Ensimmäinen viikko pientä elämää takana

Täällä yritän kovasti ymmärtää mitä on tapahtunut. Jättiksen poismeno kun tuli jotenkin niin kovin äkkiä.

Surun keskeltä löydän itseni istumassa taas pentupesän ääreltä katsomassa ja ihmettelemässä näitä 5 pientä elämänalkua, jotka pesässä möngertää :) Ja siis nimenomaan möngertää! Pienillä ei ole vielä silmät auki ja eteenpäin mennään kovasti mönkien. Yleensä kohde on Unna-mamman tuoksuinen maitobaari... Tämän elämän ihmeen äärellä surukin vähän helpottaa.

Kaikki pienet ovat saaneet vähintään 100g ensimmäisen viikon aikana. Itseasiassa painonnousut on olleet syntymäjärjestyksessä: 118g, 124g, 109g, 111g ja 121g. Joten Unnalla riittää maito hyvin ja mamma viihtyy taas pesässä vauvojen kanssa. :) 

Pienillä on massut soman pyöreät ja usein vauvat nukkuvatkin tyytyväisinä ja rauhallisina Unnan pestessä vieressä itseään. Välillä mamma käy jaloittelemassa tässä pentuhuoneessa. On toki viileämpääkin nukkua muualla kuin pesässä, mutta pienestäkin ininästä Unna käy tarkistamassa tilanteen. Ruoka maistuu Unnalle hyvin ja mamma voi muutenkin aivan mainiosti! Kerrankin Unna ei näytä heti synnytyksen jälkeen ihan niin "luuskalta" kuin edellisten kahden seitsikon aikana! 

Joten vauvahuoneessa kaikki hyvin :) Nepo-isoisoisovaari on käynyt tarkistamassa tilanteen lauman johtajalle sopivalla arvokkuudella. "Kato siellä on taas noita marsuja, kai niitä voi sitten kohta pestäkin kun ovat vähän isompia" "huomasitteko, että täällä huoneessa on muuten tätä I H A N A A mammakissojen RASVAISTA kuivaruokaa?" "ihan vähän voin maistaa sitä, varmuuden vuoksi, ettei vaan ole mennyt vaikka pahaksi"....  Nuppu on myös sännännyt huoneeseen pariinkin otteeseen. Pentupesän edessä on lakana, joten sinne poika ei ole nähnyt vielä. Mutta Nuppumaiseen tapaan poika juoksee huoneen keskelle ja sihisee jokaiseen ilmansuuntaan. Varmuuden vuoksi, jos huoneessa on vaikka hirviöitä! 

Enniäkin huone kiinnostaa kovasti. Selvästi äidinvaistot alkavat taas heräämään, viimeksihän tyttö alkoi hoitamaan vauvoja antaumuksella 4 viikon jälkeen. Tällä kertaa nuo vaistot ovat enemmän pinnassa. Tässä odotellaan Ennin kiimaa alkamaan, joten ehkä tuo pillerittömyyskin auttaa vaistojen kehittymiseen. Vielä kuitenkin vähän huone jännittää ja Unna-mammalle pitää pikkusen sihistäkin. 

Kassua kiinostaisi, mutta tuota koheloa ei todella voi päästää pentujen lähelle ennen kun pysyvät omilla jaloillaan! Muita ei oikeistaan edes kiinnosta! Nukis on vaan pettynyt, kun ihmis-äiskä katoaa siihen pahan hajuiseen huoneeseen. Voi niitä sitten pestä, kun osaavat itse käydä hiekkiksellä. Siihen saakka pennut on Nukiksesta aika PYH! Nejo taasen ei oikein osaa käsitellä asiaa. Parempi pysyä kaukana vaan...

Isot kisut eivät ole oikeastaan etsineet Jättistä. Ihan kun kaikki käsittäisi, että kohtaus oli paha. Kuitenkin sen lähes kaikki kissat näkivät. Ensimmäisen yön kaikki kisut olivat lähellämme sängyssä lohduttamassa, mutta viime yönä palattiin omille nukkumapaikoille makuuhuoneessamme. Enni ja Nukis eivät tietysti  voi nukkua ihmis-äidistä metriä kauempana... 

Lopuksi pakollinen söpistelykuva by pikkumies Sunny Prince :) Kaikista pienistä on tänään laitettu 1-viikkoiskuvat. Kuviin on linkit kotisivujen Pennut välilehdellä. Kuvat löytyvät painamalla pienten nimiä.

Lisäksi tahdon vielä onnitella Pioni-pentueen Velmua! Velmu oli viime viikonloppuna Porin näyttelyssä ja sai lauantaina ja sunnuntaina hienosti sertinsä. Ollen vielä lauantaina VP- eli värin paras! "Mummi" on aivan mahdottoman ylpeä Velmusta! Onnea Velmulle perheineen! :)

Lisäksi meidän kauniista mammasta pari kuvaa :)