Nämä ovat siitä jänniä pentuja, että kenelläkään ei oikein tunnu olevan sitä ihan "omaa" tisua. Usein pennut valitsevat sen oman nisänsä ja siitä syödään sitten sen jälkeen. Edellisessä pentueessammekin oli näin, mutta nämä ottavat ahnaasti sen mikä nenän eteen sattuu. Ehkä siksi painotkin nousevat hyvin samaa tahtia :) Pienin painaa tällä hetkellä 240g ja suurin 280g.
Silmät alkaa avautumaan ja puolet pienistä katselee jo maailmaa suurilla sinisillä silmillä :) Joten 1vko kuvat ovat aika pimeitä ja niitä ei ole montaa. Tähän aikaan vuodesta ei tuota luonnonvaloa ole kovin montaa tuntia päivässä ja se ei ole kovin kirkasta. Salamaa en käytä nyt ettei se käy juuri avautuviin herkkiin silmiin :) Kuvat kuitenkin on julkaistu kotisivuilla ja pennun kuvan näkee klikkaamalla pennun nimeä. "Työnimet" pennuilla myös on, mutta ne varmasti muuttuvat sitä mukaa kun vauvat löytävät omat ihmisensä :)
Unna on ollut heti synnytyksestä saakka oma ihana kehrääväinen huomionkipeä itsensä! Kovasti tytöllä on asiaa, kun pitkän työpäivän jälkeen tulen tänne vauvahuoneeseen viettämään rouvan kanssa aikaa ja katsomaan pieniä. Ja silittää ja pussailla pitää ihan kamalasti! Sitten rouva komentaa äiskän pesän viereen istumaan, kiepsahtaa pentujen viereen ja kun pienet mönkivät masukarvoissa Unna kehrää onnellisena ja äiskän pitää silittää mammaa! :)
Välillä mamma käy jaloittelemassa tuolla toisella puolen ovea ja siinähän on heti vastassa meidän muut kissat. Jos vähän näkisi kurkistaa, että mitä siellä hassun hajuisessa huoneessa oikein tapahtuu! Nepo on käynyt taas valvotusti vähän kurkistamassa. Nepon Unna ottaa hurjasti puskien vastaan huoneeseen ja odottaa sitten Nepolta hellää pesua :) Nepo tahtoisi hoitaa vauvoja, mutta en päästä poikaa pesän lähelle tai vauvoihin käsiksi. Kyllä niitä ehtii vielä hoitamaan! Nupun ja Ennin mielestä Unna taas on hurjan pelottavan hajuinen. Oikeastaan ihan vieras kissa ja Unnalle pitää sihistä ja ehkä vähän tassullakin kokeilla, että kukas tätö se taas olikaan! Molempia kuitenkin kiinnostaa ihan kamalasti mitä täällä työhuoneessa tapahtuu ja Enniä oikeastaan vähän harmittaakin, että äiskä katoaa oven taakse. Joten tyttö makoilee eteisen lattialla aivan litteänä ja tarkkailee oven alta pienestä raosta huoneen tapahtumia!
Mahtaa pienten äänet olla mielenkiintoisia, sillä pentupesään ei ovelta näe mitenkään. Muutenkin siinä on kangas edessä, että lämpö pysyy pesässä! :)
Lopuksi vielä tyytyväinen mamma pienten kanssa pesässä! Vauvat näyttää nyt jo niin kovin suurilta verrattuna syntymähetkeen! Kohta ei Unnaa taas näe enää pienten alta! :)
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti