perjantai 30. huhtikuuta 2010

Meidän ensimmäiset vauvat

Kai sitä uskaltaa jo ihan hiljaa sanoa sen ääneen: Meillä odotetaan ensimmäisiä vauvoja :) Unnan tisut ovat hyvinkin turvonneet ja söpön punaiset...

Tuossa alkuviikosta Unnaa selkeästi alkoi vaivata jokin juttu tuolla masukarvoissa. Aina, kun neiti pysähtyi piti masukarvoja heti alkaa pesemään. Tietysti sitä heti huolestui, että mitä jos jotain on vialla, mutta syy olikin hyvin yksinkertainen. Unnaa ärsytti kasvaneet tisut. Kai ne tuntui oudolta ja niitä piti pestä vähän väliä. Hänen hieno figuurinsa kärsii, kun tisut kasvaa ;) Onneksi tilanne rauhoittui hyvinkin nopeasti ja nyt Unna antaa masukarvojen olla rauhassa :)

Muutenkin neiti on hyvin raskaana. Ruoka maistuu paremmin kuin hyvin ja nälkä on kokoajan. Myöskin hellyyttä pitää saada mahdottoman paljon ja ihan kaikilta. Unna juoksee meidän ihmisten perässä ja HUUTAA pitämään hyvänä ja ottamaan syliin. Myöskin muille kissoille marmatetaan, jos pojat eivät olekaan ihan heti valmiita pesemään ja pitämään Unnaa hyvänä.

Vauhti tosin ei ole hidastunut ollenkaan. Samaa tahtia kiivetään kiipeilypuuhun ja juostaan kovaa kyytiä pitkin asuntoa poikien perässä! Oikein hirvittää, jos tuo vauhti ei tuosta hidastu ollenkaan ja maha vaan kasvaa. Unna ei näet tunne lausetta "varovaisesti alas kiipeilypuusta" vaan sieltä pitää aina hypätä täyttä vauhtia! Toki Unna lepäilee välillä raukean näköisenä, mutta leikkiin neiti on aina valmis!

Paino nousee mukavaa tahtia, tosin tuolla syömisellä sietää noustakin. Ultraan emme ole menossa, ellei jotain yllättävää tapahdu. En tahdo stressata tulevaa mammaa turhaan :) Kesäkuun kolmannella viikolla sen sitten tietää montako tuli. Toivottavasti kaikki menee hyvin siihen asti ja saadaan terveitä pieniä kissanalkuja. (ja Unna on kuunnellut äidin toiveita korkeintaan neljästä vauvasta) Kesälomakin on jo sovittu synnytyksen ajoille :)

lauantai 24. huhtikuuta 2010

Odottelua, odottelua

Pari viikkoa on nyt kulunut siitä, kun Unna kävi komeaa Fukua tapaamassa. Ruokahalu on tytöllä kova ja kiiman aikana tiputetut 300g on jo otettu parissa viikossa kiinni. Vielä ei kuitenkaan voi varmasti sanoa mitään vauvoista, joten yritän pitää itseni poissa Unnan masukarvoista ja odottaa kärsivällisesti vielä viikon ennen kuin alan tiirailla joko niitä valoja siellä masussa näkyisi.

HCM- ultrassa ja muissakin testeissä käytiin myös pari viikkoa sitten ja olen kyllä kovin ylpeä meidän "pikkuneidistä". Tyttö otti koko tilanteen hyvin rennosti ja katseli kiinnostuneena ultran kuvaruutua. Myös verikokeen otto meni mallikkaasti ja Unna jopa innostui puskemaan Lamberin Seppoa.

Itse kokeiden tulokset oli odotetut. Felv & Fiv negatiiviset, veriryhmä A, ei merkkejä HCM: stä tai muistakaan muutoksista sydämessä ja GSD IV testin tuloskin tuli takaisin negatiivisena eli N/N.

Muutenkin kisut voi kotona oikein hyvin (pulskasti). Kevättä on meidän konsulteilla kovasti rinnassa ja pojat ovat selkeästi innostuneet leikkimään ja juoksentelemaan enemmän valon ja auringon määrän lisääntyessä. Toki aina välillä pitää kiepsahtaa aurinkoon nukkumaan (luulisi, että näillä turkeilla siinä auringossa olisi kuuma) ja pesemään itseään ja kavereita.

Kassu aloitti tietysti kamalan karvanlähdön, onhan Tallinan näyttelyyn vielä kuukausi aikaa. Juuri sopivasti ehtii tiputtamaan kaikki karvat! Tosi hienoa!
No toisaalta, eipähän sitten tiputeta sitä turkkia tuomarinpöydällä ja eipähän ole sitten miljoonaa takkua. Kassun turkki on sitä paitsi tuhat kertaa helpompi laittaa näyttelyyn, kun se on on lyhyt. Muuten tuo on sellainen höttökasa, jota on tosi vaikea saada mitenkään hyvän näköiseksi. Kuvioton punainen kun on. :)