Pieniä kissamaisia ajatuksia jo 3-viikkoa!

Ollaan päästy Joulun ja Uuden Vuoden yli ja pääsimme vuoden 2014 ensimmäiseen päivään! Eli hyvää Uutta Vuotta kaikille :)

Vauvat saavuttivat tänään 3-viikon iän. Pienet pesevät jo omia ja kavereiden tassuja, ottavat painiharjoituksia ja muutenkin söpistelevät oikein urakalla! Tänään pienten elintila kaksinkertaistui, kun pesän eteen viritettiin taasen aitaus. Pikkuhiljaa tilassa on jo pienille harjoituslaatikko, eiköhän siihen ensi viikon aikana ilmesty ensimmäiset pienet pissitkin :) Ensimmäinen madotus on suoritettu ilman taisteluita ja koska Unnalta on tullut vähän huonosti maitoa niin pikkuisen ollaan jo maisteltu baby-pateeta emonmaidonvastikkeen seassa. Hyvällä ruokahalulla!

Vauvojen luonteet alkavat tulla enemmän esille. Taisto on nimensä mukaisesti pieni taistelija, ensin elämästään ja nyt sitten lähes kaikkea ohimenevää pitää vähän puraista! Taisto saa kovaa vauhtia muita kiinni painossa ja muutenkin kehitys ei enää paljoa laahaa muiden jäljessä :) Urho on vähän ujo poika, mutta ei missään nimessä niin ujo kun Unnan edellisten pentueiden ujot pikkukaverit ovat olleet. Urho sai työnimensä, koska "nimi tekee miehen" ja eihän nyt Urho niminen poika voi olla ujo! Urho saa positiivista huomiota ja rohkaisua ja tänään poika oli itseasiassa ensimmäisenä pesän reunojen yli kun este edestä poistui.
Nuuti on saanut kutsumanimensä uudelta ihmiseltään. Nuuti on mahdottoman rauhallinen ja harkitseva nuorimies. Nuuti on tällä hetkellä pentueen suurin ja kellahtaakin mielelään Unnan massukarvoihin tai Ennin pesupalveluun. Nuutin oma ihminen on jo valintansa tehnyt ja Nuuti meneekin meidän jo edesmenneen Nepon pojan ja tyttären, sekä oman kasvattini Unnan ensimmäisestä pentueesta kaveriksi. Sitten on Iina, meidän pikku rinsessa! Iinalla on kaikesta mielipide ja Iinan ei tarvitse, koska Iina on tyttö! Toisaalta sitten Ennille ja Unnalle Iinan on söpisteltävä aivan urakalla, mutta veljien joukossa Iina on "yksi pojista". Iina on tällä hetkellä pentueen toiseksi suurin ja ottaa Nuutia kiinni kovaa tahtia. Saa nähdä millainen järkäle meidän neitokaisesta kasvaa! Siskonsa Enni on nyt kastraattina 6kg painava. Lisää ei tarvitse tulla, mutta poiskaan ei tarvitse yhtään lähteä! Sitten vielä viimeisenä Vili, meidän Vili-Vilperi! Poika lähti ensimmäisenä kävelemään ja sen jälkeen ei vauhti olekaan kovin paljoa hidastunut. Ehkä siksi aikaa, kun vähän hiljennytään tisulle tai pesulle, mutta sitten taas rallataan!

Tytöt hoitavat liikuttavasti edelleen pentuja yhdessä. Yöksi Enni tulee pois huoneesta kanssani nukkumaan ja työpäivän ajan Enni lepuuttaa, mutta muuten ovat kyllä aivan kuin paita ja peppu. Välillä Unna käy jaloittelemassa tuolla toisella puolen ja katsomassa muita kisuja. Selvästi luottaen siihen, että Enni hoitaa jos pienille tulee jokin hätä.

Unna itse on tällä kertaa taas aika "luuskan" näköinen. Rouvalta on tippunut karvat, mutta paino on sentään pysynyt lähes samana. Tietysti pentujen hoitaminen ja imettäminen vaatii veronsa! Tämä on muutekin se vuodenaika, kun Unnalta tyypillisesti lähtee karvat ja frouwa on kyllä todellakin aivan hirvittävän kärsiintyneen näköinen. Onneksi ei kuitenkaan sen oloinen, onnellinen emo kuitenkin :) ja karva kasvaa aina takaisin ;)

Pennuista on tänään julkaistu uudet 3-viikoiskuvat. Ne löytyvät kotisivujen Pennut sivun kautta klikkaamalla kunkin pennun nimeä.

Lopuksi vielä Nuuti näyttää söpistelemisen mallia :)

Hyvää ja rauhallista Joulua!

Nyt on taas se aika vuodesta, kun hetkeksi rauhoitutaan viettämään Joulua. Nenukan kissalassa vauvat tuhisevat tyytyväisenä pesässä ja rauha on maassa. 

Tahdommekin siis toivottaa kaikille Nenukan vauvojen omistajille, tutuille ja tuntemattomillekin oikein Hyvää ja rauhallista Joulua! Ja uudelle vuodelle 2014 uusia tuulia ja uusia kissamaisia kujeita!

Vauvoista on eilen 22.12. päivitetty uudet yksittäiskuvat. Seuraava päivitys toisena joulupäivänä! 

Pientä elämää takana jo 9pv!

Joulu lähestyy kovaa tahtia. Joka puolella on äkäisiä ihmisiä ja kaikilla tuntuu olevan jonnekin kova kiire! Ainakin täällä Riihimäellä maa on aivan musta ja ilma synkeä. Itsekin myönnän kaiken kiireen keskellä huomanneeni eilen, että "niin no ne joulukortit piti lähettää". Kertaalleen jo itselleni vannotin, että jouluna ei meillä ole kissanpentuja, sillä silloin kaikki muu unohtuu. No tässä ollaan ja hetkeäkään en pois antaisi.

Sillä kaikki tuo kiire jää ovien ulkopuolelle kun saapuu väsyneenä töistä kotiin. Pentupesän vieressä on lämmin, sydämessä valo. Äreät ihmisetkin on jossain kaukana. Tuntuu etuoikeutetulta päästä seuraamaan näiden pienten kisujen alkavaa elämäntaivalta. Meillä sujuu Unnan kanssa jo tämä pentuarki niin saumattomasti. Unna luottaa, että minä teen osuuteni ja toisinpäin. 

Vauvoilla on nyt elämää takana 9 päivää. Täysin ilman huolta ja murhetta ei olla selvitty ja tällä kertaa yksi vauvoista on tarvinnut vähän lisäravintoa, että saadaan elämäntaival kunnolla käyntiin. Mutta nyt poika voi hyvin, paino nousee hyvää tahtia ja kehitys aivan samaa rataa kuin muillakin. Joskus sitä vain tarvitsee pientä potkua alkuun. Kaksi poikaa kun päättivät ottaa omakseen saman nisän ja vaikka kuinka pojille yrittää antaa toisen nisän suuhun niin ainoastaan se yksi kelpaa. Siinä jää pienempi helposti suuremman jalkoihin. Nyt jo pojat ovat oppineet vuorottelemaan :)

Vauvat kasvavat hyvin, painot yli tuplattiin ensimmäisen viikon aikana. Tässä parina päivänä nousu on vähän hidastunut, mutta siihen syy löytyy avautuvista silmistä. Toisella sinitabbylla pojalla on jo silmät auki, ruskeatabby poika avaa silmiään kovaa tahtia ja muillakin pojilla on jo pienet alut silmissä. Ainut, jolla ei ole ollenkaan kiire katsella tätä maailmaa on meidän neitokainen. Tytöllä on muuta tekemistä, kun pitää syödä ja kasvaa kovaa tahtia! Ja siis todella meidän neitokainen. Aika ihmeellisiä asioita saa tapahtua, että tämä meidän "smurffiina" lähtee yhtään minnekään. 

