No kävihän sitten se ikäväkin asia minkä juuri taisin manata esiin viimeviikolla...
Viime yönä Saaga tipahti jotenkin ikävässä asennossa sohvan selkänojalta (pentuhuoneessa on matala sohva) ja loukkasi jalkansa. Heräsin yöllä sydäntäsärkevään itkuun, onneksi huoneessa on verkko-ovi. Jos ovi olisi ollut kiinni en tuskin olisi pienen itkua kuullut. Ryntäsin heti katsomaan kenellä on ja mitä vikana ja löysin Saagan sohvan takaa tärisemästä ja itkemästä! Otin pienen syliin ja hetken rauhoiteltuani pääsin tutkimaan mikä on vialla! Saagan vasen takajalka oli aivan lötkö ja hetken jo pelkäsin pahinta. Kuitenkin, kun tutkin varovasti jalkaa Saaga sihahti, maukaisi ja yritti purra yhdessä kohtaa, jonka jälkeen jalka olikin jo vähän pontevampi ja Saaga pystyi jopa suoristamaan sen.
Kun sitten yön pimeät tunnit vihdoin hitaasti vaihtuivat aamuun (päivystävä lääkäri oli lähdössä synnyttämään hevosta tms. joten sinne ei päässyt) Saaga, nukuttuaan sängyssä kasvattaja-mamman ja papan välissä ja saatuaan päästä varpaisiin pesun Nukis-vaarilta, alkoi jo vähitellen varaamaan jalalle. Saimme myös ajan ekkulääkäriin heti kymmeneksi. Lääkärissä jalka kuvattiin (näin pieneltä otettiin kuvat hammasröntgenillä) ja todettiin, että siinä ei ole murtumia tai mitään ei ole pois sijoiltaan. Ainakaan enää. Voi olla, että jalka oli vähän pois sijoiltaan yöllä, koska se oli tosiaan aivan lötkö ja sihahduksen jälkeen se alkoi pikkuhiljaa toimia! Nyt Saaga saa sitten kipulääkettä 3 päivää ja yritetään ottaa vähän iisimmin. (Mitenköhän se tapahtuu?) Ruoka onneksi maistuu hyvin ja vessassa ollaan kyllä asioitu. Leikittäisikin kovasti, mutta Saaga kyllä itsekin ymmärtää ottaa vähän rennommin ja leikit rajoittuvat leluhiiren tappamiseen! :) Olen kyllä todella ylpeä meidän pikkuneidistä! Saaga oli lääkärissä mallikelpoisesti, vaikka vähän varmasti pelotti. Saagan tuleva oma ihminenkin kävi tänään neitiä moikkaamassa ja tyttö pienen vierastuksen jälkeen nukahti tulevan mamman syliin tyytyväisenä :)
Fanny ja Eeden etsivät vielä omia kotejaan, mutta nyt on Sisukin varattu. Sisu pääsee Maine Coon kastraattiuroksen kaveriksi sitten aikaan ja Sisu siis muuttaa vanhempieni luokse. Tämä pikkumies on vienyt kyllä kaikkien meidän sydämet, niinkuin kaikki muutkin pennut! Sisun uusi kaveri on myös väritykseltään kuvioton cremevalkea, mutta vain savulla.
Fanny on hauska rasavilli poikatyttö, jolta ei virta tahdo loppua kesken mitenkään! oikea AD/HD-pentu, kun taas Eeden harkitsee yleensä vähän kauemmin, mutta tekee kyllä sitten sen harkinnan jälkeen aivan kaikki samat jäynät kun Fannykin tekisi... Mutta Fanny on kyllä sellainen rasavilli, että neidin nimi pitäisi olla Riiviö Fannyn sijasta ;)
Kaikki pennut ovat muutenkin oikein reippaita. Nyt on tullut esiin pientä vierastusta uusia ihmisiä kohtaan, mutta se onneksi menee pian ohi ja vauhtia löytyy kyllä sitten taas. Meidän pitää vaan tehdä työtä sen eteen, että vauvat huomaavat vieraidenkin olevan ihan kivoja ihmisiä :) Velmu on nimensä mukainen Velmu. Kaverit ja kaikki kissat on ihan tylsiä painikavereita! Kasvattaja-mamman nilkat on paljon kivemmat ja haastavammat! Kaadetaan huoneen suurin liikkuva otus! ;)
Lopuksi vielä pari kuvaa, Samu ja Sisu söpistelevät ja Nepo-vaari pesee Samua. Niin ja tietysti se pakollinen yhteiskuva...
Miten se taas menikään? Nostetaan vauvat sohvalle, heilutetaan huiskalelua ja näpätään nätti kuva jossa kaikki katsovat kameraan? En muuten usko! Väitän, että sellaiset kuvat on otettu pikaliiman avulla. Meidän vauvat eivät ainakaan välitä poseerata, saatikka katsoa kaikki samaan suuntaan tai edes pysyä paikallaan samaan aikaan...
Niin ja niitä uusia yksittäiskuvia taasen kotisivujen kautta :)
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti