissä! :) Ja siis eipä tuo turkki vielä pitkä ole, mutta jostain on hyvä aloittaa! ;)

Meidän kolmen kopla, Unna, Enni ja Nuppu. Nuppu (poika) tykkää leikkiä tyttöjen kanssa. Neidit kun eivät ihan aina voita Nuppua toisin kun muut jätkät, jotka painavat Nuppua huomattavasti enemmän. Nupullahan on erinnäisten syiden vuoksi ylivilkas aineenvaihdunta ja poika näyttää ja on tosi laiheliini vaikka syödään vauvaraksuja ja kaikkea herkkuja. 4,5kg painaa vain meidän "mato" :) Mainittakoon tässä vielä, että Nupussa ei todellakaan ole mitään kaukaista norskin- tai angoran- tai minkään muunkaan rotukissan verta. Poika on pesunkestävä pitkäkarvainen kotikissa tai kotoisammin maatiainen. Lopen-riivelö ja ylpeä siitä! (Ja niin olen muuten minäkin)

Neo ja Jättis ovat löytäneet toisistaan sielunkumppanit ja ikäerostaan huolimatta ovat aivan parhaat nukku- ja pesukaverit :) Neo osaa mennä meidän jo kuuroutuneen dementikon luokse varovasti ja lämmittääkin usein Jättistä karvoillaan :) Jättistä ei yhtään tunnu haittaavan meidän läheisriippuvainen karvakasa, joka änkeää itsensä aina "vaarin" päälle nukkumaan. Aivan ihana parivaljakko! :D

Ja viimeisimpänä, muttei ehkä vähäisimpänä (paitsi älynlahjoiltaan) meidän iso punainen (Blondi) Kassu :) Poika loistaa kilpaa auringon kanssa! Kuva kertoo enemmän kuin tuhat sanaa...

Eikä pidä tietystikään unohtaa Nukista (Nuka, Nukis, Kiskis, Mismis, Kismura jne.) Eilen tuli viesti, että "mihin on unohdettu Kiskis?" Eikai mamma nyt Nukista ole mihinkään unohtanut! Nukista on vaikea unohtaa :) Poika nukkuu vieläkin kaikki yöt ihmisäiskän kainalossa ja tuudittaa itsensä uneen polkemalla käsivarttani. Nukikselle on myös ilmaantunut selkeitä mustasukkaisia (niin niin kissathan eivät ole mustasukkaisia) piirteitä ja poika kyllä yrittää vähän ängetä väliin jos sylissä on kukaan muu kuin meidän mammanpoika :) Tosin Nepo toki saa olla sylissä, Nepo-iskälle ei parane alkaa ryppyilemään ;)
Nukiksella turkki vain kasvaa, mutta saa nähdä pääsemmekö pojan kanssa enää näyttelyyn. Nukikselle kävi ikävä tapaturma, pojan yksi takakynsi lohkesi todella pahasti ja se ei nyt näytä parantuvan ajankaan kanssa. Voipi olla, että kynsi joudutaan poistamaan, vaikka se ei kipeä olekaan ja haittaa menoa mitenkään :(

Uusi ulkoasu ja uusia kuulumisia

Vierähtihän siinä sittenkin vähän pidempään kuin pari päivää, että sain blogin päivitettyä. Uuden työn myötä on tullut tässä koneella vietettyä iltaisin vieläkin vähemmän aikaa, kun koko päivän ensin töissä siinä koneella istuu! Jotenkin sitä ennemmin antaa senkin ajan karvaisille :) Blogillekin päivitin uuden keväisemmän ulkoasun, kun ulkona vähitellen paistaa taas aurinkokin ja kevät lähestyy :)

No niitä kuulumisia. Käytiin tosiaan Surokin näyttelyssä pyörähtämässä pari viikkoa sitten. Enni käyttäytyi todella nätisti ja oli ihan oma ihana itsensä. Pussaili ja puski, eikä jännityksestä ollut muita merkkejä, kuin tavallista pyöreämmät silmät ;) Neiti sai kivat arvostelut. Tuomari kehui kovasti tytön päätä, erityisesti profiilia, otsaa ja leukaa. Häntäkin tytöllä on ekstra-pitkä (tainnut periä sen Kassu-enolta). Korvat saisivat olla suuremmat, no sen tiesin jo itsekin ;) Luusto on vahva ja tyttö muutenkin vankka ikäisekseen. Painaahan tuo jo lähemmäs 4kg :) Saagakin oli näyttelemässä mukana, mutta tulossa ollut ensimmäinen kiima aiheutti tytölle sellaisen ramppikuumeen, että katsoin paremmaksi vetää tytön pois arvostelusta. Mieluummin neiti sai haistella ja kuulostella taas niitä näyttelyn tuulia ja huomata, että ei se niin pelottava paikka ollutkaan! :) Yritetään uudelleen sitten Turussa mikäli mahduttiin mukaan.

Samu ja Velmu olivat myös omistajineen näyttelemässä! Velmun hienosta ex1, VP tuloksesta kerroinkin jo! Arvostelukin oli kyllä hienoa luettavaa. Samu sai myös hyvät arvostelut ja oli jopa vähemmän ujo ja pelokas, kuin edellisellä kerralla. Poika on kyllä aivan isänsä näköinen, suuremmilla korvilla vain varustettuna! :)

Meillä kotona kotikastraatit ovat viettäneet synttärijuhlia. Nepo (Mornee Naavanenä) täytti tammikuun lopulla jo 7-vuotta! Tai oikeastaan tahdon ajatella, että vasta 7-vuotta. Nepon pojat Neo ja Nukis (Deeamore Nordic Neonee & Nobleza Nugan) täyttivät myös menneellä viikolla 6! Mihin tämä aika katoaa? Enää pari päivää ja Pioni-vauvat ovat 8kk vanhoja! :D Poikien viralliset synttärikuvat ovat vielä ottamatta. Illalla, kun tulee töistä kotiin on jo niin pimeää, että ei tahdo saada mieleisiään kuvia. Ehkä ensi viikonloppuna sitten :)

Unna ei tosiaan juokse vieläkään. Tai siis juoksee ja Enni myös. Keittiöstä olkkariin, olkkarista makkariin ja sieltä kovaa työhuoneeseen. Lisäksi kieritään lattialla, painien... Enni on toisaalta niin vauva, että sitä kiimaa en ihan vielä odotakaan, vaikka siskonsa Saaga saikin jo ensimmäisen kiimansa.

Loppuun sitten vielä kuvia.

Nupulla on peuhu päällä ja Ennin ilme kertoo enemmän, kuin tuhat sanaa. "Äiti, toi on ihan pimee"



Nukis ja tuima ilme "kyllä mä vielä ton liskon nappaan"



Enni edestä ja profiilia myös :)




Sitten vielä kaikki muukin vauvat. Fannyn ja Eedenin kuvan sain Kimmolta ja Niinalta! Tytöt ovat niin ison näköisiä ja Eeden on ihan emonsa kopio :) Toivottavasti pääsen tänä viikonloppuna tyttöjä katsomaan! :D



Sisu hassuttelee. Pojalla on jo tytöt kovasti mielessä. Merkkailua ei ole ollut, mutta rasvahäntä on kova, pissi haisee ja lauleluakin on esiintynyt. Sisu leikataan varmasti lähiviikkoina :) Pääsee poika turhasta painolastistaan ;)



Samu, kuva ei tee ihan oikeutta komealle pojalle. Pikkasen näyttelyssä jännitti ;)



Komea ja suuri Velmu! :D Kuva on vähän ylivalottunut, se kun on kännykällä otettu. Poika tunnisti heti mummin, kun kävin viime viikonloppuna kyläilemässä. Kovasti piti kehrätä ja pussailla, sekä tietysti yrittää vähän purra. Mummi kun oli selkeästi tullut Velmun kanssa leikkimään ja painimaan ;)



Sitten vielä Saaga-kaunotar! Saagan omassa blogissa saaganeidon.vuodatus.net on tytöstä lisää kuvia ja kuulumisia :)



ja lopuksi vielä tuosta edellisestä Ennin söpöilykuvasta vähän isompi versio :) <3

ONNEA VELMU!

:D Surokin näyttelyviikonloppu on takanapäin, jossa käytiin sitten monen vaiheen (ja peruutuksen) jälkeen tänään piipahtamassa. Velmu oli paikalla perheineen jo eilen. Pitää sanoa, että kasvattaja-mamma on oikein ylpeä kaikista vauvoistaan :) (myös niistä jotka eivät näyttelyssä olleet ;) )

Lisää kuulumisia parin päivän sisällä, mutta pitihän sitä ylpeänä tulla kertomaan kaikille Velmu-pojan hienosta ex1 VP tuloksesta! :) Onnea kovasti pojalle perheineen! :D Muutkin näyttelyssä käyneet saivat oikein hyvät arvostelut. Norskin näköisiä ollaan vieläkin :)

Ja loppuun herkistelykuva Ennistä näyttelystä tältä päivältä. Siellä meidät nähneet totesivatkin, että "taitaa olla tyttö sellainen lellivauva" ja onhan tuo. Meidän koko perheen ja lauman! ;) Voiko tätä nassua muuta, kuin lellitellä? ;)



PS. Unna ei juokse vieläkään. Tai siis sitä ei ehkä lasketa, kun juostaan Ennin ja poikien kanssa rallia pitkin asuntoa. Joten tässä pikkuhiljaa aletaan unohtaa ne pentuhaaveet ja keskitytään sitten siihen tytön lupaavaan pikajuoksijan ja painijan uraan....