"Vaappu"

Maha kasvaa ja kasvattajan painajaiset pentumäärästä lisääntyy! Painoa oli eilen tullut 2,1kg joka siis on jo enemmän kun viimeksi synnytyksen hetkellä ja nyt on vielä vähän alle pari viikkoa H-hetkeen jäljellä. Unna vaappuu eteenpäin ja lösähtää vähän väliä makoilemaan mahdollisimman viileälle alustalle. Ruokaa menee myöskin tytöllä ihan käsittämätön määrä! Mikä on kyllä hyvä, sillä ainakin on vauvoilla kasvulle energiaa! :) Toiveissa on se 7, sillä maha näyttää olevan hieman toispuoleinen!

Saagalla alkoi torstaina kiima ja Oskari tuli perjantaina lemmenlomalle Saagan luo Hämeenlinnaan! :) Vielä ei ole astumisia tapahtunut, vaikka Saaga kovasti itseään tarjoaakin. Oskari on enemmän keskittynyt pitämään armaansa puhtaana. Toivottavasti rakastavaiset löytäisivät yhteisen sävelen ja saisimme niitä astumisiakin :) Ainakin meillä on peukut pystyssä! Saagan omassa blogissa: http://saaganeidon.vuodatus.net/ 

on kauniita kuvia rakastavaisista! Kiitos Arja, että annat rakastavaisten viettää teillä lemmenlomaa ja kiitos Katja, että toitte Oskarin kyläilemään!

Saagan kotona tapahtuu muutenkin tytölle "jänniä" asioita. Saagan paras ystävä Niehku kävi eilen Arjan kanssa ultrassa ja onhan siellä mahassa pieniä koiranalkuja useampiakin! Tai no eihän tämä niin uutta ole Saagalle. Yksi pentue Saagan aikana siellä onkin jo ollut joille Saaga opetti kunniallisten alamaisten taitoja! Rotuna on paimensukuinen lapinkoira ja Nereaneidon kennel sijaitsee Hämeenlinnassa. Joten siis mikäli sellaisen hankkiminen on ollut harkinnassa niin yhteydet Saagan omaan ihmiseen Arjaan :) Nämä pennut ovat myös tottuneet kissoihin! Lisätietoja Kennelin omilta sivuilta http://nereaneidon.vuodatus.net/

Itsellekin on myös mukava ja mielenkiintoista päästä  seuraamaan pienten koirien elämäntaipaleen alkua! Niehkulle ja Arjalle kuitenkin paljon jaksamista ja Niehkulle tietysti Extra-suukot ;)

Lopuksi taas pari kuvaa meidän "vaapusta"

Massun kasvua seuraillessa...

Tänään menossa n. vrk 49. Vielä vähän päälle 2 viikkoa synnytykseen. Massu kasvaa entistä tahtia. Painonnousu 1,7kg ja mahan ympärys 54cm. En edes enää arvaile montako siellä on. Luultavasti siellä on monta ja kohtahan se nähdään! Pärjättiin me viimeksikin 7 pienen kanssa, joten kaikki sen alle menee, kunhan ei kovin paljon menisi yli ainakaan! Ensi viikolla saan emonmaidonvastikkeen, pesä nostetaan pystyyn viikon päästä ja vaa'asta pitää vaihtaa patteri, mutta muuten ollaan valmiina koetokseen!

Ensimmäiset potkut tuntuvat jo :) Onhan se aika söpöä, kun laittaa käden Unnan mahaa vasten ja siellä alkaa selkeästi Alieneiden Zumba-tunti, mutta ei se varmasti ole kovin kivaa meidän Tankin mielestä! Unna kehrää kyllä todella paljon ja tahtoisi olla sylissä kovasti. Ilmeisesti vauvat siinä sylissä hiljenevät ja mammakin saa vähän levätä.

Unna makoilee taas mahdollisimman viileällä alustalla ja hassusti mahallaan, aivan kuten viime raskaudessa! Aina välillä mamman häntä vispaa ja korvat kääntyy luimuun, kun masussa oikein zumbaillaan! Onhan tuota massua taas ihana katsoa ja oikeastaan nyt tästä raskausajasta olen osannut nauttia ihan eri tavalla, kun asiat ovat jo tuttuja eikä tarvitse kokoajan jännittää mitä tapahtuu nurkan takana! :)

Saaga aloittelee ilmeisesti juoksua, joten saimme vihdoin varmistuksen siitä, että ei siellä nyt tällä kertaa ollut pieniä kissanalkuja. Saaga ja Oskari viettävät uusinta lemmenlomaa kunhan vaan juoksu tulee kunnolla päälle! :) Peukut pystyyn, että tällä kerralla onnistuu!

Lopuksi vielä pari kuvaa meidän mamma-massusta :)

Lempiasennossa mahallaan. Tämä on viikon vanha kuva, joten massu ei ihan pääse oikeuksiinsa :)

Sitten pari maha-kuvaa tältä päivältä :)

Vauvakuulumisia

Unnalla on nyt raskaus edennyt vähän yli puolivälin. Ollaan n. 42-vuorokaudella. Painoa on tullut melkein 1,3kg ja masun ympärys on 51cm. Molemmat ovat edellä edelliseen raskauteen verrattuna. Toisaalta Unna on muutenkin suurempi kuin edellisten pentujen aikaan, että jännä nähdä mitä sieltä putkahtaa. Ensin massu näytti olevan hyvinkin tasainen, mutta taitaa se sittenkin olla vähän toispuoleinen. Joten veikkaus on optimistisesti 7. Olen edelleen hyvin tyytyväinen jos vauvoja tuleekin vain 5. Vähän tuntuu olevan tytöllä tukalat oltavat ja massua pitää pestä vähän väliä. Pikkuhiljaa alkavat pienet pitää jytää massussa!

Saaga panttaa vieläkin tietoa raskaudestaan. Kävin viikonloppuna tyttöä katsomassa ja vaikka kiimaa ei olekaan alkanut niin painokaan ei kyllä nouse eikä tisuissa ole oikeistaan merkkejä muutoksista. Silti tahdomme toivoa astumisen onnistuneen ja pidämme peukkuja, että siellä olisi edes pari vauvaa :) Perjantaina olisi tarkoitus käydä taas tyttöä "kopeloimassa".  Jos sitten olisimme asiassa asteen viisaampia!

Eipä tässä paljon muita kuulumisia ole. Yritän tehdä töissä pitkää päivää, jotta on sitten vauvojen kanssa vähän enemmän aikaa. Sain onneksi tältä lomaviikoltani siirrettyä pari päivää Unnan synnytyksen aikoihin, että voi sitten olla "mammalomalla" vähän pidempään :)

Pojat voi hyvin, Jättikselläkin tuntuu olevan kaikki taas kohdallaan alkavasta nivelrikosta, dementiasta ja kuuroudesta huolimatta. Poika elelee onnellista elämää! Enni on kasvanut ja painaa melkein 4,4kg. Muutenkin tyttö on kehittynyt kovasti. Tosin kovasti tällä hetkellä vieraat paikat pelottaa joten seurailen kehitystä ja päätän astutuksen suhteen asioista vasta kun tyttö on vielä vähän aikuistunut.

Lopuksi vielä "mummeille" kuva Unnan söpöstä vauvamassusta :)

Marrasvauvoja tulossa!

Kai sitä voi jo itselleen ääneen myöntää, että meille on tulossa vauvoja :) Ainakin Unnalle. Unnalla on raskautta takana 4 1/2 viikkoa ja massu on jo "soman" pyöreä. Painoa on tullut lisää kammottava määrä! 650g! Joka on 150g enemmän kun viimeksi tähän aikaan raskaudesta. Tahdon uskotella itselleni, että tyttö oli vaan todella hoikassa kunnossa ennen astutusta ja nyt kerätään massaa... Toisaalta ei se uskottelu tuottanut viimeksikään tulosta ja saimme silti 7 vaikka toivoin kovasti 5, joten pelkään pahinta (7 ylöspäin) ja toivon parasta (alle 6). Toisinsanoen olen iloisesti yllättynyt, jos sieltä tuleekin pieni pentue. Mutta varaudun myös henkisesti isompaankin määrään. Toisaalta onhan tämä jo toinen raskaus, että kyllähän se massu pyöristyykin vähän nopeammin. Joten yritän jättää kaikki mahdolliset tiineyskalenterit oman onnensa nojaan, missä sanotaan että maha alkaa pyöristyä 5-6 viikon kohdalla. Unnalla se pyöristyminen alkoi viimeksikin jo 4 viikon jälkeen. No laskettu aika on marraskuun puolivälissä, joten sittenhän sitä viimeistään tietää montako on tulossa :)

Unna on ollut tässä raskaudessa todella erilainen, kuin viimeksi. Ruokahalu on tosin samanlainen, eli valtava! Mutta rouvan mielialat heittelevät kyllä ihan laidasta laitaan. Yhdellä hetkellä täällä on erittäin hellyydenkipeä rakastava Unna ja toisella sellainen mäkäräpä-täti jolle ei kelpaa mikään ja kaikki asiat on huonosti maan ja taivaan välillä! Tiedä sitten johtuuko se tuosta pitkästä tauosta kiimoissa, jonka aikana Unna käyttäytyi ja alkoi näyttämäänkin jo ihan kastraatilta, että hormoonit vähän raskauden myötäkin heittelee...

Saaga sen sijaan antaa meidän odottaa tietoa vauvoista. Aluksi näyttikin todella lupaavalle ja paino nousi ja Saaga oli muutenkin seesteisen onnellinen, mutta nyt ei ruoka maistu, paino on laskenut ja tytöllä on ollut taas vähän levottomia öitä, niin kuin muutenkin kiiman alkaessa. Tisuissakaan ei ole muutoksia havaittavissa. Toivomme tämän kaiken johtuvan raskaushormoneista ja jos tytöllä on vähän pahoinvointia, mutta ainakaan masussa ei montaa vauvaa ole ja olemme alkaneet pelätä, että ei ole ollenkaan ja kiimahan sieltä on tulossa. No sunnuntaina tulee vasta 4 viikkoa, joten odottelemme rauhassa! Sitten sitä vaan ajellaan uudelleen Oskaria tapaamaan! :) Täytyy nyt toivoa, että mikäli se kiima tulee niin se tulisi nopeasti! :D Näitä vauvoja odotetaan kuitenkin kovasti!

Lopuksi vielä kuva meidän mammasta ja "hähää enpäs kerro montako sieltä on tulossa".

Taas on syksy...

Niin se vain kesä meni ihan liian nopeasti ja syksy saapui! Viime vuonna tähän aikaan alkoi olla ne hetket käsillä, kun meidän Pionit lähtivät valloittamaan maailmaa ja omia kotejaan ja ihmisiään :) 

Suunnitelmissa oli, että tähän aikaan tänä vuonna Unna olisi jo saanut vauvansa ja Saaga astutettaisiin tässä pikkuhiljaa (tai siis olisi jo astutettu ja vauvojen piti syntyä...)

Mutta mikäänhän ei ole tässä kasvatuksessa niin varmaa kuin epävarma!
Unnan viimeinen kiima oli viime vuoden lokakuussa. Sen jälkeen tyttö on pitänyt tassunsa hyvin tiukasti ristissä! Saaga oli pillereillä toistuvien kiimojensa ja niistä johtuvan syömättömyyden vuoksi. Pillerit lopetettiin juhannuksena. Sen jälkeen ei merkin merkkiä kiimasta! Unnan suhteen olin jo melkein luopunut toivosta!

Tytöllähän oli tuossa kevättalvella lievä tulehdus ja siinä yhteydessä sitten eläinlääkärin kanssa neuvoteltuani jouduin vaihtamaan Unnan suhteen jo poikaystäväsuunnitelmiakin. Suositus kun oli, että mikäli tyttö enää koskaan juoksee viedään rouva nuoren ja viriilin kollin luokse (tai sellaisen joka astuu varmasti) että ei juoksisi ns. "tyhjänä". Kuulemma olisi lisännyt huomattavasti kohtutulehduksen riskiä olla astuttamatta tai ottaa mitään riskejä! No eipä kuulunut Unnalle kiimaa ei! Oikeastaan olin jo päättänyt leikkauttaa rouvan, koska toisaalta miksipä ottaa riskejä kohtutulehduksista tai sen sellaisista jos ei kerta juostakaan! No hyvä etten leikkauttanut :)

 Pari viikkoa sitten rouva aloitti kiiman! Oikein äänekkään ja sellaisen joka vie jalat alta! :) No ei sitten muuta kuin poikakaverin omalle ihmiselle viestiä, että vieläkö huolivat meidät kylään! Ja kyllähän toki huolivat :) Unna vietti Hemmon kanssa pari rakkauden täyteistä vuorokautta. Kiitos Mirja Unnan hyvästä hoidosta :) Ja meillä on nyt sitten sormet, varpaat ja hännät sun muut ristissä, että näistä lemmenöistä tulisi tulosta ja meillä olisi vihdoin marraskuussa vauvoja! Vielä viikko pitäisi ainakin pysyä Unnan masukarvoista erossa ennen kun pystyn sanomaan juuta enkä jaata :) Ainakin Unna käyttäytyy hyvin samalla tavalla kun edellisen kerran vauvoja odottaessaan :)

 Karvatkin Unna päätti kasvattaa vihdoin tuossa kesän mittaan. Tähän asti tyttö kun on ollut melko naku!

Lemmenhetkistäkin on meillä todisteita :) Kuvan on ottanut Hemmon oma ihminen Mirja :)

No eipä siinä sitten kaikki! Olemme odottaneet Saagan oman ihmisen Arjan kanssa hartaasti, että Saaga vihdoin aloittaisi kiiman! No sehän sitten tietysti aloitettiin heti perään Unnan jälkeen! Viime sunnuntaina ajelimme Arjan ja Saagan kanssa kohti Turkua ja veimme Saagan poikakaveriaan Oskaria katsomaan :) Saaga ei siellä paljoa aikaillut ja antautuikin lemmen pauloihin heti samana iltana! :) Tämä taisikin olla ihan oikea rakkaussuhde, niin antaumuksella Oskari hoisi tyttöystäväänsä! Kiitos Katja Saagan oikein hyvästä hoidosta! :) Oskarin omassa blogissa on kuvia lemmenparista! Tiistaina Saaga kotiutui ja taisi olla molemmilla vähän suru puserossa, kun kummankin kotona lauleltiin vähän lemmenlurituksia ja etsittiin kaveria! Saagan omasta blogista voi käydä myös katsomassa Saagan ja Oskarin kuvia ja Saagan kuulumisia! Joten nyt meillä sitten jännätään vauvauutisia oikein kaksin verroin! :) Ja kyllä näitä on odotettukin! :D

 Näin helliä hetkiä Oskari ja Saaga viettivät. Kuva Katja Gröning

Muuten kotona on oikein rauhallista :) Tai no rauhallista on ehkä vähän huono sana kuvaamaan meidän menoa! Kun vihdoin illat on pimentyneet ja viilentyneet... Taas on syysrallikausi aloitettu! On siinä menoa ja meininkiä kun meidän lauma ottaa ja rallaa peräkanaa olkkarista eteiseen, eteisestä työkkäriin ja siitä taas olkkarin kautta makuuhuoneeseen!

Kääpiöparta-agama Pätkis

Kaikenkarvainen perheemme sai viime maanantaina uuden perheenjäsenen.

Tätä on harkittu jo n. 5 vuotta ja vihdoin se tapahtui! Eli pieni Kääpiöparta-agama (luultavammin tyttö) muutti meille asumaan. Hän sai nimekseen Pätkis. Ihan uutta tämä herppeilyhän ei meille ole, sillä Leopardigekkomme Geke ja Kismet on jo 7-vuotiaita. Viime kesänä tyhjensimme vähän vajaa 300 litraisen akvaariomme ja se on tuossa tyhjänä odotellut talven yli mitä päätämme sille tehdä. No nyt oli sitten Pätkiksen aika :)

Pätkis tuli suoraan kasvattajalta 8-viikon ikäisenä. 6-viikkoa näille olisi luovutusikä, mutta kesälomareissujemme vuoksi sovimme hakevamme pienen kotiin vasta 8-viikkoisena. Todella seurallinen ja käsittelyyn tottunut otus tuo on ja ruokahalu on käppänöille tyypillinen, eli HYVÄ! Tänään pieni loi ensimmäisen kerran nahkansa :)

Onhan tuo aika otus, painoa on huimat 22g! Karvakakarat on aivan ihmeissään, että mitä sinne akvaarioon on oikein ilmestynyt! Tosin taitaa sirkat kiinnostaa enemmän ;) Siinähän tuo eroaa noista leosgeista, että on päiväaktiivinen eläin ja todella seurallinen :)

Tässä vielä pari kuvaa meidän söpöläisestä (niin juuri söpöläisestä ;) )

Elrond tuli ja vei sydämemme!

Nyt on naurun täyteinen viikonloppu Berliinissä takana! Koska loppujen lopuksi Berliiniin tutustumiseen jäi vain yksi päivä niin käytimme sen Merjan kanssa tehokkaasti! Kävimme tietysti Berliinin eläintarhassa tutustumassa noihin vähän isompiin kissasukulaisiin :)

Leijonat olivat (tietysti) upeita ja näimme myös mustan pantterin <3, gebardin ja monen monta muuta pienempää kissasukulaista. Jääkarhuja, bingviineitä, bandan, virtahepoja, gorilloja jne. Ja mitäpäs reissu olisi ilman shoppailukierrosta! Viikonloppu oli kyllä todella hektinen. Lähdöt oli aikaisin ja päivät pitkiä, mutta kyllä reissu oli kyllä todella mahtava irtiotto arjesta. Ja palkinto siitä kaiken vaivan arvoinen ;) Sillä tätä on odotettu todella pitkään, etsimmehän poikaa pidemmän aikaa. Maaliskuusta asti olemme viestitelleet kasvattajan kanssa ja kyllä oli vatsanpohjalla pieni (tai ei niin pienikään) innostuksen tunne ja jännitys, kun vihdoin eilen odotimme "sinisen unelmamme" saapumista lentokentälle! Mukanamme toimme siis ihanan pienen suuren sinisen miehen :) Hän on Elrond Sirkad*PL (NFO a 24). Pojalla on piiiiiitkä häntä ja suurensuuret korvat, sekä mahtavat tassut, pitkä profiili, selkä ja korkeat jalat! Ja luonne on kertakaikkisen mahtava! Vaikka ympärillä oli lentokentällä eilen paljon hälinää ja kasvattaja antoi pojan ihan vieraaseen syliin (näimme pojan "livenä" vasta eilen kentällä) poika tukeutui heti omiin uusiin ihmisiinsä :) ja sulatti meidän sydämet lopullisesti! Kun lopulta eilen lennon ja kotimatkan jälkeen saavuimme meille kotiin kävi poika reippaasti asioillaan ja söi masun täyteen ja sitten pitikin jo leikkiä ja komentaa "mummia ja mammaa". Palkintona hyvästä palveluksesta saimme Merjan kanssa kumpainenkin hurjat hurinat ja suukkoja! Kaikki tämä pitkän matkan jälkeen, vieraassa maassa, vieraiden ihmisten kanssa, vieraiden kissojen tuoksuissa ja äänissä. Elrond ei ollut moksiskaan! :D Vähän sydämestä kirpaisi, kun Merja vei meidän pienen suuren miehen aamulla mukanaan Ouluun, mutta siellä Elrondia odottaa mahtava sijoituskoti! Poika muuttaa tänään Emmin luokse asustamaan ja pääsee omaan kotiin! Parin viikon päästä sitten lähdetään meidän pojan kanssa näyttelyyn harjoittelemaan. Onhan tuo toki nyt hassussa iässä. Kaikki on vähän "liian pitkää" PAITSI turkki, mutta on kuulemma kovasti hitaasti kehittyvää linjaa joten odotamme innolla mitä pojasta isona kasvaa :) Kiitos kovasti Emmi, että annat meidän pojalle kodin! :) Basia! Thank you so much for our blue angel! He is perfect and we love him SO much! :)