Suuri suru varjostaa niin suurta onnea!

8 viikkoa sitten tähän aikaan juttelin äitini kanssa puhelimessa. Vanhempani olivat juuri päässeet kissapoikiensa kanssa mökille ja meille oli syntynyt 5 ihanaa kissavauvaa.

8 viikon aikana äitini ehti käydä kerran katsomassa vauvoja. Hän istui pentuhuoneen sohvalla ja yksi pieni kerrallaan nostin vauvan äidin syliin pesästä. Pienet olivat silloin päivää vajaa 4-viikkoisia. Tämän 8 viikon aikana kävimme äidin kanssa Suomenlinnassa kävelemässä kauniina kesäisenä päivänä. Se oli onnellinen päivä.

3 viikkoa sitten maailmamme mullistui. Äiti joutui yllättäen sairaalaan. Viime sunnuntaina meitä kohtasi suurin suru mitä kuvitella saattaa. Äitini nukkui ikiuneen erittäin lyhyen ja yllätyksellisen sairauden jälkeen. Suru ja ikävä ovat valtavat!

- Joten tällä kertaa totean vain, että vauvat ovat kasvaneet hurjasti. Pienistä on enemmän onnea ja iloa tässä hetkessä kuin voi mitenkään toivoa. Pimu on vaihtanut nimensä Viiruksi, mutta etsii edelleen kotia ja yhteydenotot ovat tervetulleita :)