Uusi alku ja uusi aika!

Edellisestä postauksesta on ehtinyt kulua jo pari vuotta, eikä paljoa ole välissä ehtinyt tapahtua. Edellisten pentueidemme emo Unna on steriloitu ja mamma on viettänyt onnellisia (ja pyöreitä) kastraattipäiviä jo reilut 1,5-vuotta! Unna ehti olla emo kaikkiaan 4 pentueellemme, joista ensimmäiset täyttivät jo 6-vuotta kesäkuun puolivälissä. Uskomatonta!

Muutoin laumamme on entisellään. Nuppu täytti toukokuussa 13-vuotta, Nukis ja Nejo ovat jo melkein 11,5-vuotiaita, Kassu on ehtinyt 9-vuoden ikään ja Unnakin on jo 8! Tosiaan oma kasvattimme Enni 6-vuotias ja edellisestä pentueestamme kotiin jäänyt Iinakin jo 2,5-vuotias.

Ja juuri Iinan kanssa kissalamme taru on nyt saamassa jatkoa. Iina tapasi toukokuun alussa komean tuontipoikamme Peikon, kun olimme odotelleet Iinan kiimaa jo lähes 11 kuukautta! Tapaamisen ei voi sanoa olleen rakkautta ensi silmäyksellä. Peikkoa vähän pelotti sihisevä tyttö ja Iinan mielestä Peikko haisikin ihan vieraalle ja pahalle! Ei ollenkaan niin kivalle, kun vaikka kotoa löytyvät kastraattipojat, jotka Iina olisi kyllä kelpuuttanut poikaystäviksi... Oli Peikko vähän hämilläänkin tuollaisesta kurisevasta tytöstä! Eikä poika heti keksinyt mitä sellaiselle pitäisi tehdä, kun Iina lopulta heltyi ja totesi ettei tässä nyt muutakaan ole saatavilla kun sellainen pahalle haiseva pojan rötväle!

Iina tutkailee mamin hupparin suojista poikakaveria...

No parin vuorokauden tutustumisen jälkeen Peikkokin lopulta keksi mitä niiden tyttöjen kanssa kuuluu tehdä ja siitä alkoi sitten loputtomalta tuntuva odottelu josko astutus olisi onnistunut!

Komea Peikko ja itsetyytyväinen ilme "onnistuin"

Iina on kaikessa hyvin erilainen, kun emonsa Unna. Iina on lempeä, huoleton ja pirskahteleva, siinä missä Unna on ailahteleva, huolehtija ja tasaisen arvaamaton. Unnalle on ruoka maistunut aina vähän turhankin hyvin, Iina on haistanut ruokalautasta ja "kiitos söin jo, on kiire tutkimaan asioita". Joten kun Iinan ruokahalu 1,5-viikkoa astutuksesta olikin mallia "söin jo koko purkillisen jäi nälkä" niin arvasin kyllä vauvoja olevan tulossa. Sitten kun 3-viikon kohdalla nisät alkoivat turpoamaan se ei tullut yllätyksenä.

Iinan odotusta on ollut hyvin erilaista seurata, kun emonsa Unnan! Unski sai jättipentueita, ja tyttö keräsi itseensäkin varmasti tarpeeksi vararavintoa. Tyttö oli hyvin ailahteleva, viihtyi omissa oloissaan ja tahtoi jopa nukkua yksin kylpyhuoneessa oman ruokakuppinsa seurassa. Unna ei todellakaan ollut varovainen valtavan massunsa kanssa ja tyttö teki jopa huimempia akrobaattisuorituksia raskaana ollessaan, kun koskaan muuten!

Iina taasen on ruvennut entistä seurallisemmaksi! Aina Iina on seurasta pitänyt, mutta on ollut enemmänkin sellainen "älä näplää, on kiire"-tyylinen tyttö. Syliin on tultu kerran illassa ja se on ollut siinä. Nyt tyttöä pitää pitää hyvänä koko ajan! Iina hakeutuu syliin ja lähelle ja komentaa kovasti pitämään hyvänä. Meidän rämäpää ja leikkiin komentelija rauhoittui jo heti raskauden alussa. Vieläkin leikitään, mutta hyvin rauhallisesti. Iinalla on selvästi kallis lasti!

Ainut negatiivinen puoli raskaudesta on ollut se, että Iina on alkanut hakea paikkaansa laumasta.  Tai no eihän se oikeastaan ole edes negatiivista, lauman kuuluu elää ja hyvin kivuttomasti tämä on mennyt.

Periaatteessa leikkaamattoman naaraan kuuluisi olla se laumansa johtaja, mutta ennen raskautta Iinalla ei ollut intressejä kivuta laumassa mihinkään. Tyttö oli tyytyväinen, kun Enni-sisko hoisi ja omat ihmiset leikitti! Joten jonkin verran sähinöitä on ollut ilmassa, kun Iina on vähän yrittänyt nostaa asemaansa! Tosin aika harmittomasti se on käynyt, niin kun kaikki muukin Iinan kanssa. Enni on edelleen lauman johtaja, sitä asemaa ei horjuteta, eikä Iina yritäkään! Enni on mukava suojelija. Mutta selvästi Iina on noussut nyt laumassa Unnan yläpuolelle ja kastraattipoikien kanssa on vähän niin ja näin. Nukiksen kainalopaikkaa yritettiin uhata, mutta siihen laittoi Enni stopin. Nukis saa edelleen etuoikeutetusti nukkua ihmis-äidin kainalossa :)

No minkä kokoista pentuetta sitten odotamme? Olen ollut oikeastaan jo alusta saakka varma, että meille on tulossa kerrankin hyvin "epä-Nenukkamainen" pentue. Eli pieni sellainen. Jo 4 viikon kohdalla arviona oli se 3-5 pentua ja nyt se on oikeastaan jopa pudonnut 2 tai 3, korkeintaan 4. Paino on noussut vajaa 1kg verran ja menemme vuorokaudella 54, eli n. 10-11 päivää synnytykseen jäljellä. Massu on pieni ja sievä ja melko tasainen. Se kylki on suurempi, jossa vauva (t) sattuvat olemaan erilaisessa asennossa. Iina viihtyy lasitetulla parvekkeella, siellä on viileää ja välillä ängetään mamin peiton sisään hurjasti hurisemaan. Aina välillä tyttö makoilee paikallaan korvat taaksepäin kääntyneitä ja häntä vispaa hurjasti. Silloin myös kylkiä pitäisi pestä. - ensimmäiset potkut tuntuu jo myös minun kättäni vasten.

Synnytyspesä laitetaan tänä viikonloppuna esille, jotta Iina saa siihen tutustua. Nyt on jo selvästi vähän katseltu paikkaa, mihin ne vauvat sitten synnytetään. Yhtään en ole tytön kanssa samaa mieltä siitä, että sopiva paikka on kirjahyllyssä kirjojen takana tai vaatekaapissa perimmäisessä nurkassa... Eihän se pesä toki kelpaa ennen kun se H-hetki koittaa, mutta on se hyvä olla esillä ja kerätä tuttuja tuoksuja.

Jatkamme Iinan kanssa seesteistä odottelua ja olemme sormet, jarpaat ja hännät ristissä, että loppuun asti kaikki menee hyvin! Pentueen tiedot on päivitetty kotisivuillemme ja sukutaulun löydät Pawpedsistä .

Saapi nähdä pystymmekö tällä kertaa vastustamaan pienen kissaneidon, tai -herran kutsua, vai kasvaako laumamme toisen sukupolven Nenukalla ja jo 6-sukupolvella kissoja edesmenneen Nepon jälkeen. Onhan tämä muutenkin todella uusi aloitus, uuden emon kanssa, uusi aika kissalassamme.

Seuraava päivitys, kun vauvat ovat maailmassa :)

Keväisiä kuulumisia

Niin se vaan kevät tulee kovaa vauhtia myös Riihimäelle. Lumet on sulaneet jo pidemmän aikaa sitten ja olemme päässeet nauttimaan keväisen aurinkoisista päivistä. Kisut ovat viihtyneet lasitetulla parvekkeellamme, siihen kun paistaa koko iltapäivän aurinko pitkälle iltaan saakka. Siellä on siis mukava auringossa köllötellä!

Vauvat ovat pian 4kk vanhoja ja pojat ovat asuneet omissa kodeissaan nyt 3 vko. Kaikki tuntuu menneen hienosti ja pienet miehet ovat vallanneet omat ihmisensä, kotinsa ja Nuuti myös vanhempien kissakavereiden sydämet! Kotiutuminen meni hyvin ihan ensimmäisestä hetkestä saakka. Kun vein pienet uusiin koteihinsa ensin vähän haisteltiin ja sitten jo rallattiin! Syötiin ja käperryttiin uuteen kotiin a-aa. Nuuti muutti tähän Riihimäelle Ennin täysveljen Samun ja Nukiksen ja Nejon sisarusten Netan ja Aapelin kanssa ralaamaan. Vili muutti Helsinkiin, Taisto ja Olle menivät samaan kotiin Espooseen :)

Iina jatkaa rallausta täällä meillä kotona! Jotenkin sitä oli aivan unohtanut miten paljon energiaa tuollaisessa pienessä kissassa on! Olimme ajatelleet Ennin olevan vielä ihan "vauva" ja ei meidän vanhuksetkaan mitään flegmaattisia ole, vaan intoutuvat rallaamaan useamman kerran päivässä. No sitten kotiin jäi Iina...

Tähän mennessä koko pentue on rallannut kotona ja sitten pienten täytettyä 3kk ovat vähitellen muuttaneet pois kotipesästä. Meillä on kotona rauhoituttu ja jatkettu elämää näiden aikuisten kanssa. Pentujen kanssa ralli kuuluu elämään ja jotenkin sitä ei ollenkaan huomaa. Nyt sitten kotona on yksi hyperaktiivinen neito, joka ehtii joka paikkaan aivan milloin tahansa ja välillä tuntuu, että tyttö on useammassakin paikassa samaan aikaan häsläämässä! Aivan ihana kissavauva siis :)

Iina ja Enni jakavat ihan omat tyttöjen juttunsa. Enni kuljettaa lelua pitkin asuntoa ja huutelee Iinaa leikkimään. Iina käy vähän härppimässä muita aikuisia ja juoksee sitten Ennin suojiin turvaan. Eipä meillä isot pojatkaan selvästi Iina pistä pahakseen. Pientä on kiva pestä ja vähän leikittääkin. Ainoastaan Unna on taasen selvästi sitä mieltä, että "hei ne muutkin pennut meni jo, mikä maksaa?". Mutta ei mitenkään niin radikaalisti kun aikanaan Ennin kanssa ja Iina ei pienistä suhinoista välitä. Ralli jatkuu toiseen suuntaan!

Tuolla tyttö nytkin rallaa meidän seniorin Nupun kanssa! Nuppu on onnellinen, kun kerrankin joku on kevyempi ja Nupulla on mahdollisuus voittaa painimatsi!

Iina täyttää tosiaan vajaan viikon päästä 4kk. Painoa on kertynyt tähän aamuun mennessä 2540g. Tyttö venyy hassusti joka suuntaan, paitsi häntä... Neito on saanut emonsa hännän ja se saisi kyllä olla pidempi! Pentukarva on alkanut vaihtumaan pään ja lapojen päältä. Kyllä nämä kasvaa vaan niin nopeasti! Iina on löytänyt myöskin oman äänensä ja on meidän muiden kissojen tapaan kova juttelemaan!

Lopuksi vielä kuva meidän pienestä kaunottaresta! Tiedän kyllä, että tytössä on vikansa, mutta meille hän on juuri täydellinen! :)

10,5-viikkoa isoja rallikissoja!

10,5 ja puoli viikkoa on ohitettu ja vauvat täyttävät pian 11-viikkoa! Enää parikymmentä päivää jäljellä pienten kanssa. Aivan uskomatonta! Tuntuu, että ihan vasta eilen pienet syntyivät ja totesin, että kun pienten on aika lähteä omiin koteihin talvikin kääntyy kohti kevättä!

Eletään siis Helmikuun viimeisiä päiviä tänä vuonna. Riihimäellä on ollut tänään 6, melkein 7 astetta lämmintä! Huomenna, jos on vielä yhtä lämmin pienet pääset töistä tultuamme hetkeksi parvekkeelle (lasitetulle) katselemaan maailmaa! 

Kaikki on sujunut mukavasti. Hieman yhtenä iltana pienillä oli massut vähän löysällä ja kaikki olivat naatteja. Taisto ja Olle oksensivat kumpainenkin, mutta jo parissa tunnissa se oli takana ja kaikki rallasivat entistä tahtia. Sen jälkeen jauheliha ei maistunut pariin päivään, joten epäilenkin annetun jauhelihan olleen jotenkin huonoa. Vaikka siis ihan pakkasesta se oli suoraan vauvoille sulatettu ja tarjottu, eikä meillä kauaa lihan anneta "vanheta" esillä. 

Toistaiseksi vauvat ovat kiltisti maistaneet kaikkia eteen kannettuja ruokia. Tästä en tosin uskalla luvata mitään! Ensimmäisen pentueemme Saaga söi meillä ihan mitä tahansa hyvällä ruokahalulla, mutta heti kun muutti omaan kotiinsa alkoi nirsoilemaan minkä ehtii! Sitten taas pikkusiskopuolensa Helmi oli meillä nirsoakin nirsompi, jota sai kantaa ruokakupille useaan otteeseen aina. No tytöt asuvat samassa kodissa ja Helmi syö melkein mitä tahansa kiltisti mitä mamma antaa! ;) Joten en lupaa pienten ruokavaliosta mitään varmaa! Meillä on syöty kaikkea ;)

Pienillä on hauskasti omat luonteensa :) Taisto ei oikein tykkää jäädä yksin ja jos unohtuu yksin tai leikittäisi muiden unien aikaan poika kiljaisee kuuluvalla äänellä seuraa! Unna ja Enni kiltisti vieläkin kipittävät tarkistamaan, että mikä pojalla oikein on hätänä... Sitten kehrätään niin maan kamalasti ja selvästi ollaan itseensä tyytyväisiä ;) Olle (ent. Urho) on oikein sylikissa! Poika rakastaa olla sylissä, vieressä, lähellä ja pussailla! Rukki lähtee molemmilta pojilta helposti käyntiin nykyään :) Olle on muuten sellainen vähän rämäpää, mutta todella kiltti! Taisto ja Olle pääsevät samaan kotiin! Se on hienoa, sillä juuri nämä pojat tuntuvat hakeutuvat aina samaan kasaan nukkumaan :)

Vili on edelleen sellainen Vilperi, vilistäjä! Todella ihmisläheinen ja utelias! Kaikkea pitää haistella ja tutkia! Aivan mahdottoman ihana (ja karvainen) pusupoika! Rukki on välillä hukassa, mutta kyllä tältäkin pojalta kehruu lähtee kun siltä tuntuu! Sitten on Nuuti! Voi Nuutia! Nuuti on koko ajan ja aivan kaikessa mukana! Poika rallaa ja bailaa ja edelleen yrittää painia kanssani! Onhan se nyt talon suurin otus kaadettava vielä! Pojalla on myös mielipide aivan kaikkeen, leikkiessä kuristaan, yksin jäädessä huudellaan, jos tapahtuu jotain pojan mielestä ikävää niin sitten mäkätetään. Aivan täydellinen kissa tulevalle kodille Marialle! Nuuti on myös ottanut oppi-isäkseen meidän Nupun ja ne jotka tuntee Nupun tietää, että Nuppu on Kissa isolla K:lla ja sanonta "älä usko Nuppua, Nuppu huijaa" on aivan tuttu! ;) Nuppu on siis Marian äidin kotitilalta haettu ja erittäin tuttu (ja rakas) kissa myös Marialle. Sitä saa mitä tilaa, eikös se niin mene? ;)

Viimeisimpänä, muttei missään nimessä vähäisimpänä on meidän Iina! Iina (nimi kääntyi jo tuossa iltana eräänä Piinaksi...) Neiti on sellainen räntäntänttä! Rallikissojen kruunaamaton kuningatar! Iina mäkättää kun tahtoo lelun, Iina huutelee, kun jää yksin, Iina komentaa lähes kaikessa... Iina pistä hantiin, jos ei tahdo jonkin asian tapahtuvan ja osaa sihistä hienosti isoille kissoille jos tuntee kokevansa vääryyttä! Mutta sitten Iina käpertyy viereen nukkumaan, tulee haistelemaan naamaa ja pussaa, kehrää kuuluvalla äänellä ja söpöilee aivan urakalla! Iina menee surutta väliin, jos tahtoo jotain aikuisilta kissoiltamme ja käyttää sumeilematta hyväkseen isosisko-Ennin kainaloa ja suojelua tehdäkseen mitä tahtoo! Siis aivan täydellinen kissa meille! Kuin meille tehty :) Tytössä on jotain niin tuttua ja turvallista! 

Painot on nyt 1600-1685g, eli todella tasaisesti mennään. Ja saattaa vaihdella ihan päivittäin, että kuka on pentueen painavin! Taisto on tosin ottanut todella kovan loppukirin ja olikin tänään painavin punnituksessa! :) Taiston alun ongelman syystä ei koskaan ehkä saada täyttä varmuutta. Pelkäsin hetken pojalla olevan lattarinta. Yksi sellainen on kuitenkin ollut aivan lähisuvussa, mutta rinta ei kuitenkaan missään hetkessä ole ollut lattana. Eikä pojalla ole ollut lattarintaisen tyypillisiä oireita. Toistaiseksi ainut mitä pojalla löytyy on, että tällä hetkellä rinta on leveämpi kuin muilla pennuilla. Mutta ei sekään merkittävästi ja toisaalta Taistolla on kyllä kaikki muutkin luut suuret ja vahvat ja leveät. Voipi olla, että syytä tähän ei koskaan löydy. Tästä syystä kuitenkin pentueen pojat menevät lemmikkikastraateiksi ja katsomme Iinan kanssa sitten aikanaan kasvatusta eteenpäin. En tahdo ottaa riskejä ja tahdon seurata tarkasti mitä asian kanssa tulee! 

Nyt kuitenkin jatkamme vielä hetken meillä ralliharjoituksia ja nautimme pienten seurasta :) En ymmärrä miten jotkut kokevat pienten olevan "rasittavia" ja ihanaa, että ne lähteävät omiin koteihin. En ymmärrä ollenkaan! Mahtavaa seurata yrittämistä ja jopa niitä erehdyksiä. Ihanaa, kun kotona on menoa ja meininkiä ja en luopuisi yhdestäkään! No kaikilla on ihanat kodit tiedossa, joten siitä en ole ollenkaan huolissani :)

Lopuksi vielä koko kissaperhe! Löysin vauvat ja molemmat tytöt sängystämme yhtenä iltana! Tämä on harvinainen näky, sillä Unna todella harvoin päästää vauvoja enää massukarvoille!

