Elrond tuli ja vei sydämemme!

Nyt on naurun täyteinen viikonloppu Berliinissä takana! Koska loppujen lopuksi Berliiniin tutustumiseen jäi vain yksi päivä niin käytimme sen Merjan kanssa tehokkaasti! Kävimme tietysti Berliinin eläintarhassa tutustumassa noihin vähän isompiin kissasukulaisiin :)

Leijonat olivat (tietysti) upeita ja näimme myös mustan pantterin <3, gebardin ja monen monta muuta pienempää kissasukulaista. Jääkarhuja, bingviineitä, bandan, virtahepoja, gorilloja jne. Ja mitäpäs reissu olisi ilman shoppailukierrosta! Viikonloppu oli kyllä todella hektinen. Lähdöt oli aikaisin ja päivät pitkiä, mutta kyllä reissu oli kyllä todella mahtava irtiotto arjesta. Ja palkinto siitä kaiken vaivan arvoinen ;) Sillä tätä on odotettu todella pitkään, etsimmehän poikaa pidemmän aikaa. Maaliskuusta asti olemme viestitelleet kasvattajan kanssa ja kyllä oli vatsanpohjalla pieni (tai ei niin pienikään) innostuksen tunne ja jännitys, kun vihdoin eilen odotimme "sinisen unelmamme" saapumista lentokentälle! Mukanamme toimme siis ihanan pienen suuren sinisen miehen :) Hän on Elrond Sirkad*PL (NFO a 24). Pojalla on piiiiiitkä häntä ja suurensuuret korvat, sekä mahtavat tassut, pitkä profiili, selkä ja korkeat jalat! Ja luonne on kertakaikkisen mahtava! Vaikka ympärillä oli lentokentällä eilen paljon hälinää ja kasvattaja antoi pojan ihan vieraaseen syliin (näimme pojan "livenä" vasta eilen kentällä) poika tukeutui heti omiin uusiin ihmisiinsä :) ja sulatti meidän sydämet lopullisesti! Kun lopulta eilen lennon ja kotimatkan jälkeen saavuimme meille kotiin kävi poika reippaasti asioillaan ja söi masun täyteen ja sitten pitikin jo leikkiä ja komentaa "mummia ja mammaa". Palkintona hyvästä palveluksesta saimme Merjan kanssa kumpainenkin hurjat hurinat ja suukkoja! Kaikki tämä pitkän matkan jälkeen, vieraassa maassa, vieraiden ihmisten kanssa, vieraiden kissojen tuoksuissa ja äänissä. Elrond ei ollut moksiskaan! :D Vähän sydämestä kirpaisi, kun Merja vei meidän pienen suuren miehen aamulla mukanaan Ouluun, mutta siellä Elrondia odottaa mahtava sijoituskoti! Poika muuttaa tänään Emmin luokse asustamaan ja pääsee omaan kotiin! Parin viikon päästä sitten lähdetään meidän pojan kanssa näyttelyyn harjoittelemaan. Onhan tuo toki nyt hassussa iässä. Kaikki on vähän "liian pitkää" PAITSI turkki, mutta on kuulemma kovasti hitaasti kehittyvää linjaa joten odotamme innolla mitä pojasta isona kasvaa :) Kiitos kovasti Emmi, että annat meidän pojalle kodin! :) Basia! Thank you so much for our blue angel! He is perfect and we love him SO much! :)

Pionit 1-vuotta 14.06.2011 ja muitakin uutisia

Niin se on vaan vuosi vierähtänyt ja tähän aikaan viime vuonna oli meillä pitkä odotus ohi ja 7 maailman kauneinta (mummin mielestä tietysti) kissanalkua tuhisi tyytyväisenä Unna-emon mahakarvoissa.

Nyt meidän "vauvat" on jo vuoden vanhoja! Mihin tämä aika kuluu? :)

Onnea Fanny, Eeden, Saaga, Samu, Enni, Velmu ja Sisu (-misu) kaikille oikein paljon suukkoja ja rapsutuksia ihmis-mummilta, -vaarilta ja tietysti Unna-emolta (ja muilta kissasukulaisilta)

Tästä lähdimme vuosi sitten :)

Enni on kotona viettänyt tietysti synttäreitään ja neiti saikin synttärilahjaksi uuden vaaleanpunaisen huiskalelun :) Nyt illalla herkutellaan kanansuikaleilla ja kermaviilillä :)

Meidän 1-vee teinari :)

On meidän kissalalla toki muitakin kivoja uutisia! Enää en malta pitää tätä piilossa ;) Lähdemme lauantaina Meadowpaw-kissalan kasvattajan, ystäväni Merjan kanssa hakemaan meidän omaa "sinistä unelmaamme" :) Elrond muuttaa sijoitukseen Emmin luokse Ouluun ja on meidän kissaloiden yhteisomistuksessa. Jos hyvin käy ja kaikki menee hyvin niin pojasta tulee tulevaisuudessa Ennin poikakaveri :)

Tässä vielä meidän pojasta kuva n. kk sitten. Päivitän pojan tiedot kotisivuille, kunhan palaamme hakuressulta :) (kuvan ottanut pojan kasvattaja)

Seuraavat pentusuunnitelmatkin on tehty.
Unna ei valitettavasti ole kiimaillut nyt 9-kuukauteen! Rouvalla oli tuossa lievä tulehdus joko kohdussa tai emättimessä, joka tosin meni antibiooteilla ohi. Kohdussa ei näkynyt mitään muutoksia, joten toivomme että tyttö vielä joskus juoksisi. Tämä sitten teki sen, että jouduimme vähän muuttamaan suunnitelmiamme. Unnalle on sovittu nuori kollipoika poikakaveriksi, mikäli tyttö vielä tässä pian juoksee! Suunnitelmasta lisää, jos rouva päättää aloittaa kiiman.

Saaga sen sijaan tapaa heinäkuun lopulla - elokuun alussa, kunhan neiti testausten jälkeen aloittaa juoksun, komean FI* Suvipäivän Oskari O:n Suunnitelmasta lisää kotisivuilla piakkoin! Kiitos Suvi ja Katja, että saamme käyttää komeaa Oskaria! :D Odotamme Saagan oman ihmisen Arjan kanssa näitä vauvoja kovasti! (Tietysti tässä välissä pitää vielä todeta, että pidämme sormet ja varpaat ristissä, että kaikki menee hyvin)

Lopuksi vielä kuva meidän mamma-kissasta Unnasta (Nunna). Tyttö vaan kaunistuu vanhetessaan :)

Häntä on likainen ja takajalat ne vasta likaiset onkin ja häntäkin ja kurrrr!

Tulihan se kiima sieltä vihdoin... Ennille ensimmäinen. Neidin häntä on kovin likainen (Ennin mielestä) ja takajalat myös, puhumattakaan siitä hännästä ja mihin ihmeeseen ne takajalat katosi? KURR?

Aika vieno ääni tytöllä on, leikit maittaa ja ruokakin vielä. Mutta kyllähän tuo peräpää tuntuu vaivaavan ja jalatkin lähtee vähän väliä alta! Voi pientä :) Vastahan meidän "vauva" on vähän vajaa 11-kuinen. Siis ihan vauva ;) Ennille kun vauvat on suunnitteilla vasta ensi keväälle, joten toivotaan, että tyttö on tullut emoonsa ja juoksee kerran kahdeksaan kuukauteen!

Peukut pystyyn, että Unnakin innostuisi tyttärensä kiiman johdosta aloittelemaan omansa. Nyt ei ole mitään merkkejä...

Hyvää pääsiäistä!

Niin se huhtikuukin lähestyy pikkuhiljaa loppuaan, aurinko paistaa ja valon määrä lisääntyy päivä päivältä. Unna ei juokse, eikä muuten Ennikään...

Toisaalta Ennin nyt ei ihan tarvitsekaan vielä. Neidin toivottavasti tuleva poikaystävä ei ole vielä edes luovutusikäinen. Joten ei haittaakaan, jos tyttö aloittaa juoksunsa vähän myöhemmin kuin emonsa (Unna oli päivää vaille 10kk). Mutta Unnan poikakaveri ei ainakaan nuorene ja kun pojalla on muutenkin käynyt tosi monta tyttöä ilman, että mitään on tapahtunut (poika ei saa astuttua kaatuvaa naarasta) niin olisi mukava käydä edes kääntymässä kertaalleen ja kokeilemassa onnistuuko tuon meidän tytön kanssa. Unna ei onneksi ainakaan edellisellä kerralla kaatunut, joten olisi ihana, kun meidän tyttö onnistuisi tuon ihanan vanhemman herrasmiehen kanssa.

Taitaa olla niin, että meidän ainut "varma" suunnitelma tälle vuodelle toteutuu Saagan kanssa. Tyttö aloitti juoksunsa säännöllisesti kahden viikon välein 8kk vanhana ja onkin nyt pillereillä, sillä neiti on tullut sukuunsa harmittavalla tavalla. Kiimat vei ruokahalun kokonaan! Kiimojen välissä Saaga söi oikeastaan vain 2 päivänä vähän enemmän ja paino tippui ikävästi. Saagalle on sovittu erittäin komea herrasmies, jonka Saaga tapaa loppukesästä - alkusyksystä kunhan neiti nyt ensin vielä vähän kasvaa ja olemme käyneet sydänultrat ja muut testit ottamassa. Suunnitelmasta lisää kotisivuilla, kunhan meidän muutkin "suunnitelmat" ja uutiset selviää...

Niin ja lisättäköön vielä, että mikään ei ole näiden kissojen kanssa niin varmaa, kuin epävarma. Unnankin toivoin astuttavani jo joulu- tammikuussa. Toisin kävi.

Näyttelyssäkin kävimme Saagan ja Ennin kanssa. Ensimmäistä kertaa aikuisissa 2 päivää yli 10kk ikäisenä ;) Saaga sai odotetusti sertinsä (ei ollut kilpailua ja tyttö on tosi nätti) ja Enni oli hienosti ex... Meillä oli 4 kilpailijaa ;) ja eipä tuo meidän tyttö mikään paneelivoittaja ole ;D Vaikka ihana onkin! Päätä tuomarisetä kehui ja muutenkin neitiä, mutta painoa saisi olla enemmän! Ja niin saisikin. Emonsa Unna kun on aina painanut enemmän kuin näyttää painavan niin Ennillä on asiat ihan toisinpäin. Tytöllä olisi raameja vaikka mihin, mutta painoa on vaivaiset 3,85kg. Meidän tirppana :) No toisaalta Enni lähti näyttelyyn mukaan kokemuksen vuoksi. Me kun siellä emme ole kovin paljoa käyneet ja tämä on aika herkkä ikä niin on aina hyvä palauttaa mieliin millainen paikka se näyttely onkaan ja ettei ole kovin pelottava paikka kuitenkaan :) Varsinkaan, kun voi katsella maailmaa ihmis-äiskän sylistä hurjasti kehräten ja pussaillen!

Kotona kaikki nauttii auringonpaisteesta ja täällä makoileekin reporankana monen monta karvaista otusta keväisissä auringonsäteissä. Ainoastaan itseä vähän ahdistaa auringon esiin tuomat karvakasat ja likaiset ikkunat. Onneksi on nyt pääsiäisen aikaan aikaa siivota :)

Lopuksi pari kuvaa.
Enni hoitaa hellästi Nepoa. Mikäli tyttö ei ole emonsa tai minun kanssani nukkumassa (tai muuten vain pahanteossa) niin aika varmasti löydät neidin Nepon kainalosta! Onhan siinä lauman päällikön vieressä mukava köllötellä! :)

Enni on kaunistunut ja aikuistunut kovasti, tosin aikamoinen lapsenkasvoinen teinityttö tuo vielä on. Hitaasti kehittyvää mallia :) (kuva kännykällä otettu)

Unna-emokin on aloittanut kaulurin kasvatuksen! Muutenkin turkkia kasvaa. Oli jo aikakin, tyttö kuitenkin täytti jo 2 maaliskuun puolivälissä! :) Ja siis eipä tuo turkki vielä pitkä ole, mutta jostain on hyvä aloittaa! ;)

Meidän kolmen kopla, Unna, Enni ja Nuppu. Nuppu (poika) tykkää leikkiä tyttöjen kanssa. Neidit kun eivät ihan aina voita Nuppua toisin kun muut jätkät, jotka painavat Nuppua huomattavasti enemmän. Nupullahan on erinnäisten syiden vuoksi ylivilkas aineenvaihdunta ja poika näyttää ja on tosi laiheliini vaikka syödään vauvaraksuja ja kaikkea herkkuja. 4,5kg painaa vain meidän "mato" :) Mainittakoon tässä vielä, että Nupussa ei todellakaan ole mitään kaukaista norskin- tai angoran- tai minkään muunkaan rotukissan verta. Poika on pesunkestävä pitkäkarvainen kotikissa tai kotoisammin maatiainen. Lopen-riivelö ja ylpeä siitä! (Ja niin olen muuten minäkin)

Neo ja Jättis ovat löytäneet toisistaan sielunkumppanit ja ikäerostaan huolimatta ovat aivan parhaat nukku- ja pesukaverit :) Neo osaa mennä meidän jo kuuroutuneen dementikon luokse varovasti ja lämmittääkin usein Jättistä karvoillaan :) Jättistä ei yhtään tunnu haittaavan meidän läheisriippuvainen karvakasa, joka änkeää itsensä aina "vaarin" päälle nukkumaan. Aivan ihana parivaljakko! :D

Ja viimeisimpänä, muttei ehkä vähäisimpänä (paitsi älynlahjoiltaan) meidän iso punainen (Blondi) Kassu :) Poika loistaa kilpaa auringon kanssa! Kuva kertoo enemmän kuin tuhat sanaa...

Eikä pidä tietystikään unohtaa Nukista (Nuka, Nukis, Kiskis, Mismis, Kismura jne.) Eilen tuli viesti, että "mihin on unohdettu Kiskis?" Eikai mamma nyt Nukista ole mihinkään unohtanut! Nukista on vaikea unohtaa :) Poika nukkuu vieläkin kaikki yöt ihmisäiskän kainalossa ja tuudittaa itsensä uneen polkemalla käsivarttani. Nukikselle on myös ilmaantunut selkeitä mustasukkaisia (niin niin kissathan eivät ole mustasukkaisia) piirteitä ja poika kyllä yrittää vähän ängetä väliin jos sylissä on kukaan muu kuin meidän mammanpoika :) Tosin Nepo toki saa olla sylissä, Nepo-iskälle ei parane alkaa ryppyilemään ;)
Nukiksella turkki vain kasvaa, mutta saa nähdä pääsemmekö pojan kanssa enää näyttelyyn. Nukikselle kävi ikävä tapaturma, pojan yksi takakynsi lohkesi todella pahasti ja se ei nyt näytä parantuvan ajankaan kanssa. Voipi olla, että kynsi joudutaan poistamaan, vaikka se ei kipeä olekaan ja haittaa menoa mitenkään :(

Uusi ulkoasu ja uusia kuulumisia

Vierähtihän siinä sittenkin vähän pidempään kuin pari päivää, että sain blogin päivitettyä. Uuden työn myötä on tullut tässä koneella vietettyä iltaisin vieläkin vähemmän aikaa, kun koko päivän ensin töissä siinä koneella istuu! Jotenkin sitä ennemmin antaa senkin ajan karvaisille :) Blogillekin päivitin uuden keväisemmän ulkoasun, kun ulkona vähitellen paistaa taas aurinkokin ja kevät lähestyy :)

No niitä kuulumisia. Käytiin tosiaan Surokin näyttelyssä pyörähtämässä pari viikkoa sitten. Enni käyttäytyi todella nätisti ja oli ihan oma ihana itsensä. Pussaili ja puski, eikä jännityksestä ollut muita merkkejä, kuin tavallista pyöreämmät silmät ;) Neiti sai kivat arvostelut. Tuomari kehui kovasti tytön päätä, erityisesti profiilia, otsaa ja leukaa. Häntäkin tytöllä on ekstra-pitkä (tainnut periä sen Kassu-enolta). Korvat saisivat olla suuremmat, no sen tiesin jo itsekin ;) Luusto on vahva ja tyttö muutenkin vankka ikäisekseen. Painaahan tuo jo lähemmäs 4kg :) Saagakin oli näyttelemässä mukana, mutta tulossa ollut ensimmäinen kiima aiheutti tytölle sellaisen ramppikuumeen, että katsoin paremmaksi vetää tytön pois arvostelusta. Mieluummin neiti sai haistella ja kuulostella taas niitä näyttelyn tuulia ja huomata, että ei se niin pelottava paikka ollutkaan! :) Yritetään uudelleen sitten Turussa mikäli mahduttiin mukaan.

Samu ja Velmu olivat myös omistajineen näyttelemässä! Velmun hienosta ex1, VP tuloksesta kerroinkin jo! Arvostelukin oli kyllä hienoa luettavaa. Samu sai myös hyvät arvostelut ja oli jopa vähemmän ujo ja pelokas, kuin edellisellä kerralla. Poika on kyllä aivan isänsä näköinen, suuremmilla korvilla vain varustettuna! :)

Meillä kotona kotikastraatit ovat viettäneet synttärijuhlia. Nepo (Mornee Naavanenä) täytti tammikuun lopulla jo 7-vuotta! Tai oikeastaan tahdon ajatella, että vasta 7-vuotta. Nepon pojat Neo ja Nukis (Deeamore Nordic Neonee & Nobleza Nugan) täyttivät myös menneellä viikolla 6! Mihin tämä aika katoaa? Enää pari päivää ja Pioni-vauvat ovat 8kk vanhoja! :D Poikien viralliset synttärikuvat ovat vielä ottamatta. Illalla, kun tulee töistä kotiin on jo niin pimeää, että ei tahdo saada mieleisiään kuvia. Ehkä ensi viikonloppuna sitten :)

Unna ei tosiaan juokse vieläkään. Tai siis juoksee ja Enni myös. Keittiöstä olkkariin, olkkarista makkariin ja sieltä kovaa työhuoneeseen. Lisäksi kieritään lattialla, painien... Enni on toisaalta niin vauva, että sitä kiimaa en ihan vielä odotakaan, vaikka siskonsa Saaga saikin jo ensimmäisen kiimansa.

Loppuun sitten vielä kuvia.

Nupulla on peuhu päällä ja Ennin ilme kertoo enemmän, kuin tuhat sanaa. "Äiti, toi on ihan pimee"



Nukis ja tuima ilme "kyllä mä vielä ton liskon nappaan"



Enni edestä ja profiilia myös :)




Sitten vielä kaikki muukin vauvat. Fannyn ja Eedenin kuvan sain Kimmolta ja Niinalta! Tytöt ovat niin ison näköisiä ja Eeden on ihan emonsa kopio :) Toivottavasti pääsen tänä viikonloppuna tyttöjä katsomaan! :D



Sisu hassuttelee. Pojalla on jo tytöt kovasti mielessä. Merkkailua ei ole ollut, mutta rasvahäntä on kova, pissi haisee ja lauleluakin on esiintynyt. Sisu leikataan varmasti lähiviikkoina :) Pääsee poika turhasta painolastistaan ;)



Samu, kuva ei tee ihan oikeutta komealle pojalle. Pikkasen näyttelyssä jännitti ;)



Komea ja suuri Velmu! :D Kuva on vähän ylivalottunut, se kun on kännykällä otettu. Poika tunnisti heti mummin, kun kävin viime viikonloppuna kyläilemässä. Kovasti piti kehrätä ja pussailla, sekä tietysti yrittää vähän purra. Mummi kun oli selkeästi tullut Velmun kanssa leikkimään ja painimaan ;)



Sitten vielä Saaga-kaunotar! Saagan omassa blogissa saaganeidon.vuodatus.net on tytöstä lisää kuvia ja kuulumisia :)



ja lopuksi vielä tuosta edellisestä Ennin söpöilykuvasta vähän isompi versio :) <3

ONNEA VELMU!

:D Surokin näyttelyviikonloppu on takanapäin, jossa käytiin sitten monen vaiheen (ja peruutuksen) jälkeen tänään piipahtamassa. Velmu oli paikalla perheineen jo eilen. Pitää sanoa, että kasvattaja-mamma on oikein ylpeä kaikista vauvoistaan :) (myös niistä jotka eivät näyttelyssä olleet ;) )

Lisää kuulumisia parin päivän sisällä, mutta pitihän sitä ylpeänä tulla kertomaan kaikille Velmu-pojan hienosta ex1 VP tuloksesta! :) Onnea kovasti pojalle perheineen! :D Muutkin näyttelyssä käyneet saivat oikein hyvät arvostelut. Norskin näköisiä ollaan vieläkin :)

Ja loppuun herkistelykuva Ennistä näyttelystä tältä päivältä. Siellä meidät nähneet totesivatkin, että "taitaa olla tyttö sellainen lellivauva" ja onhan tuo. Meidän koko perheen ja lauman! ;) Voiko tätä nassua muuta, kuin lellitellä? ;)



PS. Unna ei juokse vieläkään. Tai siis sitä ei ehkä lasketa, kun juostaan Ennin ja poikien kanssa rallia pitkin asuntoa. Joten tässä pikkuhiljaa aletaan unohtaa ne pentuhaaveet ja keskitytään sitten siihen tytön lupaavaan pikajuoksijan ja painijan uraan....

Vauvoja katsomassa!

Itsenäisyyspäivä-viikonloppu takana ja oikein mukava viikonloppu olikin! Kävin viikonlopun aikana katsomassa Samua ja samalla myös Nepon tytärtä Nettaa ja poikaa Aapelia, jotka asuvat Samun kanssa samassa kodissa! Lisäksi eilen kävin moikkaamassa (ja pusuttelemassa) Saagaa ja Velmua! Kiitos taas oikein paljon vierailuista! :) Tänään sitten vielä kävin suukottelemassa Sisu-misua :) Kaikki ovat kasvaneet kovasti ja aikuistuneet! Miten se aika meneekin niin nopeasti?

Saagalla on vieläkin isot korvat ja tyttö on vain kaunistunut! :) Saagalla on oma blogi josta voi käydä seuraamassa tytön kuulumisia ja katsomassa uusimpia kuvia!


Samukin on saanut turkkia ja kasvanut ja komistunut hurjasti. Poika on vain vähän ujo, mikä on hassua, sillä kaikki muut pennut ovat jopa vähän ylirohkeita ja omaavat valtavan itsetunnon! Toisaalta Samu oli jo vauvana se aroin, jonka kanssa saimme tehdä todella töitä, että poika rohkaistui!


Velmu on SUURI, komea ja kova pusuttelemaan! :) Kovin on poika karvainenkin.


Ja lopuksi meidän Sisu-misu, ihana pusupoika ja sylimies. Ihan niin kuin pentunakin :) Ei ole poika muuttunut yhtään, kasvanut vain hitusen ;)


Bonuksena vielä Nepon tytär Netta ja poika Aapeli! Karvaisia ja isoja molemmat! :D



Olen kyllä todella ylpeä kaikista "omista" vauvoistani, ainakin luonteet on kaikilla menneet ihan nappiin! :)

Surokkiin olemme ilmottautuneet Saagan ja Ennin kanssa molemmille päiville. Lisäksi Maria on tulossa Samun kanssa myös molemmiksi päiviksi ja Velmu lauantaiksi sekä Sisu sunnuntaille. Mikäli vain mahduimme mukaan!
Toivottavasti, sillä olisi kiva kuulla mitä tuomarit sanovat meidän kasvaneista ipanoista! :)

Meillä kotona Unna on päättänyt pitää jalat ristissä. Vauvat on taas ihan tyhmiä ja ne pilaa taas hyvin jatkuneet painijan, pikajuoksijan ja kiipeilijän urat!

Enni kasvaa ja on ottanut paikkansa Nepon kainalossa. Mitä nyt välillä pitää vähän ihmis-äiskän ja -iskän jalkoja ja käsiä saalistaa peiton alta... Kertakaikkisen ihana lellivauva-riiviö tuosta tytöstä on kasvanut :)