4,5 viikkoa vauvaenergiaa!

Ulkona paistaa aurinko, pesässä tuhisee onnellinen kissaperhe ja itselläni on pieni kesälentsu. Mikä siis parempi tapa levätä kuin istua pesässä, makoilla pentuhuoneen sohvalla ja ihastella pienten kasvavaa pentuenergiaa?

Enni ja Unna on löytäneet ihanan yhteishuoltajuuden. Enni kiepsahtaa Unnan viereen pesään ja siellä sitten maataan sekalaisessa kasassa pentujen kanssa. Liiallinen pissatuskin on loppunut ja vauvat saavat käydä useimmiten ihan itse laatikolla.

Vauvat on mahdottoman suloisia ja aikamoisia syliotuksia! Vauhtia löytyy joskus niin paljon, että "mummia" vähän hirvittää. Varpaaseen olisi mukava yrittää upottaa hampaat ja muutenkin kokeilla rajojaan. Ruoka maistuu jo lautaselta kaikille. Niin ja vessaan osataan tehdä isommatkin hädät :) Pimu on myös reipastunut hurjasti jo nyt ja neitokainen kiipeää syliin usein tutkailemaan maailmaa. Vielä mahtuvat kaikki 5 syliin samaan aikaan. Saa nähdä kuinka pitkään!

Eilen aamulla Ellen massu oli vähän sekaisin. Noh, ei siitä tarvinnut olla huolissaan. Tyttö oli pirteä ja maito maistui. Elle kun on ollut aina ensimmäisenä ja viimeisenä ruokalautasella, joten ei mikään ihme. Sitten illalla Unnan maha meni ensimmäistä kertaa näiden vauvojen aikana aivan kuralle! Unna oli vähän jopa naatti ja vauvojen painotkaan ei oikein nousseet. No sitten lisämaitoa nassuun ja Unnalle vähän massulääkettä sekä loput maidot. Kävin yöllä 2h välein tarkkailemassa tilannetta ja totesin huolestuneeni turhaan. Unna on reipas oma itsensä ja vauvat ylivilkkaita (siis normaalitila). Jotenkin yöllä kaikki tuntuu vaan niin lohduttomalta. Pienten painot on nousseet, vauhtia löytyy ja jätöksetkin on sopivan kiinteitä.

Eilen myös Ellen omat ihmiset kävivät tyttöä katsomassa. No eihän tätä neitoa voi vastustaa :) Elle on löytänyt siis myös kotinsa ja kaverina tytöllä tulee olemaan isosiskopuoli Ruusu-pentueesta Maisa.

Ensi viikon aikana pienten tila kaksinkertaistuu ja sitten pikkuhiljaa lähdetään totuttelemaan koko huoneeseen! Vielä eivät vauvat ole keksineet kiivetä pentupesän päälle (pesä on kankainen kevythäkki, jota pitkin pääsee kätevästi ylös) joten kiire ei ole lisätä vauvojen tilaa.

Sitten vielä näyttelyuutisia ja onnitteluita! Pioni-pentueen Samu (Sword Dance) oli eilen näyttelyssä oman ihmisensä Marian kanssa. Samu valmistui hienosti Premioriksi! Onnea Samu ja Maria PR-tittelistä! Samalla reissulla oli Ruusu-pentueen Helmi (Love's Gift) nuorten luokassa ja tyttö sai mahdottoman hienot arvostelut! Ex1 oli tulos ja se mistä olen mahdottoman ylpeä on tytön käytös :) Helmi venyi hienosti ja antoi tuomarin kopeloida. Onnea Helmille ja Arjalle hienosta näyttelypäivästä ja arvostelusta! :) Saaga kertoilee omassa blogissaan Helmin näyttelyreissustakin.

Loppuun meidän kissaperhe pesässään, eli Unna ja Enni sekä kaikki vauvat sekalaisessa kasassa

Sekä Enni & Elle ja sisarusrakkautta!

4 viikkoa menoa ja meininkiä!

Aika menee niin kovin nopeasti! Nyt on jo melkein Elokuun puoliväli ja lapsukaiset ovat jo 4-viikkoa isoja!

Pieniltä löytyy jo vauhtia ja vaaratilanteita. Pesän verkkoseiniä kiivettäisiin ylös kovaa vauhtia! Pesässä ei pysyttäisi sitten enää ollenkaan, paitsi nukkumassa ja mamman tissillä. Muuten kirmataan kovaa vauhtia pesän edustalla, kiivetään kasvattajamamman syliin ja purrrrraaan hurjasti varpaita ja sormia. Kovasti yritän kieltää pieniä, mutta eiväthän nämä kieltoja usko! Sitten katsotaan pienillä ja viattomilla silmillä mummia "vähän vaan maistoin".

Kiinteitä ruokiakin on jo maisteltu. Toissa iltana kilpsuneiti tuli oma-aloitteisesti maistamaan Unnalle pesän eteen tarjottua emonmaidonvastike / kanajauhelihamössöä. Pian Elle oli myös syömässä hurjasti muille muristen ruokaa. Sara maistoi vähän sormenpäästä, kuten myös Pimu. Pikkumies veti päänsä pois ja lähti Unna-mamman tissille. "Missä on oikeaa ruokaa? Tahdon MAITOA". Noh pojalla selvästi paino nousee pelkän maidon voimalla, joten aloitellaan omaa tahtia ruuan syöntiä :) Eilen ja tänään Pimu ja Sarakin löysivät tiensä lautaselle, mutta ei meidän "pieni punainen" ;)

Myöskin vessassa osataan jo käydä :) Pissejä on kaikki jo tehneet, mutta isompaa hätää sinne ei ole vielä tullut. Eiköhän sekin tule sieltä pikkuhiljaa, kun ravintokin alkaa olla kiinteämpää! Enni ja Unna kilvan kuitenkin vieläkin hoitavat tuota vessa-asiaa pieniltä. Olenkin nyt vähän rajoittanut Ennin pääsyä huoneeseen, kun siellä vessassakin pitäisi ihan itse oppia pienten käymään!

Aikamoisia vauhtimimmejä ja jätkänpätkiä ovat nämä vauvat! Sara ei malttaisi kävellä ollenkaan, kun pesässä pitäisi vaan rallata ja hyppiä! Pimu on ehkä vähän enemmän omiin oloihin vetäytyvä, mutta sehän vaan tarkoittaa sitä, että minun on tehtävä vähän enemmän töitä Pimun sosiaalistamisen eteen. Kuitenkaan Pimu ei missään nimessä ole siltä ujoimmasta päästä! Pimulle kuitenkin toivon löytyvän kodin, missä tyttö ei ole ainoa kissa. Itseasiassa nämä kaikki ovat sen verran vilkkaita ja sosiaalisia, että kaipaavat kissakaveria!

Tänään sitten meillä kävi ensimmäisiä vieraitakin :) Iskä-Oskarin oma ihminen Katja ja Oskarin kasvattaja Suvi kävivät meillä turisemassa (aika menikin todella nopeasti!) ja vauvoja katsomassa! :) Kiitos Suvi hyvästä kääretortusta! En varmasti muistanut kiittää :) Ja kiva kun kävitte! :D

On meillä sitten hauskojakin uutisia! Tai no hauskoja ja hauskoja ;) Meidän Ellellä on molemmissa takajaloissa ylimääräiset varpaat. Varpaat on samoissa kohdissa, kun etutassuissakin kannusvarpaat ovat. Eivät nuo elämää haittaa, mutta Elle lähtee lemmikiksi ja rekisteröidään sääntöjenkin mukaan "ei kasvatukseen". Itseasiassa huomasin nämä jo viime viikolla ja siitä saakka ne on hymyilyttäneet joka kerta kun tytön ottaa syliin :) Oikeastaanhan tuo on vika, mutta toisaalta Ellellä on jotain enemmän kuin muilla :) Arvatkaapa monesti olen laskenut muiden pentujen ja omien kissojen varpaat näiden löytymisen jälkeen? ;) Elämää ne eivät tule haittaamaan millään tavalla!

