Pikkupotilas...

Tässä olen moneen kertaan itsekseni miettinyt miten helposti kaikki on tämän pentueen kanssa mennyt. (siis vauvojen, muuten on ollut kyllä vuoristorataa) Taisinpa sanoa sen kertaalleen liian usein ääneen ja eilen illalla sain sitten tuta nahoissani mitä olen mennyt sanomaan!

Viiru oli makoilemassa lempipaikallaan Catmax-kiipeilypuussa (samassa mistä eilisen postauksen kuvat on otettu) Unna meni tyttöä pesemään ja Viiru tyytyväisenä makoili mamman hoidettavana. Kunnes - humpsis! Viiru tipahti yli 1,5m korkeudelta suoraan pallonpyörityslelun päälle. Ja sitten sattui. Viiru kömpi istumaan ja itku alkoi. Miten se matka, että kiersin sohvan, tuntuikaan kilometreiltä? Se, että sain pienen syliini vei pienen ikuisuuden. Viiru tärisi, sydän hakkasi, vilkkuluomet oli esillä. Eli selvästi tyttöön sattui. Siinä kun kävin mielessäni pahimpia vaihtoehtoja läpi (sisäinen verenvuoto, aivoissa täräys, kaikki jalat poikki jne.) tyttö vähän rauhoittui ja kokeilin laittaa neidon jaloilleen.

Oikea etutassu ja vasen takatassu eivät ollenkaan pitäneet :( No ei auttanut muuta, kuin tyttö uudelleen syliin ja puhelua päivystävälle eläinlääkäriasemalle. (Onneksi Hattulassa on Vethaus...) Ja sitten ehkä syksyn kamalimpaan vesisateeseen, lähes sakkorenkailla. Pimeään iltaan, iltakymmenen jälkeen, tytön kanssa kohti eläinlääkäriä! Tähän väliin ISO KIITOS Marialle! Kiitos kun lähdit mukaan katsomaan, että pysyin tiellä!

Eläinlääkärissä Viiru pääsi onneksi  heti oikein mukavan lääkärin tutkittavaksi. Ensin katsottiin yleiskunto, reagoivatko pupillit valoon, kokeiltiin maha ja muut sisäelimet. Virkeä, mutta vähän peloissaan oleva kivulias kisu. Sitten tutkittiin terveet jalat, että tiedettiin niiden taipuisuus. Ei mitään hätää. Sitten päästiin kipeiden jalkojen kimppuun. Viiru ei antanut yhtään taivutella oikeaa etutassua. Kipeähän se oli ja pieni maukui kipeää tassua. Toinen takatassu sama juttu. Hirvittävän kipeä!

Mummin sydän meinasi särkyä, kun pieni maukui. Vaikka tietysti tutkittava oli! Sitten vielä Viiru lähti hoitajan ja lääkärin kanssa ovien taakse röntgeniin. Odotus tuntui kestävän ikuisuuden ja aina välillä jostain kuului pieni "miu". Sen tuhannen tunnin (ehkä 10-15min) odotuksen jälkeen meidät tultiin hakemaan Viirun kuvia katsomaan. Ei tarvinnut kuin seurata pientä vaativaa (ja kovenevaa) "miu" ääntä ja tiesin missä mummin pieni oli.

Tämän ikuisuuden jälkeen sain pienen syliini (hupparin sisään on hyvä laittaa vauva turvaan) ja pääsimme tutkailemaan kuvia (olipas pienet ja söpöt jarpaat). Onneksi luut eivät olleet murtuneet, tai vielä pahempaa. Kokonaan poikki! Pientä "hittiä" oltiin kuitenkin otettu.

Viiru sai kipulääkekuurin ja viikon pakkolevon pentupesässä. Jaloittelemaan pääsee mummin vahtiessa parin päivän päästä. Tärähdys oli todella paha ja nyt sitten seurataan ettei jalat lähde turpoamaan. Pehmytkudosvamma jaloissa joka tapauksessa on, nivelet ovat vaarassa.

Viiru on nyt nukkunut siitä saakka, kun lopulta vähän ennen yhtä pääsimme kotiin, pesässä. Tyttö on väsy, mutta ei selvästikään enää niin kivulias. Ensimmäinen annos kipulääkettä saatiin suoraan nahan alle, joten se vaikuttaa huomisaamuun saakka. Ruokaa on mennyt normaalit annokset ja Multicatti on otettu nätisti :) Pissilläkin Viiru on käynyt.

Viiru nukkui tuossa sylissäni pitkät unet tyytyväisen näköisenä ("minä olen mummin Viiru"). Sisarukset hoivaavat Viirua, kun pääsevät livahtamaan pesään vessan tyhjäyksen, ruuan annon tai muun silittelyn lomassa. Unna ja Enni ovat käyneet tyttöä pesemässä ja meidän jätkätkin tuntuvat viettävän pesän luona paljon aikaa.

Vielä jaloille ei oikein voi kunnolla varata, mutta Viiru on onneksi ollut rauhallinen. Eikä turhaan rieku!  Kuitenkin vilkkuluomet eivät ole enää esillä ja Viiru on kehrännyt minulle silityksistä. Ruoka maistuu tosiaan ja se on hyvä merkki. Nyt illan mittaan pesässä alkaisi olla selvästi vähän tylsää, joten sinne on annettu tytölle vähän pieniä hiirileluja. Niitä on hyvä vähän heitellä etutassuilla ilmaan. Viiru myöskin pesee ja hoitaa itseään, joka on myös hyvä. Kipeä kissa kun ei pidä itsestään oikein huolta. Niin ja jalat eivät ole turvonneet!

Muut vauvat käyvät pesän ulkopuolella moikkaamassa siskoa :)

Mitä tästä opimme? Että pienten kanssa voi sattua mitä tahansa ja vaikka kuinka varoisi niin jotain voi silti sattua! Ei näitä oikein pumpulissa voi pitää, siitä ei saisi oikeita eväitä elämään! Viime pentueen kanssa selvisimme Helmin murtuneesta jalasta (onkohan meidän vauvat keskimääräistä vilkkaampia? Vaiko kenties jotain kissan ja apinan sekoituksia, kun riekkuvat ja kiipeävät niin kovasti?) Joten ehkä nyt selviämme Viirun kanssa :)

Jos itse venäyttää tai pahasti täräyttää itsensä (tai jokin paikka on vähän ollut sijoiltaan) sitä on seuraavana päivänä todella naatti ja vielä kipeämpi. Huominenkin on varmasti vielä paha, mutta sitten alkaa helpottamaan :)

Lopuksi vielä kuva kauniista pikkupotilaasta pesässään :)

11-viikkoa... Vielä vähän aikaa rallikissojen elämää!

Taas on vierähtänyt yksi kokonainen viikko. Aika juoksee eteenpäin aivan liian lujaa. Enää kolmisen viikkoa ja ensimmäiset pienet alkavat muuttaa kohti omia kotejaan! Aivan uskomatonta, minne tämä aika on kadonnut?

Kaikki vauvat ovat kasvaneet hurjasti ja kehittyvät päivä päivältä! Ralli on erittäin kova vieläkin, mutta samalla pienet alkavat löytää omat paikkansa elämästä :)

Tässä olen jo useamman viikon ihmetellyt mihin meillä katoaa aina toinen pari sukista. No sekin selvisi... Olenkin jo epäillyt hetken aikaa meidän pientä termiittiä (ja varpaan surmaa) Tassua ja oikeassahan tuo epäilys oli! Tassu varastaa likaisia ja puhtaita sukkia. Useammankin kerran on asunnosta etsitty sukkapareja. Tassu nukkuu viattoman näköisenä lampaantaljan päällä, vain hyökätäkseen pahaa aavistamattomien varpaiden kimppuun! Mainio pieni Gremlins!

Aatos, Fia ja Elle ovat löytäneet tiensä meidän sänkyymme. Yhtäkään yötä ei nukuta ilman, että vähintään nämä kolme ovat sängyssä (enää ei tapeta sänkyhiiriäkään kuin ihan vähän vaan nukkumaan mennessä). Useimpina öinä sieltä löytyy Tassu ja Viirukin. Siihen kun lisätään erinäinen määrä aikuisia kissojamme niin välillä sängyssä on ahdasta!

Oikeastaan kaikki vauvat ovat todella reippaita ja noh, rallikissoja. Aivan ihania sellaisia! Kaikki kehräävät ihmis-mummille minkä ehtivät ja keikistelevät varsinkin ruoka-aikaan. Ruokakin maistuu hyvin :)

Viiru etsii edelleen omia ihmisiään. Eikö kukaan kaipaa pientä mustavalkeaa tyttöä elämäänsä? Viiru on aivan ihana pieni neiti. Itseasiassa pentueen rauhallisin ja harkitsevin! Viiru rallaa kyllä muiden mukana, mutta vähän vähemmällä voimalla! Viiru on myöskin ehkä maailman kovin kehräämään! Kun tytön rukki lähtee käyntiin niin se varmasti kuuluu koko asunnossa! :)

Aikuiset kissamme alkavat selvästi kaipaamaan jo vähän "omaa rauhaa". Kovasti nuo hoitavat ja leikittävät pieniä, mutta mukava olisi välillä olla ihan vaan "oman" jengin kesken. Kaksipiippuinen juttu siis. Toisaalta en ikinä tahtoisi luopua pienistä ja itku tulee varmasti, kun pienet lähtevät. Toisaalta taasen on ihanaa olla vain meidän isojen kissojen kanssa ja antaa kaikki heidän ansaitsemansa huomio sinne minne se kuuluu.

Kuvia pienistä tulee kotisivuille viikonlopun aikana. Myös muita uutisia päivitellään viikonlopun mittaan. :)

Lopuksi kuitenkin kuvat meidän kaunottaresta! Viirusta :)

Rallikissat jo 10-viikkoa!

Rallikissat ovat tänään saavuttaneet huimat 10-viikkoa! Sitähän tietysti sietää juhlia :) Pienet ovat tänään herkutelleet lempiruuallaan, eli kalkkunan jauhelihalla (laktoosittoman) punaisen maidon kera :) Tietysti päivällä on tuhottu jo purkki Animondan ruokaakin, töistä tullessani meni paketti kanan suikaleita ja illalla sitten vielä vähän possun suikaleita...

Kuten ruokamäärästä voi päätellä vauvat kasvavat ja voivat hyvin :) Aatos painaa jo paria grammaa vaille 1600g, Elle vähän vajaa 1,5kg, Tassu ja Viiru ovat saman painoisia, eli vähän vajaa 1,4kg ja Fia 1,3kg.

Ensimmäisillä rokotuksilla kävimme viime perjantaina ja lääkäritäti totesi kaikkien pienten olevan reippaita ja terveitä! Ei ollut ainakaan vielä häntäknikkejä, naptyriä tai ihmeellisiä sydänääniä. Kaikilla pienillä on kirkkaat silmät ja vauhtiakin löytyy! Vauvat olivat myös hyvin reippaita lääkärissä. Aatosta, Elleä ja Viirua vähän jännitti ensin, mutta hyvin pian unohtui jännittää ja sitten olisikin ollut jo kiirus rallata... Tassu päätti ettei pelkää mitään (ainakaan eläinlääkäritätiä). Ainoastaan vähän harmitti, kun väkisin pidettiin paikoillaan. Olisi pitänyt päästä rallaamaan (tai puremaan varpaista)... Fialle rokotushommat eivät sopineet sitten ollenkaan. Hänen korkeudelleen ei sellaisia piikkejä pistetä kyselemättä. Fia oli ainut joka ilmaisi mielipiteensä rokotukseen. Tosin Fialla on mielipide muutenkin kaikesta ja kaikille! Ihanan tomera neitokainen!

Raskaan työpäivän ja kaiken muun tapahtuvan keskellä on mahtava seurata pienten rallia ja elämäniloa! Pahin jalkoihin hyökkäily on saatu kanavoitua ihan muihin leluihin, verhoihinkaan ei olla enää kiivetty ja keskitytään enemmän rallaamaan isojen kissojen kanssa! :) Tosin tietysti sitä harmittaa, että viikot näiden pienien kanssa käy taasen vähiin! Enää 4-viikkoa ja pienet alkavat muuttamaan omiin koteihinsa! Voisiko joku nyt seisauttaa niitä kelloja ihan vähän vain? Tiedän taas, että kaikki pienet ovat löytäneet ihanat kodit (tosin Viiru etsii edelleen omaansa) ja pieniä odotetaan kovasti, mutta ikävä tulee silti :) Ovat nämä niin mahtavia rallikisuja!

Jännä miten sitä huomaa nyt pienten vähän kasvettua, että mikä ero on tällä kun vauvoja on 2 vähemmän kuin kahdessa edellisessä pentueessa. Meillä on ihmeen rauhallista! Kaikki opettelu on mennyt pienten kanssa huomattavasti helpommin ja jotenkin pienet oppi olemaan tekemättä pahojaankin nopeammin. Olisiko se, että ei ihan niin paljon tarvitse hakea sitä huomiota kun ei ole niin montaa vauvaa! Sama kun pienillä ei ollut kiire lähteä liikkeelle pesästä. Mihin sitä olisi kiire, kun kaiken saa mitä haluaa vähemmälläkin kiireellä? ;)

Unna-mamma lopetti kiimansa ja tyttärensä Enni sitten otti ja aloitti kiiman heti perään. Joten täällä on nyt yksi erittäin lemmenkipeä neitokainen, jolla ei tahdo jalat pitää alla ollenkaan! Toivottavasti sekin loppuu pian. Enni näet eroaa emostaan kiimassa kuin yö ja päivä. Unna on melko hiljainen ja touhuaa paljon muutakin kuin vain kaipailee miehiä. Unna ei oikein aina välitä huomiosta kiimassa. Välillä tyttö tulee lähelle, mutta usein Unna tahtoo vain olla rauhassa. Unna myös syö kiimassa kuin hevonen. Enni taasen ei voisi olla "ihmis-äiskästä" metriä kauempana. Tyttö kulkee levottomana pitkin asuntoa, HUUTAA ja pyörii minkä ehtii. Myöskään ruoka ei tahdo maistua, ei sitten niin ollenkaan. Enni viettääkin kiimassa aikaa työhuoneessa, mikä vähän rauhoittaa tyttöä. Kun ei ole niin iso ala mitä etsiä ja silloin ruokakin vähän maistuu!

Meillä on vauvasuunnitelmatkin vähän muuttuneet. Valitettavasti Saagan ja herrasmies Manun tapaamisista ei tullut tulosta ja Saagan erittäin usean valeraskauden vuoksi olen päätynyt siihen että tyttö tapaa vähän nuoremman pojanklopin. Edellisistä suunnitelmista poiketen Saaga tapaa sijoituspoikani Rontin, kunhan poika tulee seuraavan kerran tänne etelään päin. Eli piakkoin :) Rontti ja Saaga täydentävät toisiaan mukavasti. Siinä kun Ennillä ja Rontilla oli monta samaa ns. "huonoa puolta".

Näin ollen Ennin suunnitelmatkin ovat muuttuneet. Unna ja Oskari tekivät erittäin kauniita ja hyväluonteisia vauvoja! Aikani asiaa mietittyäni huomasin, että Oskari täydentäisi myös meidän Ennin puutteita erittäin mukavasti. Onnekseni Katja ja Suvi Ennin nähtyään lupasivat Oskaria lainata myös meidän Ennille :) Kiitos kovasti tästä mahdollisuudesta! Enni ja Oskari tapaavat kunhan Enni seuraavan kerran alkaa kaipailla sulhastaan! Päivitän suunnitelmat myös kotisivuille piakkoin! Mikäli jompikumpi suunnitelma kiinnostaa niin yhteydenotot ovat tervetulleita :) Molemmista suunnitelmista odotan terveitä, kauniita ja hyväluoteisia norskeja :)

Lopuksi vielä harvinainen kuva meidän katraasta! Kaikki ovat paikallaan ja vielä samassa paikassa! (ja hereillä) Kuvissa vasemmalta oikealle Tassu, Elle, Fia, Aatos ja Viiru

Yksittäiskuvat päivitetään kotisivuille sunnuntain aikana!

Kyllähän Fian piti vielä kuitenkin näyttää mikä on naisiaan! "mulle heti huiska tänne" ;)

Rekisterikirjat 9-viikkoisille!

Jonnekin, vieläpä aivan liian nopeasti, on taas kadonnut 9-viikkoa elämää! Vastahan nuo meidän Riiwiöt syntyivät ja tänään pienet täyttävät jo 9-viikkoa! Uskomatonta :)

Pienet ovat kaikki uskomattoman reippaita. Kovia juttelemaan ja kehräämään :) Viiru-neito on karistanut turhat pelot. No myönnetään, että uudet asiat ja ihmiset voi vähän jännittää, mutta pian päästään turhista peloista ja rallataan jo entistä tahtia! Aatos lähentelee 1,5kg ja Fia pienimpänä ylittää kohta 1,2kg. Muut tytöt sitten siitä väliltä :)

Kaikilla on omat ihanat luonteensa. Elle on väsymätön seikkailija, jolle kaikki uudet asiat ovat vain uusi haaste ja seikkailu :) Tyttö on myös melko tomera ja leikin tiimellyksessä tai ruokalautasella saattaa sähähtää tai murahtaa kavereille. "tämä on minun". Kuitenkin hyvätahtoisesti, eikä tyttö todellakaan ole mitenkään hankala. Rukki pörrää joka kerran kun tyttöä silittää! :) Aatos on rallikissojen kuningas, joka (terveisiä vaan Katjalle) kiipeää verhoihin, tuhoaa keittiöpaperirullat ja kokeilee rajojaan. Toisaalta Aatos kehrää kovasti pienestäkin kosketuksesta ja on ehkä kuitenkin vähän varovainen uusien juttujen kanssa. Aatos on aina ensimmäisenä minua vastassa aamulla :) Fia on jopa välillä vähän uhkarohkea ja aikamoinen tättähäärä! Tyttö tutkii pelottomasti aina uudet paikat ja jos Fia ei tahdo jotain tapahtuvan (matolääkitys on ollut kivaa) niin neidon kanssa saa vähän keskustella siitä jäädäänkö siihen syliin kiltisti... Fia on mahdottoman kaunis ja katsoo pienen jäynän jälkeen "mummia" ihanilla silmillään "en se minä ollut" ja alkaa kehräämään niin maan kovasti! :) Fia osaa myös puskea hienosti varsinkin ruoka-aikaan. Jos Aatos on rallikissojen kuningas niin Tassu on ehdottomasti kuningatar ja ehkä jopa itsevaltias! Tassun kanssa keskustelemme siitä saako varpaita purra, saako verhoihin kiivetä, saako sängyssä leikkiä varvas- ja sormihippaa. Tassu rallaa ja bailaa kyllä aivan täysillä. Mutta sitten tyttö on myös niin suloinen, kun kiipeää illalla sohvalle tai sänkyyn viereen nukkumaan ja huristelemaan :) Tassu osaa kyllä kietoa ihmiset häntänsä ympärille! Tätä rohkeampaa tyttöä ei hevillä löydy :) (terkkuja vaan Suville)

Ja sitten meidän Viiru :) Viiru harkitsee edelleen vähän uusia asioita kohdatessaan, mutta pian unohtuu turha jännitys ja rallataan siinä missä muutkin! Viiru on aivan todella kaunis mustavalkea prinsessa! Viiru rakastaa kiivetä sohvalle viereen ja vähän huristella siinä, ennen kun pitää taas lähteä tutkimaan maailmaa ja sen mahdollisuuksia! Viiru kaipaisi vielä ihan sitä omaa kotia, vaikka toki en kovin pahaksi pistä vaikka saisin tytön pitää vähän pidempäänkin ;)

On nuo kaikki vaan niin kovin rakkaita :) Ja luovutus on jo aivan nurkan takana... No 5-viikon päässä, mutta kuitenkin aivan liian lähellä ;)

Fia, Tassu ja Aatos on jo ilmoitettu ensimmäisiin näyttelyihinkin :)

9-viikkoissynttärin kunniaksi meille tipahti tänään postiluukusta aivan uutukaiset keltaiset rekisterikirjat! Jotenkin on aina vähän ylpeä hetki nähdä ensimmäisen kerran nämä rekisterikirjat. Meidän pienet ovat nyt aivan virallisestikin Norjalaisia metsäkissoja! :) Perjantaina mennäänkin sitten ensimmäisille rokotuksille!

Uudet kuvat pienistä tulee kotisivuille lauantain aikana.

Niin ja meidän Unna-mamma, joka tunnetusti ei juokse melkein koskaan aloitti juoksun tuossa maanantaina... Nyt on Unnan maailmankirjat sekaisin! Tyttö on ihan hurjaksi heittäytynyt...

Lopuksi kuitenkin vielä pari kuvaa tältä päivältä.

Kuvassa vasemmalta oikealle: Tassu, Fia, Aatos ja Elle

Sitten vielä meidän Viirusta pari ihan "omaa kuvaa"

Suuri suru varjostaa niin suurta onnea!

8 viikkoa sitten tähän aikaan juttelin äitini kanssa puhelimessa. Vanhempani olivat juuri päässeet kissapoikiensa kanssa mökille ja meille oli syntynyt 5 ihanaa kissavauvaa.

8 viikon aikana äitini ehti käydä kerran katsomassa vauvoja. Hän istui pentuhuoneen sohvalla ja yksi pieni kerrallaan nostin vauvan äidin syliin pesästä. Pienet olivat silloin päivää vajaa 4-viikkoisia. Tämän 8 viikon aikana kävimme äidin kanssa Suomenlinnassa kävelemässä kauniina kesäisenä päivänä. Se oli onnellinen päivä.

3 viikkoa sitten maailmamme mullistui. Äiti joutui yllättäen sairaalaan. Viime sunnuntaina meitä kohtasi suurin suru mitä kuvitella saattaa. Äitini nukkui ikiuneen erittäin lyhyen ja yllätyksellisen sairauden jälkeen. Suru ja ikävä ovat valtavat!

- Joten tällä kertaa totean vain, että vauvat ovat kasvaneet hurjasti. Pienistä on enemmän onnea ja iloa tässä hetkessä kuin voi mitenkään toivoa. Pimu on vaihtanut nimensä Viiruksi, mutta etsii edelleen kotia ja yhteydenotot ovat tervetulleita :)

Ensimmäinen tunnustus :)

Tunnustuksen säännöt ovat seuraavat:

1. Kiitä linkin kera bloggaajaa, joka antoi tunnustuksen.
2. Anna tunnustus eteenpäin 5:lle lempiblogillesi ja kerro siitä heille kommentilla.
3. Kopioi Post it - lappu ja liitä se blogiisi.
4. Ole iloinen saamastasi tunnustuksesta, vaikka se onkin kerrottu vain Post it - lapulla ja toivo, että lempibloggaajasi jakavat sen eteenpäin.


:) Meidän kissalan blogi sai ensimmäisen tunnustuksensa mauskiksen-blogilta! Aatoksen tuleva koti, vauvojen iskä Oskari ja Katja (siis Aatoksen ja Oskarin oma ihminen) meille sen antoi, Kiitos Katja! Eipä siitä voi olla kuin iloinen ja ylpeä! :)

Vähän mietityttää minne tämän seuraavaksi antaisi, monella blogilla sellainen jo tosiaan on. Joten tunnustus lähtee meiltä eteenpäin ahkeralle blogikirjoittelijalle joka kertoo hauskasti kuulumisia. Sekä kissa, että koirablogeihin.

Arja ja Saagan oma blogi sekä Nereaneidon kennelin blogi 

Vauvojen kuulumisia seuraa pian. Kuviakin on otettu :)

Rallikissat 7 viikkoa!

Aika kuluu niin äkkiä. Tänään on syyskuun ensimmäinen päivä ja ilma on syksyisen sateinen. Syksy tuli, vaikka kesä ei kunnolla ehtinyt edes alkaa! Ja niin vaan syksyn myötä vauvat täyttivät viime keskiviikkona 7-viikkoa!

Aatos on mennyt jo painossa reilusti yli 1kg, Elle ja Pimu (tai Viiru) ovat myöskin ylittäneet 1kg rajan ja Tassu ja Fia (ent. Sara) ovat ihan pari grammaa jäljessä. 

Ovet on alkaneet vähitellen avautumaan pienille. Yöksi ja työpäivän ajaksi vielä palataan "omaan huoneeseen", mutta muuten ollaan kyllä jo tutkittu koko asunto moneen otteeseen! Hauska on seurata pienten rallia pitkin asuntoa! Ovat meidän isot kissatkin innostuneet rallaamaan pienten kanssa ja parhaimmillaan pitkin asuntoa singahtelee 7 isoa kissaa ja 5 pientä...

Myöskin Unna on alkanut enemmän leikittämään pieniä. Unna juoksee pitkin asuntoa lelu suussa ja huutelee pienille "saalistushuutoja". Hyvä opettaa pienestä pitäen miten se "ruoka" hankitaan ;) Unna on muutenkin pysynyt melko hyvässä kunnossa. Turkki on vähän alkanut nyt tippumaan, mutta Unnalla se on muutenkin tippunut tähän aikaan vuodesta.

Tänään pienillä olikin "jännä" päivä kun Aatoksen, Tassun ja Fian uudet kodit olivat täällä kaikki samaan aikaan pieniä katsomassa! Olivat pienet vähän ihmeissään kun oli niin paljon uusia ihmisiä samaan aikaan! Jopa meidän rallikissojen kuningas Aatos oli vähän peloissaan. Riiviöiden riiviö Tassu ei taasen ollut moksiskaan... Hyvä kun uusi oma koti näki tytön rallikissan luonteen jo nyt. Ei kuulemma haittaa, hyvin tyttö sopeutuu uuteen omaan laumaansa kun on vähän topakka ja rohkea luonne! ;) Kaikki muut sitten olivat vähän siltä väliltä. Tosin vierailuaika oli kyllä pienten päiväuniaikakin. Heti kun vieraat lähtivät rallattiin asunnossa jo miljoonaa!

Kiva kun kävitte ja kiitos taas Suvi leipomuksista! (Ne on jo syöty...) :)

Mustavalkea Pimu neitonen on vielä omaa kotia vaille. Neiti on aivan hurmaava ja vaikka tyttö on vähän ujo niin kyllä tuo aika nopeasti lämpenee ja leikki voittaa jännityksen. Pimu kuitenkin selkeästi kaipaa kissakaveria! 

Loppuun vielä yhteiskuva pienistä viime keskiviikolta. :)