lauantai 20. heinäkuuta 2013

Pieni purinapoika valtasi sydämemme!

Taas on naurua herskyvä matka takana Varsovaan rakkaan ystäväni Meadowpaws-kasvattajan Merjan kanssa. Tällä kertaa meillä onneksi oli vähän useampi päivä aikaa tutustua itse kohteeseen, vaikka moni arvaa (tietääkin) jo miksi meitä tuo Puolanmaa kutsui...

Lento Varsovaan sujui ongelmitta ja ajallaan. Varsovahan on kaunis ja melko "pieni" kaupunki, joten siellä päässä liikkuminen julkisilla on hyvin ongelmatonta :) Hotelli oli todella siisti, vaikka huonettahan voi aina vaihtaa hotellilla erinäisistä syistä. Vaikka kolmesti... Varsovan vanhakaupunki on todella kaunis ja muutenkin joka paikassa on siistiä. Varsova on edullinen lomakohde. Syöminen ja ostokset ei näin Suomalaisen silmissä maksa paljoa. Jalat on taas kipeät kävelystä ja vatsalihakset herskyvästä naurusta! :) Takaisinlento olikin sitten myöhässä, mikä oli ikävää pienen kissamiehen vuoksi, mutta myös siksi että Merja myöhästyi sen vuoksi jatkolennoltaan. Se onkin sitten jo ihan toinen tarina!

Mutta sitten tietysti se syy, että valitsimme juuri Varsovan lomakohteeksemme... Toimme mukanamme Puolasta mahdottoman kehrääväisen, rohkean ja rakastavan pusupojan :) Olimme taas etsineet jo hetken uutta poikaa Merjan kanssa, kun tämä komea pieni mies varasti sydämemme! Olemme vaihdelleet viestejä kasvattajan kanssa jo pitkin kevättä ja tiistaina taas vatsan pohjassa tuntui tuttu jännitys kun odotimme vihdoin näkevämme pikkumiehen! Ja onhan tuo kaikkea mitä olimme odottaneet ja luonne vähän enemmänkin! Ikar asuu tuossa naapuritalossamme sijoituksessa ja tulemme käymään pojan kanssa nyt ensin näyttelyissä. Seuraamme kehitystä ja toivottavasti sitten jonain päivänä hän tapaa pari tyttöämme :)

Kiitos Merja taasen mahtavasta matkaseurasta! Parempi, että meitä taas oli matkassa kaksi eikä vain yksi ;) "Or we can just change the room, again, Please"

Thank You Inna and Monika for trusting us our darling purring Ikar! He's everything we hoped him to be and little more :) 

Ikar Dumny Kot*PL "Peikko"




lauantai 6. heinäkuuta 2013

Tulppaanit täyttävät 1-vuotta 11.07!

Niin se on taas mennyt vuosi nopeasti eteenpäin! Viime vuonna tähän aikaan odotettiin malttamattomana Unnan ja Oskarin vauvojen syntymää! Vielä oli 5 päivää edessä ja Unnan massu näytti kerrankin "sopivan" kokoiselta ;)

Näin kuitenkin kerrankin ajoissa! Onnea kaikille 5-tulppaanille! Elle, Aatos, Fia, Tassu ja Viiu ovat jo ihan isoja lähes 1-vuotiaita nuorukaisia :)


Viiun omalta ihmiseltä sain juuri tänään viestiä, että meidän pieni "räpinkäinen" painaa 5,5kg! Uskomatonta! :D Parin viikon päästä näenkin tytön :) Viiuhan oli mahdottoman ujo tyttö, mutta on oikeassa kodissa rohkaistunut kovasti ja vaikka onkin selvästi kiintynyt omaan ihmiseensä niin ei silti ole enää yhtään niin pelokas :)

Kiitos kovasti kaikille hyvistä kodeista! :)

keskiviikko 3. heinäkuuta 2013

Enni The Great - valta vaihtuu Nenukkalassa

Kesä on saavuttanut puolivälin. Juhannus on juhlittu, mansikka-aika alkaa olla lopuillaan (minut tuntevat tietävät, että mansikat ovat kesäni kohokohta! Niitä menee litratolkulla) Kesälomaakin on jo reilu viikko takana. Viime viikolla torstaista sunnuntaihin vietin rakkaan ystäväni Merjan luona Meadowpaws-kissalassa. Samalla reissulla juhlittiin kummipoikani Nooan synttäreitä ja kävin katsastamassa meidän tuontipojan Elrondin (Rontin) jälkikasvun, jotka pian täyttävät 12-viikkoa! Tietysti siellä oli myös kasvattini Karkki ja koko muu karvainen ja karvaton lauma :) Terkkuja paljon sinne kaikille! :D

Onneksi on vielä lomaa jäljellä ja paljon kivaa koettavaa edessä :)

Nepon mukana menetin jotain niin suurta, että useampina päivinä sitä on vieläkin vaikea käsittää. Tietysti kaikki kissamme ovat minulle ja meille yhtä tärkeitä, mutta jos pitäisi sanoa se yksi kissa jonka jotenkin toivoi elävän ikuisesti niin se oli Nepo. Tietysti tiedän, että näillä karvaisilla perheenjäsenillämme elämä ei ole yhtä pitkä kuin meillä ihmisillä, mutta eihän näistä yhdestäkään tahtoisi koskaan luopua! Nepo vaan oli kissa isolla K:lla, se sydämen kissa.

Meidät ja meidän lauman tunteneet ovat kysyneet minulta jo ennen Nepon kuolemaa, että "mitä teidän laumalle sitten tapahtuu, kun Nepoa ei enää ole?" vastaus siihen on ollut "en tahdo edes ajatella sitä päivää". Se päivä on kuitenkin tullut vastaan ja päivä päivältä suru helpottaa. Lämpimät muistot valtaavat alaa ja meillä on kuitenkin nämä meidän 6 päivänsädettä, jotka ovat yhä täällä meidän ilonamme.

Meillähän on siis ollut todella toimivat kisulauma. Tiedän monella monikissataloudella olevat ongelmia lauman kemian kanssa, mutta meillä laumaa on pitänyt rautaisessa otteessaan Nepo. Mitä siis tapahtuu, kun poika ei ole enää vahtimassa, että kemiat pysyy kohdallaan?

Noh, vastaus siihen on Enni. Enni The Great, jos neidolta kysytään. Enni on hivuttautunut lauman arvoasteikossa pikkuhiljaa ylöspäin. Ei tappelemalla, vaan hiljaa nousemalla muiden yläpuolelle. Nepo otti tytön jo pienenä suojelevan tassunsa alle ja siellä Enni pysyi koko tämän 3-vuotta. Oliko se sitten jonkinlaista sielujen sympatiaa? Sitä en tiedä, mutta Enni on selvästi perinyt isoisoiso-vaarinsa älynlahjat. Unna yritti jossain vaiheessa pitää tyttärensä alapuolellaan, mutta luovutti sitten paikkansa Ennille.

Joten nyt meillä sitten vallan on ottanut Enni. Ennin aikakausi tulee varmasti olemaan hyvin erilainen, kuin edellinen 9-vuotta Nepon kanssa. Nepo oli hyvin suopea, mutta tiukka johtaja. Odotti aina ensin, että muut oli saaneet syödäkseen, leikkihetket hoidettiin aina kanssani kahden (onhan se nyt kamalaa, jos muut näkee kuinka pomo ottaa ja rallaa) ja äidin syli jaettiin kyllä muun lauman kanssa. Eikä siitä ylimmästä vallasta tarvinnut koskaan keskustella. Nepo piti minua yläpuolellaan ja se vaan oli niin.

Noh, Enni on erilainen. Enni syö kun on nälkä, Enni rallaa kun rallatuttaa ja ennenkaikkea Äiti on VAIN Ennin... Tästä viimeisestä asiasta tiedän, että meillä tulee olemaan neitokaisen kanssa hieman keskustelua. Eihän valtakuntaa voi kuitenkaan niin hoitaa, varsinkaan kun tämän rinsessan mielestä äitikin ehkä kuitenkin on Ennin alamainen...

No se siitä lauman kemiasta! On meillä jotain muutakin kerrottavaa :)

Kävimme tänään koko poppoon kanssa rokotuksilla. Olen kyllä ylpeä meidän karvapempuista! Kaikki antoivat eläinlääkäritädin tutkia hienosti ja rokotuksetkin otettiin ilman mitään vastalauseita! (Enni tosin vähän sähähti, ei hänen korkeuttaan sovi nyt noin vain kyselemättä pistellä pyllyyn). Nuppu on nuori ikäisekseen, pieni sivuääni kuuluu sydämestä, mutta sehän on ollut siellä koko Nupun elämän. Pojat on terveitä, ensi talvena poistetaan hammaskivet Nukikselta, Neolta ja Kassulta. Unna ja Enni on hyvässä kunnossa leikkaamattomiksi tytöiksi ja valtakunnassa kaikki siis hyvin. Ainakin hetken aikaa :)

Enni on ilmeisesti päättänyt, että pojat on sieltä syvältä ja neidolla alkaa tulla tässä ikä vastaan ajatellen ensimmäisiä pentuja. Joten täällä kuumeisesti pohdin mitä tehdä asian suhteen. Unna sen sijaan on todella hyvässä kunnossa, joten Unna tulee vielä saamaan viimeiset vauvat ensi syksyn/talven mittaan ja sitten tyttö siirtyy kastraattikuoroon :)

Lisäksi jotain "jännittävää" on tapahtumassa tuossa kuun puolivälin tienoilla! Siitä lisää kunhan olen kotiutunut lomareissulta.....

Lopuksi vielä meidän kaunotar, yksinvaltias - Enni, myös Wauvana tunnettu :)