Aamulla Nuppu herätti minut 06.30, kun siitä könysin ylös niin jotenkin Enni oli levoton ja haki minua pentuhuoneelle. Ajattelin, että Unna on päättänyt siirtää pennut ukkosen myötä. Tulin pentuhuoneeseen ja löysin Unnan kuumeisena ja veto aivan poissa pesän vierestä. Kiireesti sitten tietysti tarkistamaan vessan jätökset, vuotaako kohdusta jotain, onko kohtu tulehtuneen ja kipeän oloinen. Ei ollut, mutta seuraava tarkastelun aihe kertoikin sitten syyn kuumeeseen. Unnan oikeanpuoleinen ylimmäinen nisä oli aivan kova ja kipeä. Maitorauhastulehdus, tai ehkä paremmin nisätulehduksena tunnettu.
Eipä siinä muu auttanut kun ottaa puhelu päivystävälle eläinlääkärille ja toivoa, että päästään heti Unnan kanssa lähtemään. Sillä välin Unna kipeänäkin kiipesi pesään imettämään. Meidän supermamma <3 Tuosta nisätulehduksesta kun ei sinänsä ole haittaa vauvoille, vaan nisä pitäisikin saada lypsettyä tyhjäksi! Enni, joka siis on muutenkin löytänyt taas elämäntehtävänsä vauvojen kanssa, kävi pissittämässä vauvat. Kun pienet jäivät tyytyväisenä lämpimään pesään uinailemaan lähdin todella kuumeisen mamman kanssa ajamaan tuhatta ja sataa kohti Hämeenlinnaa. Tulihan siinä pieni ukkosrintamakin vastaan, mutta onneksi siitäkin selvittiin :)
Unna oli eläinlääkäriin päästyämme yllättävän virkeä. Tyttö antoi todella reippaasti tutkia itsensä ja eläinlääkäri kävi tietysti kaikki mahdolliset syyt läpi. Samaan tulokseen päädyttiin. Nisätulehdus. Kuume oli mammalla 41,3, joka siis on kissallekin todella korkea! Unna sai kipulääkettä ja antibioottipistoksen. Ja kissaa on siis jo noin korkealla lämmöllä viilennettävä (kiva näillä helteillä...) Onneksi autossa on ilmastointi ja sain auton melko viileäksi kotimatkalle. Unna rauhoittui siitä selvästi ja alkoi piristymään. Kotiin päästessämme tytöllä oli jo todella kova kiire pesään ja pentujen luo. Kun ensin vähän putsailtiin massua ja tassuja niin tyttö asettui nätisti vauvojen kanssa pesään imettämään.
Vauvoilla on noussut tänään vähän huonommin paino ja kaikki saivat nyt illalla vähän lisäruokaa. Unna on syönyt taas normaalisti ja kuume on laskenut. 10 päivän antibioottikuuri, kipulääkettä 3 päivää ja nisää pitää hautoa lämpimällä ja tarvittaessa lypsää tyhjäksi. Onneksi siellä ei mätää ole ja vauvat saavat imeä aivan normaalisti. Onkin parempi, jos sen saisi imemällä tyhjäksi eikä tarvitsisi lypsää kipeää tisua.
Unna ressulta kun on tullut maitoa 7 vauvan tarpeisiin. Nämä eivät mitenkään pysty kaikkia nisiä tasapuolisesti tyhjentämään niin nopeaa tahtia! Varsinkin nuo kainalotisut ovat vähemmällä käytöllä, kun ainoastaan (Iso-) Arska on niihin mieltynyt. Siihen kun lisätään tämä helle niin pitihän se arvata, että jotain voi sattua. Onneksi huomasin asian todella ajoissa ja pääsimme lääkäriin 40min sisällä siitä :) Iso kiitos Hämeenlinnan kaupungin päivystävälle eläinlääkärille!
No toivotaan, että maidontulo ei tästä lopu. Onneksi 3 viikon rajapyykki lähestyy ja sitten voi aloitella tarvittaessa niiden kiinteiden opettelua :) Enni tosiaan on löytänyt taasen elämäntehtävänsä, joka on hoitaa vauvoja ja olla keinoemo! Enni on käynyt tasaisin väliajoin pissittämässä vauvat ja vähän pesemässä Unnaakin, että Unna voi keskittyä paranemiseen ja imettämiseen :)
Olen kyllä niin ylpeä Unnasta ja omasta keinoemostani Ennistä (The Wauva).
Iloisempana asiana olin äitini kanssa perjantaina viettämässä ihanan päivän Suomenlinnassa! Aurinko paistoi ja meri oli tyyni :) Äiti on asunut Suomenlinnassa lähes koko lapsuutensa ja nuoruutensa. Äiti oli 3 vanha heidän muuttaessaan Suomenlinnaan vuonna -43. Siitä aina vuoteen -60, jolloin äitini ja isäni menivät naimisiin, äiti on Suokissa asunut. Meillä oli kaunis päivä ja oli kiva kävellä äidin kanssa ja jutella ja muistella! :D Kun oli pikkutyttö kävimme siellä vuosittain ja nyt emme ole moneen vuoteen yhdessä Suokissa käyneet.
Lisäksi toisaalta iloisena asiana nämä helteet! Ihanaa, että kesä viimein alkoi :) (ei niin ihanaa, että Unna sai nisätulehduksen)
Vauvat voivat muuten hyvin, motoriikka kehittyy hurjaa tahtia :) Nyt jo pestään vähän omia ja kaverinkin tassuja. Purrrrraaan hurjasti kaveria ja vähän heilutellaan tassuja ja painitaan. Istutaankin vähän horjuen ja kävelyä opetellaan kovaa tahtia. Ihan ei aina takatassut tahdo pitää, mutta hännät on somasti ja terhakasti pystyssä! :) Kehrätään silityksestä ja muutenkin söpöillään mummille oikein urakalla! Unnan lapset kun on ihmisläheisiä olleet aina ja nämä eivät todellakaan ole poikkeus! :) Ihania pieniä! Niin ja Lady on saanut uuden kutsumanimen. Tyttö on tällä hetkellä Sara ja saa ollakin siihen saakka, kunnes omat ihmiset löytävät tytölle hyvän nimen (saanko pitää tytön? ;) )
Tahdon vielä onnitella edellisen Ruusu-pentueemme isipappaa Hemmoa! Hemmo on tänään valmistunut Surokin näyttelyssä GIC:ksi! Isosti onnea isukille! :)
Lopuksi kesäinen merimaisema Suomenlinnan valleilta kuvattuna ja Enni-varamamma vauvoja hoitamassa :)
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti