Pentupesästä kurkistellaan jo!

Pientä elämää on takana jo lähes kaksi viikkoa! Vauvojen painot nousevat hyvin ja pikkuhiljaa opetellaan kissamaisia taitoja. Pesää tutkitaan huojuvin jaloin ja toki yritetään vähän kiivetä pesän laitojen reunalle kurkkimaan. Ja kyllä - kurkkimaan! Tyttönen, eli Aamu avasi silmänsä jo tämän viikon maanantaina 8pv ikäisenä ja poitsu, tällä hetkellä kutsumme häntä Niroksi, seurasi perässä torstaina 11p ikäisenä. Selvästi pienet kuulevat myös jo, korvat heiluvat kun yritetään kovasti kuunnella mistä äänet kuuluvat.

Pesässä myös keikistellään, vähän jo tassutellaan sisaruksen päätä ja jopa pienet pesu-yritykset on nähty. Ainakin etutassuja on kiva maistella...

 Niro kurkistelee <3 p="">

Molemmat vauvat kiipeävät hurjasti miukuen kädelle. Siihen on mukava nukahtaa söpöilemään, tai sitten siitä on kiva kiivetä syliin köllöttelemään. 

Niro opettelee sylikissaksi ja esittelee söpöä massuaan!

Painot nouset tosiaan hienosti ja täysin ilman lisämaitoja. Tässä kohtaa koputan puuta, sillä yleensä kun olen todennut tämän asiaan ääneen on lisäruokintaa taas tarvittu... Iina on rauhoittunut emon rooliin - tosin välillä pitää päästä tuonne oven toiselle puolen vähän juoksentelemaan ja tutkailemaan. Enni on ottanut paikkansa vara-emona ja käy tunnollisesti pissattamassa vauvat ja muutenkin pesemässä pienet. Tosin Enni ei olisi Enni, jos silmän välttäessä ei yritettäisi edes vähän päästä Kitten-kuivaruuan kimppuun... 

Aamu ja söpöilyn taito - tähän on hyvä nukahtaa.

"Isoista kissoista" ainoastaan Enni on käynyt pentuja varsinaisesti katsomassa. Nuppu on pari kertaa rynnännyt huoneeseen ja sihissyt varmuuden vuoksi joka ilmansuunnalle! Oppivathan olemaan ;) Nuppua tunnetusti pienet kissat jännittävät, mutta kun pienet pääset siihen pisteeseen, että jo rallataan niin yleensä turhat sähinät unohtuu! Nuppu tahtoo rallata mukana! Pentuhuoneena toimivaan työhuoneeseen on kyllä jo viritetty taas verkko-ovi, josta isot kissamme pääsevät tuoksuttelemaan pentuhuoneen tuoksuja ja kuuntelemaan ääniä. Siinä sitten välillä istutaan ihan porukalla. Vielä täällä ei varsinaisesti näy mitään erityistä, mutta ensi viikkolla pienet harjoittelevat jo askeleita ja loppuviikosta kokeillaan jo onneamme vessalaatikon kanssa!

Molemmat vauvat ovat edelleen alustavasti varattuja. Päivitän tilanteen kotisivulle, jos siihen tulee muutos. Meidät löydät nykyään myös Facebookista: Nenukan norjalaiset metsäkissat.

Pentupesän äärellä ihmetellen.

5 pentueemme näki päivänvalon sunnuntaina illalla 3.7.2016. Löydän itseni taas istumasta pentupesän, tai oikeastaan vauvat eivät ole edes pesässä - siitä lisää hetken päästä, ääreltä ja ihmettelemästä syntymän ihmettä!

Pentueen emo Iina on oma kasvattini ja olen melkein 2,5-vuotta sitten ottanut Iinan vastaan tähän maailmaan, ruokkinut, pitänyt hyvänä ja yrittänyt ohjata elämän polulla. Niin kun nyt vaan kissalasta voi ohjata - ei paljoakaan! Nyt Iinasta tuli itsestään emo. Ihan sama luottamus Iinalla oli synnytyshetkellä ja sen jälkeenkin kun emollaan Unnalla, mutta jotain on silti erilailla. Onko se se, että itse olen taas 2,5-vuotta vanhempi ja "viisaampi", vaiko kenties se että meillä on Iinan kanssa katkeamaton side siitä ensimmäisestä hengenvedosta tähän hetkeen kun Iinan omat vauvat syntyivät maailmaan? En osaa sanoa, mutta kaunista tämä jälleen kerran on.

Itse synnytys käynnistyi siis sunnuntaina alku-illasta vuorokaudella 63, joka on siis 3 päivää aiemmin kun Unna aina synnytti. Osasin oikeastaan odottaa, että vauvat tulevat aiemmin. Iinalla oli samalla tavalla esisupistuksia, kun emollaan Unnalla jo 2vrk aiemmin. Iina vaan ei ollut niin paniikissa ja kivulias kuin Unna. Sunnuntaina aamupäivällä Iina jäi jo pentuhuoneena toimivaan työhuoneeseen - jotenkin tiesin, että synnytämme sinä iltana.

Iina ja 3 vrk ikäiset vauvat

Itse synnytys meni melko hyvin. Ainut ongelma oli, että suurempi 120g painoinen poika tuli ensin ja tietysti jalat edellä. Sitä ponnistelimme melko pitkään ulos ja pelkäsin jo, että Iinalta loppuu voimat. Hienosti tyttö kuitenkin tukeutui minuun ja varmasti kivuliaidenkin supistusten lomassa suostui juomaan emonmaidonvastiketta, josta emokin saa nopeasti lisäenergiaa. Seuraavaa vauvaa emme sitten joutuneetkaan odottamaan kun reilu puoli tuntia - tyttönen olisi myös tullut helpommin pää edellä, mutta miksi tehdä mitään helposti? 

3 vrk ikäinen poitsu "Niro"

Vauvat olivat syntyessään kivan painoisia, poika painoi 120g ja tyttö 114g. Onneksi synnytys alkoi jo niin ajoissa, pari päivää suurempaa poikaa emme olisi pakosti saaneet enää puserretuksi ulos normaalia reittiä. Molemmat vauvat ovat väriltään ruskeatäplikkäitä. Poika kylmempi ruskea ja tyttö kauniin lämmin oranssinruskea.Vauvoja todella tuli vain 2, oikeastaan se lukumäärä mitä olin odotellutkin jo hetken aikaa ja toivonut!

3 vrk ikäinen tyttö "Aamu"

No sitten synnytyksen jälkeen seuraavat pari vrk Iina päättikin sitten aiheuttaa mammalle melkoisia sydämentykytyksiä! Iinalla oli todella kovat jälkisupistukset ja neidon mielestä oikein mikään paikka ei ollut hyvä vauvoille! Parasta olisi ollut, kun koko pesue olisi saanut olla minun peittoni alla. Sen verran tomerasti Iina kantoi vauvat sinne, kun yritin nukkua Iinaa rauhoittaakseni työhuoneessa. Ihana ajatus, mutta ei todellakaan turvallinen. Lopulta Iina löysi sopivat paikan pentupesän vierestä, patterin edestä lattialta. Siinä on sopivan suojaisa soppi neidolle. Onneksi tyttö sentään hyväksyi alle paksun alusen ja peiton, että vauvoilla on lämmin olla. 

Lisäksi Iinalta tuli alussa ihan liikaa maitoa! Maito laskeutui jo melkein viikko ennen synnytystä ja vaikka minä odotin pientä pentuetta niin Iinan maitovarat eivät todellakaan olleet sille suunniteltuja! Onneksi Iina antoi ja tisuja sai melko helposti lypsettyä. Vähän kovettuneet maitolaatat saatiin liikkeelle ja vältimme ainakin toistaiseksi nisätulehduksen. 

No seuraava ongelma tulikin sitten siitä, että ensinnäkin aluksi vauvat kelpuuttivat vain yhden tisun! (sekin on normaalia, jotkut vauvat ovat hyvin uskollisia valitsemalleen nisälle). Onneksi poika sitten suostui vaihtamaan viereiseen. Siellä masun alla kuitenkin on 8 toimivaa nisää! Ei ihan yhden varaan tarvitsisi laskea. Voimakkaat lähes 2vrk kestäneet jälkisupistukset kuitenkin lopettivat melkein kokonaan maidon tulon. Iinaa kun supisti heti, kun pieni nappasi nisästä kiinni. Sekin teki mamista entistä levottomamman! 

Joten pieni konsultaatio eläinlääkäriin ja varovasti pieni annos Primperaania Iinalle illalla ja tänä aamuna, nyt tilanne näyttäisi normalisoituneen. Lääkkeestä ei ole vauvoille mitään haittaa ja emollekin se korkeintaan aiheuttaa masun löystymistä. Iinalla ei todellakaan mennyt synnytyksen jälkeen maha sekaisin, joten vaaraa ei ollut. Jälkisupistukset ovat vihdoin loppuneet ja Iina on rauhoittunut onnelliseen äitiyteen. Vaistot ovat kohdallaan, hienosti tyttö on alusta asti huolehtinut vauvoista, pissittänyt ja hoitanut - vaikka se hämmentävää onkin ollut!

Kaiken keskellä olen siis eilisestä alkaen vähän lisäruokkinut vauvoja, molemmat imevät nätisti itse ruiskusta, ja painot ovat vihdoin menossa tasaisesti ylöspäin! 

3 vrk ikäiset vauvat tisulla

Innokas vara-emomme Enni on todella hämmentynyt siitä, että Iina on vauvojen emo! Enni tahtoo huoneeseen, mutta seuraa kiltisti vähän etäämmältä mitä siellä pentukasassa tapahtuu! Iina ei ole Ennistä moksiskaan, onhan Enni kasvattanut Iinankin! Kyllä Enni saisi Iinaakin auttaa. Kaikki aikanaan - Enni saa tulla huoneeseen kun niin tahtoo ja saa hoitaa jos niin päättää tehdä!

Minä jatkan pentujen vierellä ihmettelyä ja uuden elämän ihmeen opettelua! Kotisivut on päivitetty tänään ja vauvoilla on jo omat nimet. Tällä kertaa nimiteemana on Liljat (eli ne kukat). Poika saa aikanaan viralliseksi nimekseen Night Flyer ja neito Blushing Angel. Pentujen tila on alustavasti varattu ja mikäli kaikki menee hyvin saattaapi olla, että kodit on löytyneet.

Uusi alku ja uusi aika!

Edellisestä postauksesta on ehtinyt kulua jo pari vuotta, eikä paljoa ole välissä ehtinyt tapahtua. Edellisten pentueidemme emo Unna on steriloitu ja mamma on viettänyt onnellisia (ja pyöreitä) kastraattipäiviä jo reilut 1,5-vuotta! Unna ehti olla emo kaikkiaan 4 pentueellemme, joista ensimmäiset täyttivät jo 6-vuotta kesäkuun puolivälissä. Uskomatonta!

Muutoin laumamme on entisellään. Nuppu täytti toukokuussa 13-vuotta, Nukis ja Nejo ovat jo melkein 11,5-vuotiaita, Kassu on ehtinyt 9-vuoden ikään ja Unnakin on jo 8! Tosiaan oma kasvattimme Enni 6-vuotias ja edellisestä pentueestamme kotiin jäänyt Iinakin jo 2,5-vuotias.

Ja juuri Iinan kanssa kissalamme taru on nyt saamassa jatkoa. Iina tapasi toukokuun alussa komean tuontipoikamme Peikon, kun olimme odotelleet Iinan kiimaa jo lähes 11 kuukautta! Tapaamisen ei voi sanoa olleen rakkautta ensi silmäyksellä. Peikkoa vähän pelotti sihisevä tyttö ja Iinan mielestä Peikko haisikin ihan vieraalle ja pahalle! Ei ollenkaan niin kivalle, kun vaikka kotoa löytyvät kastraattipojat, jotka Iina olisi kyllä kelpuuttanut poikaystäviksi... Oli Peikko vähän hämilläänkin tuollaisesta kurisevasta tytöstä! Eikä poika heti keksinyt mitä sellaiselle pitäisi tehdä, kun Iina lopulta heltyi ja totesi ettei tässä nyt muutakaan ole saatavilla kun sellainen pahalle haiseva pojan rötväle!

Iina tutkailee mamin hupparin suojista poikakaveria...

No parin vuorokauden tutustumisen jälkeen Peikkokin lopulta keksi mitä niiden tyttöjen kanssa kuuluu tehdä ja siitä alkoi sitten loputtomalta tuntuva odottelu josko astutus olisi onnistunut!

Komea Peikko ja itsetyytyväinen ilme "onnistuin"

Iina on kaikessa hyvin erilainen, kun emonsa Unna. Iina on lempeä, huoleton ja pirskahteleva, siinä missä Unna on ailahteleva, huolehtija ja tasaisen arvaamaton. Unnalle on ruoka maistunut aina vähän turhankin hyvin, Iina on haistanut ruokalautasta ja "kiitos söin jo, on kiire tutkimaan asioita". Joten kun Iinan ruokahalu 1,5-viikkoa astutuksesta olikin mallia "söin jo koko purkillisen jäi nälkä" niin arvasin kyllä vauvoja olevan tulossa. Sitten kun 3-viikon kohdalla nisät alkoivat turpoamaan se ei tullut yllätyksenä.

Iinan odotusta on ollut hyvin erilaista seurata, kun emonsa Unnan! Unski sai jättipentueita, ja tyttö keräsi itseensäkin varmasti tarpeeksi vararavintoa. Tyttö oli hyvin ailahteleva, viihtyi omissa oloissaan ja tahtoi jopa nukkua yksin kylpyhuoneessa oman ruokakuppinsa seurassa. Unna ei todellakaan ollut varovainen valtavan massunsa kanssa ja tyttö teki jopa huimempia akrobaattisuorituksia raskaana ollessaan, kun koskaan muuten!

Iina taasen on ruvennut entistä seurallisemmaksi! Aina Iina on seurasta pitänyt, mutta on ollut enemmänkin sellainen "älä näplää, on kiire"-tyylinen tyttö. Syliin on tultu kerran illassa ja se on ollut siinä. Nyt tyttöä pitää pitää hyvänä koko ajan! Iina hakeutuu syliin ja lähelle ja komentaa kovasti pitämään hyvänä. Meidän rämäpää ja leikkiin komentelija rauhoittui jo heti raskauden alussa. Vieläkin leikitään, mutta hyvin rauhallisesti. Iinalla on selvästi kallis lasti!

Ainut negatiivinen puoli raskaudesta on ollut se, että Iina on alkanut hakea paikkaansa laumasta.  Tai no eihän se oikeastaan ole edes negatiivista, lauman kuuluu elää ja hyvin kivuttomasti tämä on mennyt.

Periaatteessa leikkaamattoman naaraan kuuluisi olla se laumansa johtaja, mutta ennen raskautta Iinalla ei ollut intressejä kivuta laumassa mihinkään. Tyttö oli tyytyväinen, kun Enni-sisko hoisi ja omat ihmiset leikitti! Joten jonkin verran sähinöitä on ollut ilmassa, kun Iina on vähän yrittänyt nostaa asemaansa! Tosin aika harmittomasti se on käynyt, niin kun kaikki muukin Iinan kanssa. Enni on edelleen lauman johtaja, sitä asemaa ei horjuteta, eikä Iina yritäkään! Enni on mukava suojelija. Mutta selvästi Iina on noussut nyt laumassa Unnan yläpuolelle ja kastraattipoikien kanssa on vähän niin ja näin. Nukiksen kainalopaikkaa yritettiin uhata, mutta siihen laittoi Enni stopin. Nukis saa edelleen etuoikeutetusti nukkua ihmis-äidin kainalossa :)

No minkä kokoista pentuetta sitten odotamme? Olen ollut oikeastaan jo alusta saakka varma, että meille on tulossa kerrankin hyvin "epä-Nenukkamainen" pentue. Eli pieni sellainen. Jo 4 viikon kohdalla arviona oli se 3-5 pentua ja nyt se on oikeastaan jopa pudonnut 2 tai 3, korkeintaan 4. Paino on noussut vajaa 1kg verran ja menemme vuorokaudella 54, eli n. 10-11 päivää synnytykseen jäljellä. Massu on pieni ja sievä ja melko tasainen. Se kylki on suurempi, jossa vauva (t) sattuvat olemaan erilaisessa asennossa. Iina viihtyy lasitetulla parvekkeella, siellä on viileää ja välillä ängetään mamin peiton sisään hurjasti hurisemaan. Aina välillä tyttö makoilee paikallaan korvat taaksepäin kääntyneitä ja häntä vispaa hurjasti. Silloin myös kylkiä pitäisi pestä. - ensimmäiset potkut tuntuu jo myös minun kättäni vasten.

Synnytyspesä laitetaan tänä viikonloppuna esille, jotta Iina saa siihen tutustua. Nyt on jo selvästi vähän katseltu paikkaa, mihin ne vauvat sitten synnytetään. Yhtään en ole tytön kanssa samaa mieltä siitä, että sopiva paikka on kirjahyllyssä kirjojen takana tai vaatekaapissa perimmäisessä nurkassa... Eihän se pesä toki kelpaa ennen kun se H-hetki koittaa, mutta on se hyvä olla esillä ja kerätä tuttuja tuoksuja.

Jatkamme Iinan kanssa seesteistä odottelua ja olemme sormet, jarpaat ja hännät ristissä, että loppuun asti kaikki menee hyvin! Pentueen tiedot on päivitetty kotisivuillemme ja sukutaulun löydät Pawpedsistä .

Saapi nähdä pystymmekö tällä kertaa vastustamaan pienen kissaneidon, tai -herran kutsua, vai kasvaako laumamme toisen sukupolven Nenukalla ja jo 6-sukupolvella kissoja edesmenneen Nepon jälkeen. Onhan tämä muutenkin todella uusi aloitus, uuden emon kanssa, uusi aika kissalassamme.

Seuraava päivitys, kun vauvat ovat maailmassa :)

Keväisiä kuulumisia

Niin se vaan kevät tulee kovaa vauhtia myös Riihimäelle. Lumet on sulaneet jo pidemmän aikaa sitten ja olemme päässeet nauttimaan keväisen aurinkoisista päivistä. Kisut ovat viihtyneet lasitetulla parvekkeellamme, siihen kun paistaa koko iltapäivän aurinko pitkälle iltaan saakka. Siellä on siis mukava auringossa köllötellä!

Vauvat ovat pian 4kk vanhoja ja pojat ovat asuneet omissa kodeissaan nyt 3 vko. Kaikki tuntuu menneen hienosti ja pienet miehet ovat vallanneet omat ihmisensä, kotinsa ja Nuuti myös vanhempien kissakavereiden sydämet! Kotiutuminen meni hyvin ihan ensimmäisestä hetkestä saakka. Kun vein pienet uusiin koteihinsa ensin vähän haisteltiin ja sitten jo rallattiin! Syötiin ja käperryttiin uuteen kotiin a-aa. Nuuti muutti tähän Riihimäelle Ennin täysveljen Samun ja Nukiksen ja Nejon sisarusten Netan ja Aapelin kanssa ralaamaan. Vili muutti Helsinkiin, Taisto ja Olle menivät samaan kotiin Espooseen :)

Iina jatkaa rallausta täällä meillä kotona! Jotenkin sitä oli aivan unohtanut miten paljon energiaa tuollaisessa pienessä kissassa on! Olimme ajatelleet Ennin olevan vielä ihan "vauva" ja ei meidän vanhuksetkaan mitään flegmaattisia ole, vaan intoutuvat rallaamaan useamman kerran päivässä. No sitten kotiin jäi Iina...

Tähän mennessä koko pentue on rallannut kotona ja sitten pienten täytettyä 3kk ovat vähitellen muuttaneet pois kotipesästä. Meillä on kotona rauhoituttu ja jatkettu elämää näiden aikuisten kanssa. Pentujen kanssa ralli kuuluu elämään ja jotenkin sitä ei ollenkaan huomaa. Nyt sitten kotona on yksi hyperaktiivinen neito, joka ehtii joka paikkaan aivan milloin tahansa ja välillä tuntuu, että tyttö on useammassakin paikassa samaan aikaan häsläämässä! Aivan ihana kissavauva siis :)

Iina ja Enni jakavat ihan omat tyttöjen juttunsa. Enni kuljettaa lelua pitkin asuntoa ja huutelee Iinaa leikkimään. Iina käy vähän härppimässä muita aikuisia ja juoksee sitten Ennin suojiin turvaan. Eipä meillä isot pojatkaan selvästi Iina pistä pahakseen. Pientä on kiva pestä ja vähän leikittääkin. Ainoastaan Unna on taasen selvästi sitä mieltä, että "hei ne muutkin pennut meni jo, mikä maksaa?". Mutta ei mitenkään niin radikaalisti kun aikanaan Ennin kanssa ja Iina ei pienistä suhinoista välitä. Ralli jatkuu toiseen suuntaan!

Tuolla tyttö nytkin rallaa meidän seniorin Nupun kanssa! Nuppu on onnellinen, kun kerrankin joku on kevyempi ja Nupulla on mahdollisuus voittaa painimatsi!

Iina täyttää tosiaan vajaan viikon päästä 4kk. Painoa on kertynyt tähän aamuun mennessä 2540g. Tyttö venyy hassusti joka suuntaan, paitsi häntä... Neito on saanut emonsa hännän ja se saisi kyllä olla pidempi! Pentukarva on alkanut vaihtumaan pään ja lapojen päältä. Kyllä nämä kasvaa vaan niin nopeasti! Iina on löytänyt myöskin oman äänensä ja on meidän muiden kissojen tapaan kova juttelemaan!

Lopuksi vielä kuva meidän pienestä kaunottaresta! Tiedän kyllä, että tytössä on vikansa, mutta meille hän on juuri täydellinen! :)

10,5-viikkoa isoja rallikissoja!

10,5 ja puoli viikkoa on ohitettu ja vauvat täyttävät pian 11-viikkoa! Enää parikymmentä päivää jäljellä pienten kanssa. Aivan uskomatonta! Tuntuu, että ihan vasta eilen pienet syntyivät ja totesin, että kun pienten on aika lähteä omiin koteihin talvikin kääntyy kohti kevättä!

Eletään siis Helmikuun viimeisiä päiviä tänä vuonna. Riihimäellä on ollut tänään 6, melkein 7 astetta lämmintä! Huomenna, jos on vielä yhtä lämmin pienet pääset töistä tultuamme hetkeksi parvekkeelle (lasitetulle) katselemaan maailmaa! 

Kaikki on sujunut mukavasti. Hieman yhtenä iltana pienillä oli massut vähän löysällä ja kaikki olivat naatteja. Taisto ja Olle oksensivat kumpainenkin, mutta jo parissa tunnissa se oli takana ja kaikki rallasivat entistä tahtia. Sen jälkeen jauheliha ei maistunut pariin päivään, joten epäilenkin annetun jauhelihan olleen jotenkin huonoa. Vaikka siis ihan pakkasesta se oli suoraan vauvoille sulatettu ja tarjottu, eikä meillä kauaa lihan anneta "vanheta" esillä. 

Toistaiseksi vauvat ovat kiltisti maistaneet kaikkia eteen kannettuja ruokia. Tästä en tosin uskalla luvata mitään! Ensimmäisen pentueemme Saaga söi meillä ihan mitä tahansa hyvällä ruokahalulla, mutta heti kun muutti omaan kotiinsa alkoi nirsoilemaan minkä ehtii! Sitten taas pikkusiskopuolensa Helmi oli meillä nirsoakin nirsompi, jota sai kantaa ruokakupille useaan otteeseen aina. No tytöt asuvat samassa kodissa ja Helmi syö melkein mitä tahansa kiltisti mitä mamma antaa! ;) Joten en lupaa pienten ruokavaliosta mitään varmaa! Meillä on syöty kaikkea ;)

Pienillä on hauskasti omat luonteensa :) Taisto ei oikein tykkää jäädä yksin ja jos unohtuu yksin tai leikittäisi muiden unien aikaan poika kiljaisee kuuluvalla äänellä seuraa! Unna ja Enni kiltisti vieläkin kipittävät tarkistamaan, että mikä pojalla oikein on hätänä... Sitten kehrätään niin maan kamalasti ja selvästi ollaan itseensä tyytyväisiä ;) Olle (ent. Urho) on oikein sylikissa! Poika rakastaa olla sylissä, vieressä, lähellä ja pussailla! Rukki lähtee molemmilta pojilta helposti käyntiin nykyään :) Olle on muuten sellainen vähän rämäpää, mutta todella kiltti! Taisto ja Olle pääsevät samaan kotiin! Se on hienoa, sillä juuri nämä pojat tuntuvat hakeutuvat aina samaan kasaan nukkumaan :)

Vili on edelleen sellainen Vilperi, vilistäjä! Todella ihmisläheinen ja utelias! Kaikkea pitää haistella ja tutkia! Aivan mahdottoman ihana (ja karvainen) pusupoika! Rukki on välillä hukassa, mutta kyllä tältäkin pojalta kehruu lähtee kun siltä tuntuu! Sitten on Nuuti! Voi Nuutia! Nuuti on koko ajan ja aivan kaikessa mukana! Poika rallaa ja bailaa ja edelleen yrittää painia kanssani! Onhan se nyt talon suurin otus kaadettava vielä! Pojalla on myös mielipide aivan kaikkeen, leikkiessä kuristaan, yksin jäädessä huudellaan, jos tapahtuu jotain pojan mielestä ikävää niin sitten mäkätetään. Aivan täydellinen kissa tulevalle kodille Marialle! Nuuti on myös ottanut oppi-isäkseen meidän Nupun ja ne jotka tuntee Nupun tietää, että Nuppu on Kissa isolla K:lla ja sanonta "älä usko Nuppua, Nuppu huijaa" on aivan tuttu! ;) Nuppu on siis Marian äidin kotitilalta haettu ja erittäin tuttu (ja rakas) kissa myös Marialle. Sitä saa mitä tilaa, eikös se niin mene? ;)

Viimeisimpänä, muttei missään nimessä vähäisimpänä on meidän Iina! Iina (nimi kääntyi jo tuossa iltana eräänä Piinaksi...) Neiti on sellainen räntäntänttä! Rallikissojen kruunaamaton kuningatar! Iina mäkättää kun tahtoo lelun, Iina huutelee, kun jää yksin, Iina komentaa lähes kaikessa... Iina pistä hantiin, jos ei tahdo jonkin asian tapahtuvan ja osaa sihistä hienosti isoille kissoille jos tuntee kokevansa vääryyttä! Mutta sitten Iina käpertyy viereen nukkumaan, tulee haistelemaan naamaa ja pussaa, kehrää kuuluvalla äänellä ja söpöilee aivan urakalla! Iina menee surutta väliin, jos tahtoo jotain aikuisilta kissoiltamme ja käyttää sumeilematta hyväkseen isosisko-Ennin kainaloa ja suojelua tehdäkseen mitä tahtoo! Siis aivan täydellinen kissa meille! Kuin meille tehty :) Tytössä on jotain niin tuttua ja turvallista! 

Painot on nyt 1600-1685g, eli todella tasaisesti mennään. Ja saattaa vaihdella ihan päivittäin, että kuka on pentueen painavin! Taisto on tosin ottanut todella kovan loppukirin ja olikin tänään painavin punnituksessa! :) Taiston alun ongelman syystä ei koskaan ehkä saada täyttä varmuutta. Pelkäsin hetken pojalla olevan lattarinta. Yksi sellainen on kuitenkin ollut aivan lähisuvussa, mutta rinta ei kuitenkaan missään hetkessä ole ollut lattana. Eikä pojalla ole ollut lattarintaisen tyypillisiä oireita. Toistaiseksi ainut mitä pojalla löytyy on, että tällä hetkellä rinta on leveämpi kuin muilla pennuilla. Mutta ei sekään merkittävästi ja toisaalta Taistolla on kyllä kaikki muutkin luut suuret ja vahvat ja leveät. Voipi olla, että syytä tähän ei koskaan löydy. Tästä syystä kuitenkin pentueen pojat menevät lemmikkikastraateiksi ja katsomme Iinan kanssa sitten aikanaan kasvatusta eteenpäin. En tahdo ottaa riskejä ja tahdon seurata tarkasti mitä asian kanssa tulee! 

Nyt kuitenkin jatkamme vielä hetken meillä ralliharjoituksia ja nautimme pienten seurasta :) En ymmärrä miten jotkut kokevat pienten olevan "rasittavia" ja ihanaa, että ne lähteävät omiin koteihin. En ymmärrä ollenkaan! Mahtavaa seurata yrittämistä ja jopa niitä erehdyksiä. Ihanaa, kun kotona on menoa ja meininkiä ja en luopuisi yhdestäkään! No kaikilla on ihanat kodit tiedossa, joten siitä en ole ollenkaan huolissani :)

Lopuksi vielä koko kissaperhe! Löysin vauvat ja molemmat tytöt sängystämme yhtenä iltana! Tämä on harvinainen näky, sillä Unna todella harvoin päästää vauvoja enää massukarvoille!

Rallikissat jo 9-viikkoa!

Niin se vaan aika kuluu! Vauvat täyttivät tänään 9-viikkoa ja kävimme ekkulääkärissä vierailemassa ensimmäisillä rokotuksilla :) Reissu sujui hyvin, mitä nyt kaikilla oli jalkoja mahanalus täynnä... Mutta pieniä pistoksia vauvat eivät juurikaan edes huomanneet ja muutenkin antoivat tutkia itsensä kyllä nätisti! Kaikki hyvin, reippaita kissanalkuja!

Vauvat ovat nyt pari viikkoa rallaanneet koko asunnossa. Ovet ovat auki yötä päivää ja pikkuhiljaa pienet ovat alkaneet tottua meidän rytmiimme. Öisin jopa nukutaan! Ensimmäisinä öinä piti hieman kokeilla josko siellä sängyssä pitäisi kuitenkin tappaa niitä "sänkyhiiriä" (siis käsiä ja jalkoja) ja rallata muutenkin kavereiden kanssa, mutta nyt siitäkin pahasta tavasta on päästy eroon :) Useampana yönä sängstä löytyy sekalainen kasa pieniä kissanalkuja ja tietysti pari aikuistakin. Alkaa olla hieman ahdasta ;)

Ruoka maistuu edelleen pienille hyvin. Nuutilla olisi aina ruoka-aikaan parempaa tekemistä ja pojan saakin kantaa usempaan otteeseen lautasen ääreen. Tietysti kaikki pienetkin äänet ja tapahtumat kiinnostavat pientä miestä ja siinä vähän se ruoka tahtoo unohtua...

Päivisin vauvat eivät ole saaneet mitään tuhoja aikaan (koputetaan puuta) ja kun tulemme töistä kotiin alkaa sellainen ralli, että oksat pois! Siinä rallaa 5 vauvaa ja 6 aikuista... Myös Nuppu on löytänyt uuden nuoruutensa ja poika viilettää asunnossa vauvojen kanssa kuin itsekin olisi pieni vauva! Myöskin vauvojen ruokakipolle pitäisi päästä samaan aikaan vauvojen kanssa syömään... Nuppu on selvästi onnellinen, että kerrankin voittaa jotkut painissa ;)

Myös vauvojen emo Unna on alkanut pikkuhiljaa taas kasvattamaan turkkia. Aika luuskalle tuo vieläkin näyttää, mutta ainakin paino on lähes jo palautunut entiselleen :) Unna leikataan myöhemmin tänä keväänä. Isosisko (keinoemo) Enni on lihonnut vauvojen aikana! Noh, ensin tyttö leikattiin, sitten neito kehitti itselleen kastraattina valeraskauden ja nisätulehduksen. Sitten meni massu sekaisin antibiootista ja sen jälkeen syntyi vielä vauvat! Ja voitte arvata mitä se tekee kastraattitytölle kun vaan makaa Unnan ja vauvojen kanssa pesässä... Yritimme toki aktivoida Enniä kaikin tavoin, mutta kun koko elämäntehtävä oli pentuhuoneessa vauvojen kanssa niin katsoimme parhaimmaksi antaa periksi. Nyt sitten tyttö saa rallata pentujen kanssa ja rajoitamme neidon syömisiä. 300-500g saa mielestäni paino tippua :)

Uudet kuvat pienistä huomenissa. Tänään pienet saavat rauhassa toipua lääkärireissun ja ensimmäisen rokotuksen tuomasta väsymyksestä.

Lopuksi vielä pari viikkoa vanha yhteiskuva vauvoista! Tästä pentueesta sellainen on harvinaisuus ;)

Rallikissat 6-viikkoa vanhoja!

Niinhän siinä kävi, että päivä edellisen päivityksen jälkeen vauvat murtautuivat ulos "aitauksesta" ja valtasivat koko pentuhuoneen. No miksi pieniä väkisin pitämään aitauksissa, jos sieltä ollaan valmiita tulemaan itse ulos :) Päivän - pari pienillä junnasi paino "vapautumisen" jälkeen. Tai siis junnata ei ole oikea sana, vaan ei noussut sitä tuttua 20-40g päivässä mitä vauvat ovat kiinteän ruuan aloituksen jälkeen nostaneet. Mutta siis muuten tämä vapautuminen ei aiheuttanut muuta, kun ralli on kahta kovempaa. Kiivetään niin korkealle, että "mummia" hirvittää ja tietysti tutkitaan jokaikinen pieninkin kolo koko huoneesta.

Myöskin ensimmäiset pakoyritykset pentuhuoneesta on blokattu. Nämä vauvat ovat kyllä mahdottoman rohkeita pieniä kissanalkuja! Urho on heti kärkkymässä huoneen ovella, jos vähän pääsisi livahtamaan. Nuuti yrittää harjoitella painileikkejä edelleen minun kanssani (mikäköhän siinä on, että pentueessa on aina se yksi pentu, jonka pitää kokeilla rajojaan kasvattajamummin kanssa). Vili ei ole sitten hetkeäkään paikallaan, jos ei satu nukkumaan. Taisto on rohkea kiipeilijä, joka löytää itsensä aina välillä niin korkealta kiipeilypuusta ettei ehkä sitten ihan itse pääsekään alas. No onneksi Unna tai Enni rientää sitten heti apuun. Niin siis ja tietysti jos minä olen kotona niin silloin tytöt katsovat vain minua ja selvästi odottavat minun hoitavan hankalan tilanteen... Iina sitten, voi Iina! Iina on "villikissa" pieni rohkelikko, joka ei todella ole virallisen nimensä mukaan Angel (enkeli) tai ainakaan prinsessa! "Minä mikään rinsessa ole - RALLATAAAAAN".

Uusia makujakin on mahtunut menneeseen viikkoon! Kananjauhelihan seassa menee possu hyvällä ruokahalulla, kermaviili on ehdotonta suosikkia! "Ruskea ruoka" aiheuttaa pienissä pieniä epäluuloisia maiskutuksia ja siltä lautaselta useimmiten käännytään vielä pois. No on tässä aikaa maistella eri makuja vielä :)

Niin ja tietysti sitten se suurin uutinen! Vauvojen uutuuden uutukaiset rekisterikirjat saapuivat viime perjantaina. Nyt meillä on virallisestikin ihan oikeita Norjalaisia metsäkissoja! :) Se on aina iso hetki näin kasvattajamamman elämässä. Tähän asti ollaan päästy!

Myös Taisto on saanut kotikyselyn ja pian selviää onko poika löytänyt omat ihmisensä :) Pieni mies on kyllä niin hurmaava (voiko kissanpentu olla noin pörröinen?) että saisi olla kotona vaikka ikuisesti ;) Mutta kyllä Taistonkin on hyvä löytää oma koti.

Iina on alkanut viihtymään enenevässä määrin isosisko Ennin kainalossa. Jotain tyttöjen juttuja kai :) Ennihän ei myöskään ole mikään rinsessa, joten sieltä varmasti pikkusiskopuolikin on saanut piirteensä! Toki pienet rallaavat kaikki keskenään, erikseen ja välillä Unnan ja Enninkin kanssa.

Vähitellen muut isot kissat ovat alkaneet käydä tutustumassa pieniin. Nukiksen mielestä vauvat ovat aivan likaisia! Eikö niitä ole kukaan koskaan pessyt? - tuntuu isovaari tuumaavan. Sitten kaapataan pieni kainaloon ja pestään hännänpäästä korvanpäihin saakka. Siinä ei rimpuilut tai pyristelyt auta. Tuleepahan puhdasta ;) Nejo viettää mielellään aikaa verkko-oven takana seuraillen pienten touhuja, enkä ole kuullut sihinän sihinää joten kai se tarkoittaa että nämä vauvat on "ihan OK". Kassu ei kai oikein tajua mitä nämä pienet rämäpäät on. Kassua ei pienten kanssa voi päästää edes valvotusti ennen kun vauvat on vähintään sen 7-8vk. Poika kun ei oikein ymmärrä olevansa pieniä hieman suurempi ja että pienten kanssa ei voi rallata ja painia ihan samalla tavalla kun jos itsekin olisi pieni kissavauva... Nuppu taasen, voi Nuppua! Edelleen vauvat on Nupun mielestä hilveitä hilviöitä! Joille pitää hihistä! Tosin siis vauvakissojen ruokia pitää tietysti yrittää livahtaa syömään... Noh Nuppu täyttää 11 keväällä, joten ehkä sitten saakin vetää vähän hernettä nenään jos pienet turhan paljon rallaavat. Aina siinä vaiheessa, kun pennut ovat vallanneet koko asunnon on Nupunkin sihinät loppuneet ja kaikki mennyt hienosti!

Lopuksi Iina näytää miten kiipeilypuuhun kiivetään ;)