Vauvojen nimet on nyt julkaistu. Kotisivujen päivitys veikin vähän oletettua pidemmän ajan, johtuen ohjelman vaihdosta. Englanninkieliset sivut odottavat vielä vuoroaan tälle viikonlopulle. Vauvat on nimetty kauniiden Iiriksien mukaan. 

Muut kissat eivät oikeastaan ole olleet vauvoista tai pentuhuoneesta edes kovin kiinostuneita tällä kertaa. Mitä nyt Nuppu tekee välillä yllätyshyökkäyksiä jalkojen välistä, juoksee keskelle lattiaa, sihisee jokaiseen ilmansuuntaan ja on sitten itseensä tyytyväisen näköinen. Senhän toki saattaa arvata, että Enni on löytänyt tiensä pentupesään. Tällä kertaa vauvat pääsivät 3pv ikään, kun tyttöä ei pidätellyt enää mikään! No tosin Unna on myös paljon rauhallisempi ja tyytyväisempi, kun Enni viettää illat kanssaan pentupesässä pieniä hoitamassa. Siellä tytöt makaavat yhdessä kasassa pienten kanssa, pesevät vauvoja ja välillä toisiaan. Työnjako on se, että Enni pissattaa ja Unna imettää. Vauvat nukuvat tyytyväisenä isosiskopuolensa päällä ja massukarvoissa. Ja kun tulee nälkä niin suunnataan Unnan tisulle. 

Yöksi ja työpäivän ajaksi Enni tulee pois pentuhuoneesta, mutta kun tulemme töiden jälkeen kotiin niin ensimmäiseksi on tyttö päästettävä vauvoja katsomaan. 

Nenukan kissalassa rauhotutaan pikkuhiljaa Joulun viettoon. Vielä on yksi työpäivä edessä, mutta se nyt menee melkein huomaamatta ohi. Uudet kuvat vauvoista tulee sitten toisena joulupäivänä.

11.12.13 Nenukan 4 pentue

Täällä taas kirjoittelee erittäin väsynyt, mutta onnellinen ihmis-mummi.

Unna aloitti tämän pentueen osalta merkit lähestyvästä synnytyksestä jo viikonloppuna. Sunnuntaina Unnalta tuli hieman kirkasta vuotoa ja tyttö oli levoton. Maanantaina illalla jo vähän kehräiltiin ja etsittiin pesää. Eilen aamulla tyttö ei päästänyt minua enää metriä kauemmaksi (voi sitä kiljumista, kun poistuin pentuhuoneesta) ja vähän väliä Unna hakeutui pesään makaamaan, kehräämään ja hengittelemään raskaasti. Sitten sen toisen ajan Unna yritti änkeä ties minne piiloon, myös karata pentuhuoneesta ja änkeytyä muualla asunnossa ihan minne tahansa pieneen koloon. Iltaa kohden näytti, että vauvat on vihdoin tulossa. Eilen oli kuitenkin juuri se vuorokausi millä Unna on yleensä synnyttänyt. Unna miukui, hengitteli raskaasti ja oli todella levoton. Mutta eihän tuo meidän mamma ihan niin yksinkertainen ole!

Viime yö meni valvoessa, Unna tahtoi olla aivan kiinni minussa. Jos silmäni hetkeksi ummistin niin mamma yritti änkeä vauva-massuaan naamani päälle... Jos yritin poistua huoneesta niin perääni huudettiin ja ovia raavittiin niin että luulin niiden tippuvan saranoiltaan. Tyttö oli levoton ja maukui, mutta ei supistuksen supistusta. Toisaalta tyttö ei ollut niin levoton, että olisin vielä yöllä lähtenyt päivystykseen. Vaikka sitä hetken harkitsinkin.

