Meillä sisällä sen sijaan vauhti vain kasvaa! Vauvat rallaavat sydämensä kyllyydestä, välillä kokeillaan vähän kiivetä verhoon. Joskus vauva tulee nurkan takaa X asennossa vastaan ja hyppää suoraan kasvattaja-mummin tai -vaarin jalkaan kiinni... Seuraavassa hetkessä meidän isot kissat tulevat nurkan takaa kahta kovempaa vauhtia ja kivaa on! Parhaimmillaan meillä rallaa 7 aikuista (Jättis tyytyy katselemaan hyllyn päältä mitä se "nuoriso" oikein tekee) ja 7 vauvaa! On siinä menoa ja meininkiä!
Ensimmäinen rokotusreissukin on takanapäin ja kaikki pienet olivat oikein reippaita ja sydänäänet sun muut oli kaikilla kunnossa :) Isoja vauvoja ovat kuulemma.
Tässä menneellä viikolla menin hiljaa mielessäni ajattelemaan, että "onpa ihanaa, kun mitään ei ole sattunut" ja sitten se vahinko kävi :( Joten ihan surutta tässä ei kuitenkaan olla päästy eteenpäin!
Torstai aamuna Helmi rallasi muun lauman mukana aivan normaalisti. Sitten kun tulin töistä kiireellä hakemaan pieniä rokotuksille vastassa olikin surkean näköinen Helmi, takajalkaansa varoen. Onneksi meillä oli rokotusaika juuri silloin! Siinä olisikin ollut miettiminen että minne pääsemme tytön kanssa nopeasti jalkaa näyttämään, kun se selkeästi oli kipeä! Ja keli oli todella huono! Eläinlääkärissä jalka kuvattiin ja siellä oli kuin olikin pieni hiusmurtuma! En tiedä mistä tyttö on luiskahtanut tai mihin se on sattunut, mutta tuskin olisin tapaturmaa pystynyt estämään vaikka kotona olisin ollutkin :(
Helmi on onneksi todella reipas pikkupotilas. Tyttö on määrätty nyt viikoksi "eristykseen". Eli Helmille on tehty oma yksiö pentupesään, jonka virkaa meillä siis toimittaa aina suuri kevythäkki. Siellä tytöllä on ruuat, vessa, pesä ja leluja. Toki välillä Helmi pääsee vähän jaloittelemaan ja kavereita moikkaamaan, mutta nyt pitää vain ottaa varovasti, että jalka paranisi nopeasti! Ainakin energiaa riittäisi ja tänään tyttö kyllä on yrittänyt rallata sitä vauhtia, että on pitänyt vähän toppuutella sitä menoa. Mummin sylissä voi leikkiä ja katsella muiden touhuja! Unna-emokin käy välillä tyttöä hoitamassa ja pesemässä :) Taitaa olla niin, että minuun sattuu enemmän tuo eristys kun Helmiin ;)
Tulevana torstaina menemme kontrolli-röntgeniin jossa selviää mihin suuntaan paraneminen on lähtenyt ja miten jalan kanssa edetään! Paljon peukutuksia kaivataan pikku-potilaalle, että selviämme säikähdyksellä ja Helmi pääsee pian rallaamaan muun lauman mukana!
Muuten kaikki on tosiaan hyvin, tosin luovutusikä lähestyy ja sen mukana haikeus! Yhtäkään en tahtoisi antaa pois! Vaikka kaikille onkin niin ihanat kodit taas odottamassa ja tiedän saavani kuulumisia kaikista usein ja näenkin varmasti taas vauvojani! No onneksi vielä nelisen viikkoa jäljellä pusuttelu ja rallausaikaa! :)
Pienistä taasen uusia kuvia kotisivujen Pennut-välilehden kautta!
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti