Vauvakuulumisia ja muutakin!

Niin se kääntyi kesä syksyyn ja marraskuu lähestyy! Ihmeellistä miten nopeasti tämä aika kuluu! Kotisivut ovat tällä hetkellä työn alla. Päivitykset pitäisi ensi viikonloppuna valmistua.  Sillä vihdoin meillä on jotain uutisiakin :)

Luontoäiti päätti, että Enniä ei ole tarkoitettu emoksi omille vauvoille. Enni ei ole sitten viime tammikuun ollut kiimassa kuin kerran ja sekin kiima kesti tasan 1 päivän. Ennillähän loppui kiima kuin seinään tammikuussa kun poika tuotiin ovesta sisään ja sille tielle sitten jäätiin. Aikaa kului ja Enni on nyt jo 3,5-vuotias. Joten Enni steriloitiin viime perjantaina. Tämä päätös on kypsynyt jo pitkään ja tosiasiassa täytyy myöntää, että jotenkin siltä on aina tuntunut että Enni ei ehkä omia vauvoja saa. Ja oli siinä aika monta muutakin tekijää, kuten Ennin siskon Saagan raskauden ja pentujen komplikaatiot. Enni on meidän vauvamme, emme tahdo ottaa mitään riskejä tytön kanssa :) Joten Enni päätyi viettämään onnellista kastraattielämää!

Itse sterilisaatio sujui hyvin, mutta kohdun todettiin olevan poikkeavan lyhyt ja paksu. Luultavasti tämä aiheutti Ennin häiriöt kiimojen kanssa. Kun palasimme kotiin eläinlääkäristä Enni nukkui mahani ja rintani päällä reporankana 1,5-tuntia. Sen jälkeen iski nälkä ja yöllä olisi jo rallatuttanut. Ainakin heräsin useaan otteeseen siihen, kun tyttö kävi härppimässä "äiskän" käsiä ja jalkoja ja tuomassa leluja... Enni on antanut haavan olla ihan rauhassa, emmekä ole tarvinneet kauluria tai sukkapukuja. Ensimmäisen vuorokauden haavan päällä oli haavataitos. Silloin Enni (selvittyään pahimmasta tokkurasta) pääsi pesemään ympäröivät karvat ja kun taitos otettiin pois niin haava ei ole sitten enää kiinnostanut! Olen kyllä niin ylpeä meidän neidosta miten kivuttomasti tämä on hoitunut!

Ennin kanssa ei tulla myöskään edelleenkään käymään näyttelyissä, koska neito ei niistä pidä. Enni saa viettää mukavan kastraattielämän hoidellen Unnan ja toivottavasti tulevan pikkusiskonsa vauvoja välillä ja oikeutetusti meidän lauman prinsessana "The Wauvana" :)

Sitten niihin muihin uutisiin. Unna aloitti kiiman kesätauon jälkeen syyskuun alussa. Silloin jo tilailin Merjalta, että jos vain jotain kyytiä Oulusta kohti Riihimäkeä järjestyy niin ottaisimme mielellämme sijoituspoikamme Rontin kyläilemään. Unna oli todella hyvässä kunnossa ja kesällä rokotuskäynnillä lääkärin kanssa juteltuamme uskaltauduin tytöllä vielä yhdet vauvat tekemään :) Lokakuun alussa Unna sitten näytti merkkejä siitä, että uusi kiima olisi tulossa ja sopivasti saimme Rontin meille kyläilemään. Unna ja Rontti viettivät lemmekkäitä hetkiä (tosin aluksi olimme varmoja, että Rontti ei pääse lähellekään tuota raivotarta) ja nyt voimme iloisesti kertoa, että meille on tulossa vauvoja Joulukuun toisella viikolla!

Päivitän suunnitelman kotisivuille viikonlopun aikana. Rontti, eli Elrond Sirkad*PL on sinitäplikäs pian 3-vuotias herrasmies. Rontti on todella kookas (8kg) olematta kuitenkaan lihava. Korkea ja pitkäkroppainen, häntäkin on pitkä ja korvat suuret! Korvien päissä on upeat tupsut :) Luonteeltaan Rontti on hyrisevä herrasmies! Rontti ja Unna täydentävät toisiaan mukavasti ja molemmat vanhemmat on testattu GSD IV N/N, Felv & Fiv negatiivisiksi ja ultrattu HCM:n varalta. Kummallakaan ei merkkejä muutoksista.

Joten meillä on taasen vilkas talvi edessä hoidellen Unnan vauvoja :) Nyt on 3-viikkoa täynnä astutuksesta ja painoa on taasen kertynyt reilu 300g. Unski ei muutenkaan ollut mitenkään kovin hoikassa kunnossa ja ihan näillä hetkillä menee 5kg yli. Toivottavasti Unna on kuitenkin vaan päättänyt syödä nälkäänsä, emmekä odota mitään jättipentuetta. Rouvasta kun ei koskaan tiedä ;)

Peikon (Ikar Dumny Kot*PL) kanssa kävimme pari viikkoa sitten Kirkkonummella näyttelyssä ja poika oli hienosti Ex1, VP tot. Seuraavan kerran menemme Turkuun Turokin näyttelyyn katsomaan miten poika käyttäytyy.

Muutenkin meidän laumalle kuuluu hyvää (tässä koputetaan puuta) ja pojat intoutuvat välillä hurjiin painileikkeihin. Välillä taasen löhötään aivan reporankoina, kuka missäkin :)

Lopuksi vielä hieman huonolaatuinen kännykkäräpsäisy meidän lemmenparista. Silloin kun oli oikea kamera kylpyhuoneessa mukana niin ei voitu olla ei sitten yhtään lähekkäin! ;)

Pieni purinapoika valtasi sydämemme!

Taas on naurua herskyvä matka takana Varsovaan rakkaan ystäväni Meadowpaws-kasvattajan Merjan kanssa. Tällä kertaa meillä onneksi oli vähän useampi päivä aikaa tutustua itse kohteeseen, vaikka moni arvaa (tietääkin) jo miksi meitä tuo Puolanmaa kutsui...

Lento Varsovaan sujui ongelmitta ja ajallaan. Varsovahan on kaunis ja melko "pieni" kaupunki, joten siellä päässä liikkuminen julkisilla on hyvin ongelmatonta :) Hotelli oli todella siisti, vaikka huonettahan voi aina vaihtaa hotellilla erinäisistä syistä. Vaikka kolmesti... Varsovan vanhakaupunki on todella kaunis ja muutenkin joka paikassa on siistiä. Varsova on edullinen lomakohde. Syöminen ja ostokset ei näin Suomalaisen silmissä maksa paljoa. Jalat on taas kipeät kävelystä ja vatsalihakset herskyvästä naurusta! :) Takaisinlento olikin sitten myöhässä, mikä oli ikävää pienen kissamiehen vuoksi, mutta myös siksi että Merja myöhästyi sen vuoksi jatkolennoltaan. Se onkin sitten jo ihan toinen tarina!

Mutta sitten tietysti se syy, että valitsimme juuri Varsovan lomakohteeksemme... Toimme mukanamme Puolasta mahdottoman kehrääväisen, rohkean ja rakastavan pusupojan :) Olimme taas etsineet jo hetken uutta poikaa Merjan kanssa, kun tämä komea pieni mies varasti sydämemme! Olemme vaihdelleet viestejä kasvattajan kanssa jo pitkin kevättä ja tiistaina taas vatsan pohjassa tuntui tuttu jännitys kun odotimme vihdoin näkevämme pikkumiehen! Ja onhan tuo kaikkea mitä olimme odottaneet ja luonne vähän enemmänkin! Ikar asuu tuossa naapuritalossamme sijoituksessa ja tulemme käymään pojan kanssa nyt ensin näyttelyissä. Seuraamme kehitystä ja toivottavasti sitten jonain päivänä hän tapaa pari tyttöämme :)

Kiitos Merja taasen mahtavasta matkaseurasta! Parempi, että meitä taas oli matkassa kaksi eikä vain yksi ;) "Or we can just change the room, again, Please"

Thank You Inna and Monika for trusting us our darling purring Ikar! He's everything we hoped him to be and little more :) 

Ikar Dumny Kot*PL "Peikko"

Tulppaanit täyttävät 1-vuotta 11.07!

Niin se on taas mennyt vuosi nopeasti eteenpäin! Viime vuonna tähän aikaan odotettiin malttamattomana Unnan ja Oskarin vauvojen syntymää! Vielä oli 5 päivää edessä ja Unnan massu näytti kerrankin "sopivan" kokoiselta ;)

Näin kuitenkin kerrankin ajoissa! Onnea kaikille 5-tulppaanille! Elle, Aatos, Fia, Tassu ja Viiu ovat jo ihan isoja lähes 1-vuotiaita nuorukaisia :)

Viiun omalta ihmiseltä sain juuri tänään viestiä, että meidän pieni "räpinkäinen" painaa 5,5kg! Uskomatonta! :D Parin viikon päästä näenkin tytön :) Viiuhan oli mahdottoman ujo tyttö, mutta on oikeassa kodissa rohkaistunut kovasti ja vaikka onkin selvästi kiintynyt omaan ihmiseensä niin ei silti ole enää yhtään niin pelokas :)

Kiitos kovasti kaikille hyvistä kodeista! :)

Enni The Great - valta vaihtuu Nenukkalassa

Kesä on saavuttanut puolivälin. Juhannus on juhlittu, mansikka-aika alkaa olla lopuillaan (minut tuntevat tietävät, että mansikat ovat kesäni kohokohta! Niitä menee litratolkulla) Kesälomaakin on jo reilu viikko takana. Viime viikolla torstaista sunnuntaihin vietin rakkaan ystäväni Merjan luona Meadowpaws-kissalassa. Samalla reissulla juhlittiin kummipoikani Nooan synttäreitä ja kävin katsastamassa meidän tuontipojan Elrondin (Rontin) jälkikasvun, jotka pian täyttävät 12-viikkoa! Tietysti siellä oli myös kasvattini Karkki ja koko muu karvainen ja karvaton lauma :) Terkkuja paljon sinne kaikille! :D

Onneksi on vielä lomaa jäljellä ja paljon kivaa koettavaa edessä :)

Nepon mukana menetin jotain niin suurta, että useampina päivinä sitä on vieläkin vaikea käsittää. Tietysti kaikki kissamme ovat minulle ja meille yhtä tärkeitä, mutta jos pitäisi sanoa se yksi kissa jonka jotenkin toivoi elävän ikuisesti niin se oli Nepo. Tietysti tiedän, että näillä karvaisilla perheenjäsenillämme elämä ei ole yhtä pitkä kuin meillä ihmisillä, mutta eihän näistä yhdestäkään tahtoisi koskaan luopua! Nepo vaan oli kissa isolla K:lla, se sydämen kissa.

Meidät ja meidän lauman tunteneet ovat kysyneet minulta jo ennen Nepon kuolemaa, että "mitä teidän laumalle sitten tapahtuu, kun Nepoa ei enää ole?" vastaus siihen on ollut "en tahdo edes ajatella sitä päivää". Se päivä on kuitenkin tullut vastaan ja päivä päivältä suru helpottaa. Lämpimät muistot valtaavat alaa ja meillä on kuitenkin nämä meidän 6 päivänsädettä, jotka ovat yhä täällä meidän ilonamme.

Meillähän on siis ollut todella toimivat kisulauma. Tiedän monella monikissataloudella olevat ongelmia lauman kemian kanssa, mutta meillä laumaa on pitänyt rautaisessa otteessaan Nepo. Mitä siis tapahtuu, kun poika ei ole enää vahtimassa, että kemiat pysyy kohdallaan?

Noh, vastaus siihen on Enni. Enni The Great, jos neidolta kysytään. Enni on hivuttautunut lauman arvoasteikossa pikkuhiljaa ylöspäin. Ei tappelemalla, vaan hiljaa nousemalla muiden yläpuolelle. Nepo otti tytön jo pienenä suojelevan tassunsa alle ja siellä Enni pysyi koko tämän 3-vuotta. Oliko se sitten jonkinlaista sielujen sympatiaa? Sitä en tiedä, mutta Enni on selvästi perinyt isoisoiso-vaarinsa älynlahjat. Unna yritti jossain vaiheessa pitää tyttärensä alapuolellaan, mutta luovutti sitten paikkansa Ennille.

Joten nyt meillä sitten vallan on ottanut Enni. Ennin aikakausi tulee varmasti olemaan hyvin erilainen, kuin edellinen 9-vuotta Nepon kanssa. Nepo oli hyvin suopea, mutta tiukka johtaja. Odotti aina ensin, että muut oli saaneet syödäkseen, leikkihetket hoidettiin aina kanssani kahden (onhan se nyt kamalaa, jos muut näkee kuinka pomo ottaa ja rallaa) ja äidin syli jaettiin kyllä muun lauman kanssa. Eikä siitä ylimmästä vallasta tarvinnut koskaan keskustella. Nepo piti minua yläpuolellaan ja se vaan oli niin.

Noh, Enni on erilainen. Enni syö kun on nälkä, Enni rallaa kun rallatuttaa ja ennenkaikkea Äiti on VAIN Ennin... Tästä viimeisestä asiasta tiedän, että meillä tulee olemaan neitokaisen kanssa hieman keskustelua. Eihän valtakuntaa voi kuitenkaan niin hoitaa, varsinkaan kun tämän rinsessan mielestä äitikin ehkä kuitenkin on Ennin alamainen...

No se siitä lauman kemiasta! On meillä jotain muutakin kerrottavaa :)

Kävimme tänään koko poppoon kanssa rokotuksilla. Olen kyllä ylpeä meidän karvapempuista! Kaikki antoivat eläinlääkäritädin tutkia hienosti ja rokotuksetkin otettiin ilman mitään vastalauseita! (Enni tosin vähän sähähti, ei hänen korkeuttaan sovi nyt noin vain kyselemättä pistellä pyllyyn). Nuppu on nuori ikäisekseen, pieni sivuääni kuuluu sydämestä, mutta sehän on ollut siellä koko Nupun elämän. Pojat on terveitä, ensi talvena poistetaan hammaskivet Nukikselta, Neolta ja Kassulta. Unna ja Enni on hyvässä kunnossa leikkaamattomiksi tytöiksi ja valtakunnassa kaikki siis hyvin. Ainakin hetken aikaa :)

Enni on ilmeisesti päättänyt, että pojat on sieltä syvältä ja neidolla alkaa tulla tässä ikä vastaan ajatellen ensimmäisiä pentuja. Joten täällä kuumeisesti pohdin mitä tehdä asian suhteen. Unna sen sijaan on todella hyvässä kunnossa, joten Unna tulee vielä saamaan viimeiset vauvat ensi syksyn/talven mittaan ja sitten tyttö siirtyy kastraattikuoroon :)

Lisäksi jotain "jännittävää" on tapahtumassa tuossa kuun puolivälin tienoilla! Siitä lisää kunhan olen kotiutunut lomareissulta.....

Lopuksi vielä meidän kaunotar, yksinvaltias - Enni, myös Wauvana tunnettu :)

Ilon ja surun päivä 14.06.2013

3-vuotta sitten tähän aikaan ensimmäinen pentueemme oli juuri syntynyt tähän maailmaan. 7 kaunista ja komeaa pientä kissanalkua! Onnittelut siis Fannylle, Eedenille, Saagalle, Samulle, Velmulle, Ennille ja Sisulle! :)

Enni on saanut syntymäpäivänsä kunniaksi vähän erikoisherkkuja, erikoishuomiota tyttö saa muutenkin ;) ja erikoislelun.

Mutta tänään 14.06. sai myös aivan toisen merkityksen. Suuren ja surullisen merkityksen.

R.I.P. Mornee Naavanenä "Nepo" 27.01.2004-14.06.2013

Sydämissä on kaipaus ja tyhjyys. Tiedämme, että Nepon eteen tehtiin kaikki mahdollinen. Se vaan ei riittänyt. Nepo nukkui 2 päivän tehohoidon jälkeen rauhallisesti syliini. Kiitos Nepo - aivan kaikesta! Olemme etuoikeutettuja, että saimme viettää nämä 9-vuotta Nepon rinnalla! Suurin on poissa, tätä aukkoa ei pysty koskaan paikkaamaan!

- -

Olen tuskista vapaa ja mukana tuulen,

saan kulkea rajalla ajattomuuden. 

Olen kimallus tähden, olen pilven lento, 

olen kasteisen aamun pisara hento.

En ole poissa vaan luoksenne saavun,

mukana jokaisen nousevan aamun

ja jokaisen tummuvan illan myötä

toivotan teille hyvää yötä.

-Eino Leino-

Kurrnauskis!

Kevät tulee kovaa vauhtia! Yhtäkkiä aamuisin töihin lähtiessä linnut laulelee ja aurinko pilkottaa puiden reunan takaa :) Ja kun töistä kääntää nokan kohti kotia on vielä valoisaa! Selvästi kissoillakin on "kevättä rinnassa" ja meidän kööri intoutuu tuon tuostakin sellaisiin rallileikkeihin, että siinä jäisi pienemmän jalkoihin! :) Parvekkeellakin on kiva katsella lintujen leikkejä lasien läpi, illalla ei millään maltettaisi tulla sieltä sisään kun me ihmiset vienosti yritetään vihjailla, että sisään alkaa tulla melko viileää... 

Tosin siis Ennillä ei ole rinnassa mitään kevään tapaistakaan! Tyttö on nähtävästi päättänyt, että "jos olen ihan hiljaa niin se kamala vieras poika ei tule uudelleen meille kylään..." No kissojen ehdoillahan tässä mennään, joten ei meillä ole mikään kiirus. Ja siis kyllähän nuo Unnan kanssa juoksevat kovaa tahtia pitkin asuntoa, mutta ei sen suuntaisia juoksuja että pojat olisi mielessä ;)

Tässä helmikuussa meillä on myös vietetty synttäreitä. Nejo ja Nukis, eli Deeamore Nordic Neonee ja Deeamore Nobleza Nugan täyttivät 8-vuotta 6.pv! Taas mietin mihin ihmeeseen aika katoaa? Vastahan katsoin eräänä sunnuntai-iltana kympin uutisia, kun sain poikien kasvattajalta Jannalta viestin että ensimmäiset vauvat ovat tulleet maailmaan! :) Ne oli meidän Nepon ensimmäiset! Synttärit ei suinkaan unohtuneet, vaan niitä vietettiin herkkujen ja lahjalelujen kera :) "Mami" on vain ollut pikkaisen laiska tämän blogin päivityksen kanssa... Päivän kun istuu töissä koneella niin kummasti kotona houkuttaa ihan muunlaiset asiat! Pitääkin taasen vähän aktivoitua tämän ylläpidon suhteen!

Ei kyllä juurikaan pojissa ikä näy muussa kuin ulkonäössä. Nukis on vuosien mittaan alkanut näyttää vanhemmalta, kuin isänsä Nepo. Pojalla kun on leveämpi kolmio. Mutta sama lempeä mamman sylipoika tuo on silti vieläkin. Nejo taasen ei tunnu vanhentuvan päivääkään, ei luonteeltaan tai ulkonäöltään! Vauhtia ja vaaratilanteita pojilla on samaan tahtiin kun ennenkin. Nukista ehkä vähän harmittaa, kun ihmis-äiskän syliin parkkeeraa nykyään illalla myös Nepo. Mutta sopu sijaa antaa ja olen tottunut siihen, että siinä sylissä on vähintään 7kg kissaa. Joskus tuplasti... Nukis nukkuu vieläkin kaikki yöt vieressäni ja Nejo parkkeeraa itsensä juuri sen kaverin viereen (tai päälle) mihin sillä hetkellä päättää tahtoa parkkeerata. 

Myöhästyneet onnittelyt myös siis poikien siskolikoille Netalle ja Nooralle! Seuraavaksi juhlitaankin sitten maaliskuussa Unnan 4-vuotisia  ja Kassun 6-vuotispäiviä. Nuppu on syntynyt toukokuussa, jolloin mittariin tulee 10-vuotta ja Enni täyttää sitten kesäkuussa jo 3! (Mahdotonta, meidän vauva on vielä ihan pieni)

Näyttelyitä meillä ei nyt hetkeen ole suunnitteilla. Unna ja ehkä Nukis tulevat sitten keväämmällä jonnekin näyttelyyn käväisemään. Käydään katsomassa miten se näin pitkän tauon jälkeen taas sujuu :) 

Lopuksi vielä onnittelut Ruusu-pentueen "Pojulle" eli Nenukan Close to You (NFO n 09 24). Poju oli pari viikkoa sitten Jyväskylän näyttelyssä ja sai molempina päivinä sertit! Eli ensimmäiset CAP-sertit on nyt sitten pojalla! Vähän oli ujostuttanut tauon jälkeen, mutta hienosti oli silti mennyt! Paljon pusuja komealle pojalle! 

Synttärisankareistakin kuvat, paremmat "poseeraukset" otetaan vielä kunhan keretään ;)

Nejo ja "nääh, minäkö 8? Salli mun nauraa"

 Nukis siristelee silmiään "mitäs siinä kuvailet, mene jo istumaan niin pääsen syliin"

Mornee Naavanenä "Nepo" 9-vuotta 27.01.2013

Meillä on tänään vietetty syntymäpäiväjuhlia :) Meidän Nepo, eli Mornee Naavanenä, täytti tänään jo 9-vuotta! Mihin kummaan aika katoaa? Vasta muistan, kun Nepon pentue syntyi ja jo ensimmäisistä kuvista rakastuin tähän meidän hurmaavaan herrasmieheen. Silti kesti 9-viikkoa, ennen kun menin poikaa katsomaan. Olisin varmasti katunut, jos en olisi mennyt :) Se oli rakkautta ensimmäisellä silmäyksellä!

Nepo on vanhentunut arvokkaasti. Silloin nuorena poika vanheni todella nopeasti ja oli "valmiin" näköinen jo vajaa vuoden ikäisenä. Sitten aika tuntuu pysähtyneen. Toki Nepokin kehittyi kovasti 6 ikävuoteen saakka, mutta se oli lähinnä hienosäätöä sinne tänne. Edelleen Nepo on komea, älykäs (ehkä älykkäin koskaan tuntemani kissa) ja kertakaikkisen rakastettava! Huiskaleluja kannetaan edelleen "äiskälle" ja niillä komennetaan leikkimään ihan entiseen tapaan. Nepo juoksuttaa myös nuorempiaan mielellään. Ainoastaan vanhenemisen huomaa siitä, että Nepo aamuöisin pujahtaa peittoni alle kainaloon nukkumaan ja iltaisin poika parkkeeraa syliini ilta-unille. 

Oikeastaan saan kiittää Nepoa kaikista norskeistamme. Ilman Nepoa ei olisi Nukista, Nejoa, Kassua, Unnaa tai edes Enniä. Ja monesta muustakin asiasta! Tovottavasti meillä on  vielä monta monituista vuotta meidän suurensuuren kissapersoonan Nepon kanssa!

Kiitos vielä tuhannesti Hannalle ja Mikolle Neposta! Ja terveisiä ja onnitteluita myös Nepon sisaruksille!

Hyvää syntymäpäivää rakas Neponi!

Vauva-uutisia meillä ei ole edelleenkään :) Unnan kanssa harkitsen vielä yhtä pentuetta, mutta se tapahtuu aikaisintaan ensi syksynä/ talvella. Ennillä oli tuossa juoksu ja meillä kävi komea ja ihanaluonteinen poikaystäväkin tyttöä tapaamassa, mutta tämä vierailu meni vielä ihan puhtaan tutustumisen piikkiin. Enni kun lopettaa juoksun tasan sillä sekunnilla, kun haistaa vieraan kissan. Ja sen jälkeen suusta tulee lähinnä painokelvotonta tekstiä pojalle... 3 päivän aikana päästiin kuitenkin jo 1m päähän haistelemaan, muuten Enni näytti pojalle mistä kuuluu ja kuka käskee! Ei puhettakaan, että siinä olisi tullut edes yllätyshyökkäyksiä... Noh, toivottavasti seuraavalla kerralla poika on jo tutumpi, mennään Ennin ehdoilla :)

Muutenkin meidän laumalle kuuluu nyt hyvää :) Kassulle tosin puhkesi joulun alla todella paha akne, jonka syyksi varmistui meidän syöttämä kuivaruoka. Ilmeisesti Kassu on yliherkkä merilevälle... Siihen olemme syöneet pidemmän antibiottikuurin (syvä ihotulehdus) ja nyt (koputetaan puuta) leuka on normaali ja enää vajaa viikko vielä "suojakuuria" jäljellä. Ettei varmastikaan jää mitään tulehduksia leukaan. Mutta nyt siis kaikki on taas kuten kuuluukin, elämä on ihanan "tasaista ja tylsää" ;)

Päivätkin pikkuhiljaa pitenevät ja pian pääsee nauttimaan kevättalven aurinkoisista talvipäivistä! :)