Niin se meni, 3 kuukautta elämästä aivan liian nopeasti! Tuntuu, että vasta eilen pienet vetivät ensimmäiset henkäyksensä ja nyt on tullut aika luopua. Ihana tietää, että kaikilla on hyvät kodit jotka odottavat pieniä ja ilo on nähdä miten pienet rohkeasti ottavat uuden oman kodin haltuun ja kietovat uudet ihmisensä hännän ympärille. Haikeaahan se silti on. Taas on 6kk projekti päätöksessä, olen tehnyt voitavani ja yrittänyt antaa parhaat mahdolliset eväät maailmaan. Onneksi pienistä kuulee varmasti usein! :)
Kaikista pienistä on kasvanut kauniita, rohkeita ja ihania mettiksen-alkuja! Kaikki 7 ovat saaneet kyllä paikkansa mummin sydämestä :) Pienin, eli Helmi painoi 13vk ikäisenä 1520g. Helmin painoa rokotti todella paljon eristyksissä vietetyt pari viikkoa ja jalan murtuminen. Suurin pentu, eli Karkki on tänään mitattuna ollut 1860g ja kaikki muut sitten siltä väliltä! :)
Rokotuksilla ja terveystarkastuksella kävimme 12-viikon kohdalla ja kaikki pienet olivat oikein reippaita ja rohkeita! Vähän piti mäkistä kun tylsä mikrosiru laitettiin, mutta muuten kyllä oltiin oikein mallikkaasti :) Helmin kanssa kävimme jalan kontrolliröntgenissä nyt torstaina ja murtuma on täysin parantunut! Ei jäljen jälkeä näkynyt luussa enää! :) Nämä pienet kun paranevat niin nopeasti! :)
Eilen aamulla sitten koitti se hetki, että Helmi läksi omaan kotiinsa. Ajelimme lauhtuneessa säässä kohti Hämeenlinnaa ja vaikka Helmi pariin otteeseen ilmoitti että voisi sieltä boksista päästä pois niin matka meni kivasti silti. Helmi meni sijoitustyttöni Saagan ja Arjan hellään hoivaan! Saaga ottikin pikkusiskopuolensa heti avosylin onnellisena vastaan ja jo eilen illalla pesi Helmin päästä varpaisiin! Helmi olikin heti kuin kotonaan :) Helmin elämää voi tulevaisuudessa seurata Saagan ja Helmin omasta blogista!
Sitten iltapäivällä oli Sonjan vuoro lähteä uusien omien ihmistensä luokse Keravalle! Sonja ilmoitti melko pontevasti mitä oli mieltä matkustuksesta, mutta loppujen lopuksi matka meni oikein mukavasti ja Sonja nukkui alkumatkan järkytyksen jälkeen :) Sonja lähti rohkeasti tutkimaan uutta kotiaan ja tietysti, koska nimi velvoittaa (Sweet Sonata) Sonja naukui ja kertoi kokoajan missä on menossa ja mitä tekee! Hienosti on Sonjallakin mennyt uudessa omassa kodissa! :)
Tänä aamuna meidän pusupoika Ressu sitten matkasi kohti Espoota ja uutta kotiaan! Ressulla onkin sitten kaverina saman ikäinen Maine Coon-herra Efectivo eli Effi. Hieman pojat mittailivat, että kukas se toinen kissa oikein on, mutta varmasti pian ollaan parhaita kavereita! Ressu otti kyllä asunnon heti omakseen ja kiepautti ihmisensä tassunsa ympärille olemalla oma rohkea ja peloton itsensä! :) Ruokakin on kuulemma maistunut hyvin!
Viimeisenä tänään lähti Taika kohti Hämeenlinnaa. Taika oli vähän hämmentynyt uuden kodin koosta! Mutta rohkeasti tyttö tutki uuden talonsa ja söikin vähän. Vähän jänskättää, mutta Taika nukahti tyytyväisesti ihmis-mummin syliin. Taika tuleekin ehkä tulevaisuudessa meille aina välillä kylään ja muutenkin näemme tyttöä varmasti usein :) Niinkuin muitakin vauvoja! :D
Näin kasvattajaa helpottaa huomattavasti aina nähdä miten rohkeasti pienet ottavat asunnot omikseen ja oppivat uuden perheensä tavoille! Paljon kiitoksia kaikille kodeille! :D
Vielä siis saan pitää viikon luonani Karkin ja Pojun, jotka vien ensi viikonloppuna Jyväskylän näyttelyn yhteydessä koteihinsa ja Lolan joka lähtee vasta 23. pv. Ihanaa, että saan nauttia tästä pentuajasta pidennetysti! :)
Aikuiset kissamme varmasti huokaavat helpotuksesta, kun arki rauhoittuu. Ainakin Enni, joka on vieroittanut pentuja ja vähän ärsyttää mamman pennuille antama huomio. Enni on äidin ainut vauva! ;) Unna sen sijaan ei ole turhaan viitsinyt pentujaan vieroittaa! Viimeksi tänään pari pentua oli Unna-mamman tisseillä... Supermamma :)
Uusia kuvia päivitän taasen totutusti kotisivuille Pennut välilehdelle :)
sunnuntai 12. helmikuuta 2012
lauantai 28. tammikuuta 2012
11 viikkoa menoa ja meininkiä!
Niin se aika kuluu. Vasta vauvat syntyivät ja nyt on jo 11-viikkoa takana!
Taas on tähän aikaan mahtunut monta huolta ja vielä useampi onnen hetki! :) Luovutus lähestyy ja sitä mukaa haikeus. Pentujen mukana talvi kääntyy vähitellen kevääseen ja päivät pitenee!
Onneksi tiedän, että kaikki vauvat saavat ihan parhaat omat kodit ja jokaista odotetaan rakastetuksi perheenjäseneksi!
Vauvoilla on kaikilla omat ihanat luonteensa! Taika on kunnon tättähäärä, joka tykkää touhuta ihan yksinkin ja onkin todella usein liikkeessä! Kuitenkin mahtavan ihmisläheinen ja Taika tulee usein miukuen ja hurjasti kehräten hakemaan hellyyttä! Sonja on myös vähän oman tiensä kulkija! Sonjaa ollaan etsitty pitkin asuntoa lukemattomia kertoja ja sitten tyttö vain ilmestyy jostain kulman takaa "ähäkutti"-ilme kasvoillaan! Sonja on myös kova tyttö kehräämään! :) Helmi on meidän elohiiri! Ei ole todellakaan ihme, että juuri Helmi kaikista vauvoista onnistui satuttamaan jalkansa! Tyttöllä riittää energiaa vaikka muille jakaa! Tosin sitten taas siinä on se huono puoli, että ruokakupilla ei oikein tahdottaisi viihtyä vaan saan kantaa Helmin useasti kupille ennen kuin tyttö rauhoittuu syömään. Helmi on tällä hetkellä pentueen pienin, mutta sitten kyllä ehdottomasti karvaisin. Ressu on todella rohkea ja ihmisläheinen kehräävä pusupoika! Ressulla on myös monta rautaa kokoajan tulessa ja Helmi ja Ressu onkin aivan parhaat painikaverit. Molemmilla kun sitä virtaa riittää vähän liikaakin ;) Lolasta luulin pitkään, että tyttö on arka mutta taitaakin olla niin että enemmäkin tyttö on vähän sitä mieltä, että "mitäs siinä näpelöit mulla on leikki kesken". Koska rohkeasti tyttö kuitenkin tulee vieraitakin katsomaan ja leikkimään. Lola ei vain oikein tykkää touhuta yksin, vaan tuhmuuksiin tarvitaan kaveri :) Karkki on meidän jättiläinen. Tyttö on ehdottomasti pentueen suurin ja vielä pörröinenkin, joten se vähän hämää kokoa vielä suuremmaksi. Karkki on rohkea ja kehrääväinen pusutyttö. Aivan mahdottoman energinen tapaus myös ja aikamoinen velmuilija veljensä Pojun kanssa! Poju on ehdottomasti pennuista rohkein ja siis myös uhkarohkein! Aina ensimmäisenä katsomassa mitä tapahtuu ja auttamassa "mummia" asiassa kuin asiassa! Poju myöskin nukkuu aivan kaikki yöt mummin kainalossa Ressun ja Karkin kanssa. Itseasiassa lähes kaikki vauvat on löytäneet tiensä meidän sänkyymme nukkumaan :)
Helmin jalka on parantunut hyvin. Jalasta on otettu yksi kontrollikuva, jonka perusteella olemme saaneet luvan alkaa rallata sähän kerrallaan. Aika hyvin tyttö on itsekin varonut jalkaansa ja jäänyt välillä uinumaan kun muut vauvat alkaa rallaamaan. Yksi kontrollikuva jalasta vielä otetaan, mutta ei se kyllä ainakaan kipeä ole eikä haittaa menoa eikä meninkiä! ;)
Lopuksi vielä harvinainen yhteiskuva vauvoista! Yksittäiskuvat taas kotisivujen Pennut-sivun kautta ja 11-viikkois yhteiskuvista löytyy vielä maitobaarikuvakin. Ei taas Unna tahtoisi oikein vierottaa vauvojaan, vaikka vähitellen kyllä ei päästäkään enää pieniä tissille ihan niin useasti :)
Taas on tähän aikaan mahtunut monta huolta ja vielä useampi onnen hetki! :) Luovutus lähestyy ja sitä mukaa haikeus. Pentujen mukana talvi kääntyy vähitellen kevääseen ja päivät pitenee!
Onneksi tiedän, että kaikki vauvat saavat ihan parhaat omat kodit ja jokaista odotetaan rakastetuksi perheenjäseneksi!
Vauvoilla on kaikilla omat ihanat luonteensa! Taika on kunnon tättähäärä, joka tykkää touhuta ihan yksinkin ja onkin todella usein liikkeessä! Kuitenkin mahtavan ihmisläheinen ja Taika tulee usein miukuen ja hurjasti kehräten hakemaan hellyyttä! Sonja on myös vähän oman tiensä kulkija! Sonjaa ollaan etsitty pitkin asuntoa lukemattomia kertoja ja sitten tyttö vain ilmestyy jostain kulman takaa "ähäkutti"-ilme kasvoillaan! Sonja on myös kova tyttö kehräämään! :) Helmi on meidän elohiiri! Ei ole todellakaan ihme, että juuri Helmi kaikista vauvoista onnistui satuttamaan jalkansa! Tyttöllä riittää energiaa vaikka muille jakaa! Tosin sitten taas siinä on se huono puoli, että ruokakupilla ei oikein tahdottaisi viihtyä vaan saan kantaa Helmin useasti kupille ennen kuin tyttö rauhoittuu syömään. Helmi on tällä hetkellä pentueen pienin, mutta sitten kyllä ehdottomasti karvaisin. Ressu on todella rohkea ja ihmisläheinen kehräävä pusupoika! Ressulla on myös monta rautaa kokoajan tulessa ja Helmi ja Ressu onkin aivan parhaat painikaverit. Molemmilla kun sitä virtaa riittää vähän liikaakin ;) Lolasta luulin pitkään, että tyttö on arka mutta taitaakin olla niin että enemmäkin tyttö on vähän sitä mieltä, että "mitäs siinä näpelöit mulla on leikki kesken". Koska rohkeasti tyttö kuitenkin tulee vieraitakin katsomaan ja leikkimään. Lola ei vain oikein tykkää touhuta yksin, vaan tuhmuuksiin tarvitaan kaveri :) Karkki on meidän jättiläinen. Tyttö on ehdottomasti pentueen suurin ja vielä pörröinenkin, joten se vähän hämää kokoa vielä suuremmaksi. Karkki on rohkea ja kehrääväinen pusutyttö. Aivan mahdottoman energinen tapaus myös ja aikamoinen velmuilija veljensä Pojun kanssa! Poju on ehdottomasti pennuista rohkein ja siis myös uhkarohkein! Aina ensimmäisenä katsomassa mitä tapahtuu ja auttamassa "mummia" asiassa kuin asiassa! Poju myöskin nukkuu aivan kaikki yöt mummin kainalossa Ressun ja Karkin kanssa. Itseasiassa lähes kaikki vauvat on löytäneet tiensä meidän sänkyymme nukkumaan :)
Helmin jalka on parantunut hyvin. Jalasta on otettu yksi kontrollikuva, jonka perusteella olemme saaneet luvan alkaa rallata sähän kerrallaan. Aika hyvin tyttö on itsekin varonut jalkaansa ja jäänyt välillä uinumaan kun muut vauvat alkaa rallaamaan. Yksi kontrollikuva jalasta vielä otetaan, mutta ei se kyllä ainakaan kipeä ole eikä haittaa menoa eikä meninkiä! ;)
Lopuksi vielä harvinainen yhteiskuva vauvoista! Yksittäiskuvat taas kotisivujen Pennut-sivun kautta ja 11-viikkois yhteiskuvista löytyy vielä maitobaarikuvakin. Ei taas Unna tahtoisi oikein vierottaa vauvojaan, vaikka vähitellen kyllä ei päästäkään enää pieniä tissille ihan niin useasti :)
sunnuntai 15. tammikuuta 2012
9 viikkoa ja vauhti vain kiihtyy!
Riihimäkeen on laskeutunut vihdoin talvi. Puiden oksat ovat valkoiset ja maassa on varmasti parikymmentä senttiä lunta! Luonto on käynyt uinumaan!
Meillä sisällä sen sijaan vauhti vain kasvaa! Vauvat rallaavat sydämensä kyllyydestä, välillä kokeillaan vähän kiivetä verhoon. Joskus vauva tulee nurkan takaa X asennossa vastaan ja hyppää suoraan kasvattaja-mummin tai -vaarin jalkaan kiinni... Seuraavassa hetkessä meidän isot kissat tulevat nurkan takaa kahta kovempaa vauhtia ja kivaa on! Parhaimmillaan meillä rallaa 7 aikuista (Jättis tyytyy katselemaan hyllyn päältä mitä se "nuoriso" oikein tekee) ja 7 vauvaa! On siinä menoa ja meininkiä!
Ensimmäinen rokotusreissukin on takanapäin ja kaikki pienet olivat oikein reippaita ja sydänäänet sun muut oli kaikilla kunnossa :) Isoja vauvoja ovat kuulemma.
Tässä menneellä viikolla menin hiljaa mielessäni ajattelemaan, että "onpa ihanaa, kun mitään ei ole sattunut" ja sitten se vahinko kävi :( Joten ihan surutta tässä ei kuitenkaan olla päästy eteenpäin!
Torstai aamuna Helmi rallasi muun lauman mukana aivan normaalisti. Sitten kun tulin töistä kiireellä hakemaan pieniä rokotuksille vastassa olikin surkean näköinen Helmi, takajalkaansa varoen. Onneksi meillä oli rokotusaika juuri silloin! Siinä olisikin ollut miettiminen että minne pääsemme tytön kanssa nopeasti jalkaa näyttämään, kun se selkeästi oli kipeä! Ja keli oli todella huono! Eläinlääkärissä jalka kuvattiin ja siellä oli kuin olikin pieni hiusmurtuma! En tiedä mistä tyttö on luiskahtanut tai mihin se on sattunut, mutta tuskin olisin tapaturmaa pystynyt estämään vaikka kotona olisin ollutkin :(
Helmi on onneksi todella reipas pikkupotilas. Tyttö on määrätty nyt viikoksi "eristykseen". Eli Helmille on tehty oma yksiö pentupesään, jonka virkaa meillä siis toimittaa aina suuri kevythäkki. Siellä tytöllä on ruuat, vessa, pesä ja leluja. Toki välillä Helmi pääsee vähän jaloittelemaan ja kavereita moikkaamaan, mutta nyt pitää vain ottaa varovasti, että jalka paranisi nopeasti! Ainakin energiaa riittäisi ja tänään tyttö kyllä on yrittänyt rallata sitä vauhtia, että on pitänyt vähän toppuutella sitä menoa. Mummin sylissä voi leikkiä ja katsella muiden touhuja! Unna-emokin käy välillä tyttöä hoitamassa ja pesemässä :) Taitaa olla niin, että minuun sattuu enemmän tuo eristys kun Helmiin ;)
Tulevana torstaina menemme kontrolli-röntgeniin jossa selviää mihin suuntaan paraneminen on lähtenyt ja miten jalan kanssa edetään! Paljon peukutuksia kaivataan pikku-potilaalle, että selviämme säikähdyksellä ja Helmi pääsee pian rallaamaan muun lauman mukana!
Muuten kaikki on tosiaan hyvin, tosin luovutusikä lähestyy ja sen mukana haikeus! Yhtäkään en tahtoisi antaa pois! Vaikka kaikille onkin niin ihanat kodit taas odottamassa ja tiedän saavani kuulumisia kaikista usein ja näenkin varmasti taas vauvojani! No onneksi vielä nelisen viikkoa jäljellä pusuttelu ja rallausaikaa! :)
Pienistä taasen uusia kuvia kotisivujen Pennut-välilehden kautta!
Meillä sisällä sen sijaan vauhti vain kasvaa! Vauvat rallaavat sydämensä kyllyydestä, välillä kokeillaan vähän kiivetä verhoon. Joskus vauva tulee nurkan takaa X asennossa vastaan ja hyppää suoraan kasvattaja-mummin tai -vaarin jalkaan kiinni... Seuraavassa hetkessä meidän isot kissat tulevat nurkan takaa kahta kovempaa vauhtia ja kivaa on! Parhaimmillaan meillä rallaa 7 aikuista (Jättis tyytyy katselemaan hyllyn päältä mitä se "nuoriso" oikein tekee) ja 7 vauvaa! On siinä menoa ja meininkiä!
Ensimmäinen rokotusreissukin on takanapäin ja kaikki pienet olivat oikein reippaita ja sydänäänet sun muut oli kaikilla kunnossa :) Isoja vauvoja ovat kuulemma.
Tässä menneellä viikolla menin hiljaa mielessäni ajattelemaan, että "onpa ihanaa, kun mitään ei ole sattunut" ja sitten se vahinko kävi :( Joten ihan surutta tässä ei kuitenkaan olla päästy eteenpäin!
Torstai aamuna Helmi rallasi muun lauman mukana aivan normaalisti. Sitten kun tulin töistä kiireellä hakemaan pieniä rokotuksille vastassa olikin surkean näköinen Helmi, takajalkaansa varoen. Onneksi meillä oli rokotusaika juuri silloin! Siinä olisikin ollut miettiminen että minne pääsemme tytön kanssa nopeasti jalkaa näyttämään, kun se selkeästi oli kipeä! Ja keli oli todella huono! Eläinlääkärissä jalka kuvattiin ja siellä oli kuin olikin pieni hiusmurtuma! En tiedä mistä tyttö on luiskahtanut tai mihin se on sattunut, mutta tuskin olisin tapaturmaa pystynyt estämään vaikka kotona olisin ollutkin :(
Helmi on onneksi todella reipas pikkupotilas. Tyttö on määrätty nyt viikoksi "eristykseen". Eli Helmille on tehty oma yksiö pentupesään, jonka virkaa meillä siis toimittaa aina suuri kevythäkki. Siellä tytöllä on ruuat, vessa, pesä ja leluja. Toki välillä Helmi pääsee vähän jaloittelemaan ja kavereita moikkaamaan, mutta nyt pitää vain ottaa varovasti, että jalka paranisi nopeasti! Ainakin energiaa riittäisi ja tänään tyttö kyllä on yrittänyt rallata sitä vauhtia, että on pitänyt vähän toppuutella sitä menoa. Mummin sylissä voi leikkiä ja katsella muiden touhuja! Unna-emokin käy välillä tyttöä hoitamassa ja pesemässä :) Taitaa olla niin, että minuun sattuu enemmän tuo eristys kun Helmiin ;)
Tulevana torstaina menemme kontrolli-röntgeniin jossa selviää mihin suuntaan paraneminen on lähtenyt ja miten jalan kanssa edetään! Paljon peukutuksia kaivataan pikku-potilaalle, että selviämme säikähdyksellä ja Helmi pääsee pian rallaamaan muun lauman mukana!
Muuten kaikki on tosiaan hyvin, tosin luovutusikä lähestyy ja sen mukana haikeus! Yhtäkään en tahtoisi antaa pois! Vaikka kaikille onkin niin ihanat kodit taas odottamassa ja tiedän saavani kuulumisia kaikista usein ja näenkin varmasti taas vauvojani! No onneksi vielä nelisen viikkoa jäljellä pusuttelu ja rallausaikaa! :)
Pienistä taasen uusia kuvia kotisivujen Pennut-välilehden kautta!
lauantai 7. tammikuuta 2012
Paljon mahtuu 8-viikkoon
Tammikuun ensimmäinen viikko on takana ja Riihimäelle on vihdoin tullut ainakin hetkeksi valkoista. Lämpötilat on silti nollan tienoilla. Ihmeelllinen talvi! No toisaalta eipä minulle ehtisi tässä muutenkaan tulla pimeää tai kovasti pakkasta. Tänä talvena on niin paljon lämpöä sydämessä ja kotona, että pimeää ei oikein ehdi huomata :)
Vauvat saavuttivat 8-viikon iän torstaina! Se päivä lähenee kun pienistä pitää luopua, mutta onneksi se ei ole ihan vielä ja saan nauttia pienokaisista ja seurata vauhtitiimin elämää!
Ovet ovat nyt pentuhuoneesta avautuneet lopullisesti! Kaikki pienet osaavat tulla kutsusta syömään, eriasia on tullaanko vai pitääkö kasvattaja-mamman hakea. Aina välillä kun se kesken oleva asia on niin mielenkiintoinen, että ei malttaisi lähteä syömään! Kaikki pienet ovat ylittäneet 1kg rajan, Karkin ollessa edelleen suurin ja jo kohta 1,2kg painoinen. Lola ja Helmi ovat tällä hetkellä pienimmästä päästä ja ovat vasta vähän päälle 1kg painoisia.
Nyt jo kiivetään korkealle ja hypätään alas ihan yhtä korkealta. Montaa paikkaa asunnossa ei ole mihin pienten tutkimusretket eivät olisi ylettäneet! Välillä ihmis-mummia hirvittää, mutta vauvat rallaavat varmin askelin. Unna on onnellinen, kun on aikuisia kissojankin seurana eikä tarvitse viellää kaikkia päiviä vain vauvojen kanssa. Enni rakastaa pikkusisaruksiaan, taitaa vähän pitää vauvoja ominaankin... Kun pienet vinkaisevat vähän sillä tavalla, että jotain on vialla juoksee paikalle sekä Unna-emo, Enni-isosisko ja Nepo-vaari. Pitäähän se nyt varmistaa, että pienillä on kaikki ok!
Juurikaan isot kissat eivät ole näille pienille sihisseet. Lähinnä se on välillä sellaista opettavaista sihinää. "Tänne ei ole asiaa rallaamaan" tai "lopeta jo se hännän saalistaminen". Ihan hyvä, pienten on hyvä oppia rajansa!
Sekin on jo opittu, että sänky on nukkumista varten ja siellä ei sovi öisin rallata. Viime yönäkin parhaimmillaan kaikki pienet olivat sängyssä nukkumassa :) Sitten tietysti lisäksi Jättis, Enni, Nukis, Nepo, Unna ja taisi siellä olla Kassukin. Alkaa meillä ihmisillä olla välillä vähän ahdasta! ;)
Pahimmat nilkkoihin hyökkäilytkin on saatu kitkettyä ja kanavoitua ihan muualle mielenkiintoisempiin painileluihin!
Sonja on vielä vapaana, mutta tyttöä tullaan tänään lauantaina katsomaan ja sitten varmasti alkuviikosta selviää onko tytöllä oma koti. :)
Lopuksi Sonja söpistelee ja Unna ja Enni hoitaa laumaansa. Vielä 8 viikkoa sitten en olisi uskonut miten hyviä ystäviä emo ja tytär voivat taas keskenään olla! :) Ja olen siitä enemmän kuin onnellinen!
sunnuntai 1. tammikuuta 2012
Uusi vuosi, uudet kujeet!
Niin se vaan vaihtui taas vuosi! Ihmeellistä miten nopeasti aika nykyään juoksee! Vastahan vuosi 2011 alkoi ja nyt eletään jo vuotta 2012!
Valitettavasti aika juoksee ihan yhtä nopeasti vauvojenkin kanssa. Vasta ponnistin Unnan kanssa päivän pentuja ulos pesän äärellä ja nyt pienet ovat vallanneet koko asunnon ja ovat jo 7-viikon ikäisiä! Minne tämä aika katoaa? Voisiko joku ihan vaan pieneksi hetkeksi seisauttaa kellot?
Pienet ovat kaikki ihania omia persooniaan! Kovin uteliaita, seurallisia ja vaikka välillä vähän jännittää niin silti mennään katsomaan mistä se jännä asia johtuu! Tosin eilisen räjähdykset vähän sai aikaan pientä pelkoa, mutta onneksi voi aina nukkua kavereiden kanssa kasassa ja pienet murheet unhoittuu :)
Suurin osa vauvoista painaa jo yli 1kg eikä muutkaan perässä kaukana tule. Vauhti on tosiaan jo aikamoinen, kun pienet rallaavat pitkin asuntoa! Unille kaikki hakeutuvat kuitenkin vielä omaan huoneeseen, vaikka ovet onkin auki. Pari kertaa Ressu ja Karkki on löytynyt vaatekaapistamme uinumasta, mutta muuten pieniä ei juuri ole joutunut etsimään! On se ihmisen seura niin vaan mukavaa, että lähelle pitää hakeutua!
Täällä myös opetellaan kovaa vauhtia siihen, että varpaisiin ei ole ollenkaan soveliasta käydä käsiksi. Varsinkin Poju on päättänyt kaataa suurimman liikkuvan otuksen - minut... Mutta kyllä siihenkin keinot keksitään, keksittiin viimeksikin :)
Sonja etsii vielä ihan omaa kotiaan. Tyttö on todella iso ja vahva. Sekä omaa kauniin profiilin ja hyvän leuan! Simmut saadaan tällä hetkellä vähän pyöreiksi, toivottavasti se piirre menee ohi... Luonteeltaan tyttö on ehkä vähän tarkkaavaisempi aluksi kuin muut, mutta sitten kun vauhtiin päästään niin tyttöä ei pysäytä mikään! Nimensä mukaisesti (Sweet Sonata) tyttö kertoo kyllä myös mitä on mieltä asioista ;) Kertakaikkisen hurmaava kaunis pikkuneiti! :)
Joulun pyhät on onneksi nyt lähestulkoon ohitse ja pääsee taas keskittymään oleelliseen. Vauvoihin :) Joten ensi viikonloppuna luvassa oikein kuvapläjäys pienistä! Nytkin kuitenkin Pennut-sivun kautta kaikista omakuvat ja 7vko kuvissa paljon yhteiskuvia! :)
Ensi vuoden suunnitelmatkin alkavat varmistua! Saaga ja Oskari eivät harmittavasti ole päässeet kaveruutta syvemmälle asteelle rakkaussuhteessaan ja päätimme, että on aika kokeilla tytölle uutta sulhoa! Meillä onkin nyt kolme mielenkiintoista suunnitelmaa ensi vuodelle. Toivotaan, että jokin tuottaa tulosta ;)
Päivittelen suunnitelmat sivuille piakkoin :)
Lopuksi vielä meidän komea laumanjohtaja ja Nepon hieno profiili. (Otsa saisi olla pyöreämpi, mutta kaikkea ei voi saada ;) )
Valitettavasti aika juoksee ihan yhtä nopeasti vauvojenkin kanssa. Vasta ponnistin Unnan kanssa päivän pentuja ulos pesän äärellä ja nyt pienet ovat vallanneet koko asunnon ja ovat jo 7-viikon ikäisiä! Minne tämä aika katoaa? Voisiko joku ihan vaan pieneksi hetkeksi seisauttaa kellot?
Pienet ovat kaikki ihania omia persooniaan! Kovin uteliaita, seurallisia ja vaikka välillä vähän jännittää niin silti mennään katsomaan mistä se jännä asia johtuu! Tosin eilisen räjähdykset vähän sai aikaan pientä pelkoa, mutta onneksi voi aina nukkua kavereiden kanssa kasassa ja pienet murheet unhoittuu :)
Suurin osa vauvoista painaa jo yli 1kg eikä muutkaan perässä kaukana tule. Vauhti on tosiaan jo aikamoinen, kun pienet rallaavat pitkin asuntoa! Unille kaikki hakeutuvat kuitenkin vielä omaan huoneeseen, vaikka ovet onkin auki. Pari kertaa Ressu ja Karkki on löytynyt vaatekaapistamme uinumasta, mutta muuten pieniä ei juuri ole joutunut etsimään! On se ihmisen seura niin vaan mukavaa, että lähelle pitää hakeutua!