Uusia kuvia tulee huomenissa kotisivuille :) Kilpparineiti ja pojankloppi ovat löytäneet nyt omat kotinsa ja ihmisensä! Molempia tullaan varmasti näkemään näyttelyssäkin! Molempien omat ihmiset varmasti julkistavat tiedon pian ;) Myöskin Ellen tuleva oma perhe tulee tyttöä lauantaina katsomaan ja mikäli heidän mielestään Elle on yhtä hurmaava kuin kuvissa niin  Elle on myöskin varattu. Ellellä onkin sitten kaverinaan Maisa edellisestä pentueestani. Saraa tullaan katsomaan ensi tiistaina ja tilanne on sama. Mikäli neiti hurmaa omat ihmiset samalla tavalla, kuin kaikki muut ketkä tänne tulee, niin myöskin Saralla on oma koti! Eli näin ollen vain Pimu etsii varmasti omaa kotia. Kilpsun ja poitsun omat kutsumanimetkin tässä varmasti pian täsmentyvät!

Loppuun vielä "ilmakuva" pesän edustan touhuista! Eihän tästä naamoja näe, mutta Sara on Unnan kanssa lautasella syömässä. (eihän lautasella tarvitse seistä, kun tissilläkin makoillaan...) Elle haistelee leluhiirtä (Kiitos Katjalle ja Oskarille!), kilpparineito on pissillä, poitsu on jo käynyt pissillä ja on hyppäämässä pahaa aavistamattoman Pimun kimppuun!

Ennin ja Saagan suunnitelmatkin ovat vähän muuttuneet ja niitä päivitellään kotisivuille pikkuhiljaa :)

Jo 3 viikkoa isoja kissoja!

Niin se aika menee! 3 viikkoa elämää takana :) Unnan nisätulehduksesta taidettiin selvitä säikähdyksellä ja vauvat kasvavat taas entiseen tapaansa. Pari päivää pienten painot nousi todella hitaasti ja Unna oli todella naatti. Maanantaina näytti siltä, että kuume lähtee uudelleen nousuun. Unnalle ei oikein ruokakaan tahtonut maistua. Onneksi kipulääke laski taas kuumeen ja ruokaakin alkoi kadota entiseen tapaan kiposta. Tulehtunut nisä on ollut maanantaista asti aivan pehmeä jo, joten pahin on ohitse. Nyt vihdoin viime yönä tuntuu, että painoa on tullut aivan entiseen tapaan. Vaikka meillä hyvin tyytyväisiä vauvoja on ollut muutenkin.

Vessaa ei pienille vielä tarvitse laittaa. Yksikään vauvoista ei ole vielä edes tullut pesän laidan yli! Unnalla riittää maitoa ja pissityskin hoituu kahden mamman voimin. Joten vauvoilla ei tunnut olevan kiire mihinkään! Muutenkin ovat lähteneet liikkeelle hitaammin kuin kaksi edellistä pentuetta. Motoriikka kuitenkin kehittyy huimaa vauhtia ja pikkuhiljaa takajalatkin lähtee kantamaan. Ei tosin aina ja kaikilla, mutta eteenpäin mennään silti :) Kuitenkin pestään omia ja vähän kaverinkin tassuja, purraan huljasti kun leikittää ja tassutellaan tyytyväisinä. Pikkuisen on tänään kurkittu pesän reunan yli, joten ehkä sitä huomenna jo uskaltaisi katsoa miltä se maailma näyttää :) 

Olen jo virittänyt pesän ympärille uuden Zooplussalta tulleen pentuaitauksen. Huomenna kun vielä laitan alareunaan pahvit, että ei turhaan työnnetä pieniä päitä aitauksen raoista. Meillä tuo pienten maailma pienenee hyvin hidasta tahtia. Ensin tila kaksinkertaistuu, sitten siitä vielä kaksinkertaistuu ja kun kaikki varmasti osaavat käydä pissillä ja mielellään jo vähän syödäkin itse niin sitten lähdetään kokeilemaan koko huoneen valloitusta. Koko asuntoon pienet pääsevät sitten n. 7-8 viikon ikäisinä. Ja silloinkin vielä vähäksi aikaa kerrallaan. Unna kun on sitä mieltä, että vauvojen on parempi tutkailla maailmaa mamman valvovan silmän alla niin turha on stressata myöskään mammaa :)

Luonteetkin alkaa pieniltä tulla esiin. Kaikki ovat kyllä todella ihmisläheisiä ja uteliaita pieniä kissoja :) Mustavalkea Pimu tyttönen on ehkä eniten oman tiensä kulkija, mutta nukahtelee kyllä tyytyväisenä syliin nukkumaan. Kaikki oikeastaan viihtyvät sylissä. Varsinkin Sara ja Tara, jotka tulevat heti pesän reunalle notkuman kun tulen huoneeseen ja sitten pitää kiivetä syliin :)

Joten tällä hetkellä kaikki hyvin ja jatkamme pienten kanssa kävelyharjoituksia :) Päivän söpöstelykuvasta vastaa Sara, meidän tyytyväinen köllöttelijä :) Kaikista pienistä on päivitetty uudet kuvat ja niitähän pääsee katsomaan tutusti kotisivujen kautta Pennut välilehden kautta.

Ei niin hyvää, ettei jotain huonoakin...

Viime yönä Riihimäellä oli kamala ukkonen! Kävin Unnaa ja vauvoja katsomassa puoli yhden aikaan yöllä ja silloin kaikki oli kunnossa. Unna oli syönyt ja käynyt vessassa ja oli aivan pirteä! Mamma oli imettämässä vauvojaan.

Aamulla Nuppu herätti minut 06.30, kun siitä könysin ylös niin jotenkin Enni oli levoton ja haki minua pentuhuoneelle. Ajattelin, että Unna on päättänyt siirtää pennut ukkosen myötä. Tulin pentuhuoneeseen ja löysin Unnan kuumeisena ja veto aivan poissa pesän vierestä. Kiireesti sitten tietysti tarkistamaan vessan jätökset, vuotaako kohdusta jotain, onko kohtu tulehtuneen ja kipeän oloinen. Ei ollut, mutta seuraava tarkastelun aihe kertoikin sitten syyn kuumeeseen. Unnan oikeanpuoleinen ylimmäinen nisä oli aivan kova ja kipeä. Maitorauhastulehdus, tai ehkä paremmin nisätulehduksena tunnettu.

Eipä siinä muu auttanut kun ottaa puhelu päivystävälle eläinlääkärille ja toivoa, että päästään heti Unnan kanssa lähtemään. Sillä välin Unna kipeänäkin kiipesi pesään imettämään. Meidän supermamma <3 Tuosta nisätulehduksesta kun ei sinänsä ole haittaa vauvoille, vaan nisä pitäisikin saada lypsettyä tyhjäksi! Enni, joka siis on muutenkin löytänyt taas elämäntehtävänsä vauvojen kanssa, kävi pissittämässä vauvat. Kun pienet jäivät tyytyväisenä lämpimään pesään uinailemaan lähdin todella kuumeisen mamman kanssa ajamaan tuhatta ja sataa kohti Hämeenlinnaa. Tulihan siinä pieni ukkosrintamakin vastaan, mutta onneksi siitäkin selvittiin :)

Unna oli eläinlääkäriin päästyämme yllättävän virkeä. Tyttö antoi todella reippaasti tutkia itsensä ja eläinlääkäri kävi tietysti kaikki mahdolliset syyt läpi. Samaan tulokseen päädyttiin. Nisätulehdus. Kuume oli mammalla 41,3, joka siis on kissallekin todella korkea! Unna sai kipulääkettä ja antibioottipistoksen. Ja kissaa on siis jo noin korkealla lämmöllä viilennettävä (kiva näillä helteillä...) Onneksi autossa on ilmastointi ja sain auton melko viileäksi kotimatkalle. Unna rauhoittui siitä selvästi ja alkoi piristymään. Kotiin päästessämme tytöllä oli jo todella kova kiire pesään ja pentujen luo. Kun ensin vähän putsailtiin massua ja tassuja niin tyttö asettui nätisti vauvojen kanssa pesään imettämään.

