6-viikkoa on ylitetty! Painot nousevat, koordinaatiokyky karttuu ja lähes joka kerta kun avaan huoneen verkko-oven ovat vauvat vastassa ja tekevät yllätyshyökkäyksiä. Pisimmältä yksi on löytynyt nyt toiselta puolelta asuntoamme, makuuhuoneesta...
Isot kissat ovat varmasti verkko-oven vuoksi jo tottuneet ajatuksiin vauvoista ja tyytyvät lähennä kai toteamaan. "jaaha tuossa ne taas vilpottaa, piiiiitkät 7 viikkoa edessä" ja huokaavat syvään. Enni-sisko on jo alkanut leikittämään vauvoja ja juoksevatkin hippaa pentuhuoneessa ja vähän tassutellaankin. Ilman kynsiä toki ja Enni on osoittautunut kelpo isosiskoksi. Vähän pitää pestäkin pieniä välillä :)
Ihan vailla huoltakaan ei tässä olla menty. Toissa-aamuna Unna oksensi erittäin rajusti ja oli ihan naatti. Annoin tytölle nestettä ja seurailin tilannetta ja onneksi se meni pian ohi. Tietysti sitä toivoi oksentelun johtuvan karvapallosta tms. Mutta oli se sittenkin jokin pieni pöpö. Eilen sitten pienet olivat vähän naatteja ja ruoka ei oikein maistunut. Pari pientä vähän oksensivatkin. Eläinlääkärin hyvillä neuvoilla (ja kiitos Laura rohkaisusta) kuitenkin pärjäsimme ihan kotihoidolla ja huono-olo oli parissa tunnissa ohi ja ruokakin taas maistui!
No yritin sitten tässä aamupäivästä tietysti saada vauvoista ihanaa Jouluisaa kuvaa blogiin hyvän Joulun tervehdykseksi, mutta eihän siitä mitään tullut! Vauhti on aivan liian kova!
Joten vähän vauhdikkaamman kuvan myötä Rauhallista Joulua kaikille täältä ei niin rauhallisesta Nenukan kissalasta! ;) Ja myös siskosrakkautta by. Enni ja Karkki <3
PS. kuvapäivitykset vauvoista huomenna aamupäivällä
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti