sunnuntai 30. toukokuuta 2010

Enää 2-viikkoa!

Enää tasan kaksi viikkoa laskettuun aikaan. Masu kasvaa tasaiseen tahtiin, mutta onneksi kasvu on hidastunut jo viikon takaisesta. Unna ei oikein enää yllä pesemään itseään, tänään jouduin ensimmäistä kertaa auttamaan neitiä henkilökohtaisen hygienian hoidossa. Onneksi meillä näitä innokkaita konsulttimiehiä riittää myös hoitamaan neitiä! Unna hakeutuu iltaisin Nepon lähelle ja iso-vaarihan hoitaa mielellään. Nepo niin ylpeän näköisenä pesee ja hoitaa lapsenlapsenlastaan :)

Unnaa alkaa selkeästi jo vähän ahdistamaan masuasukit. Ensimmäiset liikkeet näkyy jo ja Unna pesee kylkiään usein potkujen jälkeen. Meistä ihmisistä tosin niitä masupotkuja on ihana seurata, mutta voin hyvin kuvitella, että Unnasta ne ei ole ihan niin ihania! Painoa on nyt tullut n. 1,5kg astutushetkestä ja masunympärys on n. 53cm. Silti veikkaan viittä tai kuutta vauvaa, maha ei ole enää ihan niin pahasti toispuoleinen kun ennen. Varsinkin nyt kun vauvat on vähän kasvaneet ja järjestäytyneet siellä masussa!

Ruoka maistuu entiseen tahtiin, tosin annoskoot on pienentyneet ja Unna käy santsaamassa useammin. Tämän viikon lopulla Unna muuttaa vähitellen meidän työhuoneseen (niiksi ajoiksi, kun ei olla kotona) totuttelemaan omaan tilaansa ja samalla saan neidille penturuuat esille kokoajaksi. Meidän kastraattilöllyköiden kun ei ole ollenkaan tarpeellista saada mitään lisäravintoa ;)

Synnytyspesänkin laitoin jo esille, meillä synnytyspesän virkaa toimittaa suuri kevythäkki, johon vielä eristän pienemmän tilan Unnalle synnytystilaksi ja vauvojen ensimmäisiksi viikoiksi. Sitten vauvojen kasvun mukaan alan lisäämään häkin pinta-alaa. Unna kävi tutustumassa pesäänsä jo, mutta totesi sen ihan tylsäksi ja kuulemma ne vauvat on paljon parempi synnyttää vaikka Deltta-puun ylämökissä! Muutenkin Unna on aiheuttanyt mammalle vähän sydämentykytyksiä, kun tosiaan pitää kiivetä aina sinne korkeimmalle paikalle nukkumaan ja sieltä pitää aina HYPÄTÄ alas... Kuulemma tullut tässä Molla-emoon... No Lauralla onkin siellä kotona kohta samanlaiset sydämentykytykset edessä x2 kun Molla synnyttää pari viikkoa Unnan jälkeen ja Afri-siskokin saa vauvansa Heinäkuun puolessavälin!

Meidän pojat ovat kyllä ottaneet uuden makoilualustan hyvin vastaan, eli Unnan synnytyspesän. Siinä kun on kiva olla, pesän verkosta tulee ilma mukavasti läpi ja masukarvatkin saa ihanan viilennyksen! Alla Nukis-vaari näyttää mallia uuden pesän käytöstä!

Pari uutta kuvaakin maha-kissasta ja kasvavasta masusta! :) (pahoittelen joidenkin kuvien hieman rakeista laatua)





maanantai 24. toukokuuta 2010

Tallinan terveisiä!

Kävimme Kassun kanssa Tallinassa viikonloppuna näyttelyssä, kun poika on ollut jo pitkälti viime vuodesta jumissa sertiensä kanssa. Poika on nyt IP ja olen hyvin tyytyväinen arvosteluihin :) Myöskin ensimmäinen CAGPIB serti on nyt saavutettu, joten taas on pitkä näyttelytaival Suomessa edessä ennen kuin tarvitsee seuraavan kerran Kassun kanssa lähteä ulkomaille sertejä metsästämään! :) Mukana näyttelyssä oli myös Maria meidän Nepon pojan Aapelin kera, sekä Päivi Nukiksen tyttären Angelin kanssa ja Merja ja Henriikka Unnan 3/4 sisarusten Helmin ja Adamin kanssa! Kiitos kovasti kaikille hauskasta viikonlopusta ja mahtavasta matkaseurasta! Erityisesti Marialle ja Aapelille terveisiä ja kiitokset Nepon kolmannesta Grand International jälkeläisestä! Ennen seuraavaa matkaa opetellaan luetun ymmärtämistä ja yritetään välttää mummomafioita ;)

Kassu ja Aapeli yllätti molemmat meidät mammat iloisesti, kun menomatkalla hytissä pojat laskettiin vähän jaloittelemaan ja pojat olivat kuin olisivat tunteneet toisensa aina! Taisivat ajatella, että "onpas komean värinen punainen mies tuo toinenkin, varmasti yhtä älykäskin kuin minä". Pikemminkin hotellilla sitten piti vähän itkeskellä, kun kaikki kissakaverit oli hukassa!

Kotonakin Kassulla on nyt vähän tylsää, kun pitää olla Unnan raskauden vuoksi eristyksissä. En tahdo ottaa mitään riskejä, että tuotiin näyttelystä turhia pöpöjä kotiin, joten Kassu viettää kuluvan viikon työhuoneessa. Täällä kuitenkin me ihmiset vietetään päivittäin aika tavalla aikaa, joten ihan yksin ei tarvitse olla kuitenkaan ja pusuja ja rapsutuksia riittää kyllä!

Unnan maha on kasvanut räjähdysmäisesti viikonlopun aikana. Painoakin on nyt tullut 1,3kg astutushetkestä, mahanympärys on 48cm. Vielä kolme viikkoa jäljellä ja Unnan on nyt jo vähän hankala olla masunsa kanssa, enää ei hypätä ihan niin ketterästi ikkunalaudoille ja vauhtikin on jopa vähän hidastunut. Itse veikkaan optimistisesti vieläkin viittä, mutta eriäviäkin mielipiteitä on esitetty ja taitaa korkein veikkaus tällä hetkellä olla 8. En kuitenkaan usko mihinkään sellaiseen megapentueeseen ja taitaa se 5 olla lähempänä totuutta silti! (Tai ainakin niin tahdon uskotella itselleni ;) ) Loppujen lopuksi masu ei ole vielä ihan niin iso, kuin se kuulostaa olevan. Ja niille, jotka ei usko ;) kuvia todisteeksi! :)


keskiviikko 12. toukokuuta 2010

Masun kasvua ja ampiaisia!

Aletaan olla odotuksen puolivälissä. Masu on pyöreä ja tisut ovat turpeat, mutta veikkaus on edelleen 3-5. Ehkä ennemmin 3 kuin 5. Unna syö kuin hevonen ja on kokoajan vaatimassa lisää ruokaa :) Penturuoka ei neidille maistu sitten ollenkaan (ei muuten suostunut syömään sitä pentuna taloon tullessakaan) joten tarjoan lisäksi sitten Multicattia tulevalle mammalle. Onneksi tabletit menee herkkunappeina Unnalle, joten siitäkään ei tule mitään lisäongelmia.

Muutenkin raskaus sujuu ongelmitta, Unna ei ole ollut mitenkään huonovointinen eikä väsynyt vaan vauhti on aivan samanlainen kuin ennenkin. Lähinnä hellyyttä haetaan vielä enemmän kuin ennen :) Toki nyt on nautittu auringonpaisteesta parvekkeella ja loikoiltu lämpimässä.

Paino on noussut nyt astutushetkestä yli 500g, tarkkaa painoa en ole nyt pariin päivään ottanut. Yritän olla kiusaamatta neitiä kokoajan ja rauhallisesti odottaa ja punnita vain kerran viikossa...

Tosin ei tämäkään suju ihan ongelmitta. Viime sunnuntaina heräsin siihen yöllä, että kissoilla oli kamala ralli asunnossa päällä ja jokin surisi ja pörisi. Ampiainen tietenkin ja Unna uteliaana neitinä meni työntämään nenänsä suoraan ampppariin. Tuloksena oli panikoiva mamma (kun sitä kortisonia ei tytölle nyt saa antaa), kuollut ampiainen ja todella turvonnut leuka Unnalla. Onneksi sain piikin pois leuasta ja soitettuani luottoeläinlääkärillemme ja putsailtuani leukaa parin päivän ajan leuka alkoi laskemaan ja nyt se näyttää jo ihan normaalilta. Sitä en tiedä mistä ampiainen meille eksyi, mikään ovi eikä ikkuna ollut ollut koko päivänä auki. No tämän kerran selvittiin säikähdyksellä, onneksi!

Meidän kastraattipojatkin ovat olleet hyvin onnellisia valon määrän lisääntymisestä ja auringonpaisteesta. Auringonsäteissä on mukava makoilla raukeana ja kääntää välillä kylkeä. Ja sitten yöllä on hyvä rallata, kun ihmiset on nukkumassa...