Pienet rallikissat jo 4-viikkoisia!

Katselin tässä juuri kuvia edellisistä pentueista, miksikö? Siksi, että piti oikein muistuttaa mieleeni missä kehitysvaiheessa tässä vaiheessa elämänkaarta pennut meillä ovat olleet. Minusta on jo useamman hetken tuntunut siltä, että tämä pentue lähti liikkeelle todella ajoissa ja heti ihan täysillä! Ja niinhän se muistikuvien ja kuvien perusteella onkin!

Nämä pienet rallaavat, riekkuvat, kiipeävät, purevat ja ovat muutenkin mahdottoman ihania kissalapsia! Heti kun tulen pentuhuoneeseen pesästä hyökkää 5 pientä hurjasti miukuen ja sitten pitää mennä pesään isumaan ja kaikki 5 kiipeävät syliin. Pieniä pitää pusutella, pöristää massua ja pitää muutenkin lähellä. Tietysti aina välillä joku saa päähänsä puraista "mummia" vähän varpaasta, tai sormesta tai kiivetä hupparia pitkin olkapäälle. Aivan mahdottomia "mukuloita", todella sosiaalisia ja niin ihania :)

Tänään 4-viikkois synttärien kunniaksi pienten tila laajeni moninkertaiseksi. Kun kerta vessassa osataan käydä ja syömään tullaan kutsusta niin pienet saivat koko pentuaitauksen + pesän käyttöönsä. Näin mennään vielä n. viikko ja sitten kokemuksen mukaan ei meidän pentuja ole enää aitauksissa pidetty. Tosin senkin jälkeen käytössä on "vasta" tämä meidän pentuhuoneen virkaa toimittava työhuoneemme. Täällä on turvallista opetella kiipeämään ja rallaamaan. Kyllä nämä vielä ehtivät valloittaa koko asuntomme moneen kertaan!

Kiinteä ruoka alkoi pienelle maistumaan viime viikonloppuna. Selvästi pienille ei tällä touhun määrällä riittänyt enää ihan pelkkä maito ja kaikki 5 aloittivat syömään lautaselta ilman sen suurempia opetteluita. Namsnams vaan kuului, kun ruoka katosi lautaselta. Siitä seuraavana päivänä ilmestyi laatikkoon ensimmäiset jätökset (vaikka Enni ja Unna kovasti vieläkin yrittävät hoitaa sen palvelun pentujen puolesta).

Kaikki pienet ovat nyt alustavasti varattuja. Tai no siis Iina tietysti on ollut alusta saakka ja ihan täysin ja kokonaan varattu! Tilasimme Unnalta sinisen tytön ja sellaisen saimme. Tyttö ei tästä taloudesta poistu yhtään minnekään :)  Nuuti on tosiaan löytänyt jo oman ihmisensä ja kotinsa ja on siis myös varattu. Viliä ja Urhoa tullaan katsomaan viikonlopun mittaan ja sen jälkeen tiedämme ovatko pojat löytäneet omat kotinsa :) Taiston kehitystä seuraamme koko ajan tarkkaan ja saattaa olla, että Taisto tulee vielä jossain vaiheessa etsimään omaa kotiaan. Siitä kuitenkin sitten myöhemmin lisää.

Täällä pentuhuoneessa tulee vietettyä hetki jos toinenkin pienten kanssa elämää opettelemassa. Nyt alkaa olla se vaihe pienten elämässä, kun kasvattajan rooli alkaa kasvamaan. Tähän asti olen ollut Unnan apuna ja seurannut että pienillä on kaikki hyvin, nyt alkaa se vaihe kun todenteolla aletaan opettelemaan miten kasvetaan perheenjäseniksi ja toimitaan myös ihmisten kanssa. Tietysti pienten kanssa on vietetty paljon aikaa, vauvoja on käsitelty ja pusuteltu ja paijailtu tähänkin asti!

Unna ja Enni opettavat pennuille sitä kissojen kieltä, mutta meidän tehtävämme on opettaa ettei se varpaiden tai sormien pureminen ole OK. Tai että lahjetta pitkin ei pidä kiivetä. Ohjata pienten energia oikeisiin kohteisiin :) Niin ja siis myös se, että ihmeelliset äänet tai äkkiliikkeet ovat aivan normaaleita! Sitten tuossa 7-8-viikon iässä kun pienet pääsevät vapaasti koko asuntoon tulee kuvaan myös muu laumamme. Meidän todella sosiaalinen laumamme! Ja kun nämä pienet on muutenkin selvästi ihmisten perään, tahtovat olla lähellä ja sylissä niin saapa nähdä mitä näistä tulee "isona".

Toki sitten taas pitää antaa huomiota myös aikuisille kissoillemme, eihän siitä tule mitään että "unohdetaan" isot pojat kokonaan! Nämä kyllä pitävät huolta siitä, että ei pääse unohtumaan :) Nukis änkeää edelleen joka yö kainalooni nukkumaan, kuten on tehnyt jo kohta 9-vuotta. Nejo on ottanut Nepon paikan väliltämme sohvalta, elokuvia ei katsella ilman Nejoa. Kassu hakee huomion kun olemme menossa nukkumaan ja Nuppu nyt tietysti pyörii jaloissa aivan koko ajan. Varsinkin keittiössä...

Pentuhuone ei ole vieläkään liiemmin poikia kiinostanut. Nuppu toki tekee yllätyshyökkäyksiään jalkojen välistä huoneeseen. Sihisee jokaiseen ilmansuuntaan ja on sitten itsetyytyväisen näköinen kun vien pojan sylissä huoneesta pois. "Hähää, oppivathan" ja sitten pitäisi saada herkkuja...

Päivitin eilen kotisivuille pienten 3,5-viikkoiskuvat. Uusia kuvia pyrin ottamaan loppuviikon aikana :)

Tässä vielä kuva meidän "riekkupettereistä". Kaiholla katselen muiden kuvia näistä 4-viikkoisista. Pienet poseeraavat kauniisti ja pysyvät paikoillaan. Söpistelevät oikein urakalla! Ei meillä vaan tällä kertaa ole sellaiseen aikaa ;)