Onneksi on vielä lomaa jäljellä ja paljon kivaa koettavaa edessä :)
Nepon mukana menetin jotain niin suurta, että useampina päivinä sitä on vieläkin vaikea käsittää. Tietysti kaikki kissamme ovat minulle ja meille yhtä tärkeitä, mutta jos pitäisi sanoa se yksi kissa jonka jotenkin toivoi elävän ikuisesti niin se oli Nepo. Tietysti tiedän, että näillä karvaisilla perheenjäsenillämme elämä ei ole yhtä pitkä kuin meillä ihmisillä, mutta eihän näistä yhdestäkään tahtoisi koskaan luopua! Nepo vaan oli kissa isolla K:lla, se sydämen kissa.
Meidät ja meidän lauman tunteneet ovat kysyneet minulta jo ennen Nepon kuolemaa, että "mitä teidän laumalle sitten tapahtuu, kun Nepoa ei enää ole?" vastaus siihen on ollut "en tahdo edes ajatella sitä päivää". Se päivä on kuitenkin tullut vastaan ja päivä päivältä suru helpottaa. Lämpimät muistot valtaavat alaa ja meillä on kuitenkin nämä meidän 6 päivänsädettä, jotka ovat yhä täällä meidän ilonamme.
Meillähän on siis ollut todella toimivat kisulauma. Tiedän monella monikissataloudella olevat ongelmia lauman kemian kanssa, mutta meillä laumaa on pitänyt rautaisessa otteessaan Nepo. Mitä siis tapahtuu, kun poika ei ole enää vahtimassa, että kemiat pysyy kohdallaan?
Noh, vastaus siihen on Enni. Enni The Great, jos neidolta kysytään. Enni on hivuttautunut lauman arvoasteikossa pikkuhiljaa ylöspäin. Ei tappelemalla, vaan hiljaa nousemalla muiden yläpuolelle. Nepo otti tytön jo pienenä suojelevan tassunsa alle ja siellä Enni pysyi koko tämän 3-vuotta. Oliko se sitten jonkinlaista sielujen sympatiaa? Sitä en tiedä, mutta Enni on selvästi perinyt isoisoiso-vaarinsa älynlahjat. Unna yritti jossain vaiheessa pitää tyttärensä alapuolellaan, mutta luovutti sitten paikkansa Ennille.
Joten nyt meillä sitten vallan on ottanut Enni. Ennin aikakausi tulee varmasti olemaan hyvin erilainen, kuin edellinen 9-vuotta Nepon kanssa. Nepo oli hyvin suopea, mutta tiukka johtaja. Odotti aina ensin, että muut oli saaneet syödäkseen, leikkihetket hoidettiin aina kanssani kahden (onhan se nyt kamalaa, jos muut näkee kuinka pomo ottaa ja rallaa) ja äidin syli jaettiin kyllä muun lauman kanssa. Eikä siitä ylimmästä vallasta tarvinnut koskaan keskustella. Nepo piti minua yläpuolellaan ja se vaan oli niin.
Noh, Enni on erilainen. Enni syö kun on nälkä, Enni rallaa kun rallatuttaa ja ennenkaikkea Äiti on VAIN Ennin... Tästä viimeisestä asiasta tiedän, että meillä tulee olemaan neitokaisen kanssa hieman keskustelua. Eihän valtakuntaa voi kuitenkaan niin hoitaa, varsinkaan kun tämän rinsessan mielestä äitikin ehkä kuitenkin on Ennin alamainen...
No se siitä lauman kemiasta! On meillä jotain muutakin kerrottavaa :)
Kävimme tänään koko poppoon kanssa rokotuksilla. Olen kyllä ylpeä meidän karvapempuista! Kaikki antoivat eläinlääkäritädin tutkia hienosti ja rokotuksetkin otettiin ilman mitään vastalauseita! (Enni tosin vähän sähähti, ei hänen korkeuttaan sovi nyt noin vain kyselemättä pistellä pyllyyn). Nuppu on nuori ikäisekseen, pieni sivuääni kuuluu sydämestä, mutta sehän on ollut siellä koko Nupun elämän. Pojat on terveitä, ensi talvena poistetaan hammaskivet Nukikselta, Neolta ja Kassulta. Unna ja Enni on hyvässä kunnossa leikkaamattomiksi tytöiksi ja valtakunnassa kaikki siis hyvin. Ainakin hetken aikaa :)
Enni on ilmeisesti päättänyt, että pojat on sieltä syvältä ja neidolla alkaa tulla tässä ikä vastaan ajatellen ensimmäisiä pentuja. Joten täällä kuumeisesti pohdin mitä tehdä asian suhteen. Unna sen sijaan on todella hyvässä kunnossa, joten Unna tulee vielä saamaan viimeiset vauvat ensi syksyn/talven mittaan ja sitten tyttö siirtyy kastraattikuoroon :)
Lisäksi jotain "jännittävää" on tapahtumassa tuossa kuun puolivälin tienoilla! Siitä lisää kunhan olen kotiutunut lomareissulta.....
Lopuksi vielä meidän kaunotar, yksinvaltias - Enni, myös Wauvana tunnettu :)
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti