Unna aloitti tämän pentueen osalta merkit lähestyvästä synnytyksestä jo viikonloppuna. Sunnuntaina Unnalta tuli hieman kirkasta vuotoa ja tyttö oli levoton. Maanantaina illalla jo vähän kehräiltiin ja etsittiin pesää. Eilen aamulla tyttö ei päästänyt minua enää metriä kauemmaksi (voi sitä kiljumista, kun poistuin pentuhuoneesta) ja vähän väliä Unna hakeutui pesään makaamaan, kehräämään ja hengittelemään raskaasti. Sitten sen toisen ajan Unna yritti änkeä ties minne piiloon, myös karata pentuhuoneesta ja änkeytyä muualla asunnossa ihan minne tahansa pieneen koloon. Iltaa kohden näytti, että vauvat on vihdoin tulossa. Eilen oli kuitenkin juuri se vuorokausi millä Unna on yleensä synnyttänyt. Unna miukui, hengitteli raskaasti ja oli todella levoton. Mutta eihän tuo meidän mamma ihan niin yksinkertainen ole!
Viime yö meni valvoessa, Unna tahtoi olla aivan kiinni minussa. Jos silmäni hetkeksi ummistin niin mamma yritti änkeä vauva-massuaan naamani päälle... Jos yritin poistua huoneesta niin perääni huudettiin ja ovia raavittiin niin että luulin niiden tippuvan saranoiltaan. Tyttö oli levoton ja maukui, mutta ei supistuksen supistusta. Toisaalta tyttö ei ollut niin levoton, että olisin vielä yöllä lähtenyt päivystykseen. Vaikka sitä hetken harkitsinkin.
No aamulla Unna sitten vihdoin aloitti. Ensimmäiset kaksi supistusta oli niin heikot, että soitin jo meidän omalle eläinlääkäriasemalle ja tiedustelin miltä heidän päivänsä näyttää. Jos olisi pitänyt lähteä kiireellä sinne hätäsektioon. Sitten supistukset loppui hetkeksi ja Unna rauhoittui. Tässä hetkessä kävin jo kaivamassa boksin valmiiksi, ihan siltä varalta että lähtö tulee. Unna on ollut niin sännöllinen synnyttäjä, että hieman epäilytti onko kaikki OK. Sitten supistukset alkoi melko heikkoina uudelleen. Unna pusersi ja pusersi, kun supistukset vaan voimistuivat ja niitä oli tullut melkein tunti (eikä mitään näkynyt) alkoi olla aika lähteä kohti eläinlääkäriä. Juuri kun nousin pesän vierestä ylös hakeakseni boksin Unna ähkäisi ja sitten olikin samantien ensimmäinen vauva maailmassa :) ja loput tulivatkin sitten Unnamaiseen tyyliin melkein kuin liukuhihnalta.
Tämän kertainen saldo on 5 vauvaa. Unna heitti kerralla sukupuolijakauman päälaelleen (tai no kollistahan ne sukupuolet riippuu). Yleensähän meillä on ollut enemmän tyttöjä, nyt sitten on poikavoittoinen pesue. Ensimmäisenä maailmaan ponkaisi sinitabby poika (NFO a 22) paino 130g, seuraavana saimme kauniin ruskeatabbyn pojan (NFO n 22) 110g, sitten olikin jo vuoro toisen sinitabbyn pojan (NFO a 22) 126g, neljäntenä syntyi pentueen prinsessa sinitäplikäs neitokainen (NFO a 24) 107g ja viimeisenä saimme maailmaan potran ruskeatäplikkään pojan (NFO n 24) 101g.
Olemme tässä monesti nauraneet, että Unnalta selvästi loppuu punainen väri kesken. Jokaisessa pentueessa kilppari on ollut mustempi ja mustempi ja punaiset ovat jääneet vähemmistöön. Tällä kertaa emme saaneet edes sitä yhtä kiintiöpunaista! Hassua, kun kaikki pienet ovat niin tummia. Toisaalta sinisiä oli tilauksessakin ja Unnahan tekee sitä väriä mitä tilataan! ;) Syntymäpäiväkin on selvästi harkittu 11.12.-13
Unna on taas tapansa mukaan ihanan kärsivällinen ja huolehtiva emo :) En voisi toivoa parempaa!
Nyt sitten vaan sormet, varpaat, hännänpäät ja ihan kaikki muukin ristiin että nämä ensimmäiset vuorokaudet menee hyvin ja voin jossain vaiheessa taas uskaltaa hengittää... ;)
Enni on onnellinen, kun ensi yönä pääsee taas ihmis-äiskän viereen nukkumaan :)
Päivitän vauvojen yksittäiskuvia viikonloppuna kotisivuille :)
Onnea uudelle pentueelle! Söpöjä palleroita ovat :)!
VastaaPoistaT. Sara ja Tuomas