No aamulla Unna sitten vihdoin aloitti. Ensimmäiset kaksi supistusta oli niin heikot, että soitin jo meidän omalle eläinlääkäriasemalle ja tiedustelin miltä heidän päivänsä näyttää. Jos olisi pitänyt lähteä kiireellä sinne hätäsektioon. Sitten supistukset loppui hetkeksi ja Unna rauhoittui. Tässä hetkessä kävin jo kaivamassa boksin valmiiksi, ihan siltä varalta että lähtö tulee. Unna on ollut niin sännöllinen synnyttäjä, että hieman epäilytti onko kaikki OK. Sitten supistukset alkoi melko heikkoina uudelleen. Unna pusersi ja pusersi, kun supistukset vaan voimistuivat ja niitä oli tullut melkein tunti (eikä mitään näkynyt) alkoi olla aika lähteä kohti eläinlääkäriä. Juuri kun nousin pesän vierestä ylös hakeakseni boksin Unna ähkäisi ja sitten olikin samantien ensimmäinen vauva maailmassa :) ja loput tulivatkin sitten Unnamaiseen tyyliin melkein kuin liukuhihnalta.

Tämän kertainen saldo on 5 vauvaa. Unna heitti kerralla sukupuolijakauman päälaelleen (tai no kollistahan ne sukupuolet riippuu). Yleensähän meillä on ollut enemmän tyttöjä, nyt sitten on poikavoittoinen pesue. Ensimmäisenä maailmaan ponkaisi sinitabby poika (NFO a 22) paino 130g, seuraavana saimme kauniin ruskeatabbyn pojan (NFO n 22) 110g, sitten olikin jo vuoro toisen sinitabbyn pojan (NFO a 22) 126g, neljäntenä syntyi pentueen prinsessa sinitäplikäs neitokainen (NFO a 24) 107g ja viimeisenä saimme maailmaan potran ruskeatäplikkään pojan (NFO n 24) 101g.

Olemme tässä monesti nauraneet, että Unnalta selvästi loppuu punainen väri kesken. Jokaisessa pentueessa kilppari on ollut mustempi ja mustempi ja punaiset ovat jääneet vähemmistöön. Tällä kertaa emme saaneet edes sitä yhtä kiintiöpunaista! Hassua, kun kaikki pienet ovat niin tummia. Toisaalta sinisiä oli tilauksessakin ja Unnahan tekee sitä väriä mitä tilataan! ;) Syntymäpäiväkin on selvästi harkittu 11.12.-13

Unna on taas tapansa mukaan ihanan kärsivällinen ja huolehtiva emo :) En voisi toivoa parempaa!

Nyt sitten vaan sormet, varpaat, hännänpäät ja ihan kaikki muukin ristiin että nämä ensimmäiset vuorokaudet menee hyvin ja voin jossain vaiheessa taas uskaltaa hengittää... ;)

Enni on onnellinen, kun ensi yönä pääsee taas ihmis-äiskän viereen nukkumaan :)

Päivitän vauvojen yksittäiskuvia viikonloppuna kotisivuille :)

Mamma-massun kuulumisia ja uskomaton Enni!

Aika juoksee todella nopeasti! Unnan raskautta on jo 7-viikkoa takana ja enää aikalailla 2-viikkoa jäljellä.

Unnan tämä raskaus on edellisistä siinä erilainen, että tytön paino oli astutushetkellä puoli kiloa korkeampi, kun edellisissä raskauksissa! Joten vertailu edellisiin on siinä mielessä hankalaa. Lähinnä se tarkoittaa sitä, että Unna ei niinä ensimmäisinä 4-viikkona kerännyt juuri itseensä painoa, kun edellisillä kerroilla siinä alussa tyttö on selkeästi ensin pulskistunut. Paino on nyt noussut n. 1,3kg, joka on vähemmän kun edellisissä raskauksissa tässä hetkessä. Toisaalta kokonaispaino on sama, kun edellisissä seitsikoissa tällä hetkellä (lähes 6kg). Massun ympärys on lähes 54cm, joka taasen sitten noudattaa kyllä Unskin 7-pennun pentueiden mahanympärystä. Joten ota tytöstä nyt sitten selvää!

Itse odotan +-5 vauvaa. Massu on tutusti toispuoleinen ja minun mielestäni maha on pieni ja sievä, mutta tuo mies on sitä mieltä että tyttö on taas about valaan kokoinen... Maha on kyllä selvästi eri mallinen kun edellisissä raskauksissa. Se ei ole ihan niin "korkea" kyljistä, vaan tasaisesti pyöreä. Tietysti tämä on jo 4 pentue, joten maha kasvaa jo eri tavalla kun on jo valmiiksi edellisistä raskauksista muotoutunut. No enää pari viikkoa ja sitten tiedän mitä tuolta mahasta purkautuu. Toivottavasti kissavauvoja kuitenkin! ;)

Unna on noudattanut muuten tuttua raskauksien mielialavaihtelua. Ensimmäiset 4-viikkoa oli vähän huono olo ja se ärsytti ja väsytti. Nälkäkin oli kuitenkin. Sen jälkeen tuli vaihe kun kaikkien piti pitää tyttöä hyvänä ja tuossa pari viikkoa sitten sitten taas tuli esiin "psyko bitch" joka sihisee vähän kaikille ja murisee ruokakupilla. Yöt Unna tahtoo taas viettää kylppärissä, mikä toisaalta on hyvä, koska ainakin pystyn laittamaan tytölle paremmin "paksukaisille" sopivaa ruokaa. Kun kello illalla tulee kymmenen niin tyttö kävelee kovasti mäkättäen kylppäriin ja sitten pitää saada hellyyttä ja paljon ruokaa! Aamulla töihin lähtiessäni kylppäristä tulee sitten tyytyväinen mamma, jolla on massu täynnä ja rauhallisempi mieli...

Tässä ihan parin päivän aikana massuasukit ovat alkaneet jo enemmän jytäämään. Ensimmäiset potkutkin on tuntuneet ihmismummin kättä vasten. Se taasen tekee sen, että Unna alkaa viettää enemmän aikaa sylissä tai makoillen mahdollisimman viileällä alustalla. Korvat on taaksepäin ja häntä vispaa, kun vauvat oikein jytää. Myös sihinä muita kohtaan rauhoittuu ja Unna siirtyy viimeisen parin viikon seesteiseen raskausaikaan. Siis toisin sanoen missään asennossa ei ole hyvä olla ja nälkäkin on ihan koko ajan!

On meillä tapahtunut sitten tässä muutakin! Ennin haava on parantunut hienosti sterilaatiosta, mutta n. viikko sitten tyttö alkoi olemaan levoton ja etsimään selvästi jotain. Huutelu oli paljon samanlaista, kun se on ollut Unnan vauvojen aikana. Sitten viime viikon puolivälissä yhtäkkiä tytön tisut alkoivat olemaan oudon painavat. Torstaina aamulla meillä oli sitten hieman kuumeinen neito, jonka tisut alkoivat laatottua ja tiemme vei kohti eläinlääkäriä. Minullehan siis ei toki tarvitse kertoa, että meillä on erityislaatuinen kilpparineiti, mutta ei ehkä ihan näin erityislaatuinen tarvitsisi olla!

Uskomatonta, mutta totta! Meidän 3,5-vuotias 3-viikkoa sitten streriloitu neito, joka ei koskaan saanut vauvoja ja juoksuissakin oli mahdottomia taukoja. Meidän neiti otti sitten ja kehitti itselleen niin pahan valeraskauden, että tyttösellä on maitorauhastulehdus! Eli nisätulehduksenakin paremmin tunnettu! Tietysti ehdin pelätä pahinta, sillä nisäkasvaimet voi tuntua myös samalta. Niistä kuitenkin otettiin ohutneulanäyte ja ei mitään merkkejä pahalaatuisesta kasvaimesta tai solukosta. Enni sai 2-viikon antibioottikuurin, tai oikeistaan 2-viikkoa vaikuttavan antibiootin nahan alle. Tytön massu kun ei kestä antibiootteja ja suun kautta otettuna ne aiheuttavat pahaa oksentelua.

Viikonlopun jälkeen tisut on vähitellen pehmenneet ja kuume laski jo seuraavana päivänä antibiootin annosta. Maha on vähän sekaisin, mutta se varmasti rauhoittuu maitohappobakteerin avulla :) Pääasia, että selvitään säikähdyksellä! Niin ja toivomme, ettei tämä uusiudu kun Unskin vauvat syntyvät. Mikäli niin tapahtuu niin sitten tyttö saa lääkettä, joka lopettaa valeraskauden. Joten kaikki peukut ja varpaat (tietysti myös hännät) pystyyn, että pääsimme näin "vähällä" Ennin kanssa. Nepon jälkeen kun täällä on yksi uneton "ihmis-mamma", joka on ehkä liiankin huolissaan kaikesta! Niin ja siksikin uneton, että Enni herättää minut n. 4-kertaa yössä kun silloin juuri on se kaikista suurin rakkaus maailmassa!

Vielä lopuksi pari kuvaa mamman pikkumassusta. Erinäisiä mielipiteitä sen pienuudesta on esitetty, esimerkiksi pentujen iskän Rontin toinen omistaja, ystäväni Merja, oli mahan nähtyään sitä mieltä, että se on "VALTAVA". Saa nähdä :) Seuraavan kerran uutisia, kun vauvat on maailmassa!

Nenukan kauniit Ruusut 2-vuotta 10.11.2013

Niin siinä vain on käynyt, että kaksi vuotta on huomenna vierähtänyt siitä kun Unnan toisen  seitsikon vauvat vetivät ensimmäiset henkäyksensä! Kahdessa vuodessa on tapahtunut paljon ja tuntuu, että siitä olisi pidempikin aika. Vaikka oikeastaanhan se on aivan "nurkan takana".

Tahdommekin onnitella kaikkia Nenukan kauniita ruusuja näin 2-vuotispäivän kynnyksellä!

Onnea Maisa, Taika, Helmi, Ressu, Lola, Karkki ja Poju!

Tästä lähdettiin ponnistamaan elämän tielle! :)

Vauvakuulumisia ja muutakin!

Niin se kääntyi kesä syksyyn ja marraskuu lähestyy! Ihmeellistä miten nopeasti tämä aika kuluu! Kotisivut ovat tällä hetkellä työn alla. Päivitykset pitäisi ensi viikonloppuna valmistua.  Sillä vihdoin meillä on jotain uutisiakin :)

Luontoäiti päätti, että Enniä ei ole tarkoitettu emoksi omille vauvoille. Enni ei ole sitten viime tammikuun ollut kiimassa kuin kerran ja sekin kiima kesti tasan 1 päivän. Ennillähän loppui kiima kuin seinään tammikuussa kun poika tuotiin ovesta sisään ja sille tielle sitten jäätiin. Aikaa kului ja Enni on nyt jo 3,5-vuotias. Joten Enni steriloitiin viime perjantaina. Tämä päätös on kypsynyt jo pitkään ja tosiasiassa täytyy myöntää, että jotenkin siltä on aina tuntunut että Enni ei ehkä omia vauvoja saa. Ja oli siinä aika monta muutakin tekijää, kuten Ennin siskon Saagan raskauden ja pentujen komplikaatiot. Enni on meidän vauvamme, emme tahdo ottaa mitään riskejä tytön kanssa :) Joten Enni päätyi viettämään onnellista kastraattielämää!

Itse sterilisaatio sujui hyvin, mutta kohdun todettiin olevan poikkeavan lyhyt ja paksu. Luultavasti tämä aiheutti Ennin häiriöt kiimojen kanssa. Kun palasimme kotiin eläinlääkäristä Enni nukkui mahani ja rintani päällä reporankana 1,5-tuntia. Sen jälkeen iski nälkä ja yöllä olisi jo rallatuttanut. Ainakin heräsin useaan otteeseen siihen, kun tyttö kävi härppimässä "äiskän" käsiä ja jalkoja ja tuomassa leluja... Enni on antanut haavan olla ihan rauhassa, emmekä ole tarvinneet kauluria tai sukkapukuja. Ensimmäisen vuorokauden haavan päällä oli haavataitos. Silloin Enni (selvittyään pahimmasta tokkurasta) pääsi pesemään ympäröivät karvat ja kun taitos otettiin pois niin haava ei ole sitten enää kiinnostanut! Olen kyllä niin ylpeä meidän neidosta miten kivuttomasti tämä on hoitunut!

Ennin kanssa ei tulla myöskään edelleenkään käymään näyttelyissä, koska neito ei niistä pidä. Enni saa viettää mukavan kastraattielämän hoidellen Unnan ja toivottavasti tulevan pikkusiskonsa vauvoja välillä ja oikeutetusti meidän lauman prinsessana "The Wauvana" :)

Sitten niihin muihin uutisiin. Unna aloitti kiiman kesätauon jälkeen syyskuun alussa. Silloin jo tilailin Merjalta, että jos vain jotain kyytiä Oulusta kohti Riihimäkeä järjestyy niin ottaisimme mielellämme sijoituspoikamme Rontin kyläilemään. Unna oli todella hyvässä kunnossa ja kesällä rokotuskäynnillä lääkärin kanssa juteltuamme uskaltauduin tytöllä vielä yhdet vauvat tekemään :) Lokakuun alussa Unna sitten näytti merkkejä siitä, että uusi kiima olisi tulossa ja sopivasti saimme Rontin meille kyläilemään. Unna ja Rontti viettivät lemmekkäitä hetkiä (tosin aluksi olimme varmoja, että Rontti ei pääse lähellekään tuota raivotarta) ja nyt voimme iloisesti kertoa, että meille on tulossa vauvoja Joulukuun toisella viikolla!

Päivitän suunnitelman kotisivuille viikonlopun aikana. Rontti, eli Elrond Sirkad*PL on sinitäplikäs pian 3-vuotias herrasmies. Rontti on todella kookas (8kg) olematta kuitenkaan lihava. Korkea ja pitkäkroppainen, häntäkin on pitkä ja korvat suuret! Korvien päissä on upeat tupsut :) Luonteeltaan Rontti on hyrisevä herrasmies! Rontti ja Unna täydentävät toisiaan mukavasti ja molemmat vanhemmat on testattu GSD IV N/N, Felv & Fiv negatiivisiksi ja ultrattu HCM:n varalta. Kummallakaan ei merkkejä muutoksista.

Joten meillä on taasen vilkas talvi edessä hoidellen Unnan vauvoja :) Nyt on 3-viikkoa täynnä astutuksesta ja painoa on taasen kertynyt reilu 300g. Unski ei muutenkaan ollut mitenkään kovin hoikassa kunnossa ja ihan näillä hetkillä menee 5kg yli. Toivottavasti Unna on kuitenkin vaan päättänyt syödä nälkäänsä, emmekä odota mitään jättipentuetta. Rouvasta kun ei koskaan tiedä ;)

Peikon (Ikar Dumny Kot*PL) kanssa kävimme pari viikkoa sitten Kirkkonummella näyttelyssä ja poika oli hienosti Ex1, VP tot. Seuraavan kerran menemme Turkuun Turokin näyttelyyn katsomaan miten poika käyttäytyy.

Muutenkin meidän laumalle kuuluu hyvää (tässä koputetaan puuta) ja pojat intoutuvat välillä hurjiin painileikkeihin. Välillä taasen löhötään aivan reporankoina, kuka missäkin :)

Lopuksi vielä hieman huonolaatuinen kännykkäräpsäisy meidän lemmenparista. Silloin kun oli oikea kamera kylpyhuoneessa mukana niin ei voitu olla ei sitten yhtään lähekkäin! ;)