Rallikissat jo 9-viikkoa!

Niin se vaan aika kuluu! Vauvat täyttivät tänään 9-viikkoa ja kävimme ekkulääkärissä vierailemassa ensimmäisillä rokotuksilla :) Reissu sujui hyvin, mitä nyt kaikilla oli jalkoja mahanalus täynnä... Mutta pieniä pistoksia vauvat eivät juurikaan edes huomanneet ja muutenkin antoivat tutkia itsensä kyllä nätisti! Kaikki hyvin, reippaita kissanalkuja!

Vauvat ovat nyt pari viikkoa rallaanneet koko asunnossa. Ovet ovat auki yötä päivää ja pikkuhiljaa pienet ovat alkaneet tottua meidän rytmiimme. Öisin jopa nukutaan! Ensimmäisinä öinä piti hieman kokeilla josko siellä sängyssä pitäisi kuitenkin tappaa niitä "sänkyhiiriä" (siis käsiä ja jalkoja) ja rallata muutenkin kavereiden kanssa, mutta nyt siitäkin pahasta tavasta on päästy eroon :) Useampana yönä sängstä löytyy sekalainen kasa pieniä kissanalkuja ja tietysti pari aikuistakin. Alkaa olla hieman ahdasta ;)

Ruoka maistuu edelleen pienille hyvin. Nuutilla olisi aina ruoka-aikaan parempaa tekemistä ja pojan saakin kantaa usempaan otteeseen lautasen ääreen. Tietysti kaikki pienetkin äänet ja tapahtumat kiinnostavat pientä miestä ja siinä vähän se ruoka tahtoo unohtua...

Päivisin vauvat eivät ole saaneet mitään tuhoja aikaan (koputetaan puuta) ja kun tulemme töistä kotiin alkaa sellainen ralli, että oksat pois! Siinä rallaa 5 vauvaa ja 6 aikuista... Myös Nuppu on löytänyt uuden nuoruutensa ja poika viilettää asunnossa vauvojen kanssa kuin itsekin olisi pieni vauva! Myöskin vauvojen ruokakipolle pitäisi päästä samaan aikaan vauvojen kanssa syömään... Nuppu on selvästi onnellinen, että kerrankin voittaa jotkut painissa ;)

Myös vauvojen emo Unna on alkanut pikkuhiljaa taas kasvattamaan turkkia. Aika luuskalle tuo vieläkin näyttää, mutta ainakin paino on lähes jo palautunut entiselleen :) Unna leikataan myöhemmin tänä keväänä. Isosisko (keinoemo) Enni on lihonnut vauvojen aikana! Noh, ensin tyttö leikattiin, sitten neito kehitti itselleen kastraattina valeraskauden ja nisätulehduksen. Sitten meni massu sekaisin antibiootista ja sen jälkeen syntyi vielä vauvat! Ja voitte arvata mitä se tekee kastraattitytölle kun vaan makaa Unnan ja vauvojen kanssa pesässä... Yritimme toki aktivoida Enniä kaikin tavoin, mutta kun koko elämäntehtävä oli pentuhuoneessa vauvojen kanssa niin katsoimme parhaimmaksi antaa periksi. Nyt sitten tyttö saa rallata pentujen kanssa ja rajoitamme neidon syömisiä. 300-500g saa mielestäni paino tippua :)

Uudet kuvat pienistä huomenissa. Tänään pienet saavat rauhassa toipua lääkärireissun ja ensimmäisen rokotuksen tuomasta väsymyksestä.

Lopuksi vielä pari viikkoa vanha yhteiskuva vauvoista! Tästä pentueesta sellainen on harvinaisuus ;)

Rallikissat 6-viikkoa vanhoja!

Niinhän siinä kävi, että päivä edellisen päivityksen jälkeen vauvat murtautuivat ulos "aitauksesta" ja valtasivat koko pentuhuoneen. No miksi pieniä väkisin pitämään aitauksissa, jos sieltä ollaan valmiita tulemaan itse ulos :) Päivän - pari pienillä junnasi paino "vapautumisen" jälkeen. Tai siis junnata ei ole oikea sana, vaan ei noussut sitä tuttua 20-40g päivässä mitä vauvat ovat kiinteän ruuan aloituksen jälkeen nostaneet. Mutta siis muuten tämä vapautuminen ei aiheuttanut muuta, kun ralli on kahta kovempaa. Kiivetään niin korkealle, että "mummia" hirvittää ja tietysti tutkitaan jokaikinen pieninkin kolo koko huoneesta.

Myöskin ensimmäiset pakoyritykset pentuhuoneesta on blokattu. Nämä vauvat ovat kyllä mahdottoman rohkeita pieniä kissanalkuja! Urho on heti kärkkymässä huoneen ovella, jos vähän pääsisi livahtamaan. Nuuti yrittää harjoitella painileikkejä edelleen minun kanssani (mikäköhän siinä on, että pentueessa on aina se yksi pentu, jonka pitää kokeilla rajojaan kasvattajamummin kanssa). Vili ei ole sitten hetkeäkään paikallaan, jos ei satu nukkumaan. Taisto on rohkea kiipeilijä, joka löytää itsensä aina välillä niin korkealta kiipeilypuusta ettei ehkä sitten ihan itse pääsekään alas. No onneksi Unna tai Enni rientää sitten heti apuun. Niin siis ja tietysti jos minä olen kotona niin silloin tytöt katsovat vain minua ja selvästi odottavat minun hoitavan hankalan tilanteen... Iina sitten, voi Iina! Iina on "villikissa" pieni rohkelikko, joka ei todella ole virallisen nimensä mukaan Angel (enkeli) tai ainakaan prinsessa! "Minä mikään rinsessa ole - RALLATAAAAAN".

Uusia makujakin on mahtunut menneeseen viikkoon! Kananjauhelihan seassa menee possu hyvällä ruokahalulla, kermaviili on ehdotonta suosikkia! "Ruskea ruoka" aiheuttaa pienissä pieniä epäluuloisia maiskutuksia ja siltä lautaselta useimmiten käännytään vielä pois. No on tässä aikaa maistella eri makuja vielä :)

Niin ja tietysti sitten se suurin uutinen! Vauvojen uutuuden uutukaiset rekisterikirjat saapuivat viime perjantaina. Nyt meillä on virallisestikin ihan oikeita Norjalaisia metsäkissoja! :) Se on aina iso hetki näin kasvattajamamman elämässä. Tähän asti ollaan päästy!

Myös Taisto on saanut kotikyselyn ja pian selviää onko poika löytänyt omat ihmisensä :) Pieni mies on kyllä niin hurmaava (voiko kissanpentu olla noin pörröinen?) että saisi olla kotona vaikka ikuisesti ;) Mutta kyllä Taistonkin on hyvä löytää oma koti.

Iina on alkanut viihtymään enenevässä määrin isosisko Ennin kainalossa. Jotain tyttöjen juttuja kai :) Ennihän ei myöskään ole mikään rinsessa, joten sieltä varmasti pikkusiskopuolikin on saanut piirteensä! Toki pienet rallaavat kaikki keskenään, erikseen ja välillä Unnan ja Enninkin kanssa.

Vähitellen muut isot kissat ovat alkaneet käydä tutustumassa pieniin. Nukiksen mielestä vauvat ovat aivan likaisia! Eikö niitä ole kukaan koskaan pessyt? - tuntuu isovaari tuumaavan. Sitten kaapataan pieni kainaloon ja pestään hännänpäästä korvanpäihin saakka. Siinä ei rimpuilut tai pyristelyt auta. Tuleepahan puhdasta ;) Nejo viettää mielellään aikaa verkko-oven takana seuraillen pienten touhuja, enkä ole kuullut sihinän sihinää joten kai se tarkoittaa että nämä vauvat on "ihan OK". Kassu ei kai oikein tajua mitä nämä pienet rämäpäät on. Kassua ei pienten kanssa voi päästää edes valvotusti ennen kun vauvat on vähintään sen 7-8vk. Poika kun ei oikein ymmärrä olevansa pieniä hieman suurempi ja että pienten kanssa ei voi rallata ja painia ihan samalla tavalla kun jos itsekin olisi pieni kissavauva... Nuppu taasen, voi Nuppua! Edelleen vauvat on Nupun mielestä hilveitä hilviöitä! Joille pitää hihistä! Tosin siis vauvakissojen ruokia pitää tietysti yrittää livahtaa syömään... Noh Nuppu täyttää 11 keväällä, joten ehkä sitten saakin vetää vähän hernettä nenään jos pienet turhan paljon rallaavat. Aina siinä vaiheessa, kun pennut ovat vallanneet koko asunnon on Nupunkin sihinät loppuneet ja kaikki mennyt hienosti!

Lopuksi Iina näytää miten kiipeilypuuhun kiivetään ;)

Pienet riiwiöt jo 5-viikkoa!

Nopeasti on mennyt 5-viikkoa elämästä! Riihimäelle on vihdoin tullut talvi, niin kun kai koko muuhunkin Suomeen! Ulkona paukkuu pakkanen, mutta pentuhuoneessa on lämmin :)

Vauvat on kasvaneet hurjasti! Pienet tuntuvat oppivan joka päivä jotain uutta ja ovat myös saaneet lempinimen "pienet riiwiöt". Kaikki ovat mahdottoman ihmisläheisiä. Kiipeävät heti syliin riekkumaan ja nukkumaan kun vain menen pesään! Tosin myös tykkäävät kokeilla hampaitaan lähes kaikkeen mikä vähänkään liikahtaa... Siitä pahasta tavasta opetellaan tosin kovaa vauhtia eroon...

Nuuti on pentueen suurin. Painaen 750g, sitten painossa vuorottelevat Iina 730g, Vili 732g ja Urho 729g. Nämä kolme ovat vuorollaan aina toiseksi painavin pentu. Viimeisenä, muttei vähäisimpänä on meidän "siipirikko" Taisto. Hienosti perässä 650g.

Taisto on selvinnyt hienosti alun vaikeuksista ja kehittyy hyvää tahtia. Mikäli kaikki jatkuu tätä rataa niin Taisto alkaa etsimään ihan omaa lemmikkikotia! Taiston alun vaikeuksista enemmän, kunhan olemme "selvinneet" siihen saakka, että uskallan täysin luottaa siihen että kaikki menee tulevaisuudessakin hyvin! :) Mutta kaikista näistä vaikeuksista johtuen Taiston kodin tulee olla sellainen, joka todella ja täysin rakastuu pieneen mieheen ja tahtoo todella antaa juuri meidän Taistolle rakastavan loppuelämän kodin! :) Kaikki kodithan ne tosin sellaisia on ;) Mutta en tiedä miten helposti suostun Taistosta luopumaan, kyllä meidän välillemme on sellainen side syntynyt tässä :)

Muut vauvat ovat löytäneet omat ihmisensä! Yhtään eivät pienet ole vierastaneet vieraita pennunkatselijoita ja reippaasti ovat antaneet omien ihmistensä "käpälöidä". Ovatpa jokainen vuorollaan myös nukahtaneet omien ihmistensä syliin. Aivan ihania pieniä kissanalkuja!

Unna on alkanut myös viihtymään enemmän iltaisin tuolla "toisella puolen" ovea. Kun tulemme töistä Enni ottaa lastenvahdin paikan ja Unna lähtee vähän tuulettumaan! Onhan se nyt raskasta olla tälläisen lauman emo :) ja Unnassa onkin aina ollut vähän "businessnaisen" virkaa. Sitten taas kun on vähän jaloitellut jaksaa köllötellä kasassa pesässä. Kaikkien pentujen ja Ennin kanssa :)

Tällä viikolla olemme myös tutkittaneet joka vuotisen "kakkanäytteen". Vaikka niinkään mitään oireita ei ole niin meistä on hyvä tutkia tuo laaja näyte vuosittain. "Parempi katsoa kuin katua". Näytteeseenhän kerätään ulostetta kolmen päivän ajalta. Tällä kertaa näytteen antajiksi valikoitui Unna ja Enni, tytöt kun ovat juuri ne jotka pentujen kanssa aikaa viettävät. Näyte oli kaikkien sisäloisien, matojen tai muiden inhottavien öttiäisten osalta negatiivinen. Eli puhdasta porukkaa :)

Kotisivuille on päivitetty pentujen 5-viikkoiskuvat. Uusia kuvia tulee viikonloppuna lisää kun pääsee kuvaamaan valoisaan aikaan pieniä :)

Pienet rallikissat jo 4-viikkoisia!

Katselin tässä juuri kuvia edellisistä pentueista, miksikö? Siksi, että piti oikein muistuttaa mieleeni missä kehitysvaiheessa tässä vaiheessa elämänkaarta pennut meillä ovat olleet. Minusta on jo useamman hetken tuntunut siltä, että tämä pentue lähti liikkeelle todella ajoissa ja heti ihan täysillä! Ja niinhän se muistikuvien ja kuvien perusteella onkin!

Nämä pienet rallaavat, riekkuvat, kiipeävät, purevat ja ovat muutenkin mahdottoman ihania kissalapsia! Heti kun tulen pentuhuoneeseen pesästä hyökkää 5 pientä hurjasti miukuen ja sitten pitää mennä pesään isumaan ja kaikki 5 kiipeävät syliin. Pieniä pitää pusutella, pöristää massua ja pitää muutenkin lähellä. Tietysti aina välillä joku saa päähänsä puraista "mummia" vähän varpaasta, tai sormesta tai kiivetä hupparia pitkin olkapäälle. Aivan mahdottomia "mukuloita", todella sosiaalisia ja niin ihania :)

Tänään 4-viikkois synttärien kunniaksi pienten tila laajeni moninkertaiseksi. Kun kerta vessassa osataan käydä ja syömään tullaan kutsusta niin pienet saivat koko pentuaitauksen + pesän käyttöönsä. Näin mennään vielä n. viikko ja sitten kokemuksen mukaan ei meidän pentuja ole enää aitauksissa pidetty. Tosin senkin jälkeen käytössä on "vasta" tämä meidän pentuhuoneen virkaa toimittava työhuoneemme. Täällä on turvallista opetella kiipeämään ja rallaamaan. Kyllä nämä vielä ehtivät valloittaa koko asuntomme moneen kertaan!

Kiinteä ruoka alkoi pienelle maistumaan viime viikonloppuna. Selvästi pienille ei tällä touhun määrällä riittänyt enää ihan pelkkä maito ja kaikki 5 aloittivat syömään lautaselta ilman sen suurempia opetteluita. Namsnams vaan kuului, kun ruoka katosi lautaselta. Siitä seuraavana päivänä ilmestyi laatikkoon ensimmäiset jätökset (vaikka Enni ja Unna kovasti vieläkin yrittävät hoitaa sen palvelun pentujen puolesta).

Kaikki pienet ovat nyt alustavasti varattuja. Tai no siis Iina tietysti on ollut alusta saakka ja ihan täysin ja kokonaan varattu! Tilasimme Unnalta sinisen tytön ja sellaisen saimme. Tyttö ei tästä taloudesta poistu yhtään minnekään :)  Nuuti on tosiaan löytänyt jo oman ihmisensä ja kotinsa ja on siis myös varattu. Viliä ja Urhoa tullaan katsomaan viikonlopun mittaan ja sen jälkeen tiedämme ovatko pojat löytäneet omat kotinsa :) Taiston kehitystä seuraamme koko ajan tarkkaan ja saattaa olla, että Taisto tulee vielä jossain vaiheessa etsimään omaa kotiaan. Siitä kuitenkin sitten myöhemmin lisää.

Täällä pentuhuoneessa tulee vietettyä hetki jos toinenkin pienten kanssa elämää opettelemassa. Nyt alkaa olla se vaihe pienten elämässä, kun kasvattajan rooli alkaa kasvamaan. Tähän asti olen ollut Unnan apuna ja seurannut että pienillä on kaikki hyvin, nyt alkaa se vaihe kun todenteolla aletaan opettelemaan miten kasvetaan perheenjäseniksi ja toimitaan myös ihmisten kanssa. Tietysti pienten kanssa on vietetty paljon aikaa, vauvoja on käsitelty ja pusuteltu ja paijailtu tähänkin asti!

Unna ja Enni opettavat pennuille sitä kissojen kieltä, mutta meidän tehtävämme on opettaa ettei se varpaiden tai sormien pureminen ole OK. Tai että lahjetta pitkin ei pidä kiivetä. Ohjata pienten energia oikeisiin kohteisiin :) Niin ja siis myös se, että ihmeelliset äänet tai äkkiliikkeet ovat aivan normaaleita! Sitten tuossa 7-8-viikon iässä kun pienet pääsevät vapaasti koko asuntoon tulee kuvaan myös muu laumamme. Meidän todella sosiaalinen laumamme! Ja kun nämä pienet on muutenkin selvästi ihmisten perään, tahtovat olla lähellä ja sylissä niin saapa nähdä mitä näistä tulee "isona".

Toki sitten taas pitää antaa huomiota myös aikuisille kissoillemme, eihän siitä tule mitään että "unohdetaan" isot pojat kokonaan! Nämä kyllä pitävät huolta siitä, että ei pääse unohtumaan :) Nukis änkeää edelleen joka yö kainalooni nukkumaan, kuten on tehnyt jo kohta 9-vuotta. Nejo on ottanut Nepon paikan väliltämme sohvalta, elokuvia ei katsella ilman Nejoa. Kassu hakee huomion kun olemme menossa nukkumaan ja Nuppu nyt tietysti pyörii jaloissa aivan koko ajan. Varsinkin keittiössä...

Pentuhuone ei ole vieläkään liiemmin poikia kiinostanut. Nuppu toki tekee yllätyshyökkäyksiään jalkojen välistä huoneeseen. Sihisee jokaiseen ilmansuuntaan ja on sitten itsetyytyväisen näköinen kun vien pojan sylissä huoneesta pois. "Hähää, oppivathan" ja sitten pitäisi saada herkkuja...

Päivitin eilen kotisivuille pienten 3,5-viikkoiskuvat. Uusia kuvia pyrin ottamaan loppuviikon aikana :)

Tässä vielä kuva meidän "riekkupettereistä". Kaiholla katselen muiden kuvia näistä 4-viikkoisista. Pienet poseeraavat kauniisti ja pysyvät paikoillaan. Söpistelevät oikein urakalla! Ei meillä vaan tällä kertaa ole sellaiseen aikaa ;)