Enni The Great - valta vaihtuu Nenukkalassa

Kesä on saavuttanut puolivälin. Juhannus on juhlittu, mansikka-aika alkaa olla lopuillaan (minut tuntevat tietävät, että mansikat ovat kesäni kohokohta! Niitä menee litratolkulla) Kesälomaakin on jo reilu viikko takana. Viime viikolla torstaista sunnuntaihin vietin rakkaan ystäväni Merjan luona Meadowpaws-kissalassa. Samalla reissulla juhlittiin kummipoikani Nooan synttäreitä ja kävin katsastamassa meidän tuontipojan Elrondin (Rontin) jälkikasvun, jotka pian täyttävät 12-viikkoa! Tietysti siellä oli myös kasvattini Karkki ja koko muu karvainen ja karvaton lauma :) Terkkuja paljon sinne kaikille! :D

Onneksi on vielä lomaa jäljellä ja paljon kivaa koettavaa edessä :)

Nepon mukana menetin jotain niin suurta, että useampina päivinä sitä on vieläkin vaikea käsittää. Tietysti kaikki kissamme ovat minulle ja meille yhtä tärkeitä, mutta jos pitäisi sanoa se yksi kissa jonka jotenkin toivoi elävän ikuisesti niin se oli Nepo. Tietysti tiedän, että näillä karvaisilla perheenjäsenillämme elämä ei ole yhtä pitkä kuin meillä ihmisillä, mutta eihän näistä yhdestäkään tahtoisi koskaan luopua! Nepo vaan oli kissa isolla K:lla, se sydämen kissa.

Meidät ja meidän lauman tunteneet ovat kysyneet minulta jo ennen Nepon kuolemaa, että "mitä teidän laumalle sitten tapahtuu, kun Nepoa ei enää ole?" vastaus siihen on ollut "en tahdo edes ajatella sitä päivää". Se päivä on kuitenkin tullut vastaan ja päivä päivältä suru helpottaa. Lämpimät muistot valtaavat alaa ja meillä on kuitenkin nämä meidän 6 päivänsädettä, jotka ovat yhä täällä meidän ilonamme.

Meillähän on siis ollut todella toimivat kisulauma. Tiedän monella monikissataloudella olevat ongelmia lauman kemian kanssa, mutta meillä laumaa on pitänyt rautaisessa otteessaan Nepo. Mitä siis tapahtuu, kun poika ei ole enää vahtimassa, että kemiat pysyy kohdallaan?

Noh, vastaus siihen on Enni. Enni The Great, jos neidolta kysytään. Enni on hivuttautunut lauman arvoasteikossa pikkuhiljaa ylöspäin. Ei tappelemalla, vaan hiljaa nousemalla muiden yläpuolelle. Nepo otti tytön jo pienenä suojelevan tassunsa alle ja siellä Enni pysyi koko tämän 3-vuotta. Oliko se sitten jonkinlaista sielujen sympatiaa? Sitä en tiedä, mutta Enni on selvästi perinyt isoisoiso-vaarinsa älynlahjat. Unna yritti jossain vaiheessa pitää tyttärensä alapuolellaan, mutta luovutti sitten paikkansa Ennille.

Joten nyt meillä sitten vallan on ottanut Enni. Ennin aikakausi tulee varmasti olemaan hyvin erilainen, kuin edellinen 9-vuotta Nepon kanssa. Nepo oli hyvin suopea, mutta tiukka johtaja. Odotti aina ensin, että muut oli saaneet syödäkseen, leikkihetket hoidettiin aina kanssani kahden (onhan se nyt kamalaa, jos muut näkee kuinka pomo ottaa ja rallaa) ja äidin syli jaettiin kyllä muun lauman kanssa. Eikä siitä ylimmästä vallasta tarvinnut koskaan keskustella. Nepo piti minua yläpuolellaan ja se vaan oli niin.

Noh, Enni on erilainen. Enni syö kun on nälkä, Enni rallaa kun rallatuttaa ja ennenkaikkea Äiti on VAIN Ennin... Tästä viimeisestä asiasta tiedän, että meillä tulee olemaan neitokaisen kanssa hieman keskustelua. Eihän valtakuntaa voi kuitenkaan niin hoitaa, varsinkaan kun tämän rinsessan mielestä äitikin ehkä kuitenkin on Ennin alamainen...

No se siitä lauman kemiasta! On meillä jotain muutakin kerrottavaa :)

Kävimme tänään koko poppoon kanssa rokotuksilla. Olen kyllä ylpeä meidän karvapempuista! Kaikki antoivat eläinlääkäritädin tutkia hienosti ja rokotuksetkin otettiin ilman mitään vastalauseita! (Enni tosin vähän sähähti, ei hänen korkeuttaan sovi nyt noin vain kyselemättä pistellä pyllyyn). Nuppu on nuori ikäisekseen, pieni sivuääni kuuluu sydämestä, mutta sehän on ollut siellä koko Nupun elämän. Pojat on terveitä, ensi talvena poistetaan hammaskivet Nukikselta, Neolta ja Kassulta. Unna ja Enni on hyvässä kunnossa leikkaamattomiksi tytöiksi ja valtakunnassa kaikki siis hyvin. Ainakin hetken aikaa :)

Enni on ilmeisesti päättänyt, että pojat on sieltä syvältä ja neidolla alkaa tulla tässä ikä vastaan ajatellen ensimmäisiä pentuja. Joten täällä kuumeisesti pohdin mitä tehdä asian suhteen. Unna sen sijaan on todella hyvässä kunnossa, joten Unna tulee vielä saamaan viimeiset vauvat ensi syksyn/talven mittaan ja sitten tyttö siirtyy kastraattikuoroon :)

Lisäksi jotain "jännittävää" on tapahtumassa tuossa kuun puolivälin tienoilla! Siitä lisää kunhan olen kotiutunut lomareissulta.....

Lopuksi vielä meidän kaunotar, yksinvaltias - Enni, myös Wauvana tunnettu :)

Ilon ja surun päivä 14.06.2013

3-vuotta sitten tähän aikaan ensimmäinen pentueemme oli juuri syntynyt tähän maailmaan. 7 kaunista ja komeaa pientä kissanalkua! Onnittelut siis Fannylle, Eedenille, Saagalle, Samulle, Velmulle, Ennille ja Sisulle! :)

Enni on saanut syntymäpäivänsä kunniaksi vähän erikoisherkkuja, erikoishuomiota tyttö saa muutenkin ;) ja erikoislelun.

Mutta tänään 14.06. sai myös aivan toisen merkityksen. Suuren ja surullisen merkityksen.

R.I.P. Mornee Naavanenä "Nepo" 27.01.2004-14.06.2013

Sydämissä on kaipaus ja tyhjyys. Tiedämme, että Nepon eteen tehtiin kaikki mahdollinen. Se vaan ei riittänyt. Nepo nukkui 2 päivän tehohoidon jälkeen rauhallisesti syliini. Kiitos Nepo - aivan kaikesta! Olemme etuoikeutettuja, että saimme viettää nämä 9-vuotta Nepon rinnalla! Suurin on poissa, tätä aukkoa ei pysty koskaan paikkaamaan!

- -

Olen tuskista vapaa ja mukana tuulen,

saan kulkea rajalla ajattomuuden. 

Olen kimallus tähden, olen pilven lento, 

olen kasteisen aamun pisara hento.

En ole poissa vaan luoksenne saavun,

mukana jokaisen nousevan aamun

ja jokaisen tummuvan illan myötä

toivotan teille hyvää yötä.

-Eino Leino-

Kurrnauskis!

Kevät tulee kovaa vauhtia! Yhtäkkiä aamuisin töihin lähtiessä linnut laulelee ja aurinko pilkottaa puiden reunan takaa :) Ja kun töistä kääntää nokan kohti kotia on vielä valoisaa! Selvästi kissoillakin on "kevättä rinnassa" ja meidän kööri intoutuu tuon tuostakin sellaisiin rallileikkeihin, että siinä jäisi pienemmän jalkoihin! :) Parvekkeellakin on kiva katsella lintujen leikkejä lasien läpi, illalla ei millään maltettaisi tulla sieltä sisään kun me ihmiset vienosti yritetään vihjailla, että sisään alkaa tulla melko viileää... 

Tosin siis Ennillä ei ole rinnassa mitään kevään tapaistakaan! Tyttö on nähtävästi päättänyt, että "jos olen ihan hiljaa niin se kamala vieras poika ei tule uudelleen meille kylään..." No kissojen ehdoillahan tässä mennään, joten ei meillä ole mikään kiirus. Ja siis kyllähän nuo Unnan kanssa juoksevat kovaa tahtia pitkin asuntoa, mutta ei sen suuntaisia juoksuja että pojat olisi mielessä ;)

Tässä helmikuussa meillä on myös vietetty synttäreitä. Nejo ja Nukis, eli Deeamore Nordic Neonee ja Deeamore Nobleza Nugan täyttivät 8-vuotta 6.pv! Taas mietin mihin ihmeeseen aika katoaa? Vastahan katsoin eräänä sunnuntai-iltana kympin uutisia, kun sain poikien kasvattajalta Jannalta viestin että ensimmäiset vauvat ovat tulleet maailmaan! :) Ne oli meidän Nepon ensimmäiset! Synttärit ei suinkaan unohtuneet, vaan niitä vietettiin herkkujen ja lahjalelujen kera :) "Mami" on vain ollut pikkaisen laiska tämän blogin päivityksen kanssa... Päivän kun istuu töissä koneella niin kummasti kotona houkuttaa ihan muunlaiset asiat! Pitääkin taasen vähän aktivoitua tämän ylläpidon suhteen!

Ei kyllä juurikaan pojissa ikä näy muussa kuin ulkonäössä. Nukis on vuosien mittaan alkanut näyttää vanhemmalta, kuin isänsä Nepo. Pojalla kun on leveämpi kolmio. Mutta sama lempeä mamman sylipoika tuo on silti vieläkin. Nejo taasen ei tunnu vanhentuvan päivääkään, ei luonteeltaan tai ulkonäöltään! Vauhtia ja vaaratilanteita pojilla on samaan tahtiin kun ennenkin. Nukista ehkä vähän harmittaa, kun ihmis-äiskän syliin parkkeeraa nykyään illalla myös Nepo. Mutta sopu sijaa antaa ja olen tottunut siihen, että siinä sylissä on vähintään 7kg kissaa. Joskus tuplasti... Nukis nukkuu vieläkin kaikki yöt vieressäni ja Nejo parkkeeraa itsensä juuri sen kaverin viereen (tai päälle) mihin sillä hetkellä päättää tahtoa parkkeerata. 

Myöhästyneet onnittelyt myös siis poikien siskolikoille Netalle ja Nooralle! Seuraavaksi juhlitaankin sitten maaliskuussa Unnan 4-vuotisia  ja Kassun 6-vuotispäiviä. Nuppu on syntynyt toukokuussa, jolloin mittariin tulee 10-vuotta ja Enni täyttää sitten kesäkuussa jo 3! (Mahdotonta, meidän vauva on vielä ihan pieni)

Näyttelyitä meillä ei nyt hetkeen ole suunnitteilla. Unna ja ehkä Nukis tulevat sitten keväämmällä jonnekin näyttelyyn käväisemään. Käydään katsomassa miten se näin pitkän tauon jälkeen taas sujuu :) 

Lopuksi vielä onnittelut Ruusu-pentueen "Pojulle" eli Nenukan Close to You (NFO n 09 24). Poju oli pari viikkoa sitten Jyväskylän näyttelyssä ja sai molempina päivinä sertit! Eli ensimmäiset CAP-sertit on nyt sitten pojalla! Vähän oli ujostuttanut tauon jälkeen, mutta hienosti oli silti mennyt! Paljon pusuja komealle pojalle! 

Synttärisankareistakin kuvat, paremmat "poseeraukset" otetaan vielä kunhan keretään ;)

Nejo ja "nääh, minäkö 8? Salli mun nauraa"

 Nukis siristelee silmiään "mitäs siinä kuvailet, mene jo istumaan niin pääsen syliin"

Mornee Naavanenä "Nepo" 9-vuotta 27.01.2013

Meillä on tänään vietetty syntymäpäiväjuhlia :) Meidän Nepo, eli Mornee Naavanenä, täytti tänään jo 9-vuotta! Mihin kummaan aika katoaa? Vasta muistan, kun Nepon pentue syntyi ja jo ensimmäisistä kuvista rakastuin tähän meidän hurmaavaan herrasmieheen. Silti kesti 9-viikkoa, ennen kun menin poikaa katsomaan. Olisin varmasti katunut, jos en olisi mennyt :) Se oli rakkautta ensimmäisellä silmäyksellä!

Nepo on vanhentunut arvokkaasti. Silloin nuorena poika vanheni todella nopeasti ja oli "valmiin" näköinen jo vajaa vuoden ikäisenä. Sitten aika tuntuu pysähtyneen. Toki Nepokin kehittyi kovasti 6 ikävuoteen saakka, mutta se oli lähinnä hienosäätöä sinne tänne. Edelleen Nepo on komea, älykäs (ehkä älykkäin koskaan tuntemani kissa) ja kertakaikkisen rakastettava! Huiskaleluja kannetaan edelleen "äiskälle" ja niillä komennetaan leikkimään ihan entiseen tapaan. Nepo juoksuttaa myös nuorempiaan mielellään. Ainoastaan vanhenemisen huomaa siitä, että Nepo aamuöisin pujahtaa peittoni alle kainaloon nukkumaan ja iltaisin poika parkkeeraa syliini ilta-unille. 

Oikeastaan saan kiittää Nepoa kaikista norskeistamme. Ilman Nepoa ei olisi Nukista, Nejoa, Kassua, Unnaa tai edes Enniä. Ja monesta muustakin asiasta! Tovottavasti meillä on  vielä monta monituista vuotta meidän suurensuuren kissapersoonan Nepon kanssa!

Kiitos vielä tuhannesti Hannalle ja Mikolle Neposta! Ja terveisiä ja onnitteluita myös Nepon sisaruksille!

Hyvää syntymäpäivää rakas Neponi!

Vauva-uutisia meillä ei ole edelleenkään :) Unnan kanssa harkitsen vielä yhtä pentuetta, mutta se tapahtuu aikaisintaan ensi syksynä/ talvella. Ennillä oli tuossa juoksu ja meillä kävi komea ja ihanaluonteinen poikaystäväkin tyttöä tapaamassa, mutta tämä vierailu meni vielä ihan puhtaan tutustumisen piikkiin. Enni kun lopettaa juoksun tasan sillä sekunnilla, kun haistaa vieraan kissan. Ja sen jälkeen suusta tulee lähinnä painokelvotonta tekstiä pojalle... 3 päivän aikana päästiin kuitenkin jo 1m päähän haistelemaan, muuten Enni näytti pojalle mistä kuuluu ja kuka käskee! Ei puhettakaan, että siinä olisi tullut edes yllätyshyökkäyksiä... Noh, toivottavasti seuraavalla kerralla poika on jo tutumpi, mennään Ennin ehdoilla :)

Muutenkin meidän laumalle kuuluu nyt hyvää :) Kassulle tosin puhkesi joulun alla todella paha akne, jonka syyksi varmistui meidän syöttämä kuivaruoka. Ilmeisesti Kassu on yliherkkä merilevälle... Siihen olemme syöneet pidemmän antibiottikuurin (syvä ihotulehdus) ja nyt (koputetaan puuta) leuka on normaali ja enää vajaa viikko vielä "suojakuuria" jäljellä. Ettei varmastikaan jää mitään tulehduksia leukaan. Mutta nyt siis kaikki on taas kuten kuuluukin, elämä on ihanan "tasaista ja tylsää" ;)

Päivätkin pikkuhiljaa pitenevät ja pian pääsee nauttimaan kevättalven aurinkoisista talvipäivistä! :)

Viiru sai ihan oman kodin :)

Jospa sitä kertoisi meidän kuulumisia välillä :)

Kasvattini Nenukan Candy Stripe, eli tuttavallisemmin Karkki oli viikonloppuna näyttelyssä ja sai sunnuntaina ensimmäisen sertinsä :) Onnittelut Karkille ja perheelle! :) Oppiipahan maailma mistä kilpparitytöt on tehty ;)

Myös Puolan tuontipoikani Elrond Sirkad (eli Rontti) oli samaisessa näyttelyssä toisen omistajaperheensä ja sijoitusmammansa Emmin kanssa. Poika valmistui lauantaina Championiksi! :) Hieno valmistujaiskuvakin on kuulemma tulossa, jonka julkaisen sitten kun sen saan käsiini :)

Kotona on vähitellen rauhoituttu vauvojen jälkeiseen aikaan :) Eli isot kissat rallaavat kahta kovempaa ja harrastavat muutenkin kissuuksia... Kuitenkin illalla on ihana istahtaa sohvalle, kun koko lauma rauhoittuu ympärillä ja kotona on aivan hiljaista :) Isot pojat, Unna-mamma ja Enni (-vauva) ovat onnellisia, kun saavat "ihmis-äiskän" huomion ainoastaan itselleen!

Sitten tietysti niitä isojakin uutisia! Viiru-tyttönen, eli Lasting Love löysi ihan oman kodin ja omat ihmiset :) Tyttöä käytiin lauantaina katsomassa ja Viirun ujous ei heitä pelottanut! Viiru itseasiassa tunnin vierailun aikana selvästi rentoutui ja leikin varjolla meni jo ihan lähelle uusia ihmisiään :) Ihanaa, että uudet ihmiset ovat valmiita ottamaan vastaan kaikki haasteet tytön kanssa ja antamaan tytölle aikaa kasvaa luottavaiseksi isoksi kissaksi! :) Viiruhan on todella kaunis ja hyvän kokoinen tyttö, mutta näyttelyissä tyttöä ei tulla näkemään (ellei tapahdu ihmeitä). Tyttö saa viettää rauhallista lemmikin elämää ja kaveriksi Viiru saa melkein samanikäisen mettis-tytön parin viikon päästä. Viiru muuttaa uuteen kotiinsa nyt keskiviikkona :) Joten pari päivää saamme vielä nauttia meidän räpinkäisestä! Tai ei tuo kyllä enää mikään räpinkäinen ole! Viiru on löytänyt vihdoin rallivaihteen ja rallaa asunnossa täyttä häkää! Sitten välillä kehrätään niin mahdottomasti ja tietysti yöksi kiivetään viereen nukkumaan.

Enni ei ole aloittanut kiimaa vieläkään. Saa nähdä mitä tapahtuu, kun Viiru lähtee uuteen kotiin. Viimeksi tänä aamuna Enni pesi Viirua antaumuksella ja Viiru yritti etsiä Ennin massukarvoista tisua... Tietysti kiima tulee juuri nyt viikonloppuna, kun olen pois kotoa. Tai sitten seuraavana, kun Ennin poikakaveri on näyttelyssä. Tai sitä seuraavana, kun olen Oulussa kummipoikaa katsomassa...

Lopuksi vielä kuva meidän kaunottaresta, eli Viirusta :)

Ruusut 1-vuotta!

Aivan uskomatonta! Tasan vuosi sitten tähän aikaan punnersimme Unnan kanssa meidän kauniita Ruusujamme maailmaan ja nyt pienet täyttävät tänään jo vuoden! :) Mihin tämä aika on kadonnut? Vastahan istuin tuossa pesän vieressä työhuoneen lattialla ja jännitin montako sieltä olisi sillä kertaa tulossa! Ensimmäinen vauva syntyu 11.57 ja viimeinenkin oli maailmassa iltaseitsemältä. Tunnin välein vauvat tupsahtelivat maailmaan ja välillä Unna lepäili ja söi. Niin ja hoisi jo maailmassa olevia pieniä. Meidän supermamma :)

Joten suuren suuret onnittelut, koko Nenukan väeltä, kaikille Ruusuille: Maisalle, Taikalle, Helmille, Ressulle, Lolalle, Karkille ja Pojulle!

Viiu Vipeltäjä

Niin se vain tuli menneenä keskiviikkona 16-viikkoa vauvoille täyteen.

Fiakin lähti vähän yli viikko sitten keskiviikkona. Fia muutti Myyrmäkeen Hennan luo ja kaverinaan Fialla on Tilda-norskityttönen :) Siellä myös kotiutuminen meni helposti. Fia tutki asuntoa häntä pystyssä ja aina välillä vähän katsoi, että "mikä ihme tuolla vähän meidän Nupun näköisellä kissalla on ongelmana" Tilda toivotti Fian tervetulleeksi sihinällä ja murinalla. Tietysti! Tilda on saanut olla talouden valtija jo 3 vuotta ja sitten sinne tulee sellainen hävytön rääpäle, joka ei yhtään väistä eikä välitä vastalauseista! PYH! No seuraavana päivänä siellä jo rymisteltiin menemään ja molemmat tytöt ovat vallanneet Hennan sängyn :)

Joten kotona meillä on sitten enää oman lauman lisäksi Viiu (Viiru). Viiu on rohkaistunut muiden pentujen lähdön jälkeen vähitellen. Tyttö on kipeän tassunsa vuoksi jäänyt vilkkaampien jalkoihin vähän ja jäi sitten aina helposti taka-alalle. No eipä jää enää! Täällä rallataan ja rymistellään sitä tahtia, että tanner tärisee. Tassu siis ei enää ole yhtään kipeä ;) Iltaisin Viiu kiepsahtaa sohvalle meidän viereemme ja Nepo hoitaa Viiua hellästi. Joten pikkuhiljaa taitaa käydä niin, että voimme esitellä Viiun myös osana meidän laumaamme :) Kaunis tyttö ja mielettömän kova kehräämään! ;) Yöksi neito kiipeää sänkyyn viereemme ja siinä sitten tyytyväisenä hyristellään uneen asti :)

Meidän isot kissamme ovat huokaisseet helpotuksesta, kun ne "riiviöt" poistuivat kotoa! Unna alkoi oikeastaan ollakin sitä mieltä, että "jo niiden olikin aika lähteä" kuten myös Enni. Nyt Enni ja Viiu painivat ja leikkivät yhdessä, niinkuin sisarusten kuuluukin. Tietysti Enni myös hoitaa Viiua, mutta ei sen enempää kuin muitakaan meidän kissoja :) Myös Nuppu rallaa pikkuneidin kanssa. Siinä onkin sellainen parivaljakko, mestari ja oppityttö! En tiedä onko tuo jotain saman väristen kissojen sympatiaa, vai miksi Nuppu on niin kovin tyttöön ihastunut :) Voi tietysti olla sekin, kun joku on kerrankin Nuppua kevyempi ja Nuppu voittaa vaivatta painileikit ;)

Kotona edelleen odotellaan Ennin kiiman alkua. Poikakaverisuunnitelmat ovat menneet ihan vähän taas uusiksi Oskarin pissitulehduksen, kiteiden ja löytyneiden kollinelkeiden vuoksi! Mutta onneksi kaikki järjestyi ja Oskari pääsee meidän puolestamme hyvillä mielin nauttimaan kastraattilöllykän päivistä! Ymmärrän kyllä hyvin miten stressaavaa on elää pissivän kollin kanssa. Kyllähän tässä näitä Oskarin vauvoja tulikin jo 2 pentueellista :) ja kotonakin rallaa yksi pikkuneiti... ;) Joten suunnitelmista vähän enemmän, kun Enni tapaa komean sulhasensa! se voi sitten olla viikon tai vasta 6kk päästä! Ihan miten Enni päättää kaipailla poikakaveriaan ;)

Huomenna onkin sitten jännä päivä, kun Aatos, Tassu ja Fia aloittavat näyttelyuransa!
Tarkoitus olisi mennä vauvoja katsomaan, mutta saa nähdä. Yli 38 asteen kuume ja keuhkoputkentulehdus voivat sekoittaa suunnitelmia. Tahdon uskoa, että antibiootit vaikuttavat siihen mennessä ja pääsen pussailemaan vauvoja :) (Omistajien kauhuksi ;) )

Vielä kerran kiitos kauniiden tulppaanien kodeille ihanista kodeista ja hyviä kissanpäiviä kasvavien vauvojen kanssa! :D

Lopuksi vielä pari kuvaa kauniista pikku-Viiusta! (No ei enää niin pienestä)


"Mitä siinä kuvaat, leikitä tai silitä!"

Vauhtiakin löytyy jo vaikka muille jakaa :) (huomaa hurmaavan valkea hännänpää)