Vauvoilla on noussut tänään vähän huonommin paino ja kaikki saivat nyt illalla vähän lisäruokaa. Unna on syönyt taas normaalisti ja kuume on laskenut. 10 päivän antibioottikuuri, kipulääkettä 3 päivää ja nisää pitää hautoa lämpimällä ja tarvittaessa lypsää tyhjäksi. Onneksi siellä ei mätää ole ja vauvat saavat imeä aivan normaalisti. Onkin parempi, jos sen saisi imemällä tyhjäksi eikä tarvitsisi lypsää kipeää tisua.

Unna ressulta kun on tullut maitoa 7 vauvan tarpeisiin. Nämä eivät mitenkään pysty kaikkia nisiä tasapuolisesti tyhjentämään niin nopeaa tahtia! Varsinkin nuo kainalotisut ovat vähemmällä käytöllä, kun ainoastaan (Iso-) Arska on niihin mieltynyt. Siihen kun lisätään tämä helle niin pitihän se arvata, että jotain voi sattua. Onneksi huomasin asian todella ajoissa ja pääsimme lääkäriin 40min sisällä siitä :) Iso kiitos Hämeenlinnan kaupungin päivystävälle eläinlääkärille!

No toivotaan, että maidontulo ei tästä lopu. Onneksi 3 viikon rajapyykki lähestyy ja sitten voi aloitella tarvittaessa niiden kiinteiden opettelua :) Enni tosiaan on löytänyt taasen elämäntehtävänsä, joka on hoitaa vauvoja ja olla keinoemo! Enni on käynyt tasaisin väliajoin pissittämässä vauvat ja vähän pesemässä Unnaakin, että Unna voi keskittyä paranemiseen ja imettämiseen :)

Olen kyllä niin ylpeä Unnasta ja omasta keinoemostani Ennistä (The Wauva).

Iloisempana asiana olin äitini kanssa perjantaina viettämässä ihanan päivän Suomenlinnassa! Aurinko paistoi ja meri oli tyyni :) Äiti on asunut Suomenlinnassa lähes koko lapsuutensa ja nuoruutensa. Äiti oli 3 vanha heidän muuttaessaan Suomenlinnaan vuonna -43. Siitä aina vuoteen -60, jolloin äitini ja isäni menivät naimisiin, äiti on Suokissa asunut. Meillä oli kaunis päivä ja oli kiva kävellä äidin kanssa ja jutella ja muistella! :D Kun oli pikkutyttö kävimme siellä vuosittain ja nyt emme ole moneen vuoteen yhdessä Suokissa käyneet.

Lisäksi toisaalta iloisena asiana nämä helteet! Ihanaa, että kesä viimein alkoi :) (ei niin ihanaa, että Unna sai nisätulehduksen)

Vauvat voivat muuten hyvin, motoriikka kehittyy hurjaa tahtia :) Nyt jo pestään vähän omia ja kaverinkin tassuja. Purrrrraaan hurjasti kaveria ja vähän heilutellaan tassuja ja painitaan. Istutaankin vähän horjuen ja kävelyä opetellaan kovaa tahtia. Ihan ei aina takatassut tahdo pitää, mutta hännät on somasti ja terhakasti pystyssä! :) Kehrätään silityksestä ja muutenkin söpöillään mummille oikein urakalla! Unnan lapset kun on ihmisläheisiä olleet aina ja nämä eivät todellakaan ole poikkeus! :) Ihania pieniä! Niin ja Lady on saanut uuden kutsumanimen. Tyttö on tällä hetkellä Sara ja saa ollakin siihen saakka, kunnes omat ihmiset löytävät tytölle hyvän nimen (saanko pitää tytön? ;) )

Tahdon vielä onnitella edellisen Ruusu-pentueemme isipappaa Hemmoa! Hemmo on tänään valmistunut Surokin näyttelyssä GIC:ksi! Isosti onnea isukille! :)

Lopuksi kesäinen merimaisema Suomenlinnan valleilta kuvattuna ja Enni-varamamma vauvoja hoitamassa :)

2 viikkoa elettyä elämää

Taas on yksi viikko mennyt aivan hujauksessa! Vauvat on kasvaneet hurjasti, silmät on kaikilla avautuneet ja motorisia taitoja kehitellään kovaa vauhtia :) Tuntuu hurjalle, että nuo pienet otukset jotka nyt vapisevin ja horjuvin askelin möngertävät eteenpäin, voivat käydä jo ihan itse pissillä viikon päästä! :) Nyt kun tuo eteneminen on vielä aikamoista mönkimistä! Silti joka päivä vauvoista huomaa enemmän ja enemmän kehitystä :) Toisaalta näiden vauvojen kanssa tuntuu, että lähdetään liikkeelle hiukan hitaammalla tahdilla kuin kaksi edellistä pentuetta. Voi johtua siitä, että vauvoja on vain se 5 joten Unnalla riittää aikaa kaikille enemmän ja tissipaikkojakin on ruhtinaallisesti! ;)

Kaikilla pienillä painonnousu hidastui vuorokaudeksi siinä vaiheessa, kun silmiä availtiin. Kuitenkin paino on koko ajan ollut nousussa ja vauvat on olleet ihan tyytyväisiä, joten lisäruokaa ei ole tarvinnut todellakaan antaa! :) Varsinkin pikkuneiti Ladyllä paino nousi parinakin päivänä todella vähän, nyt kuitenkin otetaan jo taas kovaa vauhtia muita kiinni :) Ladyllä paino nousikin vain 70g, mutta kaikilla muilla ollaan lähempänä 100g nousun kanssa. Ehkä tässä pikkuhiljaa uskaltaa huokaista helpotuksesta.

Unna viihtyy pesässä, vaikka onkin kuuma. Mamma on halunnut vähemmän jaloittelemaan tuonne toiselle puolen näiden vauvojen kanssa. Siellä käydään vaan pikaisesti piipahtamassa ja toteamassa, että "aha, kaikki paikallaan" ja sitten pitääkin tulla jo vauvoja hoitamaan. Nytkin tuossa vieressä kuuluu pesästä tyytyväinen pieni kehruu <3

Rontti läksi tänään illansuussa kohti Oulua ja omaa kotiaan. Enni muisti taas miksi sitä kiimaa EI pidä aloittaa. Ennin mielipide poikakaveriehdokkaasta on suorastaan painokelvotonta... Siivottuna se menee suunnilleen näin "....... pahan hajuinen nilkki, painu ........ ja pysy siellä" Sen sijaan Enni löysi taas sisältään emon ja nyt tytön pitääkin päästä ihmis-äiskän kanssa vauvoja katsomaan ja kyllä niitä voisi vähän pestäkin <3 Saa nähdä odotellaanko tässä nyt sitten kiimaa se 8-9 viikkoa milloin Enni aloitti viimeksikin vieroittamaan Unnan pentuja.

Lisäksi saimme tänään Jättiksen uurnan kotiin. Jättis on nyt kotona, minne Jättis kuuluukin. Uurna on Lakun uurnan vieressä. Nyt on rauhallisempi olo.

Vauvoista on tänään julkaistu 2-viikkois yksittäiskuvat. Yhteiskuvia ei ole, sillä en tosiaan tahdo käyttää salamaa nyt kun silmät ovat juuri avautuneet. Ensi viikolla sitten taas :) Pienillä ei ole vielä mitään statuksen kohdalla siitä yksinkertaisesta syystä, että ovat vielä niin pieniä ja tytöt ovat tarkkailussa josko jostain/joistain tytöstä tulisi aikanaan emoja itsekin ja pojankin suhteen on mietintämyssy päässä...

Lopuksi vielä kuitenkin yksi kuva kasvavasta kasasta ja meidän pikku-musta "Pimu" söpöilee :)

Kuulumisia pentupesän ääreltä!

Niin se aika kulkee nopeasti! Vauvoilla on ikää jo 1,5vk! Silmät alkaa avautumaan. Ladyllä ja kilpsutytöllä eli Taralla on silmät jo kokonaan auki. Meidän poitsu on saanut silmät jo puoliväliin asti auki ja Elle raottelee silmiään pikkuhiljaa. Ainoastaan Pimu on päättänyt pitää silmänsä visusti kiinni. Maitobaarilla ei silmiä kuulemma tarvitse ;)

Painot nousee hyvää tahtia. Ladyllä painonnousu hidastui pariksi päiväksi silmien avaamisen jälkeen, mutta nyt otetaan taas kovaa vauhtia kiinni :) 300g menee rikki jollei tänään illalla niin viimeistään huomenna aamulla ainakin Sunnyllä (Myös poitsuna ja Arskana tunnettu) ja ehkä myös kilpsulla (eli Tara)

Kun pieniä punnitsee tai muuten käsittelee niin entisen hätääntyneen "miu, minne jouduin, missä on tissi" sijasta minua katselee kaksi tähtisilmää. Eihän nuo kai kovin pitkälle vielä näe, mutta jotain varjon ja valon leikkiä kuitenkin.

2-viikkoiskuvia siis tulee, mutta rajoitetusti. Salamalla kun en nyt tahdo pieniä häikäistä vaan kuvat otetaan ihan ilman salamaa. Sepä vasta mukavaa onkin kun päät kääntyy nopeammin kun ehdit kissaa sanoa!

Joten pentuhuoneessa kaikki hyvin :) Aivan ihania pieniä ja Unnaa parempaa emoa ei vaan voisi toivoa! Toivottavasti Unna periyttää tyttärilleen tätä mahtavaa luonnetta ja emon lahjoja :)

Oikeastaan ihmettelen ainoastaan sitä, että Unna on niin mahdottoman hyvässä kunnossa vieläkin synnytyksen jälkeen. Tyttö saa jopa vähän painoa lisää... Turkkikaan ei ole vielä ihan niin massiivisesti tipahtanut! Ja tässä kohtaa koputetaan puuta. Eiköhän tyttö vielä ehdi muuttua ennen kuin meille ensimmäiset pennunkatsojat tulevat pentujen täytettyä 4 viikkoa...

Tänään saimme sitten myös vieraita Oulusta saakka. Enni on vähän kiikun kaakun sen kanssa, että aloittaako kiiman vaiko ei. Sattui niin sopivasti, että tästä juuri meni kyyti kohti Helsinkiä ja ensi viikolla takaisinpäin (Kiitos taas tuhannesti Riikka & perhe) joten Rontti-poika tuli kyläilemään ja katsellaan josko Enni sitten vaikka tästä todella innostuisi :) Kaikki sormet, varpaat ja hännät saa pitää ristissä!

Pahin shokki, jonka Jättiksen äkillinen kuolema aiheutti, alkaa olla ohi ja taas jaksaa hymyillä :) Ikävä on ikuinen ja välillä aina tulee jotain pientä, joka muistuttaa pojasta, mutta onnelliset muistot alkaa vallata alaa. Jättiksellä oli kuitenkin hyvä ja pitkä elämä!

Lopuksi kesäinen Rontti (6,6kg laiheliini) ja vähän hämärä kuva vauvoista :) Huomatkaa kilpsun tähtisilmät ;)

Ensimmäinen viikko pientä elämää takana

Täällä yritän kovasti ymmärtää mitä on tapahtunut. Jättiksen poismeno kun tuli jotenkin niin kovin äkkiä.

Surun keskeltä löydän itseni istumassa taas pentupesän ääreltä katsomassa ja ihmettelemässä näitä 5 pientä elämänalkua, jotka pesässä möngertää :) Ja siis nimenomaan möngertää! Pienillä ei ole vielä silmät auki ja eteenpäin mennään kovasti mönkien. Yleensä kohde on Unna-mamman tuoksuinen maitobaari... Tämän elämän ihmeen äärellä surukin vähän helpottaa.

Kaikki pienet ovat saaneet vähintään 100g ensimmäisen viikon aikana. Itseasiassa painonnousut on olleet syntymäjärjestyksessä: 118g, 124g, 109g, 111g ja 121g. Joten Unnalla riittää maito hyvin ja mamma viihtyy taas pesässä vauvojen kanssa. :) 

Pienillä on massut soman pyöreät ja usein vauvat nukkuvatkin tyytyväisinä ja rauhallisina Unnan pestessä vieressä itseään. Välillä mamma käy jaloittelemassa tässä pentuhuoneessa. On toki viileämpääkin nukkua muualla kuin pesässä, mutta pienestäkin ininästä Unna käy tarkistamassa tilanteen. Ruoka maistuu Unnalle hyvin ja mamma voi muutenkin aivan mainiosti! Kerrankin Unna ei näytä heti synnytyksen jälkeen ihan niin "luuskalta" kuin edellisten kahden seitsikon aikana! 

Joten vauvahuoneessa kaikki hyvin :) Nepo-isoisoisovaari on käynyt tarkistamassa tilanteen lauman johtajalle sopivalla arvokkuudella. "Kato siellä on taas noita marsuja, kai niitä voi sitten kohta pestäkin kun ovat vähän isompia" "huomasitteko, että täällä huoneessa on muuten tätä I H A N A A mammakissojen RASVAISTA kuivaruokaa?" "ihan vähän voin maistaa sitä, varmuuden vuoksi, ettei vaan ole mennyt vaikka pahaksi"....  Nuppu on myös sännännyt huoneeseen pariinkin otteeseen. Pentupesän edessä on lakana, joten sinne poika ei ole nähnyt vielä. Mutta Nuppumaiseen tapaan poika juoksee huoneen keskelle ja sihisee jokaiseen ilmansuuntaan. Varmuuden vuoksi, jos huoneessa on vaikka hirviöitä! 

Enniäkin huone kiinnostaa kovasti. Selvästi äidinvaistot alkavat taas heräämään, viimeksihän tyttö alkoi hoitamaan vauvoja antaumuksella 4 viikon jälkeen. Tällä kertaa nuo vaistot ovat enemmän pinnassa. Tässä odotellaan Ennin kiimaa alkamaan, joten ehkä tuo pillerittömyyskin auttaa vaistojen kehittymiseen. Vielä kuitenkin vähän huone jännittää ja Unna-mammalle pitää pikkusen sihistäkin. 

Kassua kiinostaisi, mutta tuota koheloa ei todella voi päästää pentujen lähelle ennen kun pysyvät omilla jaloillaan! Muita ei oikeistaan edes kiinnosta! Nukis on vaan pettynyt, kun ihmis-äiskä katoaa siihen pahan hajuiseen huoneeseen. Voi niitä sitten pestä, kun osaavat itse käydä hiekkiksellä. Siihen saakka pennut on Nukiksesta aika PYH! Nejo taasen ei oikein osaa käsitellä asiaa. Parempi pysyä kaukana vaan...

Isot kisut eivät ole oikeastaan etsineet Jättistä. Ihan kun kaikki käsittäisi, että kohtaus oli paha. Kuitenkin sen lähes kaikki kissat näkivät. Ensimmäisen yön kaikki kisut olivat lähellämme sängyssä lohduttamassa, mutta viime yönä palattiin omille nukkumapaikoille makuuhuoneessamme. Enni ja Nukis eivät tietysti  voi nukkua ihmis-äidistä metriä kauempana... 

Lopuksi pakollinen söpistelykuva by pikkumies Sunny Prince :) Kaikista pienistä on tänään laitettu 1-viikkoiskuvat. Kuviin on linkit kotisivujen Pennut välilehdellä. Kuvat löytyvät painamalla pienten nimiä.

Lisäksi tahdon vielä onnitella Pioni-pentueen Velmua! Velmu oli viime viikonloppuna Porin näyttelyssä ja sai lauantaina ja sunnuntaina hienosti sertinsä. Ollen vielä lauantaina VP- eli värin paras! "Mummi" on aivan mahdottoman ylpeä Velmusta! Onnea Velmulle perheineen! :)

Lisäksi meidän kauniista mammasta pari kuvaa :)