Marrasvauvoja tulossa!

Kai sitä voi jo itselleen ääneen myöntää, että meille on tulossa vauvoja :) Ainakin Unnalle. Unnalla on raskautta takana 4 1/2 viikkoa ja massu on jo "soman" pyöreä. Painoa on tullut lisää kammottava määrä! 650g! Joka on 150g enemmän kun viimeksi tähän aikaan raskaudesta. Tahdon uskotella itselleni, että tyttö oli vaan todella hoikassa kunnossa ennen astutusta ja nyt kerätään massaa... Toisaalta ei se uskottelu tuottanut viimeksikään tulosta ja saimme silti 7 vaikka toivoin kovasti 5, joten pelkään pahinta (7 ylöspäin) ja toivon parasta (alle 6). Toisinsanoen olen iloisesti yllättynyt, jos sieltä tuleekin pieni pentue. Mutta varaudun myös henkisesti isompaankin määrään. Toisaalta onhan tämä jo toinen raskaus, että kyllähän se massu pyöristyykin vähän nopeammin. Joten yritän jättää kaikki mahdolliset tiineyskalenterit oman onnensa nojaan, missä sanotaan että maha alkaa pyöristyä 5-6 viikon kohdalla. Unnalla se pyöristyminen alkoi viimeksikin jo 4 viikon jälkeen. No laskettu aika on marraskuun puolivälissä, joten sittenhän sitä viimeistään tietää montako on tulossa :)

Unna on ollut tässä raskaudessa todella erilainen, kuin viimeksi. Ruokahalu on tosin samanlainen, eli valtava! Mutta rouvan mielialat heittelevät kyllä ihan laidasta laitaan. Yhdellä hetkellä täällä on erittäin hellyydenkipeä rakastava Unna ja toisella sellainen mäkäräpä-täti jolle ei kelpaa mikään ja kaikki asiat on huonosti maan ja taivaan välillä! Tiedä sitten johtuuko se tuosta pitkästä tauosta kiimoissa, jonka aikana Unna käyttäytyi ja alkoi näyttämäänkin jo ihan kastraatilta, että hormoonit vähän raskauden myötäkin heittelee...

Saaga sen sijaan antaa meidän odottaa tietoa vauvoista. Aluksi näyttikin todella lupaavalle ja paino nousi ja Saaga oli muutenkin seesteisen onnellinen, mutta nyt ei ruoka maistu, paino on laskenut ja tytöllä on ollut taas vähän levottomia öitä, niin kuin muutenkin kiiman alkaessa. Tisuissakaan ei ole muutoksia havaittavissa. Toivomme tämän kaiken johtuvan raskaushormoneista ja jos tytöllä on vähän pahoinvointia, mutta ainakaan masussa ei montaa vauvaa ole ja olemme alkaneet pelätä, että ei ole ollenkaan ja kiimahan sieltä on tulossa. No sunnuntaina tulee vasta 4 viikkoa, joten odottelemme rauhassa! Sitten sitä vaan ajellaan uudelleen Oskaria tapaamaan! :) Täytyy nyt toivoa, että mikäli se kiima tulee niin se tulisi nopeasti! :D Näitä vauvoja odotetaan kuitenkin kovasti!

Lopuksi vielä kuva meidän mammasta ja "hähää enpäs kerro montako sieltä on tulossa".

Taas on syksy...

Niin se vain kesä meni ihan liian nopeasti ja syksy saapui! Viime vuonna tähän aikaan alkoi olla ne hetket käsillä, kun meidän Pionit lähtivät valloittamaan maailmaa ja omia kotejaan ja ihmisiään :) 

Suunnitelmissa oli, että tähän aikaan tänä vuonna Unna olisi jo saanut vauvansa ja Saaga astutettaisiin tässä pikkuhiljaa (tai siis olisi jo astutettu ja vauvojen piti syntyä...)

Mutta mikäänhän ei ole tässä kasvatuksessa niin varmaa kuin epävarma!
Unnan viimeinen kiima oli viime vuoden lokakuussa. Sen jälkeen tyttö on pitänyt tassunsa hyvin tiukasti ristissä! Saaga oli pillereillä toistuvien kiimojensa ja niistä johtuvan syömättömyyden vuoksi. Pillerit lopetettiin juhannuksena. Sen jälkeen ei merkin merkkiä kiimasta! Unnan suhteen olin jo melkein luopunut toivosta!

Tytöllähän oli tuossa kevättalvella lievä tulehdus ja siinä yhteydessä sitten eläinlääkärin kanssa neuvoteltuani jouduin vaihtamaan Unnan suhteen jo poikaystäväsuunnitelmiakin. Suositus kun oli, että mikäli tyttö enää koskaan juoksee viedään rouva nuoren ja viriilin kollin luokse (tai sellaisen joka astuu varmasti) että ei juoksisi ns. "tyhjänä". Kuulemma olisi lisännyt huomattavasti kohtutulehduksen riskiä olla astuttamatta tai ottaa mitään riskejä! No eipä kuulunut Unnalle kiimaa ei! Oikeastaan olin jo päättänyt leikkauttaa rouvan, koska toisaalta miksipä ottaa riskejä kohtutulehduksista tai sen sellaisista jos ei kerta juostakaan! No hyvä etten leikkauttanut :)

 Pari viikkoa sitten rouva aloitti kiiman! Oikein äänekkään ja sellaisen joka vie jalat alta! :) No ei sitten muuta kuin poikakaverin omalle ihmiselle viestiä, että vieläkö huolivat meidät kylään! Ja kyllähän toki huolivat :) Unna vietti Hemmon kanssa pari rakkauden täyteistä vuorokautta. Kiitos Mirja Unnan hyvästä hoidosta :) Ja meillä on nyt sitten sormet, varpaat ja hännät sun muut ristissä, että näistä lemmenöistä tulisi tulosta ja meillä olisi vihdoin marraskuussa vauvoja! Vielä viikko pitäisi ainakin pysyä Unnan masukarvoista erossa ennen kun pystyn sanomaan juuta enkä jaata :) Ainakin Unna käyttäytyy hyvin samalla tavalla kun edellisen kerran vauvoja odottaessaan :)

 Karvatkin Unna päätti kasvattaa vihdoin tuossa kesän mittaan. Tähän asti tyttö kun on ollut melko naku!

Lemmenhetkistäkin on meillä todisteita :) Kuvan on ottanut Hemmon oma ihminen Mirja :)

No eipä siinä sitten kaikki! Olemme odottaneet Saagan oman ihmisen Arjan kanssa hartaasti, että Saaga vihdoin aloittaisi kiiman! No sehän sitten tietysti aloitettiin heti perään Unnan jälkeen! Viime sunnuntaina ajelimme Arjan ja Saagan kanssa kohti Turkua ja veimme Saagan poikakaveriaan Oskaria katsomaan :) Saaga ei siellä paljoa aikaillut ja antautuikin lemmen pauloihin heti samana iltana! :) Tämä taisikin olla ihan oikea rakkaussuhde, niin antaumuksella Oskari hoisi tyttöystäväänsä! Kiitos Katja Saagan oikein hyvästä hoidosta! :) Oskarin omassa blogissa on kuvia lemmenparista! Tiistaina Saaga kotiutui ja taisi olla molemmilla vähän suru puserossa, kun kummankin kotona lauleltiin vähän lemmenlurituksia ja etsittiin kaveria! Saagan omasta blogista voi käydä myös katsomassa Saagan ja Oskarin kuvia ja Saagan kuulumisia! Joten nyt meillä sitten jännätään vauvauutisia oikein kaksin verroin! :) Ja kyllä näitä on odotettukin! :D

 Näin helliä hetkiä Oskari ja Saaga viettivät. Kuva Katja Gröning

Muuten kotona on oikein rauhallista :) Tai no rauhallista on ehkä vähän huono sana kuvaamaan meidän menoa! Kun vihdoin illat on pimentyneet ja viilentyneet... Taas on syysrallikausi aloitettu! On siinä menoa ja meininkiä kun meidän lauma ottaa ja rallaa peräkanaa olkkarista eteiseen, eteisestä työkkäriin ja siitä taas olkkarin kautta makuuhuoneeseen!

Kääpiöparta-agama Pätkis

Kaikenkarvainen perheemme sai viime maanantaina uuden perheenjäsenen.