Täällä myös opetellaan kovaa vauhtia siihen, että varpaisiin ei ole ollenkaan soveliasta käydä käsiksi. Varsinkin Poju on päättänyt kaataa suurimman liikkuvan otuksen - minut... Mutta kyllä siihenkin keinot keksitään, keksittiin viimeksikin :)
Sonja etsii vielä ihan omaa kotiaan. Tyttö on todella iso ja vahva. Sekä omaa kauniin profiilin ja hyvän leuan! Simmut saadaan tällä hetkellä vähän pyöreiksi, toivottavasti se piirre menee ohi... Luonteeltaan tyttö on ehkä vähän tarkkaavaisempi aluksi kuin muut, mutta sitten kun vauhtiin päästään niin tyttöä ei pysäytä mikään! Nimensä mukaisesti (Sweet Sonata) tyttö kertoo kyllä myös mitä on mieltä asioista ;) Kertakaikkisen hurmaava kaunis pikkuneiti! :)
Joulun pyhät on onneksi nyt lähestulkoon ohitse ja pääsee taas keskittymään oleelliseen. Vauvoihin :) Joten ensi viikonloppuna luvassa oikein kuvapläjäys pienistä! Nytkin kuitenkin Pennut-sivun kautta kaikista omakuvat ja 7vko kuvissa paljon yhteiskuvia! :)
Ensi vuoden suunnitelmatkin alkavat varmistua! Saaga ja Oskari eivät harmittavasti ole päässeet kaveruutta syvemmälle asteelle rakkaussuhteessaan ja päätimme, että on aika kokeilla tytölle uutta sulhoa! Meillä onkin nyt kolme mielenkiintoista suunnitelmaa ensi vuodelle. Toivotaan, että jokin tuottaa tulosta ;)
Päivittelen suunnitelmat sivuille piakkoin :)
Lopuksi vielä meidän komea laumanjohtaja ja Nepon hieno profiili. (Otsa saisi olla pyöreämpi, mutta kaikkea ei voi saada ;) )
lauantai 24. joulukuuta 2011
Railakasta Joulua!
6-viikkoa on ylitetty! Painot nousevat, koordinaatiokyky karttuu ja lähes joka kerta kun avaan huoneen verkko-oven ovat vauvat vastassa ja tekevät yllätyshyökkäyksiä. Pisimmältä yksi on löytynyt nyt toiselta puolelta asuntoamme, makuuhuoneesta...
Isot kissat ovat varmasti verkko-oven vuoksi jo tottuneet ajatuksiin vauvoista ja tyytyvät lähennä kai toteamaan. "jaaha tuossa ne taas vilpottaa, piiiiitkät 7 viikkoa edessä" ja huokaavat syvään. Enni-sisko on jo alkanut leikittämään vauvoja ja juoksevatkin hippaa pentuhuoneessa ja vähän tassutellaankin. Ilman kynsiä toki ja Enni on osoittautunut kelpo isosiskoksi. Vähän pitää pestäkin pieniä välillä :)
Ihan vailla huoltakaan ei tässä olla menty. Toissa-aamuna Unna oksensi erittäin rajusti ja oli ihan naatti. Annoin tytölle nestettä ja seurailin tilannetta ja onneksi se meni pian ohi. Tietysti sitä toivoi oksentelun johtuvan karvapallosta tms. Mutta oli se sittenkin jokin pieni pöpö. Eilen sitten pienet olivat vähän naatteja ja ruoka ei oikein maistunut. Pari pientä vähän oksensivatkin. Eläinlääkärin hyvillä neuvoilla (ja kiitos Laura rohkaisusta) kuitenkin pärjäsimme ihan kotihoidolla ja huono-olo oli parissa tunnissa ohi ja ruokakin taas maistui!
No yritin sitten tässä aamupäivästä tietysti saada vauvoista ihanaa Jouluisaa kuvaa blogiin hyvän Joulun tervehdykseksi, mutta eihän siitä mitään tullut! Vauhti on aivan liian kova!
Joten vähän vauhdikkaamman kuvan myötä Rauhallista Joulua kaikille täältä ei niin rauhallisesta Nenukan kissalasta! ;) Ja myös siskosrakkautta by. Enni ja Karkki <3
PS. kuvapäivitykset vauvoista huomenna aamupäivällä
Isot kissat ovat varmasti verkko-oven vuoksi jo tottuneet ajatuksiin vauvoista ja tyytyvät lähennä kai toteamaan. "jaaha tuossa ne taas vilpottaa, piiiiitkät 7 viikkoa edessä" ja huokaavat syvään. Enni-sisko on jo alkanut leikittämään vauvoja ja juoksevatkin hippaa pentuhuoneessa ja vähän tassutellaankin. Ilman kynsiä toki ja Enni on osoittautunut kelpo isosiskoksi. Vähän pitää pestäkin pieniä välillä :)
Ihan vailla huoltakaan ei tässä olla menty. Toissa-aamuna Unna oksensi erittäin rajusti ja oli ihan naatti. Annoin tytölle nestettä ja seurailin tilannetta ja onneksi se meni pian ohi. Tietysti sitä toivoi oksentelun johtuvan karvapallosta tms. Mutta oli se sittenkin jokin pieni pöpö. Eilen sitten pienet olivat vähän naatteja ja ruoka ei oikein maistunut. Pari pientä vähän oksensivatkin. Eläinlääkärin hyvillä neuvoilla (ja kiitos Laura rohkaisusta) kuitenkin pärjäsimme ihan kotihoidolla ja huono-olo oli parissa tunnissa ohi ja ruokakin taas maistui!
No yritin sitten tässä aamupäivästä tietysti saada vauvoista ihanaa Jouluisaa kuvaa blogiin hyvän Joulun tervehdykseksi, mutta eihän siitä mitään tullut! Vauhti on aivan liian kova!
Joten vähän vauhdikkaamman kuvan myötä Rauhallista Joulua kaikille täältä ei niin rauhallisesta Nenukan kissalasta! ;) Ja myös siskosrakkautta by. Enni ja Karkki <3
PS. kuvapäivitykset vauvoista huomenna aamupäivällä
tiistai 20. joulukuuta 2011
5 viikkoa - ja kaikki esteet ylitetty!
Näin joulun aikaan tuntuu, että aika loppuu kesken! Sitä tahtoisi viettää vauvojen ja omien isojen kissojen kanssa kaiken ylimääräisen ajan ja tuntuu, että tämä blogikin jää vähän vähemmälle.
Vähän vauvojen kuulumisia kuitenkin!
5 viikkoa ylitettiin viime torstaina. Vähän sitä ennen ylitettiin jo kaikki aidat ja pienet valtasivat koko pentuhuoneen! Yksi aamu kun tulin tuomaan ruokia oli kaikki pennut pesän aitojen ulkopuolella, joten mitä niitä aitoja sitten turhaan enää pitämään!
Vessassa osataan käydä hienosti jo. Niin omassa, kuin isojen kissojenkin vessassa! Ruokiakin on vähitellen kokeiltu vähän muutakin, kuin ihan pelkää kananjauhelihaa. Possunjauheliha kermaviilillä on varsinkin pienten herkkua! Myöskin vauvakissojen kuivaruoka maistuu pienille hyvin!
Nyt jo juostaan, kiivetään ja vähän hypitäänkin! Viikon verran on huoneen oven korvannut verkko-ovi ja pikkuhiljaa meidän Rinsessa Enni on myös uskaltautunut pentuhuoneeseen pieniä katsomaan. Ennikin on vielä niin nuori, että on kiva seurata sitä painia ja leikkiä ja pikkuisen ehkä tekisi itsekin mieli mennä leikkiin mukaan! Nepo tietysti käy pieniä hoitamassa ja pesemässä. Välillä vähän intoudutaan leikkimäänkin, mutta sen toki estän vielä. 7kg vs. 700g ei ole ihan reilu vastapari.
Kaikenlaista elämää on taas opeteltu, pennunkatsojatkin on otettu kivasti vastaan ja pienen alkujännityksen jälkeen kaikki pienet on uskaltautuneet painileikkeihin vieraiden silmien alla! Ihan hirvittävän rohkeita ja ihmisläheisiä nämä vauvat ovat! Verkko-ovelle kipitetään hurjasti miukuen kun tulen töistä kotiin tai aamulla kun herään! Ehkä ensi viikolla käydään sitten jo tutustumassa vähän "isoon" maailmaan myös :) Tällä hetkellä pienet asettautuvat riviin ovelle ja selvästi juoni on se, että jos kaikki juoksee samaan aikaan niin kasvattaja-mamma ei ehdi saada jokaista kiinni!
Lisäksi meillä on taas pienten kanssa ollut vähän keskustelua siitä saako mamman jalkoihin hyökätä, pohkeesta purra tai muuta mukavaa! No onneksi tässä on aikaa oppia pois pahoilta tavoilta ennen kuin lähdetään omiin koteihin!
Rekisteröintipaperitkin on lähteneet ja nyt sitten odotellaan, että saadaan ne viralliset keltaiset kirjat pienistä. Sitten meillä on ihan virallisestikin rekisteröityjä norjalaisia metsäkissoja!
Taika, Ressu, Karkki, Helmi ja Poju ovat löytäneet ihan omat kodit ja ihmiset. Milja on alustavasti varattu ja Miljaa tullaan katsomaan Joulun aikaan. Sonja on vielä vailla sitä ihan omaa kotia. Vaikka ensisijaisesti nämä ihan lemmikeiksi ja rakastetuiksi perheenjäseniksi myydään niin Sonjan kanssa olisi pieni toive, että tyttöä tuotaisiin aina välillä näyttelyyn.
5-viikkoiskuvat löytyy taas tutusti kotisivujen Pennut-osion kautta.
Jouluaattona tai joulupäivänä on pienistä luvassa uusia kuvia ja kuulumisia! Saa nähdä miten rauhallinen Joulu meille tulee tämän lauman kanssa! ;)
Tämä Helmin ilme ehkä kertoo kaiken pienten Joulusuunnitelmista! Terveisiä vaan Saaga-siskolle ja Arja-mammalle... Täällä opetellaan kovasti kissamaisia taitoja, että Prinsessa pärjää Saaga-kuningattaren kanssa! ;)
Tilaa:
Blogitekstit (Atom)