Rallikissat 6-viikkoa vanhoja!

Niinhän siinä kävi, että päivä edellisen päivityksen jälkeen vauvat murtautuivat ulos "aitauksesta" ja valtasivat koko pentuhuoneen. No miksi pieniä väkisin pitämään aitauksissa, jos sieltä ollaan valmiita tulemaan itse ulos :) Päivän - pari pienillä junnasi paino "vapautumisen" jälkeen. Tai siis junnata ei ole oikea sana, vaan ei noussut sitä tuttua 20-40g päivässä mitä vauvat ovat kiinteän ruuan aloituksen jälkeen nostaneet. Mutta siis muuten tämä vapautuminen ei aiheuttanut muuta, kun ralli on kahta kovempaa. Kiivetään niin korkealle, että "mummia" hirvittää ja tietysti tutkitaan jokaikinen pieninkin kolo koko huoneesta.

Myöskin ensimmäiset pakoyritykset pentuhuoneesta on blokattu. Nämä vauvat ovat kyllä mahdottoman rohkeita pieniä kissanalkuja! Urho on heti kärkkymässä huoneen ovella, jos vähän pääsisi livahtamaan. Nuuti yrittää harjoitella painileikkejä edelleen minun kanssani (mikäköhän siinä on, että pentueessa on aina se yksi pentu, jonka pitää kokeilla rajojaan kasvattajamummin kanssa). Vili ei ole sitten hetkeäkään paikallaan, jos ei satu nukkumaan. Taisto on rohkea kiipeilijä, joka löytää itsensä aina välillä niin korkealta kiipeilypuusta ettei ehkä sitten ihan itse pääsekään alas. No onneksi Unna tai Enni rientää sitten heti apuun. Niin siis ja tietysti jos minä olen kotona niin silloin tytöt katsovat vain minua ja selvästi odottavat minun hoitavan hankalan tilanteen... Iina sitten, voi Iina! Iina on "villikissa" pieni rohkelikko, joka ei todella ole virallisen nimensä mukaan Angel (enkeli) tai ainakaan prinsessa! "Minä mikään rinsessa ole - RALLATAAAAAN".

Uusia makujakin on mahtunut menneeseen viikkoon! Kananjauhelihan seassa menee possu hyvällä ruokahalulla, kermaviili on ehdotonta suosikkia! "Ruskea ruoka" aiheuttaa pienissä pieniä epäluuloisia maiskutuksia ja siltä lautaselta useimmiten käännytään vielä pois. No on tässä aikaa maistella eri makuja vielä :)

Niin ja tietysti sitten se suurin uutinen! Vauvojen uutuuden uutukaiset rekisterikirjat saapuivat viime perjantaina. Nyt meillä on virallisestikin ihan oikeita Norjalaisia metsäkissoja! :) Se on aina iso hetki näin kasvattajamamman elämässä. Tähän asti ollaan päästy!

Myös Taisto on saanut kotikyselyn ja pian selviää onko poika löytänyt omat ihmisensä :) Pieni mies on kyllä niin hurmaava (voiko kissanpentu olla noin pörröinen?) että saisi olla kotona vaikka ikuisesti ;) Mutta kyllä Taistonkin on hyvä löytää oma koti.

Iina on alkanut viihtymään enenevässä määrin isosisko Ennin kainalossa. Jotain tyttöjen juttuja kai :) Ennihän ei myöskään ole mikään rinsessa, joten sieltä varmasti pikkusiskopuolikin on saanut piirteensä! Toki pienet rallaavat kaikki keskenään, erikseen ja välillä Unnan ja Enninkin kanssa.

Vähitellen muut isot kissat ovat alkaneet käydä tutustumassa pieniin. Nukiksen mielestä vauvat ovat aivan likaisia! Eikö niitä ole kukaan koskaan pessyt? - tuntuu isovaari tuumaavan. Sitten kaapataan pieni kainaloon ja pestään hännänpäästä korvanpäihin saakka. Siinä ei rimpuilut tai pyristelyt auta. Tuleepahan puhdasta ;) Nejo viettää mielellään aikaa verkko-oven takana seuraillen pienten touhuja, enkä ole kuullut sihinän sihinää joten kai se tarkoittaa että nämä vauvat on "ihan OK". Kassu ei kai oikein tajua mitä nämä pienet rämäpäät on. Kassua ei pienten kanssa voi päästää edes valvotusti ennen kun vauvat on vähintään sen 7-8vk. Poika kun ei oikein ymmärrä olevansa pieniä hieman suurempi ja että pienten kanssa ei voi rallata ja painia ihan samalla tavalla kun jos itsekin olisi pieni kissavauva... Nuppu taasen, voi Nuppua! Edelleen vauvat on Nupun mielestä hilveitä hilviöitä! Joille pitää hihistä! Tosin siis vauvakissojen ruokia pitää tietysti yrittää livahtaa syömään... Noh Nuppu täyttää 11 keväällä, joten ehkä sitten saakin vetää vähän hernettä nenään jos pienet turhan paljon rallaavat. Aina siinä vaiheessa, kun pennut ovat vallanneet koko asunnon on Nupunkin sihinät loppuneet ja kaikki mennyt hienosti!

Lopuksi Iina näytää miten kiipeilypuuhun kiivetään ;)

Pienet riiwiöt jo 5-viikkoa!

Nopeasti on mennyt 5-viikkoa elämästä! Riihimäelle on vihdoin tullut talvi, niin kun kai koko muuhunkin Suomeen! Ulkona paukkuu pakkanen, mutta pentuhuoneessa on lämmin :)

Vauvat on kasvaneet hurjasti! Pienet tuntuvat oppivan joka päivä jotain uutta ja ovat myös saaneet lempinimen "pienet riiwiöt". Kaikki ovat mahdottoman ihmisläheisiä. Kiipeävät heti syliin riekkumaan ja nukkumaan kun vain menen pesään! Tosin myös tykkäävät kokeilla hampaitaan lähes kaikkeen mikä vähänkään liikahtaa... Siitä pahasta tavasta opetellaan tosin kovaa vauhtia eroon...

Nuuti on pentueen suurin. Painaen 750g, sitten painossa vuorottelevat Iina 730g, Vili 732g ja Urho 729g. Nämä kolme ovat vuorollaan aina toiseksi painavin pentu. Viimeisenä, muttei vähäisimpänä on meidän "siipirikko" Taisto. Hienosti perässä 650g.

Taisto on selvinnyt hienosti alun vaikeuksista ja kehittyy hyvää tahtia. Mikäli kaikki jatkuu tätä rataa niin Taisto alkaa etsimään ihan omaa lemmikkikotia! Taiston alun vaikeuksista enemmän, kunhan olemme "selvinneet" siihen saakka, että uskallan täysin luottaa siihen että kaikki menee tulevaisuudessakin hyvin! :) Mutta kaikista näistä vaikeuksista johtuen Taiston kodin tulee olla sellainen, joka todella ja täysin rakastuu pieneen mieheen ja tahtoo todella antaa juuri meidän Taistolle rakastavan loppuelämän kodin! :) Kaikki kodithan ne tosin sellaisia on ;) Mutta en tiedä miten helposti suostun Taistosta luopumaan, kyllä meidän välillemme on sellainen side syntynyt tässä :)

Muut vauvat ovat löytäneet omat ihmisensä! Yhtään eivät pienet ole vierastaneet vieraita pennunkatselijoita ja reippaasti ovat antaneet omien ihmistensä "käpälöidä". Ovatpa jokainen vuorollaan myös nukahtaneet omien ihmistensä syliin. Aivan ihania pieniä kissanalkuja!

Unna on alkanut myös viihtymään enemmän iltaisin tuolla "toisella puolen" ovea. Kun tulemme töistä Enni ottaa lastenvahdin paikan ja Unna lähtee vähän tuulettumaan! Onhan se nyt raskasta olla tälläisen lauman emo :) ja Unnassa onkin aina ollut vähän "businessnaisen" virkaa. Sitten taas kun on vähän jaloitellut jaksaa köllötellä kasassa pesässä. Kaikkien pentujen ja Ennin kanssa :)

Tällä viikolla olemme myös tutkittaneet joka vuotisen "kakkanäytteen". Vaikka niinkään mitään oireita ei ole niin meistä on hyvä tutkia tuo laaja näyte vuosittain. "Parempi katsoa kuin katua". Näytteeseenhän kerätään ulostetta kolmen päivän ajalta. Tällä kertaa näytteen antajiksi valikoitui Unna ja Enni, tytöt kun ovat juuri ne jotka pentujen kanssa aikaa viettävät. Näyte oli kaikkien sisäloisien, matojen tai muiden inhottavien öttiäisten osalta negatiivinen. Eli puhdasta porukkaa :)

Kotisivuille on päivitetty pentujen 5-viikkoiskuvat. Uusia kuvia tulee viikonloppuna lisää kun pääsee kuvaamaan valoisaan aikaan pieniä :)

Pienet rallikissat jo 4-viikkoisia!

Katselin tässä juuri kuvia edellisistä pentueista, miksikö? Siksi, että piti oikein muistuttaa mieleeni missä kehitysvaiheessa tässä vaiheessa elämänkaarta pennut meillä ovat olleet. Minusta on jo useamman hetken tuntunut siltä, että tämä pentue lähti liikkeelle todella ajoissa ja heti ihan täysillä! Ja niinhän se muistikuvien ja kuvien perusteella onkin!

Nämä pienet rallaavat, riekkuvat, kiipeävät, purevat ja ovat muutenkin mahdottoman ihania kissalapsia! Heti kun tulen pentuhuoneeseen pesästä hyökkää 5 pientä hurjasti miukuen ja sitten pitää mennä pesään isumaan ja kaikki 5 kiipeävät syliin. Pieniä pitää pusutella, pöristää massua ja pitää muutenkin lähellä. Tietysti aina välillä joku saa päähänsä puraista "mummia" vähän varpaasta, tai sormesta tai kiivetä hupparia pitkin olkapäälle. Aivan mahdottomia "mukuloita", todella sosiaalisia ja niin ihania :)

Tänään 4-viikkois synttärien kunniaksi pienten tila laajeni moninkertaiseksi. Kun kerta vessassa osataan käydä ja syömään tullaan kutsusta niin pienet saivat koko pentuaitauksen + pesän käyttöönsä. Näin mennään vielä n. viikko ja sitten kokemuksen mukaan ei meidän pentuja ole enää aitauksissa pidetty. Tosin senkin jälkeen käytössä on "vasta" tämä meidän pentuhuoneen virkaa toimittava työhuoneemme. Täällä on turvallista opetella kiipeämään ja rallaamaan. Kyllä nämä vielä ehtivät valloittaa koko asuntomme moneen kertaan!

Kiinteä ruoka alkoi pienelle maistumaan viime viikonloppuna. Selvästi pienille ei tällä touhun määrällä riittänyt enää ihan pelkkä maito ja kaikki 5 aloittivat syömään lautaselta ilman sen suurempia opetteluita. Namsnams vaan kuului, kun ruoka katosi lautaselta. Siitä seuraavana päivänä ilmestyi laatikkoon ensimmäiset jätökset (vaikka Enni ja Unna kovasti vieläkin yrittävät hoitaa sen palvelun pentujen puolesta).

Kaikki pienet ovat nyt alustavasti varattuja. Tai no siis Iina tietysti on ollut alusta saakka ja ihan täysin ja kokonaan varattu! Tilasimme Unnalta sinisen tytön ja sellaisen saimme. Tyttö ei tästä taloudesta poistu yhtään minnekään :)  Nuuti on tosiaan löytänyt jo oman ihmisensä ja kotinsa ja on siis myös varattu. Viliä ja Urhoa tullaan katsomaan viikonlopun mittaan ja sen jälkeen tiedämme ovatko pojat löytäneet omat kotinsa :) Taiston kehitystä seuraamme koko ajan tarkkaan ja saattaa olla, että Taisto tulee vielä jossain vaiheessa etsimään omaa kotiaan. Siitä kuitenkin sitten myöhemmin lisää.

Täällä pentuhuoneessa tulee vietettyä hetki jos toinenkin pienten kanssa elämää opettelemassa. Nyt alkaa olla se vaihe pienten elämässä, kun kasvattajan rooli alkaa kasvamaan. Tähän asti olen ollut Unnan apuna ja seurannut että pienillä on kaikki hyvin, nyt alkaa se vaihe kun todenteolla aletaan opettelemaan miten kasvetaan perheenjäseniksi ja toimitaan myös ihmisten kanssa. Tietysti pienten kanssa on vietetty paljon aikaa, vauvoja on käsitelty ja pusuteltu ja paijailtu tähänkin asti!

Unna ja Enni opettavat pennuille sitä kissojen kieltä, mutta meidän tehtävämme on opettaa ettei se varpaiden tai sormien pureminen ole OK. Tai että lahjetta pitkin ei pidä kiivetä. Ohjata pienten energia oikeisiin kohteisiin :) Niin ja siis myös se, että ihmeelliset äänet tai äkkiliikkeet ovat aivan normaaleita! Sitten tuossa 7-8-viikon iässä kun pienet pääsevät vapaasti koko asuntoon tulee kuvaan myös muu laumamme. Meidän todella sosiaalinen laumamme! Ja kun nämä pienet on muutenkin selvästi ihmisten perään, tahtovat olla lähellä ja sylissä niin saapa nähdä mitä näistä tulee "isona".

Toki sitten taas pitää antaa huomiota myös aikuisille kissoillemme, eihän siitä tule mitään että "unohdetaan" isot pojat kokonaan! Nämä kyllä pitävät huolta siitä, että ei pääse unohtumaan :) Nukis änkeää edelleen joka yö kainalooni nukkumaan, kuten on tehnyt jo kohta 9-vuotta. Nejo on ottanut Nepon paikan väliltämme sohvalta, elokuvia ei katsella ilman Nejoa. Kassu hakee huomion kun olemme menossa nukkumaan ja Nuppu nyt tietysti pyörii jaloissa aivan koko ajan. Varsinkin keittiössä...

Pentuhuone ei ole vieläkään liiemmin poikia kiinostanut. Nuppu toki tekee yllätyshyökkäyksiään jalkojen välistä huoneeseen. Sihisee jokaiseen ilmansuuntaan ja on sitten itsetyytyväisen näköinen kun vien pojan sylissä huoneesta pois. "Hähää, oppivathan" ja sitten pitäisi saada herkkuja...

Päivitin eilen kotisivuille pienten 3,5-viikkoiskuvat. Uusia kuvia pyrin ottamaan loppuviikon aikana :)

Tässä vielä kuva meidän "riekkupettereistä". Kaiholla katselen muiden kuvia näistä 4-viikkoisista. Pienet poseeraavat kauniisti ja pysyvät paikoillaan. Söpistelevät oikein urakalla! Ei meillä vaan tällä kertaa ole sellaiseen aikaa ;)

Pieniä kissamaisia ajatuksia jo 3-viikkoa!

Ollaan päästy Joulun ja Uuden Vuoden yli ja pääsimme vuoden 2014 ensimmäiseen päivään! Eli hyvää Uutta Vuotta kaikille :)

Vauvat saavuttivat tänään 3-viikon iän. Pienet pesevät jo omia ja kavereiden tassuja, ottavat painiharjoituksia ja muutenkin söpistelevät oikein urakalla! Tänään pienten elintila kaksinkertaistui, kun pesän eteen viritettiin taasen aitaus. Pikkuhiljaa tilassa on jo pienille harjoituslaatikko, eiköhän siihen ensi viikon aikana ilmesty ensimmäiset pienet pissitkin :) Ensimmäinen madotus on suoritettu ilman taisteluita ja koska Unnalta on tullut vähän huonosti maitoa niin pikkuisen ollaan jo maisteltu baby-pateeta emonmaidonvastikkeen seassa. Hyvällä ruokahalulla!

Vauvojen luonteet alkavat tulla enemmän esille. Taisto on nimensä mukaisesti pieni taistelija, ensin elämästään ja nyt sitten lähes kaikkea ohimenevää pitää vähän puraista! Taisto saa kovaa vauhtia muita kiinni painossa ja muutenkin kehitys ei enää paljoa laahaa muiden jäljessä :) Urho on vähän ujo poika, mutta ei missään nimessä niin ujo kun Unnan edellisten pentueiden ujot pikkukaverit ovat olleet. Urho sai työnimensä, koska "nimi tekee miehen" ja eihän nyt Urho niminen poika voi olla ujo! Urho saa positiivista huomiota ja rohkaisua ja tänään poika oli itseasiassa ensimmäisenä pesän reunojen yli kun este edestä poistui.
Nuuti on saanut kutsumanimensä uudelta ihmiseltään. Nuuti on mahdottoman rauhallinen ja harkitseva nuorimies. Nuuti on tällä hetkellä pentueen suurin ja kellahtaakin mielelään Unnan massukarvoihin tai Ennin pesupalveluun. Nuutin oma ihminen on jo valintansa tehnyt ja Nuuti meneekin meidän jo edesmenneen Nepon pojan ja tyttären, sekä oman kasvattini Unnan ensimmäisestä pentueesta kaveriksi. Sitten on Iina, meidän pikku rinsessa! Iinalla on kaikesta mielipide ja Iinan ei tarvitse, koska Iina on tyttö! Toisaalta sitten Ennille ja Unnalle Iinan on söpisteltävä aivan urakalla, mutta veljien joukossa Iina on "yksi pojista". Iina on tällä hetkellä pentueen toiseksi suurin ja ottaa Nuutia kiinni kovaa tahtia. Saa nähdä millainen järkäle meidän neitokaisesta kasvaa! Siskonsa Enni on nyt kastraattina 6kg painava. Lisää ei tarvitse tulla, mutta poiskaan ei tarvitse yhtään lähteä! Sitten vielä viimeisenä Vili, meidän Vili-Vilperi! Poika lähti ensimmäisenä kävelemään ja sen jälkeen ei vauhti olekaan kovin paljoa hidastunut. Ehkä siksi aikaa, kun vähän hiljennytään tisulle tai pesulle, mutta sitten taas rallataan!

Tytöt hoitavat liikuttavasti edelleen pentuja yhdessä. Yöksi Enni tulee pois huoneesta kanssani nukkumaan ja työpäivän ajan Enni lepuuttaa, mutta muuten ovat kyllä aivan kuin paita ja peppu. Välillä Unna käy jaloittelemassa tuolla toisella puolen ja katsomassa muita kisuja. Selvästi luottaen siihen, että Enni hoitaa jos pienille tulee jokin hätä.

Unna itse on tällä kertaa taas aika "luuskan" näköinen. Rouvalta on tippunut karvat, mutta paino on sentään pysynyt lähes samana. Tietysti pentujen hoitaminen ja imettäminen vaatii veronsa! Tämä on muutekin se vuodenaika, kun Unnalta tyypillisesti lähtee karvat ja frouwa on kyllä todellakin aivan hirvittävän kärsiintyneen näköinen. Onneksi ei kuitenkaan sen oloinen, onnellinen emo kuitenkin :) ja karva kasvaa aina takaisin ;)

Pennuista on tänään julkaistu uudet 3-viikoiskuvat. Ne löytyvät kotisivujen Pennut sivun kautta klikkaamalla kunkin pennun nimeä.

Lopuksi vielä Nuuti näyttää söpistelemisen mallia :)