Tätä on harkittu jo n. 5 vuotta ja vihdoin se tapahtui! Eli pieni Kääpiöparta-agama (luultavammin tyttö) muutti meille asumaan. Hän sai nimekseen Pätkis. Ihan uutta tämä herppeilyhän ei meille ole, sillä Leopardigekkomme Geke ja Kismet on jo 7-vuotiaita. Viime kesänä tyhjensimme vähän vajaa 300 litraisen akvaariomme ja se on tuossa tyhjänä odotellut talven yli mitä päätämme sille tehdä. No nyt oli sitten Pätkiksen aika :)

Pätkis tuli suoraan kasvattajalta 8-viikon ikäisenä. 6-viikkoa näille olisi luovutusikä, mutta kesälomareissujemme vuoksi sovimme hakevamme pienen kotiin vasta 8-viikkoisena. Todella seurallinen ja käsittelyyn tottunut otus tuo on ja ruokahalu on käppänöille tyypillinen, eli HYVÄ! Tänään pieni loi ensimmäisen kerran nahkansa :)

Onhan tuo aika otus, painoa on huimat 22g! Karvakakarat on aivan ihmeissään, että mitä sinne akvaarioon on oikein ilmestynyt! Tosin taitaa sirkat kiinnostaa enemmän ;) Siinähän tuo eroaa noista leosgeista, että on päiväaktiivinen eläin ja todella seurallinen :)

Tässä vielä pari kuvaa meidän söpöläisestä (niin juuri söpöläisestä ;) )

Elrond tuli ja vei sydämemme!

Nyt on naurun täyteinen viikonloppu Berliinissä takana! Koska loppujen lopuksi Berliiniin tutustumiseen jäi vain yksi päivä niin käytimme sen Merjan kanssa tehokkaasti! Kävimme tietysti Berliinin eläintarhassa tutustumassa noihin vähän isompiin kissasukulaisiin :)

Leijonat olivat (tietysti) upeita ja näimme myös mustan pantterin <3, gebardin ja monen monta muuta pienempää kissasukulaista. Jääkarhuja, bingviineitä, bandan, virtahepoja, gorilloja jne. Ja mitäpäs reissu olisi ilman shoppailukierrosta! Viikonloppu oli kyllä todella hektinen. Lähdöt oli aikaisin ja päivät pitkiä, mutta kyllä reissu oli kyllä todella mahtava irtiotto arjesta. Ja palkinto siitä kaiken vaivan arvoinen ;) Sillä tätä on odotettu todella pitkään, etsimmehän poikaa pidemmän aikaa. Maaliskuusta asti olemme viestitelleet kasvattajan kanssa ja kyllä oli vatsanpohjalla pieni (tai ei niin pienikään) innostuksen tunne ja jännitys, kun vihdoin eilen odotimme "sinisen unelmamme" saapumista lentokentälle! Mukanamme toimme siis ihanan pienen suuren sinisen miehen :) Hän on Elrond Sirkad*PL (NFO a 24). Pojalla on piiiiiitkä häntä ja suurensuuret korvat, sekä mahtavat tassut, pitkä profiili, selkä ja korkeat jalat! Ja luonne on kertakaikkisen mahtava! Vaikka ympärillä oli lentokentällä eilen paljon hälinää ja kasvattaja antoi pojan ihan vieraaseen syliin (näimme pojan "livenä" vasta eilen kentällä) poika tukeutui heti omiin uusiin ihmisiinsä :) ja sulatti meidän sydämet lopullisesti! Kun lopulta eilen lennon ja kotimatkan jälkeen saavuimme meille kotiin kävi poika reippaasti asioillaan ja söi masun täyteen ja sitten pitikin jo leikkiä ja komentaa "mummia ja mammaa". Palkintona hyvästä palveluksesta saimme Merjan kanssa kumpainenkin hurjat hurinat ja suukkoja! Kaikki tämä pitkän matkan jälkeen, vieraassa maassa, vieraiden ihmisten kanssa, vieraiden kissojen tuoksuissa ja äänissä. Elrond ei ollut moksiskaan! :D Vähän sydämestä kirpaisi, kun Merja vei meidän pienen suuren miehen aamulla mukanaan Ouluun, mutta siellä Elrondia odottaa mahtava sijoituskoti! Poika muuttaa tänään Emmin luokse asustamaan ja pääsee omaan kotiin! Parin viikon päästä sitten lähdetään meidän pojan kanssa näyttelyyn harjoittelemaan. Onhan tuo toki nyt hassussa iässä. Kaikki on vähän "liian pitkää" PAITSI turkki, mutta on kuulemma kovasti hitaasti kehittyvää linjaa joten odotamme innolla mitä pojasta isona kasvaa :) Kiitos kovasti Emmi, että annat meidän pojalle kodin! :) Basia! Thank you so much for our blue angel! He is perfect and we love him SO much! :)

Pionit 1-vuotta 14.06.2011 ja muitakin uutisia

Niin se on vaan vuosi vierähtänyt ja tähän aikaan viime vuonna oli meillä pitkä odotus ohi ja 7 maailman kauneinta (mummin mielestä tietysti) kissanalkua tuhisi tyytyväisenä Unna-emon mahakarvoissa.

Nyt meidän "vauvat" on jo vuoden vanhoja! Mihin tämä aika kuluu? :)

Onnea Fanny, Eeden, Saaga, Samu, Enni, Velmu ja Sisu (-misu) kaikille oikein paljon suukkoja ja rapsutuksia ihmis-mummilta, -vaarilta ja tietysti Unna-emolta (ja muilta kissasukulaisilta)

Tästä lähdimme vuosi sitten :)

Enni on kotona viettänyt tietysti synttäreitään ja neiti saikin synttärilahjaksi uuden vaaleanpunaisen huiskalelun :) Nyt illalla herkutellaan kanansuikaleilla ja kermaviilillä :)

Meidän 1-vee teinari :)

On meidän kissalalla toki muitakin kivoja uutisia! Enää en malta pitää tätä piilossa ;) Lähdemme lauantaina Meadowpaw-kissalan kasvattajan, ystäväni Merjan kanssa hakemaan meidän omaa "sinistä unelmaamme" :) Elrond muuttaa sijoitukseen Emmin luokse Ouluun ja on meidän kissaloiden yhteisomistuksessa. Jos hyvin käy ja kaikki menee hyvin niin pojasta tulee tulevaisuudessa Ennin poikakaveri :)

Tässä vielä meidän pojasta kuva n. kk sitten. Päivitän pojan tiedot kotisivuille, kunhan palaamme hakuressulta :) (kuvan ottanut pojan kasvattaja)

Seuraavat pentusuunnitelmatkin on tehty.
Unna ei valitettavasti ole kiimaillut nyt 9-kuukauteen! Rouvalla oli tuossa lievä tulehdus joko kohdussa tai emättimessä, joka tosin meni antibiooteilla ohi. Kohdussa ei näkynyt mitään muutoksia, joten toivomme että tyttö vielä joskus juoksisi. Tämä sitten teki sen, että jouduimme vähän muuttamaan suunnitelmiamme. Unnalle on sovittu nuori kollipoika poikakaveriksi, mikäli tyttö vielä tässä pian juoksee! Suunnitelmasta lisää, jos rouva päättää aloittaa kiiman.

Saaga sen sijaan tapaa heinäkuun lopulla - elokuun alussa, kunhan neiti testausten jälkeen aloittaa juoksun, komean FI* Suvipäivän Oskari O:n Suunnitelmasta lisää kotisivuilla piakkoin! Kiitos Suvi ja Katja, että saamme käyttää komeaa Oskaria! :D Odotamme Saagan oman ihmisen Arjan kanssa näitä vauvoja kovasti! (Tietysti tässä välissä pitää vielä todeta, että pidämme sormet ja varpaat ristissä, että kaikki menee hyvin)

Lopuksi vielä kuva meidän mamma-kissasta Unnasta (Nunna). Tyttö vaan kaunistuu vanhetessaan :)

Häntä on likainen ja takajalat ne vasta likaiset onkin ja häntäkin ja kurrrr!

Tulihan se kiima sieltä vihdoin... Ennille ensimmäinen. Neidin häntä on kovin likainen (Ennin mielestä) ja takajalat myös, puhumattakaan siitä hännästä ja mihin ihmeeseen ne takajalat katosi? KURR?

Aika vieno ääni tytöllä on, leikit maittaa ja ruokakin vielä. Mutta kyllähän tuo peräpää tuntuu vaivaavan ja jalatkin lähtee vähän väliä alta! Voi pientä :) Vastahan meidän "vauva" on vähän vajaa 11-kuinen. Siis ihan vauva ;) Ennille kun vauvat on suunnitteilla vasta ensi keväälle, joten toivotaan, että tyttö on tullut emoonsa ja juoksee kerran kahdeksaan kuukauteen!

Peukut pystyyn, että Unnakin innostuisi tyttärensä kiiman johdosta aloittelemaan omansa. Nyt ei ole mitään merkkejä...

Hyvää pääsiäistä!

Niin se huhtikuukin lähestyy pikkuhiljaa loppuaan, aurinko paistaa ja valon määrä lisääntyy päivä päivältä. Unna ei juokse, eikä muuten Ennikään...

Toisaalta Ennin nyt ei ihan tarvitsekaan vielä. Neidin toivottavasti tuleva poikaystävä ei ole vielä edes luovutusikäinen. Joten ei haittaakaan, jos tyttö aloittaa juoksunsa vähän myöhemmin kuin emonsa (Unna oli päivää vaille 10kk). Mutta Unnan poikakaveri ei ainakaan nuorene ja kun pojalla on muutenkin käynyt tosi monta tyttöä ilman, että mitään on tapahtunut (poika ei saa astuttua kaatuvaa naarasta) niin olisi mukava käydä edes kääntymässä kertaalleen ja kokeilemassa onnistuuko tuon meidän tytön kanssa. Unna ei onneksi ainakaan edellisellä kerralla kaatunut, joten olisi ihana, kun meidän tyttö onnistuisi tuon ihanan vanhemman herrasmiehen kanssa.

Taitaa olla niin, että meidän ainut "varma" suunnitelma tälle vuodelle toteutuu Saagan kanssa. Tyttö aloitti juoksunsa säännöllisesti kahden viikon välein 8kk vanhana ja onkin nyt pillereillä, sillä neiti on tullut sukuunsa harmittavalla tavalla. Kiimat vei ruokahalun kokonaan! Kiimojen välissä Saaga söi oikeastaan vain 2 päivänä vähän enemmän ja paino tippui ikävästi. Saagalle on sovittu erittäin komea herrasmies, jonka Saaga tapaa loppukesästä - alkusyksystä kunhan neiti nyt ensin vielä vähän kasvaa ja olemme käyneet sydänultrat ja muut testit ottamassa. Suunnitelmasta lisää kotisivuilla, kunhan meidän muutkin "suunnitelmat" ja uutiset selviää...

Niin ja lisättäköön vielä, että mikään ei ole näiden kissojen kanssa niin varmaa, kuin epävarma. Unnankin toivoin astuttavani jo joulu- tammikuussa. Toisin kävi.

Näyttelyssäkin kävimme Saagan ja Ennin kanssa. Ensimmäistä kertaa aikuisissa 2 päivää yli 10kk ikäisenä ;) Saaga sai odotetusti sertinsä (ei ollut kilpailua ja tyttö on tosi nätti) ja Enni oli hienosti ex... Meillä oli 4 kilpailijaa ;) ja eipä tuo meidän tyttö mikään paneelivoittaja ole ;D Vaikka ihana onkin! Päätä tuomarisetä kehui ja muutenkin neitiä, mutta painoa saisi olla enemmän! Ja niin saisikin. Emonsa Unna kun on aina painanut enemmän kuin näyttää painavan niin Ennillä on asiat ihan toisinpäin. Tytöllä olisi raameja vaikka mihin, mutta painoa on vaivaiset 3,85kg. Meidän tirppana :) No toisaalta Enni lähti näyttelyyn mukaan kokemuksen vuoksi. Me kun siellä emme ole kovin paljoa käyneet ja tämä on aika herkkä ikä niin on aina hyvä palauttaa mieliin millainen paikka se näyttely onkaan ja ettei ole kovin pelottava paikka kuitenkaan :) Varsinkaan, kun voi katsella maailmaa ihmis-äiskän sylistä hurjasti kehräten ja pussaillen!

Kotona kaikki nauttii auringonpaisteesta ja täällä makoileekin reporankana monen monta karvaista otusta keväisissä auringonsäteissä. Ainoastaan itseä vähän ahdistaa auringon esiin tuomat karvakasat ja likaiset ikkunat. Onneksi on nyt pääsiäisen aikaan aikaa siivota :)

Lopuksi pari kuvaa.
Enni hoitaa hellästi Nepoa. Mikäli tyttö ei ole emonsa tai minun kanssani nukkumassa (tai muuten vain pahanteossa) niin aika varmasti löydät neidin Nepon kainalosta! Onhan siinä lauman päällikön vieressä mukava köllötellä! :)

Enni on kaunistunut ja aikuistunut kovasti, tosin aikamoinen lapsenkasvoinen teinityttö tuo vielä on. Hitaasti kehittyvää mallia :) (kuva kännykällä otettu)

Unna-emokin on aloittanut kaulurin kasvatuksen! Muutenkin turkkia kasvaa. Oli jo aikakin, tyttö kuitenkin täytti jo 2 maaliskuun puolivälissä! :) Ja siis eipä tuo turkki vielä pitkä ole, mutta jostain on hyvä aloittaa! ;)

Meidän kolmen kopla, Unna, Enni ja Nuppu. Nuppu (poika) tykkää leikkiä tyttöjen kanssa. Neidit kun eivät ihan aina voita Nuppua toisin kun muut jätkät, jotka painavat Nuppua huomattavasti enemmän. Nupullahan on erinnäisten syiden vuoksi ylivilkas aineenvaihdunta ja poika näyttää ja on tosi laiheliini vaikka syödään vauvaraksuja ja kaikkea herkkuja. 4,5kg painaa vain meidän "mato" :) Mainittakoon tässä vielä, että Nupussa ei todellakaan ole mitään kaukaista norskin- tai angoran- tai minkään muunkaan rotukissan verta. Poika on pesunkestävä pitkäkarvainen kotikissa tai kotoisammin maatiainen. Lopen-riivelö ja ylpeä siitä! (Ja niin olen muuten minäkin)

Neo ja Jättis ovat löytäneet toisistaan sielunkumppanit ja ikäerostaan huolimatta ovat aivan parhaat nukku- ja pesukaverit :) Neo osaa mennä meidän jo kuuroutuneen dementikon luokse varovasti ja lämmittääkin usein Jättistä karvoillaan :) Jättistä ei yhtään tunnu haittaavan meidän läheisriippuvainen karvakasa, joka änkeää itsensä aina "vaarin" päälle nukkumaan. Aivan ihana parivaljakko! :D

Ja viimeisimpänä, muttei ehkä vähäisimpänä (paitsi älynlahjoiltaan) meidän iso punainen (Blondi) Kassu :) Poika loistaa kilpaa auringon kanssa! Kuva kertoo enemmän kuin tuhat sanaa...

Eikä pidä tietystikään unohtaa Nukista (Nuka, Nukis, Kiskis, Mismis, Kismura jne.) Eilen tuli viesti, että "mihin on unohdettu Kiskis?" Eikai mamma nyt Nukista ole mihinkään unohtanut! Nukista on vaikea unohtaa :) Poika nukkuu vieläkin kaikki yöt ihmisäiskän kainalossa ja tuudittaa itsensä uneen polkemalla käsivarttani. Nukikselle on myös ilmaantunut selkeitä mustasukkaisia (niin niin kissathan eivät ole mustasukkaisia) piirteitä ja poika kyllä yrittää vähän ängetä väliin jos sylissä on kukaan muu kuin meidän mammanpoika :) Tosin Nepo toki saa olla sylissä, Nepo-iskälle ei parane alkaa ryppyilemään ;)
Nukiksella turkki vain kasvaa, mutta saa nähdä pääsemmekö pojan kanssa enää näyttelyyn. Nukikselle kävi ikävä tapaturma, pojan yksi takakynsi lohkesi todella pahasti ja se ei nyt näytä parantuvan ajankaan kanssa. Voipi olla, että kynsi joudutaan poistamaan, vaikka se ei kipeä olekaan ja haittaa menoa mitenkään :(